ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
Tämä kirja on myös yksi niistä, joita ei löydetä Hebrean Bibliassa, ehkä se on puheissa ja sanoissa niinkuin muutkin Pyhän Raamatun kirjat,
ja ei olisi ollut mahdotoin luettaa niiden sekaan, että se niin hyvä ja tarpeellinen on, ymmärtää propheta Danielia 11 luvussa. Sillä mitä Daniel siinä
luvussa ennustaa kauhistuksesta ja Israelin kansan tuskasta, vähästä avusta, (kuin hän siinä sanoo) ja suuresta vainosta sekä pakanoilta että
petollisilta Juudalaisilta, sen tämä kirja näyttää olevan täytetyn kuningas Antiokus Epiphaneksen alla, joka Makkabealaisten aikana niin julmasti
toimitti Juudalaisia ja jumalanpalveluksen, jonka hän aikoi peräti hävittää. Jonka tähden tämä kirja on myös meille kristityille tarpeellinen lukea:
Ensin että se Antiokus pidetään Antikristuksen esikuvana, joka senkaltaisen julmuuden ja jumalanpalveluksen hävityksen eteensä otti, ei paljoa ennen Kristuksen ensimäistä tulemista, opimme siitä tuntemaan sen oikian Antikristuksen, joka Kristuksen toisen ja viimeisen tulemisen edellä Jumalan kansaa (se on kristityitä) ja sitä oikiaa ja totista jumalanpalvelusta pyytää hävittää ja maahan lyödä, että kuin senkaltaista tapahtuu, ja meillä on silmäin edessä, emme hämmästyisi, vaan vahvistaisimme meitämme sillä toivolla, että me ynnä kaikkein kristittyiden kanssa vielä lopullakin ylöspidetyksi tulemme, ehkä kuinka suuri
vaino ja perkeleen hirmuisuus joskus tarjona olla taitais; sillä me näemme kyllä sen avun, vaikka hän näkyy vähä ja pieni olevan, jonka Jumala jo alkanut on meille
osoittaa. Ja pyhä evankeliumi on se miekka, jolla meidän aikanamme Antikristuksen kanssa urhoollisesti taistellaan, ehkä se tapahtuu suurella verenvuodatuksella ja vaivalla, niin ei kuitenkaan ilman hänen julkista vahinkoansa ja lankeemustansa. Niinkuin Jumala Makkabealaisten miekan kautta kansallensa avun teki, vaikka ei se tapahtunut ilman vainoa ja suurta sydämen surua, kuitenkin puhdistivat he vielä templin, ja asettivat jälleen jumalanpalveluksen ja saattivat kansan yhteen, sen entisen hallituksen alla: niin myös evankeliumi tähän aikaan puhdistaa kaiken epäjumalan palveluksen, ja niinkuin Kristus sanoo, että hänen enkelinsä pitää perkaaman kaikki pahennukset hänen valtakunnastansa, ja kokooman jälleen oikiat kristityt yhteen, oikiaan vanhaan kristilliseen uskoon, totisiin hyviin töihin ja jumalanpalvelukseen. Sitälikin: että me myös meitämme sillä lohduttaisimme, että Jumala autti heitä, ei ainoasti Antiokusta ja pakanoita vastaan, mutta myös pettäjiä ja luopuneita Juudalaisia vastaan, jotka itsensä antoivat pakanain puolelle, ja kehoittivat heitä vainoomaan, vaivaamaan ja tappamaan omaa kansaansa ja veljiänsä, niin että jos väärät kristityt ja eriseuraiset vielä nyt asettavat itsensä meitä vastaan, vaivaamaan ja vahingoittamaan Antikristuksen tavalla, niin kuitenkin pitää meidän oleman hyvässä turvassa, ja ei pelkäämän. Sillä Daniel on nämät kaikki sanonut ja ilmoittanut meille lohdutukseksi, että se niin on tapahtuva, että meidän omankin kansamme lapset pitää osoittaman petoksensa, ja kehoittavat muitakin meitä vainoomaan. Sentähden emme taida parempaa menoa saada, kuin oli jumalisilla Juudan kansan seassa, heidän petollisten veljeinsä keskellä Antiokuksen, eli heidän Antikristuksensa vallan aikana. Mutta viimeiseltä kuitenkin ne vihamiehet ja pettäjät sangen voimallisesti Jumalalta rangaistaan, ja heidän hirmuvaltaisuutensa ja petoksensa eii ole ilman kostoa: että me iloisesti ja vahvalla uskalluksella katsoisimme meidän Antikristuksiamme, turmelioita ja vääriä opettajia, ja kärsisimme heidän suuria ja ylpeitä uhkauksiansa, ollen vahvat ja lujat, ettei he kauvan niin saa tehdä, paljoa vähemmin sitä täyttää, mitä he mielivät; vaan (niinkuin Antiokus ja ne pettäjät) kyllä lopussa ansaitun palkkansa saavat, niinkuin se jo enimmitten tapahtunut on, ja vielä nyt päivä päivältä enemmin tapahtuvan näkyy, vaikkapaatuneet ja sokiat ei sitä tottele, ei myös siitä mitään huoli, sillä he tahtovat kiusata, niinkuin muut ennen tehneet ovat, jonka Jumala pian tapahtuvan suokoon!
Amen.
1. Luku.
Antiokus Epiphaneksen jumalattomuudesta ja julmuudesta Jerusalemia vastaan.
Aleksander, Philippuksen poika, Makedonian kuningas, joka ennen Grekan maalla hallinnut oli, läksi Kittimin maakunnasta, nosti suuret sodat, otti vahvat kaupungit,
2. Ja löi Dariuksen, Persian ja Median kuninkaan, ja hallitsi hänen siassansa, ja voitti sen jälkeen muut kuninkaat kaikissa maakunnissa allensa,
3. Ja vaelsi aina edemmäksi, ja otti kaikki maat ja valtakunnat, ja ei kenkään rohjennut asettna häntä vastaan.
4. Ja hänen sydämensä paisui ja tuli ylpiäksi; oli myös hänellä sangen väkevä sotajoukko.
5. Kuin hän ne valtakunuat oli saanut allensa, tuli hän sairaaksi.
6. Vaan kuin hän havaitsi, että hänen piti kuoleman,
7. kutsui hän päämiehensä tykönsä, jotka nuoruudesta olivat hänen kanssansa kasvaneet. ja sääsi eläissänsä heidät maakuntain ruhtinaiksi.
8. Ja Aleksander kuoli, kuin hän kaksitoistakymmentä vuotta oli vallinnut.
9. Jälkeen hänen kuolemansa tuli valtakunta hänen ruhtinaillensa*, he ottivat maakunnat kukin paikkansa, ja tekivät itsensä kuninkaiksi.
* Dan. 11: 4.
10. Ja he ja heidän jälkeentulevaisensa hallitsivat kauvan aikaa, ja suuri sota oli heidän välillänsä, ja paljo tuskaa joka paikassa maailmassa.
11. Ja yhdestä näistä ruhtinaista syntyi vahingollinen pahuuden juuri*, nimeltä Antiokus Epiphanes, joka Roomissa oli ollut takauksena isänsä, suuren Antiokuksen edestä. Ja tämä Antiokus Epiphanes rupesi hallitsemaan sadannella ja seitsemännelläneljättäkymmentä Grekan valtakunnan vuodella.
* Dan. 11:21. 1 Makk. 8:7.
12. Niihin aikoin olivat Israelissa väärät miehet, jotka yllyttivät kansaa ja sanoivat: tehkäämme liitto ympärillä asuvaisten pakanain kanssa, ja ruvetkaamme heidän jumalanpalvelukseensa; sillä meidän on täytynyt kärsiä paljon pahuutta siitä ajasta, kuin me olemme heistä luopuneet.
13. Tämä neuvo kelpasi heille hyvin.
14. Ja he lähettivät muutamia kansasta kuninkaan tykö, joka käski heidän ottaa pakanain säädyt.
15. Silloin he asettivat Jerusalemissa pakanallisen harjoitushuoneen,
2 Makk. 4: 9, 12, 14.
16. Eikä ympärileikkausta pitäneet, vaan lankesivat pois pyhästä liitosta, ja pitivät itsensä niinkuin pakanat ja olivat peräti paatuneet tekemään kaikkinaista syntiä ja häpiää.
17. Kuin Antiokus oli vahvistanut valtakuntansa, aikoi hän myös saada Egyptin valtakunnan, ja niin pitää molemmat valtakunnat.
18. Ja hän meni Egyptiin sangen vahvana, vaunuin, elephanttein, hevosmiesten ja laivain paljoudella.
2 Makk. 5: 1, 2.
19. Vaan Ptolomeus pelkäsi ja pakeni, ja monta Egyptin miestä kaatui haavoitettuna.
20. Ja Antiokus sai vahvimmat kaupungit Egyptissä, ja kiskoi suuren saaliin ja vei pois.
21. Mutta kuin Antiokus Egyptissä tämän voiton saanut oli, ja palasi kotia sadannella ja kolmannella vuodella viidettäkymmentä,
22. Meni hän ylös Israeliin ja Jerusalemiin suurella joukolla,
23. Ja meni röyhkeästi pyhään., ja antoi ottaa pois kultaisen alttarin, kynttiläjalan ja kaikki ne kappaleet, jotka sen päällä olivat, ja leipäuhripöydän, ja pikarit, ja maljat, kultaiset lusikat, esiripun ja kruunut, ja kultaiset templin kaunistukset, ja löi kaikki rikki,
3 Mos. 16: 2. Sak. 6:14. 1 Makk. 4:57.
24. Ja otti hopian ja kullan, ja kaikki kalliit astiat ja kätketyt tavarat, mitkä hän löysi, ja vei kaikki myötänsä omalle maallensa,
2 Aika K. 4: 22.
25. Ja antoi surmata paljon väkeä, ja puhui juuri ylpiästi.
26. Ja suuri sydämen suru oli koko Israelissa ja kaikissa paikoissa, joissa he asuivat.
27. Ja päämiehet ja vanhimmat murehtivat, neitseet ja nuorukaiset suuresti surkastuivat, miehet ja vaimot valittivat;
28. Ja koko maakunta oli surullinen siitä julmuudesta, joka siellä tapahtui;
29. Ja koko Jakobin huone oli täytetty katkeruudella.
30. Ja kahden vuoden perästä lähetti kuningas veropäämiehen Juudeaan; se tuli Jerusalemiin suurella väellä,
2 Makk. 5: 24.
31. Ja anoi ystävällisesti, että hänen piti pääsemän sisälle, ja ei luvannut mitään vahinkoa tehdä, vaan se oli kaikki petos.
