Rupesin tässä miettimään, onko biologisessa kontekstissa oikein puhua rakennesuunnitelmista (esim. E-KA), sillä kielikuva viittaa lähinnä johonkin yhtenäiseen blueprinttiin. Todellisuudessahan solujen väliset vuorovaikutukset, lähinnä induktio kai, vaikuttavat solukon erilaistumiseen.
Makroevoluutiolta vaaditaan kreationistipiireissä uusien rakennesuunnitelmien tuottamista, mutta liekö Evoluutio -KA:ssa mainittu esimerkkiä tällaisesta rakennesuunnitelmasta. Minua ei kiinnosta se, montako geeniä jonkin tietyn rakenteen kehittymistä ohjaa, vaan se, kuinka rakennespesifejä geenit ovat tai kuinka spesifejä niiden täytyy olla.
Esimerkkinä vuorovaikutussuhteista mainittakoon antioksidantti melatoniini, joka voi saada eri tehtäviä sen mukaan missä sitä erittyy. Melatoniinihan toimii nisäkkäissä myös hormonina.
Ehdotankin että uudet perusrakenteet syntyvät normaaleista geeneistä tai paralogeista, joista shufflella syntyneiden reseptorien avulla vuorovaikutusten kautta syntyy uusia solukkotyyppejä, esimerkkinä ihosta keratinoitunut kynsi.
Kasvimaailmasta yksi esimerkki on kukinnon spiraalimainen keskiö. Tämän selittämiseen on käytetty molekyylitasolta lähtevää tietokonemallia, jossa solunjakautmista säätelevä auksiini tuottaa muodon erittyessään tietyin välein:
http://www.physorg.com/news10161.html
Toinen, jo vanha esimerkki koskee silversword alliance -kasviryhmää (tai perusryhmää). Siinä säätelygeenien villiintyneet paralogit tuottivat uusia morfologisia muotoja varsin helponlaisesti.
Makroevoluutiolta vaaditaan kreationistipiireissä uusien rakennesuunnitelmien tuottamista, mutta liekö Evoluutio -KA:ssa mainittu esimerkkiä tällaisesta rakennesuunnitelmasta. Minua ei kiinnosta se, montako geeniä jonkin tietyn rakenteen kehittymistä ohjaa, vaan se, kuinka rakennespesifejä geenit ovat tai kuinka spesifejä niiden täytyy olla.
Esimerkkinä vuorovaikutussuhteista mainittakoon antioksidantti melatoniini, joka voi saada eri tehtäviä sen mukaan missä sitä erittyy. Melatoniinihan toimii nisäkkäissä myös hormonina.
Ehdotankin että uudet perusrakenteet syntyvät normaaleista geeneistä tai paralogeista, joista shufflella syntyneiden reseptorien avulla vuorovaikutusten kautta syntyy uusia solukkotyyppejä, esimerkkinä ihosta keratinoitunut kynsi.
Kasvimaailmasta yksi esimerkki on kukinnon spiraalimainen keskiö. Tämän selittämiseen on käytetty molekyylitasolta lähtevää tietokonemallia, jossa solunjakautmista säätelevä auksiini tuottaa muodon erittyessään tietyin välein:
http://www.physorg.com/news10161.html
Toinen, jo vanha esimerkki koskee silversword alliance -kasviryhmää (tai perusryhmää). Siinä säätelygeenien villiintyneet paralogit tuottivat uusia morfologisia muotoja varsin helponlaisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joista jossain kirjoitettiin äskettäin, että ne helposti puhtaassa viljelmässä muuttuvat syöpäsoluiksi ja arveltiin, että ne tarvitsisivat ympärilleen muuta, vuorovaikuttavaa solukkoa! Mutta mikä sitten laukaisee ja ohjaa induktiota välittäviä biomolekyylivirtoja soluissa ja niiden välillä? Herbert Fröhlich, Sommerfeldin oppilas ja natsien vainoamana englantiin paennut fyysikko, joka ensimmäisenä keksi mm. suprajohtavuus-ilmiön selityksen, kehitti n. 30 vuotta teoriaa soluissa ja solukollektiiveissa värähtelevistä, informaatiota välittävistä gigahertsin luokkaa olevista sähköaalloista, joiden värähtely etenisi lähinnä vesidipolien muodostamissa kentissä, "elektreteissä", ja laukaisisi ja ohjaisi biomolekyyliryöppyjä. Jo 80-luvulla saatiin useita mittaustuloksia, jotka voitiin tulkita Fröhlichin aaltojen olemassaolon merkeiksi. Seuraavassa artikkelissa, jota itse olen juuri alkamassa lukemaan, solukkoa tarkastellaan tämänsuuntaisesta näkökulmasta. Onneksi noita kaavoja ei tarvitse ymmärtää saadakseen intuitiivisen käsityksen siitä, millaisia voimia QED:n valossa voi olla ohjaamassa solun biokemiallista tapahtumatasoa.
http://www.bion.si/gradiva-objave/Del_Giudice.pdf
Mielenkiintoista juttua!
Tähän mennessä eniten taitaa olla tutkittu epätasaisesti jakautuneen RNA:n osuutta tsygootin erilaistumisessa.