Lainattu ajatus:
"Jos rikos tehdään Jumalan tai isänmaan nimessä, se ei koskaan voi olla niin törkeä, etteivätkö ihmiset antaisi sitä anteeksi."
- Tämän tietää teisti sekä ateisti, sitä hyödyntää syntinen.
Ristiretket, seksuaalinen ja taloudellinen hyväksi käyttö, uskonnon varjolla harrastettu itsekäs toiminta politiikassa, ... Kaikki nämä eivät ehkä ole rikoksia, mutta eivät myöskään kristillisten arvojen mukaisia. Kristittyjen mielestä kuulee usein ettei tällaiseen toimintaan osallistuneet ole kristittyjä olleet lainkaan. Ateisteja tämä ärsyttää, ja mielestäni varsin hyvästä syystä. Siitä nimittäin nousee eräs epäloogisuus:
- Kristityt sanovat etteivät pidä itseään muita parempina ja että hairahtuvat uskoon tultuaankin.
- Toisaalta kiistetään historiassa tapahtuneet vääryydet juuri kristittyjen osalta. (*
Ollaan siis ylemmyydentunnossa sitä parempaa, synnitöntä väkeä ja pikkiriikkisiksi mitätöidyissä syntihippusissa niitä hairahtuvia. Tekopyhää.
Yksikään epäkohta ei korjaannu kieltämällä se, joten kristillinen tosiasioiden tunnustaminen lähtee tilanteen (epäkohdan) myöntämisestä, siis kristillisellä terminologialla ilmaistuna synnintunnosta ja tunnustamisesta.
Ateistinen näkemys on myös esiintynyt kovin puolueellisena. Ei talousrikokset edellytä talouden lopettamista, eikä myöskään tee kaikista talousrikollisia. Tämän itsestäänselvyyden kirjoittaminen tuntui jo hieman hölmöltä. Sitä suuremmalta hölmöydeltä tuntuu, että rivikristitty joutuu kantamaan ristiretkien taakkaa vuosisatojen läpi. Saatan ymmärtää tämän, jos minulle ensin selitetään miten katukioskin pitäjä on vastuussa Enronin taloussotkuista.
Asian ymmärtämisen lisäksi sen käsittelyä helpottaa, jos sille saadaan nimi. Rikosluokitus voisi olla otsikon mukaisesti uskontorikokset.
(* En väitä, että kristityt kiistäisivät historian vääryyksiä, kuten ristiretkiä, tai oman aikamme pahoja tapahtumia, mutta minulla on vaikeuksia sulattaa etteivätkö kristitytkin tekisi suuren luokan syntejä.
"Jos rikos tehdään Jumalan tai isänmaan nimessä, se ei koskaan voi olla niin törkeä, etteivätkö ihmiset antaisi sitä anteeksi."
- Tämän tietää teisti sekä ateisti, sitä hyödyntää syntinen.
Ristiretket, seksuaalinen ja taloudellinen hyväksi käyttö, uskonnon varjolla harrastettu itsekäs toiminta politiikassa, ... Kaikki nämä eivät ehkä ole rikoksia, mutta eivät myöskään kristillisten arvojen mukaisia. Kristittyjen mielestä kuulee usein ettei tällaiseen toimintaan osallistuneet ole kristittyjä olleet lainkaan. Ateisteja tämä ärsyttää, ja mielestäni varsin hyvästä syystä. Siitä nimittäin nousee eräs epäloogisuus:
- Kristityt sanovat etteivät pidä itseään muita parempina ja että hairahtuvat uskoon tultuaankin.
- Toisaalta kiistetään historiassa tapahtuneet vääryydet juuri kristittyjen osalta. (*
Ollaan siis ylemmyydentunnossa sitä parempaa, synnitöntä väkeä ja pikkiriikkisiksi mitätöidyissä syntihippusissa niitä hairahtuvia. Tekopyhää.
Yksikään epäkohta ei korjaannu kieltämällä se, joten kristillinen tosiasioiden tunnustaminen lähtee tilanteen (epäkohdan) myöntämisestä, siis kristillisellä terminologialla ilmaistuna synnintunnosta ja tunnustamisesta.
Ateistinen näkemys on myös esiintynyt kovin puolueellisena. Ei talousrikokset edellytä talouden lopettamista, eikä myöskään tee kaikista talousrikollisia. Tämän itsestäänselvyyden kirjoittaminen tuntui jo hieman hölmöltä. Sitä suuremmalta hölmöydeltä tuntuu, että rivikristitty joutuu kantamaan ristiretkien taakkaa vuosisatojen läpi. Saatan ymmärtää tämän, jos minulle ensin selitetään miten katukioskin pitäjä on vastuussa Enronin taloussotkuista.
Asian ymmärtämisen lisäksi sen käsittelyä helpottaa, jos sille saadaan nimi. Rikosluokitus voisi olla otsikon mukaisesti uskontorikokset.
(* En väitä, että kristityt kiistäisivät historian vääryyksiä, kuten ristiretkiä, tai oman aikamme pahoja tapahtumia, mutta minulla on vaikeuksia sulattaa etteivätkö kristitytkin tekisi suuren luokan syntejä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ateistit ovat murhanneet satoja miljoonia ihmisiä sadan viimeisen vuoden kuluessa ja monet homot jotka ovat ateisteja raiskaavat pikku poikia ja tyttöjä eläimellisten himojensa vallassa tänäänkin.