32. Ja he uskoivat hänen, ja sallivat tulla sisälle, ja hän karkasi petoksella kaupungin päälle, ja löi paljon kansaa Israelista,
33. Ja ryösti kaupungin, ja poltti huoneet, kukisti muurit,
34. Ja vei pois vaimot, lapset ja karjan.
35. Ja Davidin linnan hän vahvisti vahvoilla muureilla ja torneilla;
36. Ja asetti siihen jumalattoman joukon, joka siinä kaikkea pahuutta teki.
37. Ja he ryöväsivät sota-aseet ja elatuksen Jerusalemin kaupungista, ja panivat sinne,
38. Ja piirittivät pyhän, ja väijyivät kansaa, jotka templiin menivät, ja hyökkäsivät linnasta pyhään, estääksensä jumalanpalvelusta,
39. Ja vuodattivat pyhässä siassa paljon viatointa verta, ja saastuttivat sen.
40. Ja Jerusalemin asnvaiset pakenivat ja muukalaiset jäivät siaan; vaan ne, jotka siinä syntyneet olivat, piti lähtemän pois.
41. Pyhä sia oli kylmillä, pyhäpäivät tulivat kaikki murhepäiviksi* ja sabbatit surkeudeksi, ja kaikki heidän kunniansa raukesi tyhjään.
* Am. 8: 10. Tob. 2: 6.
42. Niin kunluisa kuin Jerusalem oli ennen ollut, niin surkian ja vaivaloisen täytyi sen siihen aikaan olla.
43. Ja Antiokus antoi myös ympäri kaiken valtakuntansa käskyn, että kaikki kansa yksimielisesti piti yhdenkaltaisen jumalanpalveluksen pitämän.
44. Silloin hylkäsi kaikki kansa lakinsa, ja mielistyivät Antiokuksen käskyyn.
45. Ja monta Israelista lankesi siihen, ja uhrasi epäjumalille ja turmeli sabbatin.
46. Antiokus lähetti myös kirjat Jerusalemiin ja kaikkiin Juudan kaupunkeihin, joissa hän käski, että heidän piti pakanain jumalanpalveluksen ottaman vastaan,
47. Ja polttouhrin ja ruokauhrin ja syntiuhrin pyhässä siassa, sabbatin ja muut juhlapäivät maahan lyömän.
48. Ja käski, että pyhä ja pyhä kansa piti saastutettaman.
49. Ja antoi rakentaa alttarit, kirkot ja epäjumalat,
50. Ja uhrata sianlihoja* ja muita saastaisia eläimiä.
3 Mos. 11: 7.
51. Ja kielsi ympärileikkauksen, ja käski kansan totutettaa kaikkiin kauhistuksiin, että heidän piti Jumalan lain ja oikeuden unhottaman, ja toiset tavat ottaman.
52. Ja kuka ikänä ei ollut tässä asiassa Antiokukselle kuuliainen, se piti surmattaman.
53. Tämän käskyn antoi hän käydä ulos kaikkeen valtakuntaansa, ja asetti päämiehet, jotka kansan piti vaatiman kaikkia senkaltaisia pitämään.
54. Nämät toimittivat, että Juudan maalla uhrattiin, ja käskivät, että niin piti pidettämän.
55. Ja monta kansasta luopui Jumalan laista heidän tykönsä.
1 Makk. 2: 16.
56. He tekivät kaikkea pahuutta maakunnassa, ja karkoittivat Israelin pois, että heidän täytyi lymyttää ja kätkeä itsensä luoliin, paossansa.
57. Sadannella ja viidennellä vuodella viidettäkymmentä, viidentenä päivänä toistakymmentä Kasleun kuulla, antoi kuningas Antiokus panna hävityksen kauhistuksen* Jumalan alttarille,
Dan. 11: 31. 1 Makk. 3: 45.
58. Ja antoi panna alttarit ylös joka Juudan kaupungissa, niin että joka miehen kadulla julkisesti ja huoneensa edessä suitsuttaman ja uhraaman piti.
59. Ja antoi repiä rikki ja polttaa Herran lakikirjat,
1 Makk. 3: 48.
60. Ja murhata kaikki ne, joiden tykönä Jumalan liiton kirjat löydettiin, ja jotka Herran lain pitivät.
61. Ja tätä he tekivät sotaväellänsä joka kuu, kuin kansa tuli kokoon kaupungeissa.
62. Ja viidentenä päivänä kolmattakymmentä kuusta uhrasivat he alttarilla, jonka he rakentaneet olivat Herran alttaria vastaan.
1 Makk. 4: 41.
63. Ja ne vaimot, jotka lapsensa ympärileikkasivat, tapettiin*, niinkuin Antiokus oli käskenyt.
* 2 Makk. 6: 10.
64. Vanhimmat tapettiin huoneissansa, ja lapset hirtettiin.
65. Mutta monta Israelin kansasta olivat vahvat, ja ei tahtoneet syödä saastaista,
66. Ja antoivat ennen itsensä tapettaa, kuin he itsensä saastuttivat,
2 Makk. 6: 18.
67. Eikä tahtoneet luopua Jumalan pyhästä laista, sentähden he tulivat surmatuksi.
2. Luku.
Matatiaan valituksesta ja kiivaudesta isäin lain tähden.
Niinä päivinä nousi pappi Matatias, Johanneksen poika, Simeonin pojan, Joarimin* suvusta Jerusalemista, joka asui Modin vuorella.
1 Aika K. 24:7. 1 Makk. 14:29.
2. Ja hänellä oli viisi poikaa*: Johannes, liialta nimeltä Gaddis,
* 2 Makk. 8:22.
3. Simon, liialta nimeltä Tassi,
4. Juudas, liialta nimeltä Makkabealainen,
5. Eleatsar, liialta nimeltä Aaron, ja Jonatan, liialta nimeltä Apphus.
6. Nämät murehtivat sangen kovin sitä suurta surkeutta, joka Juudeassa ja Jerusalemissa oli.
7. Ja Matatias valitti ja sanoi: voi että minä sitä varten synnyin, että minun pitää näkemän minun kansani ja pyhän kaupungin hävityksen, ja vielä sittenkin alallani
oleman, ja antaman vihollisen tehdä niinkuin hän itse tahtoo!
8. Muukalaiset pitävät hallussansa pyhän, ja Jumalan templi on niinkuin kunniatoin ihminen.
9. Sen kaunistukset ovat viedyt pois, lapset ovat kaduilla lyödyt, ja nuoret miehet muukalaisilta syöstyt lävitse.
10. Valtakunta on tullut kaikkein pakanain saaliiksi, ja he ryöstävät sen.
11. Kaikki sen kunnia on tullut pois; joka ennen oli niinkuin suuri kuningatar, se on nyt ylönkatsotuksi orjaksi tullut.
12. Katso, meidän pyhämme, kerskauksemme ja kunniamme on poissa; pakanat ovat sen hävittäneet.
13. Kellä olis ilo enään elää?
14. Ja Matatias repäisi vaatteensa, hän ja hänen poikansa, ja pukivat säkit yllensä ja murehtivat sangen raskaasti.
15. Kuin Antiokuksen käskyläiset sinne tulivat vaatimaan myös niitä, jotka Modin kaupunkiin paenneet olivat, luopumaan Jumalan laista, ja epäjumalille uhraamaan ja
pyhää savua suitsuttamaan:
16. Silloin luopui monta Israelin kansasta heidän tykönsä*; mutta Matatias ja hänen poikansa pysyivät vahvana.
1 Makk. 1: 55. 3: 45.
17. Ja Antiokuksen käskyläiset sanoivat Matatiakselle: sinä olet ylimmäinen ja voimaIlisin tässä kanpungissa, ja sinulla on monta poikaa ja sukulaista,
18. Sentähden astu sinä ensin edes, ja tee, mitä kuningas on käskenyt, niinkuin kaikki maakunnat, niin myös Juudan miehet, jotka vielä Jerusalemissa ovat,
tehneet ovat, niin kuningas leppyy sinulle ja sinun pojilles, ja lahjoittaa sinulle hopiaa ja kultaa ja suuria lahjoja.
19. Ja Matatias vastasi lujasti ja sanoi: jos vielä kaikki maakunnat Antiokukselle kuuliaiset olisivat, ja jokainen isäinsä laista luopuis, ja mielistyis kuninkaan käskyyn;
20. En kuitenkaan minä, ja minun poikani ja veljeni tahdo hyljätä isäin lakia: siitä meitä Jumala varjelkoon!
21. Ei se olisi meille hyvää, että me Jumalan sanasta ja laista luopuisimme.
22. Emme tahdo mielistyä Antiokuksen käskyyn, ja uhrata, emmekä luopua laistamme, ja toisia säätyjä ottaa.
23. Kuin hän nämät sanat puhunut oli, tuli yksi Juudalainen kaikkein silmäin nähden ja uhrasi epäjumalalle alttarilla Modin kaupungissa, niinkuin kuningas oli, käskenyt.
24. Ja Matatias näki sen, ja se pisti hänen sydäntänsä, ja hänen kiivauksensa syttyi lain tähden;
25. Ja hän juoksi ja tappoi sen Juudalaisen alttarin edessä, ja Antiokuksen käskyläisen, joka uhraamaan vaati, ja kukisti alttarin maahan.
26. Sen hän teki kiivaudessa lain tähden, niinkuin Pinehas* teki Zambrille Salomin pojalle.
4 Mos. 25: 7, 8. Ps. 106: 30.
27. Ja Matatias korotti äänensä kaiken kaupungin ylitse, sanoen: jolla on kiivaus laista, ja tahtoo pitää liiton, hän käykään minun kanssani kaupungista ulos.
28. Niin pakeni hän ja hänen poikansa vuorille, ja jättivät kaupunkiin kaikki, mitä heillä oli.
29. Ja monta hurskasia ihmistä läksi ulos erämaihin.
30. Ja olivat siellä valmoinensa, lapsinensa ja karjoinensa; sillä julmuus oli sangen suureksi paisunut.
31. Mutta kuin kuninkaan väki Jerusalemissa, Davidin kaupungissa, kuulla saivat, että muutamat olivat asettuneet kuninkaan käskyä vastaan, ja antauneet kaupungista
ulos erämaihin, salaisiin paikkoihin, lymyttääksensä ja pelastaaksensa itsensä, ja että paljo kansaa oli heidän seuraansa mennyt;
32. Kiiruhtivat he karkaamaan heidän päällensä sabbatin päivänä, ja antoivat heille sanoa: vieläkö te nyt 'tahdotte kovakorvaiset olla?
33. Käykäät ulos ja tehkäät mitä kuningas on käskenyt, ja te saatte olla rauhassa.
34. Ja he vastasivat: emme tahdo lähteä, emmekä rikkoa sabbatia, niinkuin kuningas käskee.
35. Ja he hyökkäsivät sodalla heidän päällensä.
36. Ja ne, jotka siellä olivat, ei itseänsä puolustaneet, eikä kiveäkään heittäneet, eikä myös luolankaan suuta tukinneet, vaan sanoivat:
37. Me tahdomme näin kuolla viattomuudessamme: taivas ja maa todistavat, että te meitä väärin ja viattomasti tapatte.
38. Ja niin he hyökkäsivät heidän päällensä sabbatina*, ja tappoivat heidät, ja heidän vaimonsa ja lapsensa, tuhannen ihmistä, ja heidän karjansa.
