JUDITIN KIRJA
Jos joku taitais totisista historioista osoittaa ne, mitkä tässä kirjassa kirjoitetaan, niin tämä olis jalo ja kallis kirja; mutta hän näkyy työläästi yhteen sopivan ajan ja Raamatun historian kanssa, joka on ollut suurin syy, ettei hän ole niin täydelliseksi luettu eikä Hebrean Bibliaan kirjoitettu. Muutamat luulevat, ettei se ole historia, mutta muutoin jalo, pyhän ja hengellisen miehen teko, joka on tahtonut kirjoittaa ja osoittaa sen suuren onnen ja voiton, jonka Jumala Juudan kansalle joka paikassa antoi kaikkia heidän vihollisiansa vastaan. Niin kuin Salomo Korkiassa Veisussansa morsiamesta veisaa, jolla hän ei ketään muuta ajattele kuin koko Israelin kansaa; ja niinkuin P. Johannes Ilmestys-Kirjassansa ja Daniel monta kuvaa ja eläintä kirjoittavat, jolla ei he senkaltaisia ihmisiä, mutta koko kristillistä seurakuntaa ja valtakuntaa ymmärtävät. Ja Kristus itse puhuu usiasti mielellänsä vertauksilla evankeliumissa, niin kuin hän taivaan valtakunnan vetää kymmenen neitseen samoin myös kauppamiehen ja miehen ja nuotan , paimenen ja lampaan, etc. verraksi.
Kuitenkin ovat isät vanhaan aikaan sallineet tämän kirjan kristillisessä seurakunnassa luettaa ja pidettää sen suuren ja moninaisen hyödyllisen opin tähden, joka tässä löydetään, erinomattain, että tässä niin jalosti opetetaan kuinka ihmisen pitää uskossa lujasti Jumalaan turvaamaan ja häntä rukoileman kuin kiusaus ja vaiva ahdistaa. Jonka tähden myös Viisauden kirja, joka tyranneja kovasti rankaisee ja Jumalan laupiutta ylistää, sangen jalosti ja soveliaasti tätä seuraa, jota myös tämäkin kirja kauniisti opettaa.
1.Luku
I. Ekbatana rakennetaan Arphaksadilta. II. Nebukadnetsar voittaa Arphaksadin, tulee ylpiäksi ja uhkaa ylönkatsojiansa.
I. Arphaksad, Median kuningas, oli saanut allensa monta maakuntaa ja kansaa; ja hän rakensi jalon ja Suuren kaupungin, jonka hän kutsui Ekbatanaksi.
2. Sen muurit teki hän vuojonkivistä, seitsemänkymmentä kyynärää korkiaksi ja kolmekymmentä kyynärää paksuksi.
3. Hän teki sen tornit sata kyynärää korkiaksi ja kaksikymmentä kyynärää paksuksi, nelikulmaiseksi; ja kaupungin portit teki hän niin korkiaksi kuin tornitkin.
4.Ja luotti suureen sotaväkeensä ja voimaansa.
II 5. Mutta Nebukadnetsar, Assyrian kuningas, hallitsi suuressa kaupungissa Ninivessä; ja toisena vuotena toistakymmentä hänen hallituksensa ajalla soti hän Arphaksania vastaan, ja voitti hänen Euphratin, Tygrin ja Hydaspen virran tykönä, sillä suurella Ragauin kedolla, joka muinen Ariokin Elassarin kuninkaan oli ollut.
6. Silloit tuli Nebukadnetsarin valtakunta voimalliseksi, ja hänen sydämensä ylpiäksi; ja hän lähetti sanan kaikille niille, jotka asuivat Kilikiassa, Damaskuksessa, Libanonissa.
7. Karmelissa ja Kedarissa, ja niille Galileassa ja nilla suurella Esdrelomin kedolla.
8. Ja kaikille niile, jotka olivat Samariassa ja toisella puolella Jordania, hamaan Jerusalemiien asti ja koko Gesemin maalle, hamaan Etiopian rajoihin asti.
9. Kaikkein niiden tykö lähetti Nebukadnetsar, Assyrina kuningas sanansaattajat.
10. Mutta he katsoivat ne kaikkia ylön, ja antoivat sanansaattajat häpiällä kotia palata.
11. Silloin vihastui kuningas Nebukadnetsar sangen kovia kaikkein maakuntain päälle, ja vannoi kuninkaallisen istuimensa ja valtakuntansa kautta, että hän kaikille näille maakunnille tahtoi kostaa.
2.Luku
Päämies Holofernes saa käskyn sotia ynseitä vastaan. II Lähteen huovinensa sotaretkelle ja voittaa monikahdat maakunnat.
1. Kolmantenatoistakymmenentenä kuningas Nebukadnetsarin vuotena, toisena päivänä kolmattakymmenta ensimmäisella kuulla tuli päätetyksi Nebukadnetsarin, Assyrian kuninkaan huoneessa, että hänen piti kostaman.
2. Ja hän kutsutti tykönsä kaikki neuvonantajansa, ruhtinaansa ja päämiehensä, ja piti neuvoa salaisesti heidän kanssansa,
3. Ja ilmoitti heille, kuinka hän oli aikonut kaikki nämät maakunnat saattaa valtakuntansa alle.
4. Koska se heille kaikille niin kelpasi, kutsui kuningas Nebukadnetsar sotapäämiehensä Holoferneksen.
5. Ja sanoi hänelle: mene kaikkia valtakuntia vastaan, jotka lännessä ovat; ja erinomattain niitä vastaan, jotka ovat katsoneet ylön minun sanani.
6. Ei sinun pidä yhtään valtakuntaa säästämän; mutta kaikki vahvat kaupungit pitää sinun minulle alamaiseksi tekemän.
7. Niin Holofernes kutsui kokoon sodanpäämiehet ja Assyrian sotaväen ruhtinaat, ja valmisti väkeä sotaan, niin kuin kuningas hänelle käskenyt oli, sata ja kaksitoistakymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta ampuvaista hevosmiestä.
8. Ja antoi kaiken sotaväen mennä edellänsä, epälukuiset kamelit, äärettömän viljan, härjät ja lampaat, kansallensa.
9. Ja antoi tuoda kaikesta Syriasta jyviä leiriinsä.
10. Mutta kultaa ja rahaa otti hän sangen paljo myötänsä kuninkaan huoneesta.
11. Ja meni matkaan koko sotajoukon kanssa, vaunuin, ratsasmiesten ja ampujain kanssa, jotka peittivät maan niin kuin heinäsirkat.
12. Sittekuin hän oli vaeltanut Assyrian maan äären ylitse, tuli hän Angen vuorten tykö, vasemmalle puolen Kilikiata, ja voitti kaikki heidän kylänsä ja vahvat kaupunkinsa,
13. Ja kukisti kuuluisan Melotin kaupungin ja ryösti kaiken väen Tarsiksessa ja Ismaelin lapset*, jotka korvessa asuivat lounaan päin Kelonin maata.
*1 Mos 25:12
14. Ja hän vaelsi Phratin virran ylitse ja tuli Mesopotamiaan ja kukisti kaikkki korkiat kaupungit, jotka hän löysi, Mamren ojasta hamaan mereen asti.
15. Ja voitti siellä Kilikian rajat Joppen rajoihin asti, jotka lounaasta päin ovat.
16. Ja vei myös kaikki Madianin lapset pois, ja ryösti kaikki heidan tavaransa; ja tappoi kaikki ne, jotka olivat häntä vastaan, miekan terällä.
1 Mos 25:4
17. Sitte meni hän alas Damaskun maalle elonaikana, ja poltti kaiken heidän elonsa, ja antoi hakata maahan kaikki heidän puunsa ja viinapuunsa. Ja koko maakunta pelkäsi häntä.
3. Luku
I. Yksi osa myöntyy mieluisesti Holoferneksen alle. II. Joiden kaupungit ja epäjumalain vehmastot hän kuitenkin hävittää.
1. Silloin lähettivät kuninkaat ja ruhtinaat Syriasta, Mesopotamiasta, Syrian Sobalista, Lybiasta ja Kilikiasta sanansaattajansa kaikista kaupungeista ja maakunnista, jotka tulivat Holoferneksen tykö ja sanoivat:
2. Käännä vihas pois meidän päältämme; sillä se on parempi, että me elämme ja palvelemme suurten kuningasta Nebukadnetsaria, ja olemme sinulle alamaiset, kuin että hukumme, ja emme kuitenkaan mitään voita.
3. kaikki kaupunkimme, tavaramme, vuoremme, kukkulamme, peltomme, härkämme, lampaamme, vuohemme, hevosemme ja kamelimme, ja kaikki mitä meillä on.
4. Niin myös meidän perheemme, ovat sinun; tee niiden kanssa, mitäs tahdot.
5. Me myös ja meidän lapsemme olemme sinun palvelias.
6. Tule meidän tykömme ja ole meidän armollinen herramme; pidä meitä palvelianas, niin kuin sinä tahdot.
7. Niin läksi Holofernes alas vuorelta kaiken sotaväkensä kanssa, ja voitti vahvat kaupungit ja kaikki maan asuvaiset,
8. Ja otti kaikista kaupungeista väkevät miehet palvelukseensa, valitut sotaan.
9. Josta kaikki maakunnat suuresti hämmästyivät, niin että ruhtinaat ja ylimmäiset kaikista kaupungeista ynnä kansan kanssa tulivat häntä vastaan.
10. Ja ottivat hänen vastaan seppeleillä*, hypyllä, rummuilla ja huiluilla.
*Ap.T. 14:13
II 11. Ja ei kuitenkaan taitaneet niinkään armoa löytää:
12. Sillä hän kukisti heidän kaupunkinsa, ja hakkasi maahan heidän metsistönsä.
13. Sillä Nebukadnetsar oli hänen käskenyt hävittää kaikki jumalat maakunnista, että kaikki kansa, jotka Holefernes oli vaativa allensa, pitäis hänen ainoana jumalana.
14. Kuin hän oli Syrian Sobalin, ja kaiken Aramean ja Mesopotamian lävitse vaeltanut, tuli hän Edomilaisten tykö Gabaan maalle.
15. Ja voitti heidän kaupunkinsa, ja oli sillä kolmekymmentä päivää; sillä välillä antoi hän kaikki sotaväkensä tulla kokoon.
4.Luku
l. Israelin lapsetkin pelkäävät Holofernestä ja varustavat itsiänsä .II. Ottavat ylimmäisen papin Jojakimin neuvon, ja rukoilevat Jumalaa avuksensa.
1. Kuin Israelin lapset, jotka Juudan maalla asuivat, sen kuulivat, pelkäsivät he häntä suuresti.
2. Ja vavistus ja hämmästys oli heidän päällensä tullut; sillä he pelkäsivät hänen niin tekevän Jerusalemille ja Herran templille, kuin hän muillekin epäjumalansa huoneille oli tehnyt.
