Kanatarhakristityille

Turkulainen saarnaaja, joka on saanut sanansa Jumalalta.

Pyhä Jumalan pelko saakoon totisesti meidät nyt polvilleen Jumalan eteen.

Tiedän hänet kirjoitti:

Turkulainen saarnaaja, joka on saanut sanansa Jumalalta.

Pyhä Jumalan pelko saakoon totisesti meidät nyt polvilleen Jumalan eteen.

mutta sattui noin kymmenen vuotta sitten tällainen tapaus.
Olin Turussa ja menin ystäväni kanssa srk:ntaan joka nimitti itseään muistaakseni Turun seurakunnaksi.
Siellä oli johtajana muistaakseni joku Veijo-niminen henkilö.
Asiasta on jo aikaa joten yksityiskohdat olen unohtanut, mutta tärkeimmän muistan selvästi.

Astuessamme ovesta sisälle henkeeni laskeutui hyvin selkeä ja voimakas tietoisuus että tulen puhumaan siellä sinä päivänä. Ihmettelin mielessäni kun ei ollut mitään aihetta eikä asiaa laskettu sydämelle, ja olen tottunut että en puhu jos ei puhuttavaa anneta: on ihan turha ulkomuistista alkaa lämmitellä vanhoja saarnoja tai alkaa opettaa Raamattua, jos siinä ei ole Hengen johdatusta mukana.
Istuin ystävieni kanssa penkkiin, kuulijoita oli ehkä noin 20 - 30 henkilöä.
Siellä oli ruotsista joku vieraileva puhuja, vähän jo iäkkäämpi mies. En tuntenut tuota miestä enkä ketään paikalla olijaa ennestään. Tulkoon myös mainituksi etten ole mikään kiertävä evankelista enkä puhujana tunnettu, joten sellaisella asialla ei ainakaan ollut vaikutusta. Uskon todellakin että oli Herran aikaansaannosta mitä tapahtui.
Illan pääpuhuja, tämä vieraileva saarnaaja, sanoi vain muutaman sanan ja sitten osoitti minua sormella:
- En puhu täällä enempää, sillä Herra ilmoitti minulle jo tämän kokouksen alussa, että tuo nuori mies tulee puhumaan.
Sitten hän kutsui minut eteen.
Tunsin siunattua heikkoutta, kun ei ollut mitään mihin olisin voinut itsessäni luottaa, ei minkäänlaista saarnan aihetta eikä puhuttavaa vielä siinäkään vaiheessa, ainoastaan koin että Pyhä Henki on tässä mukana. Jonkinlainen pieni itu tai aavistus oli kyllä että ehkä yhteys on nyt se avainsana.
Tunnustin että tilanne tuntuu vähän hassulta kun ei ole mitään sanottavaa sydämellä ja tässä seison teidän edessä, mutta rukoillaan, ja sitten rukoilimme. Jotenkin se aavistus sisälläni kait vahvistui, en muista tarkkaan, mutta siitä lähdin liikkeelle.
Muistan että koin jonkinlaista auktoriteettia tai voitelua, miten sitä nimitetäänkin, inhimillistä mahtipontisuutta se ei ollut. Ei tarvinnut julistaa paatoksella mutta ei myöskään arkailla, vaan sai ihan suoraan sanoa sen minkä oikeaksi koin. Paikoitellen taisi voluumi nousta aika kovaksi mutta en sentään huutanut.