* 2 Makk. 6: 11.
39. Kuin Matatias ja hänen ystävänsä sen kuulla saivat, murehtivat he sangen kovin,
40. Ja sanoivat toinen toisellensa: jos me kaikki niin tehdä tahdomme, kuin meidän veljemme tehneet ovat, ja emme sodi pakanoita vastaan, että me varjelisimme
henkemme ja lakimme, niin ei heidän ole työtä meitä peräti hukuttaa maan päältä.
41. Ja he päättivät keskenänsä, sanoen: jos he tulevat meidän.päällemme sabbatina, niin varjelkaamme meitämme, ettemme kaikki hnkkuisi, niinkuin meidän veljemme vuorten rotkoissa murhatut ovat.
42. Ja suuri joukko hurskaita ihmisiä kokoontuivat yhteen, jotka kaikki laissa olivat pysyväiset.
43. Ja kaikki, jotka julmuuden tähden paenneet olivat, tulivat; heidän tykönsä.
44. Ja he myös nousivat ja löivät monta jumalatointa ja eriseuraista kiivaudessansa ja vihassansa; mutta muut pakenivat, ja pääsivät pakanain sekaan.
45. Sitte Matatias ja hänen ystävänsä vaelsivat lujasti Israelin maata ympäri ja kukistivat maahan heidän alttarinsa,
46. Ja ympärileikkasivat lapset, jotka vielä ympärileikkaamatta olivat,
47. Ja hyökkäsivät jumalattomain päälle; ja se menestyi heille,
48. Niin että he pysyivät laissa kaikkein pakanain ja kuningasten voimaa vastaan, ettei jumalattomat yhtäkään voimusta heistä saaneet.
49. Mutta kuin Matatias juuri vanha oli, sanoi hän ennen kuolemaansa pojillensa: nyt on tullut meidän päällemme suuri ahdistus ja vaino, ja suuri julmuus ja raskas rangaistus;
50. Sen tähden, rakkaat poikani, pitäkäät kiivaus lain tähden, ja älkäät säästäkö henkeänne meidän: isäimme liiton tähden;
51. Ja mieleenne johdattakaat, mitkä työt isämme aikanansa tehneet ovat, niin te voitatte suuren kunnian ja ijankaikkisen nimen.
52. Abraham kiusattiin* ja löydettiin vahvaksi uskossa, se luettiin hänelle vanhnrskaudeksi.
* 1 Mos. 22: 1, 2. Rom. 4: 3. Jak. 2: 23.
53. Joseph vaivassansa piti käskyn*, ja tuli Egyptin herraksi.
* 1 Mos. 39: 10. 1 Mos. 41:40. Ps. 105: 21. Ap. T. 7: 10.
54. Pinehas, meidän isämme, piti kiivauden Jumalan kunnian tähden, ja sai todistuksen, että pappeus piti hänellä ijäti oleman.
4 Mos. 25: 7, 13. Sir. 45: 30.
55. Josua toimitti sen käskyn, joka hänelle annettu-oli*, sentähden tuli hän ylimmäiseksi päämieheksi Israelissa.
* 4 Mos. 13: 9, 17. 5 Mos. 34: 9. Jos. 1: 2.
56. Kaleb antoi todistuksen ja nuhteli kansaa*; sentähden sai hän erinomaisen perimisen.
* 4 Mos. 14:6. Sir. 46:9. Jos. 14: 9, 13. 15: 13. 21: 12.
57. David jumalisuudessansa peri kuninkaallisen valtakunnan ijankaikkisesti.
1 Sam. 16: 4. 2 Sam. 2: 4. 1 Kun. K. 2: 45. 3: 6. Sir. 47: 13.
58. Elia piti kiivauden laista*, ja otettiin ylös taivaasen.
* 1 Kun. K. 18: 21. 19: 10. 2 Kun. K. 2: 11. Sir. 48: 9.
59. Anania, Atsaria ja Misael uskoivat ja tulesta pelastettiin.
Dan. 3: 11, 16. 27.
60. Daniel viattomuutensa tähden pelastettiin jalopeuran kidasta.
Dan. 6: 10, 22. Hebr. 11: 33, 34.
61. Näin mieleenne johdattakaat, mitä kullakin ajalla tapahtunut on, niin te löydätte, että kaikki ne, jotka Jumalaan uskaltavat, pysyvät vahvana.
62. Sentähden älkäät peljätkö jumalattomain uhkauksia; sillä heidän kunniansa on loka ja toukka.
63. Tänäpänä hän on korotettu, huomenna ei häntä mistään löydetä; sillä hän on tullut maaksi jälleen, ja hänen ajatuksensa on hukkunut.
64. Sentähden, rakkaat lapset, olkaat rohkiat* ja miehuulliset laissa, niin Jumala teitä korottaa jälleen.
* 1 Piet. 3: 14.
65. Katso, teidän veljenne Simon on viisas neuvossa, kuulkaat häntä aina niinkuin isää.
66. Juudas Makkabealainen on väkevä ja jalo sotamies hamasta nuoruudestansa, hänen pitää oleman päämiehen ja sotiman.
67. Ja ottakaat tykönne kaikki ne, jotka lain pitävät; kostakaat se väkivalta, joka teidän kansallenne tehty on.
68. Ja maksakaat pakanoille sen jälkeen, minkä he ansainneet ovat, ja pysykäät lujasti laissa.
69. Sitte hän siunasi heitä, ja tuli kutsutuksi isäinsä tykö,
70. Ja kuoli, kuin hän oli sadan ja kuuden ajastaikainen viidettäkymmentä. Ja hänen poikansa hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa, ja koko Israel murehti häntä suurella murheella.
3. Luku
Juudas Makkabealaisen sotavalmistuksesta ja hänen vihollisistansa.
Ja Juudas, joka kutsuttiin Makkabealaiseksi, tuli isänsä siaan.
2. Ja kaikki hänen veljensä, ja kaikki, jotka hänen isänsä kanssa yhtä pitäneet olivat, auttivat häntäi (vihollisia vastaan) ja sotivat Israelin edestä ilolla.
3. Ja Juudas saatti suuren kunnian kansallensa, hän oli haarniskoissansa niinkuin sankari, ja varjeli miekallansa sotajoukkonsa.
4. Hän oli rohkia niinkuin jalopeura, ja pelkäämätöin niinkuin nuori kiljuva jalopeura, kuin se juoksee saaliin jälkeen.
5. Hän etsi luopuneita ja jumalattomia, jotka vaativat kansaa luopumaan laista, rankaisi ja poltti heidät.
6. Niin että hänen vihollisensa pelkäsivät häntä kaikissa paikoissa ja pakenivat, ja luopuneet tulivat poljetuksi, ja hän sai onnen ja voiton.
7. Tästä sai moni kuningas karvaan mielen, vaan Jakobille oli se iloksi, ja hänelle itselle ijankaikkiseksi muistoksi ja kunniaksi.
8. Hän vaelsi Juudan kaupunkien lävitse, ja surmasi jumalattomia, ja käänsi pois vihan Israelista.
9. Ja hän oli kuuluisa hamaan maan ääreen, niin että kaikki maahan poljetut pakenivat hänen tykönsä.
10. Sentähden kokosi Apollonius pakanoista ja Samariasta suuren sotaväen, sotimaan Israelia vastaan.
11. Kuin Juudas sen kuuli, meni hän häntä vastaan, löi ja tappoi hänen ja suuren joukon vihollisia, ynnä hänen kanssansa vaan ne, jotka pääsivät, pakenivat.
12. Ja Juudas sai heidän kalunsa, ja otti Apolloniuksen miekan, jonka hän sitte kantoi kaiken elinaikansa.
13. Senjälkeen, kuin Seron, Syrian sodanpäämies, sai kuulla uskollisten joukon pitävän yhtä Juudaan kanssa, ja siellä olevan koossa suuren sotaväen joukon, sanoi hän:
14. Minä tahdon voittaa kunnian, että minä ylistettäisiin koko valtakunnassa, ja tahdon lyödä Juudaan ja hänen joukkonsa, jotka kuninkaan käskyn ovat katsoneet ylön.
15. Sentähden hankitsi hän itsensä ja suuri väki meni hänen kanssansa kostamaan Israelia, ja tulivat hamaan Bethoronin paltaan asti.
16. Silloin meni Juudas häntä vastaan vähällä joukolla.
17. Mutta kuin he saivat nähdä viholliset, sanoivat he Juudaalle: meitä on vähä, ja me olemme myös heikot paastosta, kuinka siis me voimme lyödä niin suurta väkevää joukkoa?
18. Mutta Juudas sanoi: se taitaa kyllä tapahtua, että vähä joukko voittaa suuren; sillä Jumala taitaa kyllä antaa voiton, niin vähän joukon kuin paljonkin kautta;
1 Sam. 14: 6. Judit 9: 6.
19. Sillä voitto tulee taivaasta, ja ei väen paljoudesta.
Jes. 45: 1. San. 1. 11: 21.
20. He uskaltavat suureen väkeensä, ja aikovat tappaa ja hävittää meitä, meidän vaimomme ja lapsemme.
21. Vaan meidän pitää meitämme varjeleman ja sotiman meidän henkemme edestä ja meidän lakimme edestä.
22. Sentähden on Jumala heitä maahan lyövä meidän silmäimme edessä: ei teidän pidä heitä pelkäämän.
23. Kuin hän näin puhunut oli, hyökkäsi hän hopusti vihollisten päälle, ennen kuin he sen äkkäsivät, ja löi Seronin ja hänen väkensä pakoon,
24. Ja ajoi heitä takaa Bethoronista alaspäin, niin lakialle kedolle, ja löi heitä kuoliaaksi kahdeksansataa; ja ne, jotka pääsivät, pakenivat Philistealaisten maalle.
25. Niin tuli suuri pelko kaikille kansoille ympäristöllä Juudaan ja hänen veljeinsä edessä.
26. Ja kaikissa maakunnissa puhuttiin Juudaasta ja hänen teoistansa; ja se tuli myös kuninkaan korville.
27. Kuin Antiokus nämät kaikki kuulla sai, julmistui hän ylönpalttisesti, lähetti ja antoi käskyn kaikkeen valtakuntaansa, ja kokosi suuren väen;
28. Ja otti tavarastansa ja valmisti vuoden palkan, ja antoi käskyn, että kaikissa paikoissa piti oltaman valmiina sotaan.
29. Mutta kuin hän näki, ettei hänellä ollut rahaa täydeksi, ja ettei maakunta niin paljon antaa voinut, sen sodan tähden, jonka hän kauvan oli pitänyt lakia vastaan,
30. Pelkäsi hän, ettei hän voinut senkaltaista kulutusta vasta tehdä, kuin siihen päivään asti; sillä hän oli palkkaa ja lahjoja enemmän antanut ulos, kuin kaikki kuninkaat hänen edellänsä.