3. Sentähden lähettivät he koko Samarian hamaan Jerichoon asti, ja vahvistivat kaikki linnat vuorilla.
4. Ja tekivät muurit kyläinsä ympärille, ja toimittivat itsellensä viljaa sodan varaksi.
II 5. Ja ylimmäinen pappi Jojakim* kirjoitti kaikkein tykö, jotka asuivat Esdrelomia päin&, se on sen suuren kedon tykönä Dotaimissa ja kaikkein niiden tykönä, joiden kautta vihollinen oli tulla.
*15:9 1:8. 2 Kun.K 6:12
6. Että he varjelisivat kukkulat vuorilla, Jerusalemiin päin.
7. Ja Israelin lapset tekivät niin kuin Jojakim, Herran pappi, heille oli käskenyt.
8. Ja kaikki kansa huusi hartaasti Herran tykö, ja nöyryyttivät heitänsä, he ja heidän vaimonsa, paastolla ja rukouksella.
9. Mutta papit pukivat säkit yllensä, ja lapset makasivat Herran templin edessä; ja he peittivät Herran alttarin säkillä,
10. Ja huusivat Herran Israelin Jumalan tykö yksimielisesti, ettei heidän lapsensa ja vaimonsa vietäisi pois saaliiksi jaettaviksia ja ettei heidän kaupunkinsa hävitettäisi ja heidän pyhänsä saastutettaisi, ja ettei he pakanoilta häväistyksi tulisi.
11. Ja Jojakim, Herran ylimmäinen pappi kävi ympäri, neuvoi koko Israelin kansaa.
12. Ja sanoi: teidän pitää tietämän, että Herra on teidän rukouksenne kuuleva, jos ette lakkaa paastoomasta ja rukoilemasta Herran edessä.
13. Ajatelkaat Moosesta Herran palveliaa, joka ei miekalla, vaan pyhällä rukouksella löi Amalekin, joka luotti voimaansa ja väkeensä ja sotajoukkoonsa, kilpeensä, vaunuihinsa ja ratsasmiehiinsä.
2 Mos 17:11
14. Niin se myös pitää tapahtuman kaikille Israelin vihollisille, jos te niin itsenne parantaa tahdotte, kuin te nyt ruvenneet olette.
15. Tämän neuvon jälkeen rukoilivat he Herraa, ja jäivät Herran eteen*: niin että papit kävivät säkissä**, ja pitivät tuhkaa päänsä päällä , ja tekivät Herralle polttouhria;
*2Mos 20:24 **Jon 3:5 Judit 7:4 9:1
16. Ja rukoilivat kaikki Herraa kaikesta sydämestänsä, että han tahtoi etsiä kansaansa Israelia.
5. Luku
I. Holofernes kyselee Israelin lasten tilaa. II. Akior juttelee niiden tapaukset ja turvan ja neuvoo Holofernestä. III. Voittaa vihat neuvonsa tähden.
1. Ja Holofernekselle, Assyrian sotapäämiehelle sanottiin, että Israelin lapset varustivat itsensä, ja tahtoivat itsensä varjella, ja kuinka he olivät ottaneet vaarin kukkuloista mäillä.
2. Silloin julmistui Holofernes, ja kutsui kaikki Moabilaisten ja Ammonilaisten ylimmäiset ja päämiehet,
3. Ja sanoi heille: sanokaat minulle, mikä kansa se on, joka vuorilla asuu? Kutka heidän suuret kaupunkinsa ovat, mitä he voivat, ja mitkä heidän sotaväkensä ovat, ja kuka heidän kuninkaansa on?
4. Että he ainoasti kaikistä muista itäisellä maalla katsovat meitä ylön, ja ei ole tulleet meitä vastaan, ottamaan meitä vastaan rauhalla.
II 5. Silloin vastasi Akior*, kaikkien Ammonin lasten päämies , ja sanoi: minun herrani, jos sinä tahdot mielelläs kuulla, niin minä sanon sinulle totuuden tästä kansasta, joka vuorilla asuu; ja en minä tahdo valhetella sinun edessäs.
11:7 1 Mos 19:38
6. Tämä kansa on Kaldeasta tullut*; ja on ensisti asunut Mesopotamiassa; ettei he tahtoneet seurata isäinsä jumalia Kaldeassa. *1 Mos 11:31 Jos 24:2
7. Sentähden hylkäsivät he isäinsä säädyt, joilla paljon jumalia oli.
8. Ja palvelivat yhtä ainoaa taivaan Jumalaa, joka heidän käski mennä sieltä pois, ja asua Haranissa*. Kuin kaikissa niissä maakunnissa kallis aika oli**. vaelsivat he alas Egyptin maalle ; siellä ovat he paljoksi tulleet neljässä sadassa ajastajassa , ettei heidän joukkoansa taidettu lukea.
* 1 Mos 12:1 ** 1 Mos 41:54 1 Mos 46:6 Ap.T 7:6
9. Mutta kuin Egyptin kuningas* vaivasi heitä saven kantamisella ja tiilien teolla, rakentaa hänen kaupunkiansa**. huusivat he Herransa tykö , joka löi koko Egyptin moninaisilla vitsauksilla
* 2 Mos 1:8 ** 2 Mos 1:11 2 Mos 3:7 2 Mos 7:*
10. Kuin Egyptiläiset oliva ajaneet pois heidät tyköänsä*, ja vaiva lakkasi heistä, ja tahtoivat heitä taas käsittää , ja viedä orjuuteen jälleen, * 2 Mos 12:31 2 Mos 14:5
11. Avasi taivaan Jumala meren*, niin että vedet kahden puolen seisoivat, niin kuin muurit; ja he kävivät kuivin jaloin meren pohjaa myöten, ja pääsivät pois. * 2 Mos 14:21,22
12. Mutta kuin Egyptiläiset kiiruhtivat heidän peräänsä koko joukkonsa kanssa, tulivat he kaikki upotetuksi mereen, niin ettei yksikään jäänyt, joka sen muille olis ilmoittanut.
13. Ja kuin tämä kansa tuli Punaisesta merestä, sioittivat he itsensä Sinain vuorten korpeen, jossa ei yksikään ihminen ennen asua eli elää taitanut.
14. Siellä tuli halkia vesi makiaksi, niin he saivat juoda*, ja he saivat leipää taivaasta neljäkymmentä ajastaikaa
* 2 Mos 15:25 2 Mos 16:15,35
15. Ja kuhunka he menivät ilman jousia ja nuolia, ilman kilpeä ja miekkaa, siellä soti heidän Jumalansa heidän edestänsä, ja he saivat voiton.
16. Ja ei yksikään taitanut tätä vahingoittaa, mutta ainoastaan silloin, kun he luopuivat Herran Jumalansa käskyistä.
17. Sillä niin usein kuin he rukoilivat muita paitsi Jumalaansa, niin heidät lyötiin ja vietiin pois häpiällä.
18. Mutta niin usein kuin he katuivat, että heidän Jumalansa käskyistä poikenneet olivat, antoi taivaan Jumala heille taas voiton vihollisiansa vastaan.
19. Sentähden hävittivät he Kanaanealaisten kuninkaat, Jebusilaiset, Phereläiset, Hetiläiset, Heviläiset, Amorilaiset, ja kaikki voimalliset Hesbonissa, ja ottivat heidän maansa ja kaupunkinsa.
Jos 12:8
20. Ja he menestyivät niin kauan kuin ei he syntiä tehneet Jumalaansa vastaan; sillä heidän Jumalansa vihaa vääryyttä.
Ps 5:5,6,7
21. He ovat myös usein ennen tätä aikaa oleet ajetut pois monelta kansalta, ja viedyt pois vieraalle maalle, että he olivat poikenneet siitä käskystä, jonka Jumala heille oli antanut, että heidän piti siinä vaeltaman.
22. Mutta he ovat asken tulleet siitä viheliäisyydestä, jossa he olleet olivat, sittekuin he olivat kääntyneet Herran Jumalansa tykö, ja niin ovat asettaneet itsensä tälle vuorelle: ja asuvat Jerusalemissa, jossa heidän pyhänsä on.
23. Sentähden, minun herrani, anna kysellä, jos tämä kansa on syntiä tehnyt Jumalaansa vastaan, niin me menemme sinne ylös, ja heidän Jumalansa antaa totisesti heitä sinun käsiis; niin että sinä heitä saat vaatia sinua vainos ikeen alle.
24. Mutta jos ei he ole syntiä tehneet Jumalaansa vastaan, niin emme voi mitään heitä vastaan; sillä heidän Jumalansa varjelee heidät, ja me tulemme häpiään kaikessa maassa.
25. Kuin Akior näitä sanonut oli, tulivat kaikki Holoferneksen päämiehet vihaisiksi, ja ajattelivat häntä tappaa, ja sanoivat toinen toisellensa:
26. Kuka tämä on, joka sitä sanoa tohtii, että Israelin lapset taitavat varjella itsensä kuningas Nebukadnetsaria ja hänen sotajoukkoansa vastaan? Eikö he kaikki ole aseettomat, ja ei yksikään ole sotamies.
27. Mutta että Akior näkis itsensä valhetelleeksi, niin käykäämme sinne ylös; ja kuin me heidän parhaan väkensä käsitämme, niin me annamme pistää Akiorin lävitse ynnä heidän kanssansa.
28. Että kaikki kansa ymmärtäis Nebukadnetsarin olevan jumalan maan päällä, ja ei yhdenkään muun.
6. Lluku
I. Akior viedään Juudalaisten käsiin. II. Otetaan Betuliaan ja juttelee käytöksensä. III. Betulialaiset rukoilevat Jumalaa, ja lohduttavat Akioria.
1. Silloin julmistui Holofernes Akiorin päälle, ja sanoi:
2. Kuinka sinä rohkeat ennustaa, että Israelin kansalla on varjelus Jumalaltansa*? Kuin me nyt lyömme heidät, niinkuin yhden miehen, pitää sinun näkemän, ettei yhtään muuta Jumalaa ole paitsi Nebukadnetsaria.
* 5:25
3. Ja päälliseksi pitää sinäkin Assyrian miekalla pistettämän lävitse; ja koko Israelin pitää sinun kanssas hukkuman
4. Niin sinä saat ymmärtää, että Nebukadnetsar kaiken maailman herra on, kuin sinä minun sotaväkeni miekalla pistetään lävitse, ja makaat Israelin lyötyin kanssa kuolleena, ja sinun täytyy kuolla ja hukkua.
5. Mutta jos sinä luulet, että sinun ennustukses on tosi, niin ei sinun tarvitse hämmästyä eli vaalistua.
6. Niinkuin heille käy, niin pitää myös sinulle käymän; sillä minä lähetän nyt sinun heille, että minä rankaisisin sinua ynnä heidän kanssansa.