Puheessani käsittelin kait yhteyttä laajemminkin ja rakkautta ja mielenlaatuumme ja asenteisiimme vaikuttavia seikkoja, yksityiskohtia en muista enkä käyttämiäni sanamuotoja, mutta sanoma kyseiselle seurakunnalle oli sisällöltään jokseenkin tämä:
- On totta että jokaisen paikkakunnan todellinen seurakunta Herrassa muodostuu niistä ihmisistä jotka sillä paikkakunnalla ovat uskossa.
- Turun kohdalla on Turun seurakunta kaikki ne todelliset kristityt jotka on uudestisyntyneitä Jeesuksen omia kuuluvat sitten helluntaiseurakuntaan, luterilaisiin tai mihin tahansa.
- Jos tätä julistatte totuudessa Herra voi antaa teille suuren siunauksen ja Hän siunaa toimintaanne.
- Mutta jos alatte väheksyä toisia uskovia sen tähden että he kuuluvat helluntaihin tai luterilaisiin, ja alatte yhteyden nimissä kalastaa heitä itsellenne, silloin toimitte yhteyttä vastaan ja Herra tulee ottamaan pois tai ainakin rajoittamaan sitä siunausta, jonka tahtoisi teille antaa.
- Siunatkaa niitä jotka ovat helluntaissa, luterilaisissa tai missä tahansa, ja julistakaa yhteyden sanomaa totuudessa. Silloin kuulijanne saavat rohkaisua ja virvoitusta rakentuakseen sen seurakunnan yhteydessä, johon kuuluvat, sieltä käsin harrastaakseen kaikkien kristittyjen yhteyttä paikkakunnallanne.
- Pitäkää huolta että olette rakentamassa ja näin harrastatte totuutta rakkaudessa, kiinnittyen ja katsoen Jeesukseen. Varokaa ettette alkaisi seurakuntatotuuteen vedoten kiivailla väärin.

Tämä oli puheeni sisältö siltä osin kuin se oli sanoma seurakunnalle ja sen johtajalle. En tiedä kuinka merkittävästä sanasta oli kyse ja tahtoiko Herra sen kautta enemmän rohkaista vai nuhdella. Sen olen jättänyt Hänen käsiinsä.

Tämä mitä tapahtui on totta.

mamabeard kirjoitti:

mutta sattui noin kymmenen vuotta sitten tällainen tapaus.
Olin Turussa ja menin ystäväni kanssa srk:ntaan joka nimitti itseään muistaakseni Turun seurakunnaksi.
Siellä oli johtajana muistaakseni joku Veijo-niminen henkilö.
Asiasta on jo aikaa joten yksityiskohdat olen unohtanut, mutta tärkeimmän muistan selvästi.

Astuessamme ovesta sisälle henkeeni laskeutui hyvin selkeä ja voimakas tietoisuus että tulen puhumaan siellä sinä päivänä. Ihmettelin mielessäni kun ei ollut mitään aihetta eikä asiaa laskettu sydämelle, ja olen tottunut että en puhu jos ei puhuttavaa anneta: on ihan turha ulkomuistista alkaa lämmitellä vanhoja saarnoja tai alkaa opettaa Raamattua, jos siinä ei ole Hengen johdatusta mukana.
Istuin ystävieni kanssa penkkiin, kuulijoita oli ehkä noin 20 - 30 henkilöä.
Siellä oli ruotsista joku vieraileva puhuja, vähän jo iäkkäämpi mies. En tuntenut tuota miestä enkä ketään paikalla olijaa ennestään. Tulkoon myös mainituksi etten ole mikään kiertävä evankelista enkä puhujana tunnettu, joten sellaisella asialla ei ainakaan ollut vaikutusta. Uskon todellakin että oli Herran aikaansaannosta mitä tapahtui.
Illan pääpuhuja, tämä vieraileva saarnaaja, sanoi vain muutaman sanan ja sitten osoitti minua sormella:
- En puhu täällä enempää, sillä Herra ilmoitti minulle jo tämän kokouksen alussa, että tuo nuori mies tulee puhumaan.
Sitten hän kutsui minut eteen.
Tunsin siunattua heikkoutta, kun ei ollut mitään mihin olisin voinut itsessäni luottaa, ei minkäänlaista saarnan aihetta eikä puhuttavaa vielä siinäkään vaiheessa, ainoastaan koin että Pyhä Henki on tässä mukana. Jonkinlainen pieni itu tai aavistus oli kyllä että ehkä yhteys on nyt se avainsana.
Tunnustin että tilanne tuntuu vähän hassulta kun ei ole mitään sanottavaa sydämellä ja tässä seison teidän edessä, mutta rukoillaan, ja sitten rukoilimme. Jotenkin se aavistus sisälläni kait vahvistui, en muista tarkkaan, mutta siitä lähdin liikkeelle.
Muistan että koin jonkinlaista auktoriteettia tai voitelua, miten sitä nimitetäänkin, inhimillistä mahtipontisuutta se ei ollut. Ei tarvinnut julistaa paatoksella mutta ei myöskään arkailla, vaan sai ihan suoraan sanoa sen minkä oikeaksi koin. Paikoitellen taisi voluumi nousta aika kovaksi mutta en sentään huutanut.