31. Sentähden tuli hän surulliseksi, ja matkusti Persian maata verolliseksi laskemaan, ja kokoomaan paljon rahaa.
32. Ja hän jätti siaansa yhden päämiehen kuninkaan asiain päälle koko valtakuntaansa, ruveten Euphratista, niin hamaan Egyptiin asti,
33. Ja antoi hänen kasvattaa poikaansa, nuorta Antiokusta, siihen asti kuin hän palajava oli,
34. Ja antoi hänelle puolen sotaväestä ja elephanteista, ja käski häntä kaikista asioista ja Juudan ja Jerusalemin asuvaisista:
35. Että hänen piti lähettämän sotajoukon heitä vastaan surettamaan jääneen kansan Israelissa ja Jerusalemissa, ja hukuttamaan heidän muistonsa siitä paikasta,
36. Ja asettamaan muukalaisia sinne asumaan, ja että pakanoille piti maa jaettaman.
37. Sillä seitsemäntenä vuotena viidettäkymmentä toista sataa läksi kuningas kaupungistansa Antiokiasta ja meni Euphratin virran ylitse, ja vaelsi ylimmäisten maakuntain lävitse.
38. Mutta Lysias valitsi muutamia voimallisia miehiä kuninkaan ystävistä päämiehiksi, nimittäin: Ptolomeuksen Dorimenin pojan, Nikanorin ja Gorgian.
39. Ja antoi heille neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja seitsemäntuhatta hevosmiestä, että heidän piti menemän Juudan maahan ja hävittämän Juudalaisia, niinkuin kuningas oli käskenyt.
40. Kuin he nyt tällä väellä lähteneet olivat, tulivat he ja sioittivat heitänsä Emmaonin tykö, tasaiselle kedolle.
41. Kuin sen maakunnan kauppamiehet ympäristöllä sen kuulivat, tulivat he leiriin, ja toivat myötänsä paljon rahaa, ostaaksensa Israelin lapsia orjaksensa. Ja Syriasta ja muista pakanoista meni enempi sotaväkeä heidän tykönsä.
42. Kuin nyt Juudas Ja hänen veljensä näkivät, että vaino eneni ja vihollinen makasi heidän rajoillansa, ja he saivat ymmärtää, että kuningas oli käskenyt hukuttaa kaiken Juudean,
43. Rohkaisivat he itsensä, Ja olivat yhtäpitäväiset, että he tahtoivat kansansa avuksi ehtiä ja sotia pyhän edestä.
44. Sentähden kokosivat he sotaväkensä yhteen, että he olisivat aikanansa valmiit sotimaan ja rukoilemaaa Jumalalta armoa ja apua.
45. Mutta siihen aikaan oli Jerusalem autio, ja ei siellä yksikään Israelin lapsista enään asunut, ja pyhä oli saastutettu epäjumalilla, jotka sinne pannut olivat*, ja pakanat asuivat linnassa, ja kaikki kunnia oli Jakobista otettu pois, ei myös siellä kuulunut huilua eikä kanteletta.
*1: 57
46. Sentähden tuli kansa yhteen Mitspassa, joka on Jerusalemin kohdalla; sillä Mitspassa piti Israelin entisiin aikoin rukoileman.
1 Sam. 7: 5. 10: 17.
47. Tässä paikassa tulivat he myös nyt kokoon, paastosivat ja pukivat säkit yllensä, ja panivat tuhkaa päänsä päälle, ja repäisivät vaatteensa rikki,
48. Ja toivat lakikirjat edes, joita pakanat olivat etsiä antaneet kirjoittaaksensa niihin epäjumalainsa kuvat.
1: 59.
49. He veivät sinne myös pappein vaatteet, esikoiset ja kymmenykset, tekivät nasiiria, joiden määrätystä ajasta piti ottaman vaarin,
4 Mos. 6: 3, 5, 6.
50. Ja huusivat surkiasti taivaasen, sanoen: mitä me nyt näillä teemme? ja kuhunka me nämät viemme?
51. Sillä sinun pyhäs on saastutettu, ja papit ovat ajetut pois.
52. Ja katso, pakanat kokoontuvat meitä vastaan, että he meidät peräti kadottaisivat.
53. Sinä tiedät, mitä heidän mielessänsä on meitä vastaan. Kuinka me taidamme heidän edessänsä seisoa, jollet sinä meitä auta, meidän Jumalamme!
54. Senjälkeen antoi Juudas kutsua kansan vaskitorvilla kokoon*, ja asetti hallituksen päämiehet, esimiehet, väen asettajat, ja tuhanten, satain, viidenkymmenten ja kymmenten johdattajat
4 Mos. 10: 9.
55. Ja antoi kuuluttaa, että jotka kartanoita rakentaneet olivat, ja vaimon kihlanneet, ja viinapuita istuttaneet, eli jotka pelkurit olivat, piti kotiansa palajaman, niinkuin
laki antaa myöten.
5 Mos. 20:5. Tuom. 7:3.
56. Sitte he läksivät matkaan, ja sioittivat itsensä myös Emmaonin tykö, etelän puolella.
57. Ja Juudas neuvoi väkeänsä ja sanoi: hankitkaat ja älkäät hämmästykö, että te huomeneksi valmiit olisitte sotimaan pakanoita vastaan, jotka meitä ja meidän
pyhäämme aikovat maahan lyödä.
58. Sillä se on meille parempi, että me kuolemme sodassa, kuin se, että me näemme senkaltaista tuskaa, joka on tullut meidän kansamme ja jumalanpalveluksemme
päälle.
59. Mutta niinkuin Jumalan tahto on taivaassa, niin tapahtukoon.
4. Luku
Juudaan voitosta Gorgiaa vastaan, niin myös pyhän ja jumalanpalveluksen uudistamisesta.
Ja Gorgias otti viisituhatta jalkamiestä ja tuhannen parasta ratsasmiestä, ja meni yöllä salaisesti Juudalaisten leiriin,
2. Että hän olis tietämättä karannut heidän päällensä ja muutamat niistä, jotka linnassa maanneet olivat, olivat heidän johdattajansa.
3. Vaan kuin Juudas sai sen ymmärtää, niin hän nousi, ja vahvin väki hänen kanssansa, ennättämään ja pettämään vihollisia,
4. Ja lyömään heitä, kuin he vielä siellä ja täällä hajalla olivat.
5. Kuin Gorgias Juudaan leiriin tuli, ja ei sieltä ketään löytänyt, etsi hän heitä vuorten päällä; sillä hän luuli heidän paenneen hänen edestänsä.
6. Mutta Juudas riensi, että hän varhain aamulla olis joutunut kedolle väljään, kolmellatuhannella miehellä, joilla ei kuitenkaan haarniskoita ollut, vaan ainoastaan heidän vaatteensa ja miekkansa.
7. Kuin he näkivät, että viholliset hyvin hankitut ja raudoitetut olivat, ja että heillä olivat jalot sotaaseet ja harjoitettu sotaväki,
8. Sanoi Juudas väellensä: älkäät peljätkö tätä suurta joukkoa, ja älkäät hämmästykö heidän voimaansa.
9. Muistakaat, kuinka meidän isämme Punaisessa meressä tulivat pelastetuksi, kuin Pharao suurella sotajoukolla heitä ajoi takaa.
2 Mos. 14: *
10. Ja huutakaamme nyt taivaasen, niin Herra myös meitä armahtaa, ja muistaa liiton, jonka hän meidän isillemme tehnyt on,
11. Ja lyö meidän vihollisemme maahan meidän silmäimme edessä tänäpänä. Ja kaikki pakanat pitää ymmärtämän, että se on Jumala, joka auttaa ja pelastaa Israelin.
12. Kuin pakanat näkivät, että Juudas tuli heitä vastaan,
13. Läksivät he myös leiristänsä sotimaan Juudaa vastaan.
14. Mutta Juudas antoi puhaltaa vaskitorviin ja löi vihollisia; ja pakanat lyötiin pakoon, ja he pakenivat siltä väliltä ja ne jälkimäiset lankesivat miekan edessä.
15. Sillä Juudas ajoi heitä takaa hamaan Assaremotin ja Edomin ketoon asti, Asdodiin ja Jamniaan asti, ja heistä laukesi siellä kolmetuhatta miestä.
16. Mutta kuin Juudas ja hänen sotaväkensä palasi heitä takaa ajamasta, haastoi hän väkeänsä ja sanoi: ei teidän pidä mitään saalista ottaman;
17. Sillä meidän pitää vielä kerran sotiman vihollisia vastaan.
18. Gorgias on väkinensä meidän edessämme mäellä; sentähden seisokaat nyt niinkuin te asetetut olette vihollista vastaan, ja puolustakaat teitänne, ja kuin te olette viholliset lyöneet, niin te saatte pelkäämättä ja ilman vaaraa saaliin ottaa.
19. Kuin Juudas näitä puhui, näkyi yksi joukko.
20. Ja Gorgias näki, että hänen väkensä lyöty oli ja heidän leirinsä poltettu, sillä hän näki savun, josta hän ymmärsi, mitä tapahtunut oli.
21. Näkivät he myös Juudaan ja hänen sotaväkensä väljällä olevan, hankitut sotaan;
22. Sentähden hämmästyi Gorgias sangen kovin, ja pakeni pakanain maalle.
23. Ja niin käänsi Juudas itsensä takaperin saaliin päälle, joka leirissä oli, ja sai suuren tavaran, paljon kultaa, hopiaa, silkkiä, purppuraa ja paljon muuta riistaa.
24. Sitte menivät he kotiansa, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa veisuilla, ja sanoivat: kiittäkäät Herraa, sillä hän on laupias, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Ps. 118: 1. 136: 1.
25. Tänäpänä sai Israel kuuluisan voiton.
26. Mutta ne pakanat, jotka päässeet olivat, tulivat Lysiaan tykö, ja sanoivat hänelle, kuinka heille tapahtunut oli.
27. Kuin hän sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ettei se niin tapahtunut, kuin kuningas oli käskenyt.
28. Sentähden kokosi Lysias taas toisena vuotena kohta sen perästä paljon sotaväkeä, kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä ja viisituhatta ratsasmiestä lyömään
Juudalaisia.
29. Tämä sotajoukko meni Idumeaan, ja sioitti itsensä Betsu ran tykö; sinne tuli myös Juudas kymmenellätuhannella miehellä.