7. Niin käski Holofernes palveliainsa ottaa Akiorin kiinni, ja viedä Betuliaan Israelin lasten käsiin.
8. Ja Holoferneksen palveliat ottivat hänen kiinni. Ja kuin he tulivat kedon ylitse vuorten tykö, menivät ampuja heitä vastaan.
9. Silloin poikkesivat he vuoren sivulle, ja sitoivat Akiorin käsistä ja jaloista puuhun, sysäsivät maahan, ja jättivät riippumaan, ja menivät herransa tykö jälleen.
II 10. Mutta Israelin lapset tuliva alas Betuliasta hänen tykönsä ja, ja päästivät hänen vallallensa, ja veivät Betuliaan, ja asettivat hänen kansansa keskelle, ja kyselivät häneltä, kuinka hänen kanssansa menty oli, ja minkätähden Assyrialaiset olivat hänen hirttäneet?
11. Silloin olivat siellä kaupungin päämiehet, Otsia Miikan poika, Simeonin suvusta, ja Karmi, joka myös Otonieliksi kutsuttiin.
12. Akior sanoi vanhinten ja kaiken kansan edessä kaikki, mitä Holofernes häneltä kysynyt, ja hän hänelle vastannut oli, ja kuinka Holoferneksen väki siitä vastauksesta tahtoivat hänen tappaa;
13. Ja kuinka Holofernes oli vihastunut ja käskenyt hänen antaa Israelin lasten käsiin, että kuin hän Israelin lapset sais lyödyksi, rankaisis ja surmais hän myös Akiorin, etä hän oli sanonut: taivaan Jumala on heidän varjeluksensa.
III 14. Kuin Akior kaikkia näitä puhunut oli, lankesi kaikki kansa kasvoillensa, rukoilivat Herraa ja itkivät yhteen suuhun, ja rukoilivat yksimielisesti Herraa.
15. ja sanoivat: Herra taivaan ja maan Jumala, katso heidän ylpeyttänsä* ja meidän nöyryyttämme, ja katso armollisesti sinun pyhiäs, ja osoita, ettet niitä hylkää, jotka toivovat sinun päälles; ja ettäs kukistat ne maahan, jotka itseensä ja väkeensä luottavat.
*9:6,9
16. Ja niin he itkivät ja rukoilivat kaiken sen päivän, ja lohduttivat Akioria.
17. Ja sanoivat: meidän isäimme Jumala, jonka voiman sinä ylistänyt olet, on sinulle niin kostava, ettei he saa iloita sinusta; mutta sinä saat nähdä, kuinka he lyödyksi ja maahan kaadetuksi tulevat.
18. Ja kuin Herra meidän Jumalamme pelastaa meidät, niin olkoon Jumala sinun kanssasi meidän seassamme. Ja jos sinä tahdot, niin sinä saat kaikkein sinun omaistes kanssa asua meidän seassamme.
19. Kuin nyt kansa toinen toisestansa erkanivat, otti Otsi hänen huoneeseensa kanssansa ja valmisti suuren ehtoollisen,
20. Ja kutsui tykönsä kaikki vanhimmat, ja virvoitti itsiänsä, että he kauvan olivat ennen paastonneet.
21. Niin kansa taas kutsuttiin kokoon; ja rukoilivat apua Israelin Jumalalta kokouksissansa kaiken yön.
7. Luku
I. Holofernes piirittää Betulian ja pidättää veden kaupungilta. II. Betulialaiset tahtovat itsensä antaa Holoferneksen alle, mutta Otsia käskee heidän odottaa apua vielä viisi päivää.
1. Toisena päivänä käski Holofernes sotaväkensä olla valmiina Betuliaa vastaan.
2. Ja hänellä oli sata ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä, paitis sitä joukkoa, jonka hän oli ottanut kaikista nuorukaisista joka kaupungista, kussa hän jonkun maakunnan saanut oli.
3. Tämä sotajoukko valmisti itsensä Israelin lapsia vastaan, ja sioitti itsensä vuorille, Dotaimin kohdalle, aina Belmasta hamaan Kelmoniin asti, joka oli Esdrelomin kohdalla.
4. Kuin Israelin lapset näkivät Assyrian kansan paljouden, lankesivat he maahan, ja priiskottivat tuhkaa päänsä päälle*, ja rukoilivat kaikki yksimielisesti, että Israelin Jumala tahtois näyttää laupiutensa kansallensa. * 4:16 9:1
5. ja he varustivat itsensä sota-aseinensa, ja pitivät vaarin vuortensa kukkuloista, ja varjelivat niitä yöt ja päivät.
6. Mutt kuin Holofernes vaelsi siinä ympäriinsä, ymmärsi hän, että ulkoisella puolella kaupunkia oli kaivo, joka torvilla kaupunkiin johdatettu oli; nämät torvet antoi hän poikki hakata.
7. Ja vaikka vähät kaivot ei olleet kaukana muurista, joista he salaa vettä toivat; niin niissä oli kuitenkin tuskin niin paljon, että he itsensä virvoittaa taisivat.
8. Sentähden tulivat Ammonilaiset ja Moabilaiset Holoferneksen tykö, ja sanoivat: ei Israelin lapset tohdi varjella itsiänsä meitä vastaan keihäillä ja nuolilla; mutta vuorilla ja kukkuloilla, joissa he rauhassa ovat.
9. Sentähden anna varjella kaivot, ettei he saisi vettä; niin täytyy heidän kuolla ilman miekkaa, eli hätä vaatii heidät antamaan kaupungin, jonka he luulevat voittamattoman olevan, että se on vuorilla.
10. Tämä neuvo kelpasi Holofernekselle ja hänen sotaväellensä; ja hän asetti miestä joka kaivon tykö.
II 11. Kuin he kaksikymmentä päivää olivat kaivoja vartioineet, ja Betulisaas ei ollut enää vettä, ei kaivoissa eikä muualla, niin ettei he yhtään päivää enään itsiänsä taitaneet virvoittaa, ja heidän täytyi joka päivä antaa mitalla vettä kansalle.
12. Silloin tulivat kaikki miehet ja vaimot, nuoret ja vanhat Otsian tykö, vanhimmat ja lapset, valittivat kaikki yhteen suuhun.
13. Ja sanoivat: Jumala olkoon teidän ja meidän vaiheellamme tuomari*, että te saatatte meidät senkaltaiseen hätään, ettette anna meidän tehdä rauhaa Assyrialaisten kanssa.
* 2 Mos 5:21
14. Ja sentähden Jumala on meidät myynyt heidän käsiinsä, ja ei meillä ole yhtään apua, mutta meidän täytyy nääntyä janoon heidän silmiensä edessä, ja hukkua surkiasti.
15. Sentähden kutsukaat kokoon kaikki, jotka kaupungissa ovat, että me antaisimme itsemme Holoferneksen haltuun;
16. Sillä on parempi, että me annamme itsemme ja pääsemme henkiin, kunnioittain Jumalaa, kun että me hukumme, ja tulemme kaikelle maailmalle häpiäksi, kuin meidän täytyy nähdä, että meidän vaimomme ja lapsemme surkiasti meidän silmäimme edessä kuoleman pitää.
17. Me todistamme tänäpänä taivaan ja maan ja meidän isäimme Jumalan edessä, joka meitä rankaisee meidän syntiemme tähden, että me olemme rukoilleet teitä antamaan Holofernekselle kaupunkia, ettemme äkisti kuolisi miekalla, ja ettemme kaikki nääntyisi janosta.
18. Silloin oli suuri itku ja valitus kaikella kansalla; muutamat seisoivat kauvan ja huusivat Jumalaa tykö ja sanoivat:
19. Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.
Ps 106:6 Dan 9:6
20. Mutta sinä olet laupias, sentähden ole meille armollinen ja rankaise itse meitä: ja että me sinun tunnustamme, niin älä meitä hylkää pakanain käsiin, jotka eivät sinua tunne;
21. Ettei he kerskaisi, sanoen, kussa on nyt heidän Jumalansa?
22. Kuin he jo kauvan huutaneet ja itkeneet olivat ja jo jotakin jälleen vaikenivat,
23. Nousi Otsia, itki ja sanoi, hyvät veljet, olkaat kuitenkin kärsivälliset, ja odottakaamme vielä viisi päivää Jumalan apua:
24. Jos hän tahtoo meille armon osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi tehdä.
25. Jos ei meitä näinä viitenä päivänä auteta, niin me teemme, niinkuin te anoneet olette.
8. Luku
I. Judit osoittaa Otsian puheen sopimattomaksi ja neuvoo turvaamaan Jumalaan. II. Lupaa kokea jotakin veljeinsä pelastukseksi.
1. Tämä tuli Juditin eteen, joka leski oli, Meratin tytär, Utsin pojan, Josephin pojan, Otsian pojan, Jamnorin pojan, Gedeonin pojan, Raphaimin pojan, Akitobin pojan, Malkian pojan, Enanin pojan, Natanian pojan, Sealtielin pojan, Simeonin pojan.
2. Ja hänen miehensä oli Manasse, joka elonaikana kuollut oli.
3. Sillä, kuin hän ooli kedolla työväen tykönä, tuli hän helteessä sairaaksi, ja kuoli Betuliassa omassa kaupungissansa, ja haudattiin isäinsä kanssa.
4. Hän jätti Juditin jälkeensä, joka kolme ajastaikaa oli leskenä ollut ja neljä kuukautta.
5. Ja oli tehnyt huoneensa päälle salaisen makaushuoneen, jossa hän piikoineen oleskeli.
6. Ja oli puettu säkkiin, ja paastosi joka päivä, paitsi sabbatia, uutta kuuta ja muita Israelin huoneen juhlia.
7. Ja hän oli aivan ihana ja rikas, ja hänellä oli paljon palkollisia, ja tarhat täynnä härkiä ja lampaita.
8. Ja hänestä puhui jokainen hyvin, että hän pelkäsi Jumalaa; ja ei yksikään tiennyt hänestä mitään pahuutta sanoa.
9. Kuin tämä Judit kuuli, että Otsia oli luvannut antaa kaupungin viiden päivän perästä Assyrialaisille*, lähetti hän vanhinten Kambrin ja Kamrin perään.
* 7:23,25
10. Ja kuin he tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: mikä se pitää oleman, että Otsia on luvannut antaa kaupungin Assyrialaisille, jos ei meitä viidessä päivässä auteta?