Hmm... Ja mistäs sen tiedät että he kaikki ovat olleet ateisteja? On olemassa muitakin uskontoja kuin Kristinusko, ja Hitlerinkin uskosta yhä väitellään aika ahkerasti.
Luonnollisesti ei uskovat tekevät kaameita asioita, siinä missä uskovatkin. Toisaalta, eihän tuota taidettu kieltääkään alkuperäisessä kommentissa.
Kyllä, ateistit raiskaavat pikkupoikia siinä missä Katoliset papitkin, mutta onhan luonnollista että historiassa on paljon ei-Kristittyjen tekemiä rikoksia. Loppujen lopuksi, ovathan he olleet maisemissa kauemmin, ja määrältään suuremmat kuin Kristityt...
Olen aivan samaa mieltä monessakin kohtaa.
Miksi kristitytkin tekevät väärin?
Siihen löytyy montakin selitystä mm. Raamatusta, mutta olen kai jo liikaakin lainannut sitä...;)
Tosiasiahan on, että me sairastumme, kuolemme ja teemme myös syntiä, siinä missä muutkin. Yksi syy varmaan pahimpiin synteihin (tappaminen ja muut rikokset) on ns. liha meissäkin. Uskovahan on ns. "kahden maan" kansalainen ja hän itse päättää kumpaa kansalaisuutta enemmän noudattaa. Ihmisessä on synti, joka kristillisen uskon mukaan juontaa juurensa syntiinlaankeemuksesta. Jeesuksen ristintyö ei siis poistanut fyysistä kuolemaa, eikä sairauksia, mutta hän kantoi ne ristillä eli meillä on oikeus anoa niihin helpotusta ja sovitusta Jumalalta, Kristuksen tähden.
Raamatussa Jeesus sanoo, että tulee olemaan ihmisiä, jotka huutavat "Herra, Herra", mutta joita hän ei omikseen tunnusta, vaikka nämä olisivat tehneet millaisia ihmetekoja. Ehkäpä heidän motiivinsa ja sydämentilansa on sellainen, että Jeesus ei heitä tunnusta omikseen? En tiedä.
Uskon kuitenkin (en väitä), että mitä lähempänä ihminen elää Sanaa ja Jumalaa, noudattaa Sanaa ja kääntyy Kristuksen puoleen, sen vähemmän hän haluaa tehdä syntiä, mutta ei silloinkaan täysin siinä onnistu. Isoimmat synnit varmaan jäävät pois, kun ihminen tekee parannuksen ja kääntyy pois pahoista teoistaan tai tavoistaan. Sitähän pelastuminen tässä elämässä tarkoittaa, ihminen riisuu yltään pahuuden ja antaa sen Jeesuksen kannettavaksi, elämänsä Jeesuksen johdettavaksi. Tekeekö Jeesus pahaa? Tekeekö Hän syntiä?
Eli Kristus uskovassa estää synnin, mutta synti meissä taas aiheuttaa kiusauksen. Mitä enemmän ihminen antaa tilaa Kristukselle sydämessä, sen varmemmin hän välttää pahat teot, jopa rikokset. Mutta jos hän yrittää itse, lankeaminen on todennäköisempää. Ihminen voi myös kääntyä kokonaan pois uskosta, kiusauksien myötä. Ja silloin voi silti sanoa, että on ollut uskossa, mutta langennut. Tiedän muutamia, jotka olivat pitkäänkin esim. huumemaailmassa, vaikka olivat nuorena olleet uskossa ja seurakunnassa. Maailma vei mennessään ja tukahdutti lapsenuskon.
Tästä kertoo mm. kirja "KK"-kuolemankauppias. Karin vaimo oli lapsena uskossa, mutta löysi itsensä huumemaailmasta, kunnes löysi Jeesuksen uudestaan, uudisti uskonsa ja pelastui.
Jeesuksen vertaus erilaisista kasvualustoista uskon siemenelle on mielestäni aika osuva.
"Täydelliset ovat taivaassa, me keskeneräiset taaperramme täällä"-Tuntematon-
"Ateistinen näkemys on myös esiintynyt kovin puolueellisena. Ei talousrikokset edellytä talouden lopettamista, eikä myöskään tee kaikista talousrikollisia."
Tämä on mielestäni eri asia. On olemassa markkinatuomioistuin, mutta myös historialliselta kannalta ruoditaan länsimaisen kapitalismin törkeyksiä kolmansia maita kohtaan. Lisäksi uskonnottomat tai uskovaiset kyllä kritisoivat ylikansallisten yritysten toimia ja sapiskaa ovat saaneet myös kuluttajat, jotka ovat ostaneet tiettyjen yritysten tuotteita.
Kapitalismin juuret ovat moninaiset ja niihin liittyy myös luterilaisuus.
"Tämä on mielestäni eri asia."
Kuin mikä? Jos tarkoitit ettei se liittynyt uskontorikoksiin, niin niinpä niin. Kyseessä olikin esimerkki, tällä kertaa vain talouden saralta.