30. Mutta kuin hän näki, että vihollisella niin paljo väkeä oli, rukoili hän ja sanoi: kiitos olkoon sinulle, sinä Israelin vapahtaja, sinä, joka sinun palveIias Davidin käden kautta löit suuren sankarin, ja koko
Tämä kirja on myös yksi niistä, joita ei löydetä Hebrean Bibliassa, ehkä se on puheissa ja sanoissa niinkuin muutkin Pyhän Raamatun kirjat,
ja ei olisi ollut mahdotoin luettaa niiden sekaan, että se niin hyvä ja tarpeellinen on, ymmärtää propheta Danielia 11 luvussa. Sillä mitä Daniel siinä
luvussa ennustaa kauhistuksesta ja Israelin kansan tuskasta, vähästä avusta, (kuin hän siinä sanoo) ja suuresta vainosta sekä pakanoilta että
petollisilta Juudalaisilta, sen tämä kirja näyttää olevan täytetyn kuningas Antiokus Epiphaneksen alla, joka Makkabealaisten aikana niin julmasti
toimitti Juudalaisia ja jumalanpalveluksen, jonka hän aikoi peräti hävittää. Jonka tähden tämä kirja on myös meille kristityille tarpeellinen lukea:
Ensin että se Antiokus pidetään Antikristuksen esikuvana, joka senkaltaisen julmuuden ja jumalanpalveluksen hävityksen eteensä otti, ei paljoa ennen Kristuksen ensimäistä tulemista, opimme siitä tuntemaan sen oikian Antikristuksen, joka Kristuksen toisen ja viimeisen tulemisen edellä Jumalan kansaa (se on kristityitä) ja sitä oikiaa ja totista jumalanpalvelusta pyytää hävittää ja maahan lyödä, että kuin senkaltaista tapahtuu, ja meillä on silmäin edessä, emme hämmästyisi, vaan vahvistaisimme meitämme sillä toivolla, että me ynnä kaikkein kristittyiden kanssa vielä lopullakin ylöspidetyksi tulemme, ehkä kuinka suuri
vaino ja perkeleen hirmuisuus joskus tarjona olla taitais; sillä me näemme kyllä sen avun, vaikka hän näkyy vähä ja pieni olevan, jonka Jumala jo alkanut on meille
osoittaa. Ja pyhä evankeliumi on se miekka, jolla meidän aikanamme Antikristuksen kanssa urhoollisesti taistellaan, ehkä se tapahtuu suurella verenvuodatuksella ja vaivalla, niin ei kuitenkaan ilman hänen julkista vahinkoansa ja lankeemustansa. Niinkuin Jumala Makkabealaisten miekan kautta kansallensa avun teki, vaikka ei se tapahtunut ilman vainoa ja suurta sydämen surua, kuitenkin puhdistivat he vielä templin, ja asettivat jälleen jumalanpalveluksen ja saattivat kansan yhteen, sen entisen hallituksen alla: niin myös evankeliumi tähän aikaan puhdistaa kaiken epäjumalan palveluksen, ja niinkuin Kristus sanoo, että hänen enkelinsä pitää perkaaman kaikki pahennukset hänen valtakunnastansa, ja kokooman jälleen oikiat kristityt yhteen, oikiaan vanhaan kristilliseen uskoon, totisiin hyviin töihin ja jumalanpalvelukseen. Sitälikin: että me myös meitämme sillä lohduttaisimme, että Jumala autti heitä, ei ainoasti Antiokusta ja pakanoita vastaan, mutta myös pettäjiä ja luopuneita Juudalaisia vastaan, jotka itsensä antoivat pakanain puolelle, ja kehoittivat heitä vainoomaan, vaivaamaan ja tappamaan omaa kansaansa ja veljiänsä, niin että jos väärät kristityt ja eriseuraiset vielä nyt asettavat itsensä meitä vastaan, vaivaamaan ja vahingoittamaan Antikristuksen tavalla, niin kuitenkin pitää meidän oleman hyvässä turvassa, ja ei pelkäämän. Sillä Daniel on nämät kaikki sanonut ja ilmoittanut meille lohdutukseksi, että se niin on tapahtuva, että meidän omankin kansamme lapset pitää osoittaman petoksensa, ja kehoittavat muitakin meitä vainoomaan. Sentähden emme taida parempaa menoa saada, kuin oli jumalisilla Juudan kansan seassa, heidän petollisten veljeinsä keskellä Antiokuksen, eli heidän Antikristuksensa vallan aikana. Mutta viimeiseltä kuitenkin ne vihamiehet ja pettäjät sangen voimallisesti Jumalalta rangaistaan, ja heidän hirmuvaltaisuutensa ja petoksensa eii ole ilman kostoa: että me iloisesti ja vahvalla uskalluksella katsoisimme meidän Antikristuksiamme, turmelioita ja vääriä opettajia, ja kärsisimme heidän suuria ja ylpeitä uhkauksiansa, ollen vahvat ja lujat, ettei he kauvan niin saa tehdä, paljoa vähemmin sitä täyttää, mitä he mielivät; vaan (niinkuin Antiokus ja ne pettäjät) kyllä lopussa ansaitun palkkansa saavat, niinkuin se jo enimmitten tapahtunut on, ja vielä nyt päivä päivältä enemmin tapahtuvan näkyy, vaikkapaatuneet ja sokiat ei sitä tottele, ei myös siitä mitään huoli, sillä he tahtovat kiusata, niinkuin muut ennen tehneet ovat, jonka Jumala pian tapahtuvan suokoon!
Amen.
1. Luku.
Antiokus Epiphaneksen jumalattomuudesta ja julmuudesta Jerusalemia vastaan.
Aleksander, Philippuksen poika, Makedonian kuningas, joka ennen Grekan maalla hallinnut oli, läksi Kittimin maakunnasta, nosti suuret sodat, otti vahvat kaupungit,
2. Ja löi Dariuksen, Persian ja Median kuninkaan, ja hallitsi hänen siassansa, ja voitti sen jälkeen muut kuninkaat kaikissa maakunnissa allensa,
3. Ja vaelsi aina edemmäksi, ja otti kaikki maat ja valtakunnat, ja ei kenkään rohjennut asettna häntä vastaan.
4. Ja hänen sydämensä paisui ja tuli ylpiäksi; oli myös hänellä sangen väkevä sotajoukko.
5. Kuin hän ne valtakunuat oli saanut allensa, tuli hän sairaaksi.
6. Vaan kuin hän havaitsi, että hänen piti kuoleman,
7. kutsui hän päämiehensä tykönsä, jotka nuoruudesta olivat hänen kanssansa kasvaneet. ja sääsi eläissänsä heidät maakuntain ruhtinaiksi.
8. Ja Aleksander kuoli, kuin hän kaksitoistakymmentä vuotta oli vallinnut.
9. Jälkeen hänen kuolemansa tuli valtakunta hänen ruhtinaillensa*, he ottivat maakunnat kukin paikkansa, ja tekivät itsensä kuninkaiksi.
* Dan. 11: 4.
10. Ja he ja heidän jälkeentulevaisensa hallitsivat kauvan aikaa, ja suuri sota oli heidän välillänsä, ja paljo tuskaa joka paikassa maailmassa.
11. Ja yhdestä näistä ruhtinaista syntyi vahingollinen pahuuden juuri*, nimeltä Antiokus Epiphanes, joka Roomissa oli ollut takauksena isänsä, suuren Antiokuksen edestä. Ja tämä Antiokus Epiphanes rupesi hallitsemaan sadannella ja seitsemännelläneljättäkymmentä Grekan valtakunnan vuodella.
* Dan. 11:21. 1 Makk. 8:7.
12. Niihin aikoin olivat Israelissa väärät miehet, jotka yllyttivät kansaa ja sanoivat: tehkäämme liitto ympärillä asuvaisten pakanain kanssa, ja ruvetkaamme heidän jumalanpalvelukseensa; sillä meidän on täytynyt kärsiä paljon pahuutta siitä ajasta, kuin me olemme heistä luopuneet.
13. Tämä neuvo kelpasi heille hyvin.
14. Ja he lähettivät muutamia kansasta kuninkaan tykö, joka käski heidän ottaa pakanain säädyt.
15. Silloin he asettivat Jerusalemissa pakanallisen harjoitushuoneen,
2 Makk. 4: 9, 12, 14.
16. Eikä ympärileikkausta pitäneet, vaan lankesivat pois pyhästä liitosta, ja pitivät itsensä niinkuin pakanat ja olivat peräti paatuneet tekemään kaikkinaista syntiä ja häpiää.
17. Kuin Antiokus oli vahvistanut valtakuntansa, aikoi hän myös saada Egyptin valtakunnan, ja niin pitää molemmat valtakunnat.
18. Ja hän meni Egyptiin sangen vahvana, vaunuin, elephanttein, hevosmiesten ja laivain paljoudella.
2 Makk. 5: 1, 2.
19. Vaan Ptolomeus pelkäsi ja pakeni, ja monta Egyptin miestä kaatui haavoitettuna.
20. Ja Antiokus sai vahvimmat kaupungit Egyptissä, ja kiskoi suuren saaliin ja vei pois.
21. Mutta kuin Antiokus Egyptissä tämän voiton saanut oli, ja palasi kotia sadannella ja kolmannella vuodella viidettäkymmentä,
22. Meni hän ylös Israeliin ja Jerusalemiin suurella joukolla,
23. Ja meni röyhkeästi pyhään., ja antoi ottaa pois kultaisen alttarin, kynttiläjalan ja kaikki ne kappaleet, jotka sen päällä olivat, ja leipäuhripöydän, ja pikarit, ja maljat, kultaiset lusikat, esiripun ja kruunut, ja kultaiset templin kaunistukset, ja löi kaikki rikki,
3 Mos. 16: 2. Sak. 6:14. 1 Makk. 4:57.
24. Ja otti hopian ja kullan, ja kaikki kalliit astiat ja kätketyt tavarat, mitkä hän löysi, ja vei kaikki myötänsä omalle maallensa,
2 Aika K. 4: 22.
25. Ja antoi surmata paljon väkeä, ja puhui juuri ylpiästi.
26. Ja suuri sydämen suru oli koko Israelissa ja kaikissa paikoissa, joissa he asuivat.
27. Ja päämiehet ja vanhimmat murehtivat, neitseet ja nuorukaiset suuresti surkastuivat, miehet ja vaimot valittivat;
28. Ja koko maakunta oli surullinen siitä julmuudesta, joka siellä tapahtui;
29. Ja koko Jakobin huone oli täytetty katkeruudella.
30. Ja kahden vuoden perästä lähetti kuningas veropäämiehen Juudeaan; se tuli Jerusalemiin suurella väellä,
2 Makk. 5: 24.
31. Ja anoi ystävällisesti, että hänen piti pääsemän sisälle, ja ei luvannut mitään vahinkoa tehdä, vaan se oli kaikki petos.