11. Mitkä te olette, että kiusaatte Jumalaa?
12. Ei niin sovi armoa kerjätä, mutta pikemmin vihaa ja vainoa.
13. Tahdotteko te asettaa Herralle ajan ja päivän tiedän mielenne jälkeen, kuin hänen pitäisi auttaa?
14. Kuitenkin on Herra kärsivällinen; sentähden pitää meidän katuman, ja etsiä armoa kyynelillä.
15. Sillä ei Jumala vihastu niinkuin joku ihminen, ettei hän itsiänsä anna lepyttää.
Hos 11:9
16. Sentähden pitää meidän nöyryyttämän itsiämme sydämestä ja nöyryydessä häntä palveleman.
17. Ja meidän pitää itkien häntä rukoileman, että hän suosionsa perästä tahtois osoitta meille laupiuden: ja niinkuin meidän nyt täytyy murehtia heidän ylpeytensä tähden, että me tämän surun jälkeen taas iloitsisimme.
Rom 8:17
18. Ettemme meidän isiäimme syntiä ole seuranneet, joka Jumalansa hylkäsivät, ja palvelivat vieraita jumalia.
Tuom 2:13,14 3:6,7
19. Jonka tähden he vihollisillensa annettiin, lyötiin, vangittiin ja häväistiin; mutta emme tunne muuta jumalaa, kuin hänen ainoan.
20. Ja tahdomme nöyryydellä toivoa häneltä apua ja lohdutusta; niin Herra meidän Jumalamme vapahtaa meidän veremme meidän vihollisiltamme, ja sortaa ja häpiään saattaa kaikki pakanat, jotka meitä vainoovat.
21. Ja te, rakkaat veljet, jotka vanhimmat Jumalaln kansan seassa olette, lohduttakaat kansaa puheillanne ajattelemaan, kuinka meidän isämme myös kiusattiin, että heitä koeteltaisiin, jos he olisivan palvelleet Jumalaa sydämestänsä.
22. Muistuttakaat heille, kuinka meidän isämme Abraham monella tavalla koeteltiin*, ja tuli Jumalan ystäväksi , sittekuin hän moninaisella ahdistuksella koeteltu oli.
* 1Mos 22:1 Jak 2:23
23. Niin myös Isaak*, Jakob , Moses ja kaikki, jotka Jumalalle ovat otolliset olleet, ovat monta vaivaa voittaneet ja pysyneet vahvana.
* 1 Mos 26:1,35 1 Mos 28:7 31:23 32:11
24. Mutta muut, jotka ei tahtoneet ottaa murheita vastaan Jumalan pelvossa, vaan ovat kärsimättömyydestä nurisseet* Jumalaa vastaan ja pilkanneet,
* 2 Mos 5:21
25. Ne kadotettiin turmelialta ja kärmeiltä.
4 Mos 21:6 1 Kor 10:9,10
26. Älkäämme sentähden olko kärsimättömät tässä vaivassa.
27. Mutta tunnustakaamme, että tämä rangaistus on Jumalalta paljon vähempi kuin meidän syntimme ovat, ja uskokaamme, että meitä kuritetaan, niinkuin hänen palvelioitansa parannukseen, ja ei kadotukseen.
28. Siihen vastasi Otsia ja vanhimmat: se on kaikki toisi, minkä sinä sanonut olet, ja sinun sanoissas ei ole mitään vilppiä.
29. Rukoile sentähden meidän edestämme Herraa; silla sinä olet pyhä ja jumalinen vaimo.
II 30. Ja Judit sanoi heille: että te luulette sen olevan Jumalalta, jonka minä sanonut olen.
31. Niin koetelkaat nyt, onko se, jota minä olen aikonut tehdä Jumalalta: ja rukoilkaat, että Jumala antais sen menestyä.
32. Olkaat tämä yö portin tykönä, kuin minä menen siitä ulos piikoineni, ja rukoilkaat, että Herra näinä viitenä päivänä, joissa te sanoneet olette, tahtois lohduttaa kansaansa Israelia.
33. Mutta mitä minä aikonut olen, ei teidän pidä sitä tutkiman*; vaan rukoilkaat ainoasti minun edestäni Herraa Jumalaamme, siihenasti kuin minä ilmoitan teille, mitä teidän pitää tekemän.
* 10:8
34. Ja Otsia, Juudan päämies, sanoi hänelle: mene rauhaan, Herra olkoon sinun kanssas, ja kostakoon meidän tähtemme vihollisille! ja niin he läksivät pois hänen tyköänsä.
9. Luku
Judit rukoilee. I. Että Jumala lannistais Assyrialaisten röyhkeyden. II. Antais hänelle rohkeutta ja onnea toimittaa aikomustansa.
1. Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:
2. Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan, rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,
1 Mos 34:2,25,26
3. Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä sinun palvelias kautta, joka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua köyhää leskeä, Herra, minun Jumalani.
4. Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskun son tapahtunut*, On sinulta tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.
* Ps 74:12
5. Sillä kaikki sinun ties ovat valmistetut, ja sinun tuomios olet sinä pannut sinun edeskatsomisees.
6. Katso nyt Assyrialaisten sotajoukkoa, niinkuin sinä muinen Egyptiläisten sotajoukkoa katsoit*, kuin he sinun palvelioitas ajoivat takaa suurella joukolla, ja luottivat vaunuihinsa, ratsasmiehiinsä ja paljoon väkeensä.
* 2 Mos 14:24
7. Mutta kuin sinä katsoit heidän päällensä, niin pimeys peljästytti heidät,
8. Ja syvyys kiiruhti heidän ylitsensä, ja vedet upottivat heidät.
9. Niin myös nyt näillekin tapahtukoon, Herra, jotka luottavat omaan väkeensä, vaunuihinsa, keihäisiinsä ja joutsiinsa,
Ps 46:10 Judit 6:15
10. Ja ei tunne sinua, että sinä Herra meidän Jumalamme olet se, joka sodat asetat alusta, ja sinun nimes on Herra.
11. Ojenna käsivartes niinkuin entisinä aikoina, ja lyö vihollisia sinun voimallas, että he sinun vihassas hukkuisivat, jotka kehuvat, että he tahtovat sinun pyhäs kukistaa, ja lupaavat miekalla lyödä maahan sinun alttaris.
12. Rankaise heidän ylpeytensä heidän omalla miekallansa.
13. Että hän omain silmäinsä kautta käsitettäisiin, kun hän katsoo minun päälleni; ja niin minun suloisten sanaini kautta vietellyksi tulis.
II 14. Anna minulle rohkeus, etten minä häntä eli hänen väkeänsä hämmästyisi, mutta että hänet kukistaisin.
15. Sillä se on sinn nimelles kunniaksi, että vaimo on kaatanut hänet maahan.
16. Silla sinä, Herra, taidat ilman väen paljoutta antaa voiton*, ja ei ole sinulla halua hevosten väkevyyteen; et myös ylpiät ole koskaan sinulle otolliset olleet, mutta sinulle ovat aina otolliset siviäin ja nöyräin rukoukset .
* Tuom 7:2 , 1Sam14:6 , 2 Aika.K 14:11 Ps 147:10
17. O Herra taivaan Jumala, vetten Luoja ja kaikkein luotun Herra! kuule minin köyhän rukoukseni, joka ainoasti sinun laupeuteesi luotan.
18. Muista sinun liittoas, Herra, ja anna minun suuhuni sanat; mitä minun pitää puhuman ja ajatteleman pitää, anna minulle siihen onni,
19. Että sinun huonees pyhänä pysyis, ja kaikki pakanat ymmärtäisivät, että sinä olet Jumala, ja ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.
10. Luku
I. Judit valmistaa itsensä matkaan. II. Menee Assyrialaisten tykö. III. Viedään Holoferneksen majaan.
1. Kuin hän rukoilemasta lakannut oli, nousi hän ja kutsui piikansa.
2. ja meni huoneeseen alas, ja riisui säkin, ja pani pois leskenvaatteensa,
3. Ja pesi itsensä, ja voiteli kalliilla vesillä, ja palmikoitsi hiuksensa, ja pani pääliinan päähänsä, ja otti kauniit vaatteet yllensä, ja kaunisti itsensä otsarihmoilla ja seppeleillä, ja puki yllensä kaikki kaunistuksensa.
4. ja Herra antoi hänelle armon, että hän oli sangen ihana nähdä; sillä hän ei kaunistanut itseänsä hekumasta, mutta Jumalan kunniaksi.
5. Ja hän antoi piiallensa viinaleilin ja öljyastian, ja fikunia, jauhoja ja leipiä*, ja hän meni matkaan.
* Tob 1:12
6. ja hän löysi portin tyköä Otsian ja vanhimmat, jotka häntä odottivat, niinkuin määrätty oli.
7. Ja kuin hänen näkivät, ihmettelivät he suuresti hänen kauneuttansa.
8. Mutta ei he kysyneet, mitä hän aikonut oli*, vaan päästivät hänen ulos, ja sanoivat: meidän isäimme Jumala antakoon sinulle armon, ja sinun aikomises menestyä! että Israel iloitsis sinusta, ja sinun nimes tulis luetuksi pyhäin hurskaiden sekaan
* 8:33
9. ja kaikki, jotka siinä olivat, sanoivat: Amen, amen!
II 10. Mutta Judit rukoili Herraa, ja meni matkaansa piikansa kanssa.
11. ja kuin hän varhain aamulla meni alas vuorelta, kohtasivat häntä Assyrialaisten vartiat, ja karkasivat hänen tykönsä, ja kysyivät häneltä, kusta hän oli tullut, ja kuhunka hän tahtoi mennä.
12. Hän vastasi: minä olen Hebrealainen vaimo, ja olen heidän tyköänsä paennut; sillä minä tiedän heidät tulevan teidän käsiinne, että he ovat katsoneet teitä ylön, ja ei tahdo armoa etsiä, ja itsiänsä mielellänsä antaa.
13. Sentähden olen minä aikonut tulla päämiehen Holoferneksen eteen, että minä ilmoittaisin hänelle heidän salautensä, ja sanoisin hänelle, kuinka huokiasti hän heidät taitais voittaa, niin ettei hän yhtään miestä tarvitse siinä hukata.
14. Kuin ne miehet kuulivat hänen sanansa, katsoivat he hänen päällensä, ja ihmettelivät sangen suuresti, että hän oli niin ihana.
15. ja sanoivat hänelle: se sinua kyllä auttava on, ettäs sen neuvon löytänyt olet, tullakses meidän herramme tykö.
