Nähdäkseni keskustapuolueen johto on tehnyt näissä vaaleissa kaksi strategista virhettä.
Keskustapuolueen johto laski, että pääministerinä erittäin suosittu Matti Vanhanen ulosmittaa kannatuksensa myös presidentinvaaleissa ja pääsee toiselle kierrokselle. Tämä strategia epäonnistui. Syyt, joita on ainakin kaksi, tuntuvat jokseenkin selviltä. Ensinnäkin kansa luottaa Vanhaseen nimenomaan pääministerin tehtävässä (ainakin mielipidemittausten mukaan) ja toiseksi, hallituksen ja presidentin välillä on selvästikin onnistuttu rakentamaan ilmeisen toimiva, pragmaattinen yhteistyö tärkeimmissä kysymyksissä. Vastakkainasettelun aika on siellä ohi. :-) Vanhanen ei vaalikeskusteluissa kyennyt erottumaan särmikkäämmistä Halosesta ja Niinistöstä. Hänestä ei ollut luomaan keinotekoisia vastakkainasetteluja – mikä taas on luettava Vanhasen kunniaksi.
Seuraavaksi keskustapuolueen johto teki toisen strategisen virheen. Se asettui kannattamaan Sauli Niinistöä. Niinistö edustaa talouspolitiikassaan kovaa linjaa ja elämäntavaltaan kaupunkilaisuutta, toisin kuin maaseudun arvoja suosiva ja samalla liberaali Vanhanen. Mutta asutuskeskusten nuoret polvet, myös keskustataustaiset, kykenevätkin vaikeuksitta asettumaan kannttamaan median suosikkina nousuimussa kiitävää Niinistöä.
Mutta onko tämä imu niin kova, että keskustapuolueen profiili samalla laimenee näkymättömiin. Keskustapulueen itsenäinen profiili katosi näissä vaaleissa. Sauli Niinistön kelkkaan meno liudentaa keskustapulueen särmää ja lähentää puoluetta kohti yhtynyttä oikeistoa. Keskustapuolue tekee hiljaista itsemurhaa menemällä Niinistön kelkkaan.
Keskustan johdolla olisi ollut valittavanaan muitakin strategioita, vaihtoehtoja, mutta se olisi vaatinut rohkeaa poliittista silmää. Jos puolue olisikin liittynyt toisella kierroksella kannattamaan Halosta, perusteena vaikkapa kansallinen hyvinvointivaltio ja sen edellyttämä globalisaation hallinta, eräänlaisena ”yleisdemokraattisena” kompromissiratkaisuna, tämä ratkaisu ei olisi päässyt hämärtämään keskustapuolueen itsenäistä näkyvyyttä. Puolueen arvoja olisi ollut helpompi pitää esillä vaalikampanjassa.
Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa neutraali asenne ja jättää asettumatta puolueena kummankaan toisen kierroksen ehdokkaan taakse. Jättämällä puolueen kannattajille avoin ratkaisuvalta keskustapuolue olisi myös vaalinut omaa itsenäistä profiiliaan.
Keskustapuolue olisi voinut taitavasti toimien vahvistaa selkeästi omaa profiilia porvarillisena, mutta kokoomuksesta arvopohjaltaan selvästi poikkeavana puolueena.
Nyt keskustan itsenäinen rooli on taka-alalla. Keskusta leimautuu samaan porvariryhmään kaupunkikokoomuksen kanssa.
Keskustapuolueen johto laski, että pääministerinä erittäin suosittu Matti Vanhanen ulosmittaa kannatuksensa myös presidentinvaaleissa ja pääsee toiselle kierrokselle. Tämä strategia epäonnistui. Syyt, joita on ainakin kaksi, tuntuvat jokseenkin selviltä. Ensinnäkin kansa luottaa Vanhaseen nimenomaan pääministerin tehtävässä (ainakin mielipidemittausten mukaan) ja toiseksi, hallituksen ja presidentin välillä on selvästikin onnistuttu rakentamaan ilmeisen toimiva, pragmaattinen yhteistyö tärkeimmissä kysymyksissä. Vastakkainasettelun aika on siellä ohi. :-) Vanhanen ei vaalikeskusteluissa kyennyt erottumaan särmikkäämmistä Halosesta ja Niinistöstä. Hänestä ei ollut luomaan keinotekoisia vastakkainasetteluja – mikä taas on luettava Vanhasen kunniaksi.
Seuraavaksi keskustapuolueen johto teki toisen strategisen virheen. Se asettui kannattamaan Sauli Niinistöä. Niinistö edustaa talouspolitiikassaan kovaa linjaa ja elämäntavaltaan kaupunkilaisuutta, toisin kuin maaseudun arvoja suosiva ja samalla liberaali Vanhanen. Mutta asutuskeskusten nuoret polvet, myös keskustataustaiset, kykenevätkin vaikeuksitta asettumaan kannttamaan median suosikkina nousuimussa kiitävää Niinistöä.
Mutta onko tämä imu niin kova, että keskustapuolueen profiili samalla laimenee näkymättömiin. Keskustapulueen itsenäinen profiili katosi näissä vaaleissa. Sauli Niinistön kelkkaan meno liudentaa keskustapulueen särmää ja lähentää puoluetta kohti yhtynyttä oikeistoa. Keskustapuolue tekee hiljaista itsemurhaa menemällä Niinistön kelkkaan.
Keskustan johdolla olisi ollut valittavanaan muitakin strategioita, vaihtoehtoja, mutta se olisi vaatinut rohkeaa poliittista silmää. Jos puolue olisikin liittynyt toisella kierroksella kannattamaan Halosta, perusteena vaikkapa kansallinen hyvinvointivaltio ja sen edellyttämä globalisaation hallinta, eräänlaisena ”yleisdemokraattisena” kompromissiratkaisuna, tämä ratkaisu ei olisi päässyt hämärtämään keskustapuolueen itsenäistä näkyvyyttä. Puolueen arvoja olisi ollut helpompi pitää esillä vaalikampanjassa.
Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa neutraali asenne ja jättää asettumatta puolueena kummankaan toisen kierroksen ehdokkaan taakse. Jättämällä puolueen kannattajille avoin ratkaisuvalta keskustapuolue olisi myös vaalinut omaa itsenäistä profiiliaan.
Keskustapuolue olisi voinut taitavasti toimien vahvistaa selkeästi omaa profiilia porvarillisena, mutta kokoomuksesta arvopohjaltaan selvästi poikkeavana puolueena.
Nyt keskustan itsenäinen rooli on taka-alalla. Keskusta leimautuu samaan porvariryhmään kaupunkikokoomuksen kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuten jo tulin sanoneeksi, Niinistö vie viimeisetkin siemenperunat!
Tällaista demokratia on!
Onneksi meillä on demokratia!
Voimme vapaasti äänestää ketä haluamme. Ei tarvitse demareilta sitä kysellä!
Vanhanen on hyvällä paikalla pääministerinä.
Vielä kun saamme Niinistön pressaksi, muuttuu
suomen suunta ainakin vähän.
Pressalla ei taida joka asiaan olla vaikutusmahdollisuuksia...
On se mukavaa, kun Halosen porukat menevät täyteen paniikkiin ja alkavat tarttua lokasankoihin.
Mukavaa se on erityisesti siitä syystä, että demarit iskevät kätensä syvälle lehmänpaskaan kuvitellessaan, että noin lapsellinen agiteeraus menisi keskustalaislta läpi.
Mutta yrittäkää raivokkaasti. Mitä enemmän mölisette ja mitä roisimmin yritätte keskustalaisia käännyttää, sitä varmemmin takaatte Niinistön voiton