32. Ja he uskoivat hänen, ja sallivat tulla sisälle, ja hän karkasi petoksella kaupungin päälle, ja löi paljon kansaa Israelista,
33. Ja ryösti kaupungin, ja poltti huoneet, kukisti muurit,
34. Ja vei pois vaimot, lapset ja karjan.
35. Ja Davidin linnan hän vahvisti vahvoilla muureilla ja torneilla;
36. Ja asetti siihen jumalattoman joukon, joka siinä kaikkea pahuutta teki.
37. Ja he ryöväsivät sota-aseet ja elatuksen Jerusalemin kaupungista, ja panivat sinne,
38. Ja piirittivät pyhän, ja väijyivät kansaa, jotka templiin menivät, ja hyökkäsivät linnasta pyhään, estääksensä jumalanpalvelusta,
39. Ja vuodattivat pyhässä siassa paljon viatointa verta, ja saastuttivat sen.
40. Ja Jerusalemin asnvaiset pakenivat ja muukalaiset jäivät siaan; vaan ne, jotka siinä syntyneet olivat, piti lähtemän pois.
41. Pyhä sia oli kylmillä, pyhäpäivät tulivat kaikki murhepäiviksi* ja sabbatit surkeudeksi, ja kaikki heidän kunniansa raukesi tyhjään.
* Am. 8: 10. Tob. 2: 6.
42. Niin kunluisa kuin Jerusalem oli ennen ollut, niin surkian ja vaivaloisen täytyi sen siihen aikaan olla.
43. Ja Antiokus antoi myös ympäri kaiken valtakuntansa käskyn, että kaikki kansa yksimielisesti piti yhdenkaltaisen jumalanpalveluksen pitämän.
44. Silloin hylkäsi kaikki kansa lakinsa, ja mielistyivät Antiokuksen käskyyn.
45. Ja monta Israelista lankesi siihen, ja uhrasi epäjumalille ja turmeli sabbatin.
46. Antiokus lähetti myös kirjat Jerusalemiin ja kaikkiin Juudan kaupunkeihin, joissa hän käski, että heidän piti pakanain jumalanpalveluksen ottaman vastaan,
47. Ja polttouhrin ja ruokauhrin ja syntiuhrin pyhässä siassa, sabbatin ja muut juhlapäivät maahan lyömän.
48. Ja käski, että pyhä ja pyhä kansa piti saastutettaman.
49. Ja antoi rakentaa alttarit, kirkot ja epäjumalat,
50. Ja uhrata sianlihoja* ja muita saastaisia eläimiä.
3 Mos. 11: 7.
51. Ja kielsi ympärileikkauksen, ja käski kansan totutettaa kaikkiin kauhistuksiin, että heidän piti Jumalan lain ja oikeuden unhottaman, ja toiset tavat ottaman.
52. Ja kuka ikänä ei ollut tässä asiassa Antiokukselle kuuliainen, se piti surmattaman.
53. Tämän käskyn antoi hän käydä ulos kaikkeen valtakuntaansa, ja asetti päämiehet, jotka kansan piti vaatiman kaikkia senkaltaisia pitämään.
54. Nämät toimittivat, että Juudan maalla uhrattiin, ja käskivät, että niin piti pidettämän.
55. Ja monta kansasta luopui Jumalan laista heidän tykönsä.
1 Makk. 2: 16.
56. He tekivät kaikkea pahuutta maakunnassa, ja karkoittivat Israelin pois, että heidän täytyi lymyttää ja kätkeä itsensä luoliin, paossansa.
57. Sadannella ja viidennellä vuodella viidettäkymmentä, viidentenä päivänä toistakymmentä Kasleun kuulla, antoi kuningas Antiokus panna hävityksen kauhistuksen* Jumalan alttarille,
Dan. 11: 31. 1 Makk. 3: 45.
58. Ja antoi panna alttarit ylös joka Juudan kaupungissa, niin että joka miehen kadulla julkisesti ja huoneensa edessä suitsuttaman ja uhraaman piti.
59. Ja antoi repiä rikki ja polttaa Herran lakikirjat,
1 Makk. 3: 48.
60. Ja murhata kaikki ne, joiden tykönä Jumalan liiton kirjat löydettiin, ja jotka Herran lain pitivät.
61. Ja tätä he tekivät sotaväellänsä joka kuu, kuin kansa tuli kokoon kaupungeissa.
62. Ja viidentenä päivänä kolmattakymmentä kuusta uhrasivat he alttarilla, jonka he rakentaneet olivat Herran alttaria vastaan.
1 Makk. 4: 41.
63. Ja ne vaimot, jotka lapsensa ympärileikkasivat, tapettiin*, niinkuin Antiokus oli käskenyt.
* 2 Makk. 6: 10.
64. Vanhimmat tapettiin huoneissansa, ja lapset hirtettiin.
65. Mutta monta Israelin kansasta olivat vahvat, ja ei tahtoneet syödä saastaista,
66. Ja antoivat ennen itsensä tapettaa, kuin he itsensä saastuttivat,
2 Makk. 6: 18.
67. Eikä tahtoneet luopua Jumalan pyhästä laista, sentähden he tulivat surmatuksi.
2. Luku.
Matatiaan valituksesta ja kiivaudesta isäin lain tähden.
Niinä päivinä nousi pappi Matatias, Johanneksen poika, Simeonin pojan, Joarimin* suvusta Jerusalemista, joka asui Modin vuorella.
1 Aika K. 24:7. 1 Makk. 14:29.
2. Ja hänellä oli viisi poikaa*: Johannes, liialta nimeltä Gaddis,
* 2 Makk. 8:22.
3. Simon, liialta nimeltä Tassi,
4. Juudas, liialta nimeltä Makkabealainen,
5. Eleatsar, liialta nimeltä Aaron, ja Jonatan, liialta nimeltä Apphus.
6. Nämät murehtivat sangen kovin sitä suurta surkeutta, joka Juudeassa ja Jerusalemissa oli.
7. Ja Matatias valitti ja sanoi: voi että minä sitä varten synnyin, että minun pitää näkemän minun kansani ja pyhän kaupungin hävityksen, ja vielä sittenkin alallani
oleman, ja antaman vihollisen tehdä niinkuin hän itse tahtoo!
8. Muukalaiset pitävät hallussansa pyhän, ja Jumalan templi on niinkuin kunniatoin ihminen.
9. Sen kaunistukset ovat viedyt pois, lapset ovat kaduilla lyödyt, ja nuoret miehet muukalaisilta syöstyt lävitse.
10. Valtakunta on tullut kaikkein pakanain saaliiksi, ja he ryöstävät sen.
11. Kaikki sen kunnia on tullut pois; joka ennen oli niinkuin suuri kuningatar, se on nyt ylönkatsotuksi orjaksi tullut.
12. Katso, meidän pyhämme, kerskauksemme ja kunniamme on poissa; pakanat ovat sen hävittäneet.
13. Kellä olis ilo enään elää?
14. Ja Matatias repäisi vaatteensa, hän ja hänen poikansa, ja pukivat säkit yllensä ja murehtivat sangen raskaasti.
15. Kuin Antiokuksen käskyläiset sinne tulivat vaatimaan myös niitä, jotka Modin kaupunkiin paenneet olivat, luopumaan Jumalan laista, ja epäjumalille uhraamaan ja
pyhää savua suitsuttamaan:
16. Silloin luopui monta Israelin kansasta heidän tykönsä*; mutta Matatias ja hänen poikansa pysyivät vahvana.
1 Makk. 1: 55. 3: 45.
17. Ja Antiokuksen käskyläiset sanoivat Matatiakselle: sinä olet ylimmäinen ja voimaIlisin tässä kanpungissa, ja sinulla on monta poikaa ja sukulaista,
18. Sentähden astu sinä ensin edes, ja tee, mitä kuningas on käskenyt, niinkuin kaikki maakunnat, niin myös Juudan miehet, jotka vielä Jerusalemissa ovat,
tehneet ovat, niin kuningas leppyy sinulle ja sinun pojilles, ja lahjoittaa sinulle hopiaa ja kultaa ja suuria lahjoja.
19. Ja Matatias vastasi lujasti ja sanoi: jos vielä kaikki maakunnat Antiokukselle kuuliaiset olisivat, ja jokainen isäinsä laista luopuis, ja mielistyis kuninkaan käskyyn;
20. En kuitenkaan minä, ja minun poikani ja veljeni tahdo hyljätä isäin lakia: siitä meitä Jumala varjelkoon!
21. Ei se olisi meille hyvää, että me Jumalan sanasta ja laista luopuisimme.
22. Emme tahdo mielistyä Antiokuksen käskyyn, ja uhrata, emmekä luopua laistamme, ja toisia säätyjä ottaa.
23. Kuin hän nämät sanat puhunut oli, tuli yksi Juudalainen kaikkein silmäin nähden ja uhrasi epäjumalalle alttarilla Modin kaupungissa, niinkuin kuningas oli, käskenyt.
24. Ja Matatias näki sen, ja se pisti hänen sydäntänsä, ja hänen kiivauksensa syttyi lain tähden;
25. Ja hän juoksi ja tappoi sen Juudalaisen alttarin edessä, ja Antiokuksen käskyläisen, joka uhraamaan vaati, ja kukisti alttarin maahan.
26. Sen hän teki kiivaudessa lain tähden, niinkuin Pinehas* teki Zambrille Salomin pojalle.
4 Mos. 25: 7, 8. Ps. 106: 30.
27. Ja Matatias korotti äänensä kaiken kaupungin ylitse, sanoen: jolla on kiivaus laista, ja tahtoo pitää liiton, hän käykään minun kanssani kaupungista ulos.
28. Niin pakeni hän ja hänen poikansa vuorille, ja jättivät kaupunkiin kaikki, mitä heillä oli.
29. Ja monta hurskasia ihmistä läksi ulos erämaihin.
30. Ja olivat siellä valmoinensa, lapsinensa ja karjoinensa; sillä julmuus oli sangen suureksi paisunut.
31. Mutta kuin kuninkaan väki Jerusalemissa, Davidin kaupungissa, kuulla saivat, että muutamat olivat asettuneet kuninkaan käskyä vastaan, ja antauneet kaupungista
ulos erämaihin, salaisiin paikkoihin, lymyttääksensä ja pelastaaksensa itsensä, ja että paljo kansaa oli heidän seuraansa mennyt;
32. Kiiruhtivat he karkaamaan heidän päällensä sabbatin päivänä, ja antoivat heille sanoa: vieläkö te nyt 'tahdotte kovakorvaiset olla?
33. Käykäät ulos ja tehkäät mitä kuningas on käskenyt, ja te saatte olla rauhassa.
34. Ja he vastasivat: emme tahdo lähteä, emmekä rikkoa sabbatia, niinkuin kuningas käskee.
35. Ja he hyökkäsivät sodalla heidän päällensä.
36. Ja ne, jotka siellä olivat, ei itseänsä puolustaneet, eikä kiveäkään heittäneet, eikä myös luolankaan suuta tukinneet, vaan sanoivat:
37. Me tahdomme näin kuolla viattomuudessamme: taivas ja maa todistavat, että te meitä väärin ja viattomasti tapatte.
38. Ja niin he hyökkäsivät heidän päällensä sabbatina*, ja tappoivat heidät, ja heidän vaimonsa ja lapsensa, tuhannen ihmistä, ja heidän karjansa.