16. Sillä kuin sinä tulet hänen eteensä, niin on hän sinulle armollinen, ja sinä olet sangen sydämestä hänell
Jos joku taitais totisista historioista osoittaa ne, mitkä tässä kirjassa kirjoitetaan, niin tämä olis jalo ja kallis kirja; mutta hän näkyy työläästi yhteen sopivan ajan ja Raamatun historian kanssa, joka on ollut suurin syy, ettei hän ole niin täydelliseksi luettu eikä Hebrean Bibliaan kirjoitettu. Muutamat luulevat, ettei se ole historia, mutta muutoin jalo, pyhän ja hengellisen miehen teko, joka on tahtonut kirjoittaa ja osoittaa sen suuren onnen ja voiton, jonka Jumala Juudan kansalle joka paikassa antoi kaikkia heidän vihollisiansa vastaan. Niin kuin Salomo Korkiassa Veisussansa morsiamesta veisaa, jolla hän ei ketään muuta ajattele kuin koko Israelin kansaa; ja niinkuin P. Johannes Ilmestys-Kirjassansa ja Daniel monta kuvaa ja eläintä kirjoittavat, jolla ei he senkaltaisia ihmisiä, mutta koko kristillistä seurakuntaa ja valtakuntaa ymmärtävät. Ja Kristus itse puhuu usiasti mielellänsä vertauksilla evankeliumissa, niin kuin hän taivaan valtakunnan vetää kymmenen neitseen samoin myös kauppamiehen ja miehen ja nuotan , paimenen ja lampaan, etc. verraksi.
Kuitenkin ovat isät vanhaan aikaan sallineet tämän kirjan kristillisessä seurakunnassa luettaa ja pidettää sen suuren ja moninaisen hyödyllisen opin tähden, joka tässä löydetään, erinomattain, että tässä niin jalosti opetetaan kuinka ihmisen pitää uskossa lujasti Jumalaan turvaamaan ja häntä rukoileman kuin kiusaus ja vaiva ahdistaa. Jonka tähden myös Viisauden kirja, joka tyranneja kovasti rankaisee ja Jumalan laupiutta ylistää, sangen jalosti ja soveliaasti tätä seuraa, jota myös tämäkin kirja kauniisti opettaa.
1.Luku
I. Ekbatana rakennetaan Arphaksadilta. II. Nebukadnetsar voittaa Arphaksadin, tulee ylpiäksi ja uhkaa ylönkatsojiansa.
I. Arphaksad, Median kuningas, oli saanut allensa monta maakuntaa ja kansaa; ja hän rakensi jalon ja Suuren kaupungin, jonka hän kutsui Ekbatanaksi.
2. Sen muurit teki hän vuojonkivistä, seitsemänkymmentä kyynärää korkiaksi ja kolmekymmentä kyynärää paksuksi.
3. Hän teki sen tornit sata kyynärää korkiaksi ja kaksikymmentä kyynärää paksuksi, nelikulmaiseksi; ja kaupungin portit teki hän niin korkiaksi kuin tornitkin.
4.Ja luotti suureen sotaväkeensä ja voimaansa.
II 5. Mutta Nebukadnetsar, Assyrian kuningas, hallitsi suuressa kaupungissa Ninivessä; ja toisena vuotena toistakymmentä hänen hallituksensa ajalla soti hän Arphaksania vastaan, ja voitti hänen Euphratin, Tygrin ja Hydaspen virran tykönä, sillä suurella Ragauin kedolla, joka muinen Ariokin Elassarin kuninkaan oli ollut.
6. Silloit tuli Nebukadnetsarin valtakunta voimalliseksi, ja hänen sydämensä ylpiäksi; ja hän lähetti sanan kaikille niille, jotka asuivat Kilikiassa, Damaskuksessa, Libanonissa.
7. Karmelissa ja Kedarissa, ja niille Galileassa ja nilla suurella Esdrelomin kedolla.
8. Ja kaikille niile, jotka olivat Samariassa ja toisella puolella Jordania, hamaan Jerusalemiien asti ja koko Gesemin maalle, hamaan Etiopian rajoihin asti.
9. Kaikkein niiden tykö lähetti Nebukadnetsar, Assyrina kuningas sanansaattajat.
10. Mutta he katsoivat ne kaikkia ylön, ja antoivat sanansaattajat häpiällä kotia palata.
11. Silloin vihastui kuningas Nebukadnetsar sangen kovia kaikkein maakuntain päälle, ja vannoi kuninkaallisen istuimensa ja valtakuntansa kautta, että hän kaikille näille maakunnille tahtoi kostaa.
2.Luku
Päämies Holofernes saa käskyn sotia ynseitä vastaan. II Lähteen huovinensa sotaretkelle ja voittaa monikahdat maakunnat.
1. Kolmantenatoistakymmenentenä kuningas Nebukadnetsarin vuotena, toisena päivänä kolmattakymmenta ensimmäisella kuulla tuli päätetyksi Nebukadnetsarin, Assyrian kuninkaan huoneessa, että hänen piti kostaman.
2. Ja hän kutsutti tykönsä kaikki neuvonantajansa, ruhtinaansa ja päämiehensä, ja piti neuvoa salaisesti heidän kanssansa,
3. Ja ilmoitti heille, kuinka hän oli aikonut kaikki nämät maakunnat saattaa valtakuntansa alle.
4. Koska se heille kaikille niin kelpasi, kutsui kuningas Nebukadnetsar sotapäämiehensä Holoferneksen.
5. Ja sanoi hänelle: mene kaikkia valtakuntia vastaan, jotka lännessä ovat; ja erinomattain niitä vastaan, jotka ovat katsoneet ylön minun sanani.
6. Ei sinun pidä yhtään valtakuntaa säästämän; mutta kaikki vahvat kaupungit pitää sinun minulle alamaiseksi tekemän.
7. Niin Holofernes kutsui kokoon sodanpäämiehet ja Assyrian sotaväen ruhtinaat, ja valmisti väkeä sotaan, niin kuin kuningas hänelle käskenyt oli, sata ja kaksitoistakymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta ampuvaista hevosmiestä.
8. Ja antoi kaiken sotaväen mennä edellänsä, epälukuiset kamelit, äärettömän viljan, härjät ja lampaat, kansallensa.
9. Ja antoi tuoda kaikesta Syriasta jyviä leiriinsä.
10. Mutta kultaa ja rahaa otti hän sangen paljo myötänsä kuninkaan huoneesta.
11. Ja meni matkaan koko sotajoukon kanssa, vaunuin, ratsasmiesten ja ampujain kanssa, jotka peittivät maan niin kuin heinäsirkat.
12. Sittekuin hän oli vaeltanut Assyrian maan äären ylitse, tuli hän Angen vuorten tykö, vasemmalle puolen Kilikiata, ja voitti kaikki heidän kylänsä ja vahvat kaupunkinsa,
13. Ja kukisti kuuluisan Melotin kaupungin ja ryösti kaiken väen Tarsiksessa ja Ismaelin lapset*, jotka korvessa asuivat lounaan päin Kelonin maata.
*1 Mos 25:12
14. Ja hän vaelsi Phratin virran ylitse ja tuli Mesopotamiaan ja kukisti kaikkki korkiat kaupungit, jotka hän löysi, Mamren ojasta hamaan mereen asti.
15. Ja voitti siellä Kilikian rajat Joppen rajoihin asti, jotka lounaasta päin ovat.
16. Ja vei myös kaikki Madianin lapset pois, ja ryösti kaikki heidan tavaransa; ja tappoi kaikki ne, jotka olivat häntä vastaan, miekan terällä.
1 Mos 25:4
17. Sitte meni hän alas Damaskun maalle elonaikana, ja poltti kaiken heidän elonsa, ja antoi hakata maahan kaikki heidän puunsa ja viinapuunsa. Ja koko maakunta pelkäsi häntä.
3. Luku
I. Yksi osa myöntyy mieluisesti Holoferneksen alle. II. Joiden kaupungit ja epäjumalain vehmastot hän kuitenkin hävittää.
1. Silloin lähettivät kuninkaat ja ruhtinaat Syriasta, Mesopotamiasta, Syrian Sobalista, Lybiasta ja Kilikiasta sanansaattajansa kaikista kaupungeista ja maakunnista, jotka tulivat Holoferneksen tykö ja sanoivat:
2. Käännä vihas pois meidän päältämme; sillä se on parempi, että me elämme ja palvelemme suurten kuningasta Nebukadnetsaria, ja olemme sinulle alamaiset, kuin että hukumme, ja emme kuitenkaan mitään voita.
3. kaikki kaupunkimme, tavaramme, vuoremme, kukkulamme, peltomme, härkämme, lampaamme, vuohemme, hevosemme ja kamelimme, ja kaikki mitä meillä on.
4. Niin myös meidän perheemme, ovat sinun; tee niiden kanssa, mitäs tahdot.
5. Me myös ja meidän lapsemme olemme sinun palvelias.
6. Tule meidän tykömme ja ole meidän armollinen herramme; pidä meitä palvelianas, niin kuin sinä tahdot.
7. Niin läksi Holofernes alas vuorelta kaiken sotaväkensä kanssa, ja voitti vahvat kaupungit ja kaikki maan asuvaiset,
8. Ja otti kaikista kaupungeista väkevät miehet palvelukseensa, valitut sotaan.
9. Josta kaikki maakunnat suuresti hämmästyivät, niin että ruhtinaat ja ylimmäiset kaikista kaupungeista ynnä kansan kanssa tulivat häntä vastaan.
10. Ja ottivat hänen vastaan seppeleillä*, hypyllä, rummuilla ja huiluilla.
*Ap.T. 14:13
II 11. Ja ei kuitenkaan taitaneet niinkään armoa löytää:
12. Sillä hän kukisti heidän kaupunkinsa, ja hakkasi maahan heidän metsistönsä.
13. Sillä Nebukadnetsar oli hänen käskenyt hävittää kaikki jumalat maakunnista, että kaikki kansa, jotka Holefernes oli vaativa allensa, pitäis hänen ainoana jumalana.
14. Kuin hän oli Syrian Sobalin, ja kaiken Aramean ja Mesopotamian lävitse vaeltanut, tuli hän Edomilaisten tykö Gabaan maalle.
15. Ja voitti heidän kaupunkinsa, ja oli sillä kolmekymmentä päivää; sillä välillä antoi hän kaikki sotaväkensä tulla kokoon.
4.Luku
l. Israelin lapsetkin pelkäävät Holofernestä ja varustavat itsiänsä .II. Ottavat ylimmäisen papin Jojakimin neuvon, ja rukoilevat Jumalaa avuksensa.
1. Kuin Israelin lapset, jotka Juudan maalla asuivat, sen kuulivat, pelkäsivät he häntä suuresti.
2. Ja vavistus ja hämmästys oli heidän päällensä tullut; sillä he pelkäsivät hänen niin tekevän Jerusalemille ja Herran templille, kuin hän muillekin epäjumalansa huoneille oli tehnyt.
3. Sentähden lähettivät he koko Samarian hamaan Jerichoon asti, ja vahvistivat kaikki linnat vuorilla.
4. Ja tekivät muurit kyläinsä ympärille, ja toimittivat itsellensä viljaa sodan varaksi.
II 5. Ja ylimmäinen pappi Jojakim* kirjoitti kaikkein tykö, jotka asuivat Esdrelomia päin&, se on sen suuren kedon tykönä Dotaimissa ja kaikkein niiden tykönä, joiden kautta vihollinen oli tulla.
*15:9 1:8. 2 Kun.K 6:12
6. Että he varjelisivat kukkulat vuorilla, Jerusalemiin päin.
7. Ja Israelin lapset tekivät niin kuin Jojakim, Herran pappi, heille oli käskenyt.
8. Ja kaikki kansa huusi hartaasti Herran tykö, ja nöyryyttivät heitänsä, he ja heidän vaimonsa, paastolla ja rukouksella.
9. Mutta papit pukivat säkit yllensä, ja lapset makasivat Herran templin edessä; ja he peittivät Herran alttarin säkillä,
10. Ja huusivat Herran Israelin Jumalan tykö yksimielisesti, ettei heidän lapsensa ja vaimonsa vietäisi pois saaliiksi jaettaviksia ja ettei heidän kaupunkinsa hävitettäisi ja heidän pyhänsä saastutettaisi, ja ettei he pakanoilta häväistyksi tulisi.
11. Ja Jojakim, Herran ylimmäinen pappi kävi ympäri, neuvoi koko Israelin kansaa.
12. Ja sanoi: teidän pitää tietämän, että Herra on teidän rukouksenne kuuleva, jos ette lakkaa paastoomasta ja rukoilemasta Herran edessä.
13. Ajatelkaat Moosesta Herran palveliaa, joka ei miekalla, vaan pyhällä rukouksella löi Amalekin, joka luotti voimaansa ja väkeensä ja sotajoukkoonsa, kilpeensä, vaunuihinsa ja ratsasmiehiinsä.
2 Mos 17:11
14. Niin se myös pitää tapahtuman kaikille Israelin vihollisille, jos te niin itsenne parantaa tahdotte, kuin te nyt ruvenneet olette.
15. Tämän neuvon jälkeen rukoilivat he Herraa, ja jäivät Herran eteen*: niin että papit kävivät säkissä**, ja pitivät tuhkaa päänsä päällä , ja tekivät Herralle polttouhria;
*2Mos 20:24 **Jon 3:5 Judit 7:4 9:1
16. Ja rukoilivat kaikki Herraa kaikesta sydämestänsä, että han tahtoi etsiä kansaansa Israelia.
5. Luku
I. Holofernes kyselee Israelin lasten tilaa. II. Akior juttelee niiden tapaukset ja turvan ja neuvoo Holofernestä. III. Voittaa vihat neuvonsa tähden.
1. Ja Holofernekselle, Assyrian sotapäämiehelle sanottiin, että Israelin lapset varustivat itsensä, ja tahtoivat itsensä varjella, ja kuinka he olivät ottaneet vaarin kukkuloista mäillä.
2. Silloin julmistui Holofernes, ja kutsui kaikki Moabilaisten ja Ammonilaisten ylimmäiset ja päämiehet,
3. Ja sanoi heille: sanokaat minulle, mikä kansa se on, joka vuorilla asuu? Kutka heidän suuret kaupunkinsa ovat, mitä he voivat, ja mitkä heidän sotaväkensä ovat, ja kuka heidän kuninkaansa on?
4. Että he ainoasti kaikistä muista itäisellä maalla katsovat meitä ylön, ja ei ole tulleet meitä vastaan, ottamaan meitä vastaan rauhalla.
II 5. Silloin vastasi Akior*, kaikkien Ammonin lasten päämies , ja sanoi: minun herrani, jos sinä tahdot mielelläs kuulla, niin minä sanon sinulle totuuden tästä kansasta, joka vuorilla asuu; ja en minä tahdo valhetella sinun edessäs.
11:7 1 Mos 19:38
6. Tämä kansa on Kaldeasta tullut*; ja on ensisti asunut Mesopotamiassa; ettei he tahtoneet seurata isäinsä jumalia Kaldeassa. *1 Mos 11:31 Jos 24:2
7. Sentähden hylkäsivät he isäinsä säädyt, joilla paljon jumalia oli.
8. Ja palvelivat yhtä ainoaa taivaan Jumalaa, joka heidän käski mennä sieltä pois, ja asua Haranissa*. Kuin kaikissa niissä maakunnissa kallis aika oli**. vaelsivat he alas Egyptin maalle ; siellä ovat he paljoksi tulleet neljässä sadassa ajastajassa , ettei heidän joukkoansa taidettu lukea.
* 1 Mos 12:1 ** 1 Mos 41:54 1 Mos 46:6 Ap.T 7:6
9. Mutta kuin Egyptin kuningas* vaivasi heitä saven kantamisella ja tiilien teolla, rakentaa hänen kaupunkiansa**. huusivat he Herransa tykö , joka löi koko Egyptin moninaisilla vitsauksilla
* 2 Mos 1:8 ** 2 Mos 1:11 2 Mos 3:7 2 Mos 7:*
10. Kuin Egyptiläiset oliva ajaneet pois heidät tyköänsä*, ja vaiva lakkasi heistä, ja tahtoivat heitä taas käsittää , ja viedä orjuuteen jälleen, * 2 Mos 12:31 2 Mos 14:5
11. Avasi taivaan Jumala meren*, niin että vedet kahden puolen seisoivat, niin kuin muurit; ja he kävivät kuivin jaloin meren pohjaa myöten, ja pääsivät pois. * 2 Mos 14:21,22
12. Mutta kuin Egyptiläiset kiiruhtivat heidän peräänsä koko joukkonsa kanssa, tulivat he kaikki upotetuksi mereen, niin ettei yksikään jäänyt, joka sen muille olis ilmoittanut.
13. Ja kuin tämä kansa tuli Punaisesta merestä, sioittivat he itsensä Sinain vuorten korpeen, jossa ei yksikään ihminen ennen asua eli elää taitanut.
14. Siellä tuli halkia vesi makiaksi, niin he saivat juoda*, ja he saivat leipää taivaasta neljäkymmentä ajastaikaa
* 2 Mos 15:25 2 Mos 16:15,35
15. Ja kuhunka he menivät ilman jousia ja nuolia, ilman kilpeä ja miekkaa, siellä soti heidän Jumalansa heidän edestänsä, ja he saivat voiton.
16. Ja ei yksikään taitanut tätä vahingoittaa, mutta ainoastaan silloin, kun he luopuivat Herran Jumalansa käskyistä.
17. Sillä niin usein kuin he rukoilivat muita paitsi Jumalaansa, niin heidät lyötiin ja vietiin pois häpiällä.
18. Mutta niin usein kuin he katuivat, että heidän Jumalansa käskyistä poikenneet olivat, antoi taivaan Jumala heille taas voiton vihollisiansa vastaan.
19. Sentähden hävittivät he Kanaanealaisten kuninkaat, Jebusilaiset, Phereläiset, Hetiläiset, Heviläiset, Amorilaiset, ja kaikki voimalliset Hesbonissa, ja ottivat heidän maansa ja kaupunkinsa.
Jos 12:8
20. Ja he menestyivät niin kauan kuin ei he syntiä tehneet Jumalaansa vastaan; sillä heidän Jumalansa vihaa vääryyttä.
Ps 5:5,6,7
21. He ovat myös usein ennen tätä aikaa oleet ajetut pois monelta kansalta, ja viedyt pois vieraalle maalle, että he olivat poikenneet siitä käskystä, jonka Jumala heille oli antanut, että heidän piti siinä vaeltaman.
22. Mutta he ovat asken tulleet siitä viheliäisyydestä, jossa he olleet olivat, sittekuin he olivat kääntyneet Herran Jumalansa tykö, ja niin ovat asettaneet itsensä tälle vuorelle: ja asuvat Jerusalemissa, jossa heidän pyhänsä on.
23. Sentähden, minun herrani, anna kysellä, jos tämä kansa on syntiä tehnyt Jumalaansa vastaan, niin me menemme sinne ylös, ja heidän Jumalansa antaa totisesti heitä sinun käsiis; niin että sinä heitä saat vaatia sinua vainos ikeen alle.
24. Mutta jos ei he ole syntiä tehneet Jumalaansa vastaan, niin emme voi mitään heitä vastaan; sillä heidän Jumalansa varjelee heidät, ja me tulemme häpiään kaikessa maassa.
25. Kuin Akior näitä sanonut oli, tulivat kaikki Holoferneksen päämiehet vihaisiksi, ja ajattelivat häntä tappaa, ja sanoivat toinen toisellensa:
26. Kuka tämä on, joka sitä sanoa tohtii, että Israelin lapset taitavat varjella itsensä kuningas Nebukadnetsaria ja hänen sotajoukkoansa vastaan? Eikö he kaikki ole aseettomat, ja ei yksikään ole sotamies.
27. Mutta että Akior näkis itsensä valhetelleeksi, niin käykäämme sinne ylös; ja kuin me heidän parhaan väkensä käsitämme, niin me annamme pistää Akiorin lävitse ynnä heidän kanssansa.
28. Että kaikki kansa ymmärtäis Nebukadnetsarin olevan jumalan maan päällä, ja ei yhdenkään muun.
6. Lluku
I. Akior viedään Juudalaisten käsiin. II. Otetaan Betuliaan ja juttelee käytöksensä. III. Betulialaiset rukoilevat Jumalaa, ja lohduttavat Akioria.
1. Silloin julmistui Holofernes Akiorin päälle, ja sanoi:
2. Kuinka sinä rohkeat ennustaa, että Israelin kansalla on varjelus Jumalaltansa*? Kuin me nyt lyömme heidät, niinkuin yhden miehen, pitää sinun näkemän, ettei yhtään muuta Jumalaa ole paitsi Nebukadnetsaria.
* 5:25
3. Ja päälliseksi pitää sinäkin Assyrian miekalla pistettämän lävitse; ja koko Israelin pitää sinun kanssas hukkuman
4. Niin sinä saat ymmärtää, että Nebukadnetsar kaiken maailman herra on, kuin sinä minun sotaväkeni miekalla pistetään lävitse, ja makaat Israelin lyötyin kanssa kuolleena, ja sinun täytyy kuolla ja hukkua.
5. Mutta jos sinä luulet, että sinun ennustukses on tosi, niin ei sinun tarvitse hämmästyä eli vaalistua.
6. Niinkuin heille käy, niin pitää myös sinulle käymän; sillä minä lähetän nyt sinun heille, että minä rankaisisin sinua ynnä heidän kanssansa.
7. Niin käski Holofernes palveliainsa ottaa Akiorin kiinni, ja viedä Betuliaan Israelin lasten käsiin.
8. Ja Holoferneksen palveliat ottivat hänen kiinni. Ja kuin he tulivat kedon ylitse vuorten tykö, menivät ampuja heitä vastaan.