* 2 Makk. 6: 11.
39. Kuin Matatias ja hänen ystävänsä sen kuulla saivat, murehtivat he sangen kovin,
40. Ja sanoivat toinen toisellensa: jos me kaikki niin tehdä tahdomme, kuin meidän veljemme tehneet ovat, ja emme sodi pakanoita vastaan, että me varjelisimme
henkemme ja lakimme, niin ei heidän ole työtä meitä peräti hukuttaa maan päältä.
41. Ja he päättivät keskenänsä, sanoen: jos he tulevat meidän.päällemme sabbatina, niin varjelkaamme meitämme, ettemme kaikki hnkkuisi, niinkuin meidän veljemme vuorten rotkoissa murhatut ovat.
42. Ja suuri joukko hurskaita ihmisiä kokoontuivat yhteen, jotka kaikki laissa olivat pysyväiset.
43. Ja kaikki, jotka julmuuden tähden paenneet olivat, tulivat; heidän tykönsä.
44. Ja he myös nousivat ja löivät monta jumalatointa ja eriseuraista kiivaudessansa ja vihassansa; mutta muut pakenivat, ja pääsivät pakanain sekaan.
45. Sitte Matatias ja hänen ystävänsä vaelsivat lujasti Israelin maata ympäri ja kukistivat maahan heidän alttarinsa,
46. Ja ympärileikkasivat lapset, jotka vielä ympärileikkaamatta olivat,
47. Ja hyökkäsivät jumalattomain päälle; ja se menestyi heille,
48. Niin että he pysyivät laissa kaikkein pakanain ja kuningasten voimaa vastaan, ettei jumalattomat yhtäkään voimusta heistä saaneet.
49. Mutta kuin Matatias juuri vanha oli, sanoi hän ennen kuolemaansa pojillensa: nyt on tullut meidän päällemme suuri ahdistus ja vaino, ja suuri julmuus ja raskas rangaistus;
50. Sen tähden, rakkaat poikani, pitäkäät kiivaus lain tähden, ja älkäät säästäkö henkeänne meidän: isäimme liiton tähden;
51. Ja mieleenne johdattakaat, mitkä työt isämme aikanansa tehneet ovat, niin te voitatte suuren kunnian ja ijankaikkisen nimen.
52. Abraham kiusattiin* ja löydettiin vahvaksi uskossa, se luettiin hänelle vanhnrskaudeksi.
* 1 Mos. 22: 1, 2. Rom. 4: 3. Jak. 2: 23.
53. Joseph vaivassansa piti käskyn*, ja tuli Egyptin herraksi.
* 1 Mos. 39: 10. 1 Mos. 41:40. Ps. 105: 21. Ap. T. 7: 10.
54. Pinehas, meidän isämme, piti kiivauden Jumalan kunnian tähden, ja sai todistuksen, että pappeus piti hänellä ijäti oleman.
4 Mos. 25: 7, 13. Sir. 45: 30.
55. Josua toimitti sen käskyn, joka hänelle annettu-oli*, sentähden tuli hän ylimmäiseksi päämieheksi Israelissa.
* 4 Mos. 13: 9, 17. 5 Mos. 34: 9. Jos. 1: 2.
56. Kaleb antoi todistuksen ja nuhteli kansaa*; sentähden sai hän erinomaisen perimisen.
* 4 Mos. 14:6. Sir. 46:9. Jos. 14: 9, 13. 15: 13. 21: 12.
57. David jumalisuudessansa peri kuninkaallisen valtakunnan ijankaikkisesti.
1 Sam. 16: 4. 2 Sam. 2: 4. 1 Kun. K. 2: 45. 3: 6. Sir. 47: 13.
58. Elia piti kiivauden laista*, ja otettiin ylös taivaasen.
* 1 Kun. K. 18: 21. 19: 10. 2 Kun. K. 2: 11. Sir. 48: 9.
59. Anania, Atsaria ja Misael uskoivat ja tulesta pelastettiin.
Dan. 3: 11, 16. 27.
60. Daniel viattomuutensa tähden pelastettiin jalopeuran kidasta.
Dan. 6: 10, 22. Hebr. 11: 33, 34.
61. Näin mieleenne johdattakaat, mitä kullakin ajalla tapahtunut on, niin te löydätte, että kaikki ne, jotka Jumalaan uskaltavat, pysyvät vahvana.
62. Sentähden älkäät peljätkö jumalattomain uhkauksia; sillä heidän kunniansa on loka ja toukka.
63. Tänäpänä hän on korotettu, huomenna ei häntä mistään löydetä; sillä hän on tullut maaksi jälleen, ja hänen ajatuksensa on hukkunut.
64. Sentähden, rakkaat lapset, olkaat rohkiat* ja miehuulliset laissa, niin Jumala teitä korottaa jälleen.
* 1 Piet. 3: 14.
65. Katso, teidän veljenne Simon on viisas neuvossa, kuulkaat häntä aina niinkuin isää.
66. Juudas Makkabealainen on väkevä ja jalo sotamies hamasta nuoruudestansa, hänen pitää oleman päämiehen ja sotiman.
67. Ja ottakaat tykönne kaikki ne, jotka lain pitävät; kostakaat se väkivalta, joka teidän kansallenne tehty on.
68. Ja maksakaat pakanoille sen jälkeen, minkä he ansainneet ovat, ja pysykäät lujasti laissa.
69. Sitte hän siunasi heitä, ja tuli kutsutuksi isäinsä tykö,
70. Ja kuoli, kuin hän oli sadan ja kuuden ajastaikainen viidettäkymmentä. Ja hänen poikansa hautasivat hänen isänsä hautaan Modin kaupungissa, ja koko Israel murehti häntä suurella murheella.
3. Luku
Juudas Makkabealaisen sotavalmistuksesta ja hänen vihollisistansa.
Ja Juudas, joka kutsuttiin Makkabealaiseksi, tuli isänsä siaan.
2. Ja kaikki hänen veljensä, ja kaikki, jotka hänen isänsä kanssa yhtä pitäneet olivat, auttivat häntäi (vihollisia vastaan) ja sotivat Israelin edestä ilolla.
3. Ja Juudas saatti suuren kunnian kansallensa, hän oli haarniskoissansa niinkuin sankari, ja varjeli miekallansa sotajoukkonsa.
4. Hän oli rohkia niinkuin jalopeura, ja pelkäämätöin niinkuin nuori kiljuva jalopeura, kuin se juoksee saaliin jälkeen.
5. Hän etsi luopuneita ja jumalattomia, jotka vaativat kansaa luopumaan laista, rankaisi ja poltti heidät.
6. Niin että hänen vihollisensa pelkäsivät häntä kaikissa paikoissa ja pakenivat, ja luopuneet tulivat poljetuksi, ja hän sai onnen ja voiton.
7. Tästä sai moni kuningas karvaan mielen, vaan Jakobille oli se iloksi, ja hänelle itselle ijankaikkiseksi muistoksi ja kunniaksi.
8. Hän vaelsi Juudan kaupunkien lävitse, ja surmasi jumalattomia, ja käänsi pois vihan Israelista.
9. Ja hän oli kuuluisa hamaan maan ääreen, niin että kaikki maahan poljetut pakenivat hänen tykönsä.
10. Sentähden kokosi Apollonius pakanoista ja Samariasta suuren sotaväen, sotimaan Israelia vastaan.
11. Kuin Juudas sen kuuli, meni hän häntä vastaan, löi ja tappoi hänen ja suuren joukon vihollisia, ynnä hänen kanssansa vaan ne, jotka pääsivät, pakenivat.
12. Ja Juudas sai heidän kalunsa, ja otti Apolloniuksen miekan, jonka hän sitte kantoi kaiken elinaikansa.
13. Senjälkeen, kuin Seron, Syrian sodanpäämies, sai kuulla uskollisten joukon pitävän yhtä Juudaan kanssa, ja siellä olevan koossa suuren sotaväen joukon, sanoi hän:
14. Minä tahdon voittaa kunnian, että minä ylistettäisiin koko valtakunnassa, ja tahdon lyödä Juudaan ja hänen joukkonsa, jotka kuninkaan käskyn ovat katsoneet ylön.
15. Sentähden hankitsi hän itsensä ja suuri väki meni hänen kanssansa kostamaan Israelia, ja tulivat hamaan Bethoronin paltaan asti.
16. Silloin meni Juudas häntä vastaan vähällä joukolla.
17. Mutta kuin he saivat nähdä viholliset, sanoivat he Juudaalle: meitä on vähä, ja me olemme myös heikot paastosta, kuinka siis me voimme lyödä niin suurta väkevää joukkoa?
18. Mutta Juudas sanoi: se taitaa kyllä tapahtua, että vähä joukko voittaa suuren; sillä Jumala taitaa kyllä antaa voiton, niin vähän joukon kuin paljonkin kautta;
1 Sam. 14: 6. Judit 9: 6.
19. Sillä voitto tulee taivaasta, ja ei väen paljoudesta.
Jes. 45: 1. San. 1. 11: 21.
20. He uskaltavat suureen väkeensä, ja aikovat tappaa ja hävittää meitä, meidän vaimomme ja lapsemme.
21. Vaan meidän pitää meitämme varjeleman ja sotiman meidän henkemme edestä ja meidän lakimme edestä.
22. Sentähden on Jumala heitä maahan lyövä meidän silmäimme edessä: ei teidän pidä heitä pelkäämän.
23. Kuin hän näin puhunut oli, hyökkäsi hän hopusti vihollisten päälle, ennen kuin he sen äkkäsivät, ja löi Seronin ja hänen väkensä pakoon,
24. Ja ajoi heitä takaa Bethoronista alaspäin, niin lakialle kedolle, ja löi heitä kuoliaaksi kahdeksansataa; ja ne, jotka pääsivät, pakenivat Philistealaisten maalle.
25. Niin tuli suuri pelko kaikille kansoille ympäristöllä Juudaan ja hänen veljeinsä edessä.
26. Ja kaikissa maakunnissa puhuttiin Juudaasta ja hänen teoistansa; ja se tuli myös kuninkaan korville.
27. Kuin Antiokus nämät kaikki kuulla sai, julmistui hän ylönpalttisesti, lähetti ja antoi käskyn kaikkeen valtakuntaansa, ja kokosi suuren väen;
28. Ja otti tavarastansa ja valmisti vuoden palkan, ja antoi käskyn, että kaikissa paikoissa piti oltaman valmiina sotaan.
29. Mutta kuin hän näki, ettei hänellä ollut rahaa täydeksi, ja ettei maakunta niin paljon antaa voinut, sen sodan tähden, jonka hän kauvan oli pitänyt lakia vastaan,
30. Pelkäsi hän, ettei hän voinut senkaltaista kulutusta vasta tehdä, kuin siihen päivään asti; sillä hän oli palkkaa ja lahjoja enemmän antanut ulos, kuin kaikki kuninkaat hänen edellänsä.