9. Silloin poikkesivat he vuoren sivulle, ja sitoivat Akiorin käsistä ja jaloista puuhun, sysäsivät maahan, ja jättivät riippumaan, ja menivät herransa tykö jälleen.
II 10. Mutta Israelin lapset tuliva alas Betuliasta hänen tykönsä ja, ja päästivät hänen vallallensa, ja veivät Betuliaan, ja asettivat hänen kansansa keskelle, ja kyselivät häneltä, kuinka hänen kanssansa menty oli, ja minkätähden Assyrialaiset olivat hänen hirttäneet?
11. Silloin olivat siellä kaupungin päämiehet, Otsia Miikan poika, Simeonin suvusta, ja Karmi, joka myös Otonieliksi kutsuttiin.
12. Akior sanoi vanhinten ja kaiken kansan edessä kaikki, mitä Holofernes häneltä kysynyt, ja hän hänelle vastannut oli, ja kuinka Holoferneksen väki siitä vastauksesta tahtoivat hänen tappaa;
13. Ja kuinka Holofernes oli vihastunut ja käskenyt hänen antaa Israelin lasten käsiin, että kuin hän Israelin lapset sais lyödyksi, rankaisis ja surmais hän myös Akiorin, etä hän oli sanonut: taivaan Jumala on heidän varjeluksensa.
III 14. Kuin Akior kaikkia näitä puhunut oli, lankesi kaikki kansa kasvoillensa, rukoilivat Herraa ja itkivät yhteen suuhun, ja rukoilivat yksimielisesti Herraa.
15. ja sanoivat: Herra taivaan ja maan Jumala, katso heidän ylpeyttänsä* ja meidän nöyryyttämme, ja katso armollisesti sinun pyhiäs, ja osoita, ettet niitä hylkää, jotka toivovat sinun päälles; ja ettäs kukistat ne maahan, jotka itseensä ja väkeensä luottavat.
*9:6,9
16. Ja niin he itkivät ja rukoilivat kaiken sen päivän, ja lohduttivat Akioria.
17. Ja sanoivat: meidän isäimme Jumala, jonka voiman sinä ylistänyt olet, on sinulle niin kostava, ettei he saa iloita sinusta; mutta sinä saat nähdä, kuinka he lyödyksi ja maahan kaadetuksi tulevat.
18. Ja kuin Herra meidän Jumalamme pelastaa meidät, niin olkoon Jumala sinun kanssasi meidän seassamme. Ja jos sinä tahdot, niin sinä saat kaikkein sinun omaistes kanssa asua meidän seassamme.
19. Kuin nyt kansa toinen toisestansa erkanivat, otti Otsi hänen huoneeseensa kanssansa ja valmisti suuren ehtoollisen,
20. Ja kutsui tykönsä kaikki vanhimmat, ja virvoitti itsiänsä, että he kauvan olivat ennen paastonneet.
21. Niin kansa taas kutsuttiin kokoon; ja rukoilivat apua Israelin Jumalalta kokouksissansa kaiken yön.
7. Luku
I. Holofernes piirittää Betulian ja pidättää veden kaupungilta. II. Betulialaiset tahtovat itsensä antaa Holoferneksen alle, mutta Otsia käskee heidän odottaa apua vielä viisi päivää.
1. Toisena päivänä käski Holofernes sotaväkensä olla valmiina Betuliaa vastaan.
2. Ja hänellä oli sata ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä, paitis sitä joukkoa, jonka hän oli ottanut kaikista nuorukaisista joka kaupungista, kussa hän jonkun maakunnan saanut oli.
3. Tämä sotajoukko valmisti itsensä Israelin lapsia vastaan, ja sioitti itsensä vuorille, Dotaimin kohdalle, aina Belmasta hamaan Kelmoniin asti, joka oli Esdrelomin kohdalla.
4. Kuin Israelin lapset näkivät Assyrian kansan paljouden, lankesivat he maahan, ja priiskottivat tuhkaa päänsä päälle*, ja rukoilivat kaikki yksimielisesti, että Israelin Jumala tahtois näyttää laupiutensa kansallensa. * 4:16 9:1
5. ja he varustivat itsensä sota-aseinensa, ja pitivät vaarin vuortensa kukkuloista, ja varjelivat niitä yöt ja päivät.
6. Mutt kuin Holofernes vaelsi siinä ympäriinsä, ymmärsi hän, että ulkoisella puolella kaupunkia oli kaivo, joka torvilla kaupunkiin johdatettu oli; nämät torvet antoi hän poikki hakata.
7. Ja vaikka vähät kaivot ei olleet kaukana muurista, joista he salaa vettä toivat; niin niissä oli kuitenkin tuskin niin paljon, että he itsensä virvoittaa taisivat.
8. Sentähden tulivat Ammonilaiset ja Moabilaiset Holoferneksen tykö, ja sanoivat: ei Israelin lapset tohdi varjella itsiänsä meitä vastaan keihäillä ja nuolilla; mutta vuorilla ja kukkuloilla, joissa he rauhassa ovat.
9. Sentähden anna varjella kaivot, ettei he saisi vettä; niin täytyy heidän kuolla ilman miekkaa, eli hätä vaatii heidät antamaan kaupungin, jonka he luulevat voittamattoman olevan, että se on vuorilla.
10. Tämä neuvo kelpasi Holofernekselle ja hänen sotaväellensä; ja hän asetti miestä joka kaivon tykö.
II 11. Kuin he kaksikymmentä päivää olivat kaivoja vartioineet, ja Betulisaas ei ollut enää vettä, ei kaivoissa eikä muualla, niin ettei he yhtään päivää enään itsiänsä taitaneet virvoittaa, ja heidän täytyi joka päivä antaa mitalla vettä kansalle.
12. Silloin tulivat kaikki miehet ja vaimot, nuoret ja vanhat Otsian tykö, vanhimmat ja lapset, valittivat kaikki yhteen suuhun.
13. Ja sanoivat: Jumala olkoon teidän ja meidän vaiheellamme tuomari*, että te saatatte meidät senkaltaiseen hätään, ettette anna meidän tehdä rauhaa Assyrialaisten kanssa.
* 2 Mos 5:21
14. Ja sentähden Jumala on meidät myynyt heidän käsiinsä, ja ei meillä ole yhtään apua, mutta meidän täytyy nääntyä janoon heidän silmiensä edessä, ja hukkua surkiasti.
15. Sentähden kutsukaat kokoon kaikki, jotka kaupungissa ovat, että me antaisimme itsemme Holoferneksen haltuun;
16. Sillä on parempi, että me annamme itsemme ja pääsemme henkiin, kunnioittain Jumalaa, kun että me hukumme, ja tulemme kaikelle maailmalle häpiäksi, kuin meidän täytyy nähdä, että meidän vaimomme ja lapsemme surkiasti meidän silmäimme edessä kuoleman pitää.
17. Me todistamme tänäpänä taivaan ja maan ja meidän isäimme Jumalan edessä, joka meitä rankaisee meidän syntiemme tähden, että me olemme rukoilleet teitä antamaan Holofernekselle kaupunkia, ettemme äkisti kuolisi miekalla, ja ettemme kaikki nääntyisi janosta.
18. Silloin oli suuri itku ja valitus kaikella kansalla; muutamat seisoivat kauvan ja huusivat Jumalaa tykö ja sanoivat:
19. Me olemme syntiä tehneet ynnä meidän isäimme kanssa, me olemme väärin tehneet ja olleet jumalattomat.
Ps 106:6 Dan 9:6
20. Mutta sinä olet laupias, sentähden ole meille armollinen ja rankaise itse meitä: ja että me sinun tunnustamme, niin älä meitä hylkää pakanain käsiin, jotka eivät sinua tunne;
21. Ettei he kerskaisi, sanoen, kussa on nyt heidän Jumalansa?
22. Kuin he jo kauvan huutaneet ja itkeneet olivat ja jo jotakin jälleen vaikenivat,
23. Nousi Otsia, itki ja sanoi, hyvät veljet, olkaat kuitenkin kärsivälliset, ja odottakaamme vielä viisi päivää Jumalan apua:
24. Jos hän tahtoo meille armon osoittaa, ja nimensä kuuluisaksi tehdä.
25. Jos ei meitä näinä viitenä päivänä auteta, niin me teemme, niinkuin te anoneet olette.
8. Luku
I. Judit osoittaa Otsian puheen sopimattomaksi ja neuvoo turvaamaan Jumalaan. II. Lupaa kokea jotakin veljeinsä pelastukseksi.
1. Tämä tuli Juditin eteen, joka leski oli, Meratin tytär, Utsin pojan, Josephin pojan, Otsian pojan, Jamnorin pojan, Gedeonin pojan, Raphaimin pojan, Akitobin pojan, Malkian pojan, Enanin pojan, Natanian pojan, Sealtielin pojan, Simeonin pojan.
2. Ja hänen miehensä oli Manasse, joka elonaikana kuollut oli.
3. Sillä, kuin hän ooli kedolla työväen tykönä, tuli hän helteessä sairaaksi, ja kuoli Betuliassa omassa kaupungissansa, ja haudattiin isäinsä kanssa.
4. Hän jätti Juditin jälkeensä, joka kolme ajastaikaa oli leskenä ollut ja neljä kuukautta.
5. Ja oli tehnyt huoneensa päälle salaisen makaushuoneen, jossa hän piikoineen oleskeli.
6. Ja oli puettu säkkiin, ja paastosi joka päivä, paitsi sabbatia, uutta kuuta ja muita Israelin huoneen juhlia.
7. Ja hän oli aivan ihana ja rikas, ja hänellä oli paljon palkollisia, ja tarhat täynnä härkiä ja lampaita.
8. Ja hänestä puhui jokainen hyvin, että hän pelkäsi Jumalaa; ja ei yksikään tiennyt hänestä mitään pahuutta sanoa.
9. Kuin tämä Judit kuuli, että Otsia oli luvannut antaa kaupungin viiden päivän perästä Assyrialaisille*, lähetti hän vanhinten Kambrin ja Kamrin perään.
* 7:23,25
10. Ja kuin he tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: mikä se pitää oleman, että Otsia on luvannut antaa kaupungin Assyrialaisille, jos ei meitä viidessä päivässä auteta?
11. Mitkä te olette, että kiusaatte Jumalaa?
12. Ei niin sovi armoa kerjätä, mutta pikemmin vihaa ja vainoa.
13. Tahdotteko te asettaa Herralle ajan ja päivän tiedän mielenne jälkeen, kuin hänen pitäisi auttaa?
14. Kuitenkin on Herra kärsivällinen; sentähden pitää meidän katuman, ja etsiä armoa kyynelillä.
15. Sillä ei Jumala vihastu niinkuin joku ihminen, ettei hän itsiänsä anna lepyttää.
Hos 11:9
16. Sentähden pitää meidän nöyryyttämän itsiämme sydämestä ja nöyryydessä häntä palveleman.
17. Ja meidän pitää itkien häntä rukoileman, että hän suosionsa perästä tahtois osoitta meille laupiuden: ja niinkuin meidän nyt täytyy murehtia heidän ylpeytensä tähden, että me tämän surun jälkeen taas iloitsisimme.
Rom 8:17
18. Ettemme meidän isiäimme syntiä ole seuranneet, joka Jumalansa hylkäsivät, ja palvelivat vieraita jumalia.
Tuom 2:13,14 3:6,7
19. Jonka tähden he vihollisillensa annettiin, lyötiin, vangittiin ja häväistiin; mutta emme tunne muuta jumalaa, kuin hänen ainoan.
20. Ja tahdomme nöyryydellä toivoa häneltä apua ja lohdutusta; niin Herra meidän Jumalamme vapahtaa meidän veremme meidän vihollisiltamme, ja sortaa ja häpiään saattaa kaikki pakanat, jotka meitä vainoovat.
21. Ja te, rakkaat veljet, jotka vanhimmat Jumalaln kansan seassa olette, lohduttakaat kansaa puheillanne ajattelemaan, kuinka meidän isämme myös kiusattiin, että heitä koeteltaisiin, jos he olisivan palvelleet Jumalaa sydämestänsä.
22. Muistuttakaat heille, kuinka meidän isämme Abraham monella tavalla koeteltiin*, ja tuli Jumalan ystäväksi , sittekuin hän moninaisella ahdistuksella koeteltu oli.
* 1Mos 22:1 Jak 2:23
23. Niin myös Isaak*, Jakob , Moses ja kaikki, jotka Jumalalle ovat otolliset olleet, ovat monta vaivaa voittaneet ja pysyneet vahvana.
* 1 Mos 26:1,35 1 Mos 28:7 31:23 32:11
24. Mutta muut, jotka ei tahtoneet ottaa murheita vastaan Jumalan pelvossa, vaan ovat kärsimättömyydestä nurisseet* Jumalaa vastaan ja pilkanneet,
* 2 Mos 5:21
25. Ne kadotettiin turmelialta ja kärmeiltä.
4 Mos 21:6 1 Kor 10:9,10
26. Älkäämme sentähden olko kärsimättömät tässä vaivassa.
27. Mutta tunnustakaamme, että tämä rangaistus on Jumalalta paljon vähempi kuin meidän syntimme ovat, ja uskokaamme, että meitä kuritetaan, niinkuin hänen palvelioitansa parannukseen, ja ei kadotukseen.
28. Siihen vastasi Otsia ja vanhimmat: se on kaikki toisi, minkä sinä sanonut olet, ja sinun sanoissas ei ole mitään vilppiä.
29. Rukoile sentähden meidän edestämme Herraa; silla sinä olet pyhä ja jumalinen vaimo.
II 30. Ja Judit sanoi heille: että te luulette sen olevan Jumalalta, jonka minä sanonut olen.
31. Niin koetelkaat nyt, onko se, jota minä olen aikonut tehdä Jumalalta: ja rukoilkaat, että Jumala antais sen menestyä.
32. Olkaat tämä yö portin tykönä, kuin minä menen siitä ulos piikoineni, ja rukoilkaat, että Herra näinä viitenä päivänä, joissa te sanoneet olette, tahtois lohduttaa kansaansa Israelia.
33. Mutta mitä minä aikonut olen, ei teidän pidä sitä tutkiman*; vaan rukoilkaat ainoasti minun edestäni Herraa Jumalaamme, siihenasti kuin minä ilmoitan teille, mitä teidän pitää tekemän.
* 10:8
34. Ja Otsia, Juudan päämies, sanoi hänelle: mene rauhaan, Herra olkoon sinun kanssas, ja kostakoon meidän tähtemme vihollisille! ja niin he läksivät pois hänen tyköänsä.
9. Luku
Judit rukoilee. I. Että Jumala lannistais Assyrialaisten röyhkeyden. II. Antais hänelle rohkeutta ja onnea toimittaa aikomustansa.
1. Sitte meni Judit kammioonsa, ja puetti itsensä säkkiin, ja priiskotti tuhkaa päänsä päälle, ja lankesi Herran eteen, huusi häntä ja sanoi:
2. Herra, minun isäni Simeonin Jumala, joka annoit hänelle miekan, rangaista pakanoita, jotka neitseitä häpäisivät ja häpiään saattivat,
1 Mos 34:2,25,26
3. Ja annoit vangita heidän vaimonsa ja tyttärensä, ja ryöstätit heitä sinun palvelias kautta, joka sinun kiivaudessas palavat olivat: auta minua köyhää leskeä, Herra, minun Jumalani.
4. Sillä kaikki apu, joka muinen ja sitte joskun son tapahtunut*, On sinulta tullut; ja mitä sinä tahdot, sen pitää tapahtuman.
* Ps 74:12
5. Sillä kaikki sinun ties ovat valmistetut, ja sinun tuomios olet sinä pannut sinun edeskatsomisees.
6. Katso nyt Assyrialaisten sotajoukkoa, niinkuin sinä muinen Egyptiläisten sotajoukkoa katsoit*, kuin he sinun palvelioitas ajoivat takaa suurella joukolla, ja luottivat vaunuihinsa, ratsasmiehiinsä ja paljoon väkeensä.
* 2 Mos 14:24
7. Mutta kuin sinä katsoit heidän päällensä, niin pimeys peljästytti heidät,
8. Ja syvyys kiiruhti heidän ylitsensä, ja vedet upottivat heidät.
9. Niin myös nyt näillekin tapahtukoon, Herra, jotka luottavat omaan väkeensä, vaunuihinsa, keihäisiinsä ja joutsiinsa,
Ps 46:10 Judit 6:15
10. Ja ei tunne sinua, että sinä Herra meidän Jumalamme olet se, joka sodat asetat alusta, ja sinun nimes on Herra.
11. Ojenna käsivartes niinkuin entisinä aikoina, ja lyö vihollisia sinun voimallas, että he sinun vihassas hukkuisivat, jotka kehuvat, että he tahtovat sinun pyhäs kukistaa, ja lupaavat miekalla lyödä maahan sinun alttaris.
12. Rankaise heidän ylpeytensä heidän omalla miekallansa.
13. Että hän omain silmäinsä kautta käsitettäisiin, kun hän katsoo minun päälleni; ja niin minun suloisten sanaini kautta vietellyksi tulis.
II 14. Anna minulle rohkeus, etten minä häntä eli hänen väkeänsä hämmästyisi, mutta että hänet kukistaisin.
15. Sillä se on sinn nimelles kunniaksi, että vaimo on kaatanut hänet maahan.
16. Silla sinä, Herra, taidat ilman väen paljoutta antaa voiton*, ja ei ole sinulla halua hevosten väkevyyteen; et myös ylpiät ole koskaan sinulle otolliset olleet, mutta sinulle ovat aina otolliset siviäin ja nöyräin rukoukset .
* Tuom 7:2 , 1Sam14:6 , 2 Aika.K 14:11 Ps 147:10
17. O Herra taivaan Jumala, vetten Luoja ja kaikkein luotun Herra! kuule minin köyhän rukoukseni, joka ainoasti sinun laupeuteesi luotan.
18. Muista sinun liittoas, Herra, ja anna minun suuhuni sanat; mitä minun pitää puhuman ja ajatteleman pitää, anna minulle siihen onni,
19. Että sinun huonees pyhänä pysyis, ja kaikki pakanat ymmärtäisivät, että sinä olet Jumala, ja ei yhtäkään muuta, paitsi sinua.
10. Luku
I. Judit valmistaa itsensä matkaan. II. Menee Assyrialaisten tykö. III. Viedään Holoferneksen majaan.
1. Kuin hän rukoilemasta lakannut oli, nousi hän ja kutsui piikansa.
2. ja meni huoneeseen alas, ja riisui säkin, ja pani pois leskenvaatteensa,
3. Ja pesi itsensä, ja voiteli kalliilla vesillä, ja palmikoitsi hiuksensa, ja pani pääliinan päähänsä, ja otti kauniit vaatteet yllensä, ja kaunisti itsensä otsarihmoilla ja seppeleillä, ja puki yllensä kaikki kaunistuksensa.
4. ja Herra antoi hänelle armon, että hän oli sangen ihana nähdä; sillä hän ei kaunistanut itseänsä hekumasta, mutta Jumalan kunniaksi.
5. Ja hän antoi piiallensa viinaleilin ja öljyastian, ja fikunia, jauhoja ja leipiä*, ja hän meni matkaan.
* Tob 1:12
6. ja hän löysi portin tyköä Otsian ja vanhimmat, jotka häntä odottivat, niinkuin määrätty oli.
7. Ja kuin hänen näkivät, ihmettelivät he suuresti hänen kauneuttansa.
8. Mutta ei he kysyneet, mitä hän aikonut oli*, vaan päästivät hänen ulos, ja sanoivat: meidän isäimme Jumala antakoon sinulle armon, ja sinun aikomises menestyä! että Israel iloitsis sinusta, ja sinun nimes tulis luetuksi pyhäin hurskaiden sekaan
* 8:33
9. ja kaikki, jotka siinä olivat, sanoivat: Amen, amen!
II 10. Mutta Judit rukoili Herraa, ja meni matkaansa piikansa kanssa.
11. ja kuin hän varhain aamulla meni alas vuorelta, kohtasivat häntä Assyrialaisten vartiat, ja karkasivat hänen tykönsä, ja kysyivät häneltä, kusta hän oli tullut, ja kuhunka hän tahtoi mennä.
12. Hän vastasi: minä olen Hebrealainen vaimo, ja olen heidän tyköänsä paennut; sillä minä tiedän heidät tulevan teidän käsiinne, että he ovat katsoneet teitä ylön, ja ei tahdo armoa etsiä, ja itsiänsä mielellänsä antaa.
13. Sentähden olen minä aikonut tulla päämiehen Holoferneksen eteen, että minä ilmoittaisin hänelle heidän salautensä, ja sanoisin hänelle, kuinka huokiasti hän heidät taitais voittaa, niin ettei hän yhtään miestä tarvitse siinä hukata.
14. Kuin ne miehet kuulivat hänen sanansa, katsoivat he hänen päällensä, ja ihmettelivät sangen suuresti, että hän oli niin ihana.
15. ja sanoivat hänelle: se sinua kyllä auttava on, ettäs sen neuvon löytänyt olet, tullakses meidän herramme tykö.
16. Sillä kuin sinä tulet hänen eteensä, niin on hän sinulle armollinen, ja sinä olet sangen sydämestä hänell
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.