31. Sentähden tuli hän surulliseksi, ja matkusti Persian maata verolliseksi laskemaan, ja kokoomaan paljon rahaa.
32. Ja hän jätti siaansa yhden päämiehen kuninkaan asiain päälle koko valtakuntaansa, ruveten Euphratista, niin hamaan Egyptiin asti,
33. Ja antoi hänen kasvattaa poikaansa, nuorta Antiokusta, siihen asti kuin hän palajava oli,
34. Ja antoi hänelle puolen sotaväestä ja elephanteista, ja käski häntä kaikista asioista ja Juudan ja Jerusalemin asuvaisista:
35. Että hänen piti lähettämän sotajoukon heitä vastaan surettamaan jääneen kansan Israelissa ja Jerusalemissa, ja hukuttamaan heidän muistonsa siitä paikasta,
36. Ja asettamaan muukalaisia sinne asumaan, ja että pakanoille piti maa jaettaman.
37. Sillä seitsemäntenä vuotena viidettäkymmentä toista sataa läksi kuningas kaupungistansa Antiokiasta ja meni Euphratin virran ylitse, ja vaelsi ylimmäisten maakuntain lävitse.
38. Mutta Lysias valitsi muutamia voimallisia miehiä kuninkaan ystävistä päämiehiksi, nimittäin: Ptolomeuksen Dorimenin pojan, Nikanorin ja Gorgian.
39. Ja antoi heille neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja seitsemäntuhatta hevosmiestä, että heidän piti menemän Juudan maahan ja hävittämän Juudalaisia, niinkuin kuningas oli käskenyt.
40. Kuin he nyt tällä väellä lähteneet olivat, tulivat he ja sioittivat heitänsä Emmaonin tykö, tasaiselle kedolle.
41. Kuin sen maakunnan kauppamiehet ympäristöllä sen kuulivat, tulivat he leiriin, ja toivat myötänsä paljon rahaa, ostaaksensa Israelin lapsia orjaksensa. Ja Syriasta ja muista pakanoista meni enempi sotaväkeä heidän tykönsä.
42. Kuin nyt Juudas Ja hänen veljensä näkivät, että vaino eneni ja vihollinen makasi heidän rajoillansa, ja he saivat ymmärtää, että kuningas oli käskenyt hukuttaa kaiken Juudean,
43. Rohkaisivat he itsensä, Ja olivat yhtäpitäväiset, että he tahtoivat kansansa avuksi ehtiä ja sotia pyhän edestä.
44. Sentähden kokosivat he sotaväkensä yhteen, että he olisivat aikanansa valmiit sotimaan ja rukoilemaaa Jumalalta armoa ja apua.
45. Mutta siihen aikaan oli Jerusalem autio, ja ei siellä yksikään Israelin lapsista enään asunut, ja pyhä oli saastutettu epäjumalilla, jotka sinne pannut olivat*, ja pakanat asuivat linnassa, ja kaikki kunnia oli Jakobista otettu pois, ei myös siellä kuulunut huilua eikä kanteletta.
*1: 57
46. Sentähden tuli kansa yhteen Mitspassa, joka on Jerusalemin kohdalla; sillä Mitspassa piti Israelin entisiin aikoin rukoileman.
1 Sam. 7: 5. 10: 17.
47. Tässä paikassa tulivat he myös nyt kokoon, paastosivat ja pukivat säkit yllensä, ja panivat tuhkaa päänsä päälle, ja repäisivät vaatteensa rikki,
48. Ja toivat lakikirjat edes, joita pakanat olivat etsiä antaneet kirjoittaaksensa niihin epäjumalainsa kuvat.
1: 59.
49. He veivät sinne myös pappein vaatteet, esikoiset ja kymmenykset, tekivät nasiiria, joiden määrätystä ajasta piti ottaman vaarin,
4 Mos. 6: 3, 5, 6.
50. Ja huusivat surkiasti taivaasen, sanoen: mitä me nyt näillä teemme? ja kuhunka me nämät viemme?
51. Sillä sinun pyhäs on saastutettu, ja papit ovat ajetut pois.
52. Ja katso, pakanat kokoontuvat meitä vastaan, että he meidät peräti kadottaisivat.
53. Sinä tiedät, mitä heidän mielessänsä on meitä vastaan. Kuinka me taidamme heidän edessänsä seisoa, jollet sinä meitä auta, meidän Jumalamme!
54. Senjälkeen antoi Juudas kutsua kansan vaskitorvilla kokoon*, ja asetti hallituksen päämiehet, esimiehet, väen asettajat, ja tuhanten, satain, viidenkymmenten ja kymmenten johdattajat
4 Mos. 10: 9.
55. Ja antoi kuuluttaa, että jotka kartanoita rakentaneet olivat, ja vaimon kihlanneet, ja viinapuita istuttaneet, eli jotka pelkurit olivat, piti kotiansa palajaman, niinkuin
laki antaa myöten.
5 Mos. 20:5. Tuom. 7:3.
56. Sitte he läksivät matkaan, ja sioittivat itsensä myös Emmaonin tykö, etelän puolella.
57. Ja Juudas neuvoi väkeänsä ja sanoi: hankitkaat ja älkäät hämmästykö, että te huomeneksi valmiit olisitte sotimaan pakanoita vastaan, jotka meitä ja meidän
pyhäämme aikovat maahan lyödä.
58. Sillä se on meille parempi, että me kuolemme sodassa, kuin se, että me näemme senkaltaista tuskaa, joka on tullut meidän kansamme ja jumalanpalveluksemme
päälle.
59. Mutta niinkuin Jumalan tahto on taivaassa, niin tapahtukoon.
4. Luku
Juudaan voitosta Gorgiaa vastaan, niin myös pyhän ja jumalanpalveluksen uudistamisesta.
Ja Gorgias otti viisituhatta jalkamiestä ja tuhannen parasta ratsasmiestä, ja meni yöllä salaisesti Juudalaisten leiriin,
2. Että hän olis tietämättä karannut heidän päällensä ja muutamat niistä, jotka linnassa maanneet olivat, olivat heidän johdattajansa.
3. Vaan kuin Juudas sai sen ymmärtää, niin hän nousi, ja vahvin väki hänen kanssansa, ennättämään ja pettämään vihollisia,
4. Ja lyömään heitä, kuin he vielä siellä ja täällä hajalla olivat.
5. Kuin Gorgias Juudaan leiriin tuli, ja ei sieltä ketään löytänyt, etsi hän heitä vuorten päällä; sillä hän luuli heidän paenneen hänen edestänsä.
6. Mutta Juudas riensi, että hän varhain aamulla olis joutunut kedolle väljään, kolmellatuhannella miehellä, joilla ei kuitenkaan haarniskoita ollut, vaan ainoastaan heidän vaatteensa ja miekkansa.
7. Kuin he näkivät, että viholliset hyvin hankitut ja raudoitetut olivat, ja että heillä olivat jalot sotaaseet ja harjoitettu sotaväki,
8. Sanoi Juudas väellensä: älkäät peljätkö tätä suurta joukkoa, ja älkäät hämmästykö heidän voimaansa.
9. Muistakaat, kuinka meidän isämme Punaisessa meressä tulivat pelastetuksi, kuin Pharao suurella sotajoukolla heitä ajoi takaa.
2 Mos. 14: *
10. Ja huutakaamme nyt taivaasen, niin Herra myös meitä armahtaa, ja muistaa liiton, jonka hän meidän isillemme tehnyt on,
11. Ja lyö meidän vihollisemme maahan meidän silmäimme edessä tänäpänä. Ja kaikki pakanat pitää ymmärtämän, että se on Jumala, joka auttaa ja pelastaa Israelin.
12. Kuin pakanat näkivät, että Juudas tuli heitä vastaan,
13. Läksivät he myös leiristänsä sotimaan Juudaa vastaan.
14. Mutta Juudas antoi puhaltaa vaskitorviin ja löi vihollisia; ja pakanat lyötiin pakoon, ja he pakenivat siltä väliltä ja ne jälkimäiset lankesivat miekan edessä.
15. Sillä Juudas ajoi heitä takaa hamaan Assaremotin ja Edomin ketoon asti, Asdodiin ja Jamniaan asti, ja heistä laukesi siellä kolmetuhatta miestä.
16. Mutta kuin Juudas ja hänen sotaväkensä palasi heitä takaa ajamasta, haastoi hän väkeänsä ja sanoi: ei teidän pidä mitään saalista ottaman;
17. Sillä meidän pitää vielä kerran sotiman vihollisia vastaan.
18. Gorgias on väkinensä meidän edessämme mäellä; sentähden seisokaat nyt niinkuin te asetetut olette vihollista vastaan, ja puolustakaat teitänne, ja kuin te olette viholliset lyöneet, niin te saatte pelkäämättä ja ilman vaaraa saaliin ottaa.
19. Kuin Juudas näitä puhui, näkyi yksi joukko.
20. Ja Gorgias näki, että hänen väkensä lyöty oli ja heidän leirinsä poltettu, sillä hän näki savun, josta hän ymmärsi, mitä tapahtunut oli.
21. Näkivät he myös Juudaan ja hänen sotaväkensä väljällä olevan, hankitut sotaan;
22. Sentähden hämmästyi Gorgias sangen kovin, ja pakeni pakanain maalle.
23. Ja niin käänsi Juudas itsensä takaperin saaliin päälle, joka leirissä oli, ja sai suuren tavaran, paljon kultaa, hopiaa, silkkiä, purppuraa ja paljon muuta riistaa.
24. Sitte menivät he kotiansa, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa veisuilla, ja sanoivat: kiittäkäät Herraa, sillä hän on laupias, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Ps. 118: 1. 136: 1.
25. Tänäpänä sai Israel kuuluisan voiton.
26. Mutta ne pakanat, jotka päässeet olivat, tulivat Lysiaan tykö, ja sanoivat hänelle, kuinka heille tapahtunut oli.
27. Kuin hän sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ettei se niin tapahtunut, kuin kuningas oli käskenyt.
28. Sentähden kokosi Lysias taas toisena vuotena kohta sen perästä paljon sotaväkeä, kuusikymmentä tuhatta jalkamiestä ja viisituhatta ratsasmiestä lyömään
Juudalaisia.
29. Tämä sotajoukko meni Idumeaan, ja sioitti itsensä Betsu ran tykö; sinne tuli myös Juudas kymmenellätuhannella miehellä.
30. Mutta kuin hän näki, että vihollisella niin paljo väkeä oli, rukoili hän ja sanoi: kiitos olkoon sinulle, sinä Israelin vapahtaja, sinä, joka sinun palveIias Davidin käden kautta löit suuren sankarin, ja koko
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.