Puheessani käsittelin kait yhteyttä laajemminkin ja rakkautta ja mielenlaatuumme ja asenteisiimme vaikuttavia seikkoja, yksityiskohtia en muista enkä käyttämiäni sanamuotoja, mutta sanoma kyseiselle seurakunnalle oli sisällöltään jokseenkin tämä:
- On totta että jokaisen paikkakunnan todellinen seurakunta Herrassa muodostuu niistä ihmisistä jotka sillä paikkakunnalla ovat uskossa.
- Turun kohdalla on Turun seurakunta kaikki ne todelliset kristityt jotka on uudestisyntyneitä Jeesuksen omia kuuluvat sitten helluntaiseurakuntaan, luterilaisiin tai mihin tahansa.
- Jos tätä julistatte totuudessa Herra voi antaa teille suuren siunauksen ja Hän siunaa toimintaanne.
- Mutta jos alatte väheksyä toisia uskovia sen tähden että he kuuluvat helluntaihin tai luterilaisiin, ja alatte yhteyden nimissä kalastaa heitä itsellenne, silloin toimitte yhteyttä vastaan ja Herra tulee ottamaan pois tai ainakin rajoittamaan sitä siunausta, jonka tahtoisi teille antaa.
- Siunatkaa niitä jotka ovat helluntaissa, luterilaisissa tai missä tahansa, ja julistakaa yhteyden sanomaa totuudessa. Silloin kuulijanne saavat rohkaisua ja virvoitusta rakentuakseen sen seurakunnan yhteydessä, johon kuuluvat, sieltä käsin harrastaakseen kaikkien kristittyjen yhteyttä paikkakunnallanne.
- Pitäkää huolta että olette rakentamassa ja näin harrastatte totuutta rakkaudessa, kiinnittyen ja katsoen Jeesukseen. Varokaa ettette alkaisi seurakuntatotuuteen vedoten kiivailla väärin.

Tämä oli puheeni sisältö siltä osin kuin se oli sanoma seurakunnalle ja sen johtajalle. En tiedä kuinka merkittävästä sanasta oli kyse ja tahtoiko Herra sen kautta enemmän rohkaista vai nuhdella. Sen olen jättänyt Hänen käsiinsä.

Tämä mitä tapahtui on totta.

Jumala puhuu juuri sillä tavalla kuin mamabeard kertoi puihuneensa Turun seurakunnassa.
Mutta se siinä on vastoin Pyhän Hengen ilmoitusta, että Jumala tahtoisi omiensa pysyvän karsinoissaan.
Pyhä Henki tahtoo johdattaa jokaisen uskoon tulleen täydellisesti irti ihmistekoisten nimikylttien alta toimimaan ainoastaan yhden paikallisseurakunnan rakentamiseksi.

Jäsenkortistot pitää lopettaa uskossa olevien elämästä. Se tapahtuu sillä tavalla, että Sinä ensin itse poistat nimesi uskontokuntasi jäsenrekisteristä. Sen jälkeen kehoitat muitakin tekemään samoin. Sitten voit raamatullisesti tunnustaa kuuluvasi ainoastaan paikallisseurakuntaan (esim. Turussa turkulaisten seurakuntaan, Tampereella tamperelaisten srk. aan, jne..)

Katso lisää seurakunnan sivuilta:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
___________________________________

mamabeard kirjoitti:

mutta sattui noin kymmenen vuotta sitten tällainen tapaus.
Olin Turussa ja menin ystäväni kanssa srk:ntaan joka nimitti itseään muistaakseni Turun seurakunnaksi.
Siellä oli johtajana muistaakseni joku Veijo-niminen henkilö.
Asiasta on jo aikaa joten yksityiskohdat olen unohtanut, mutta tärkeimmän muistan selvästi.

Astuessamme ovesta sisälle henkeeni laskeutui hyvin selkeä ja voimakas tietoisuus että tulen puhumaan siellä sinä päivänä. Ihmettelin mielessäni kun ei ollut mitään aihetta eikä asiaa laskettu sydämelle, ja olen tottunut että en puhu jos ei puhuttavaa anneta: on ihan turha ulkomuistista alkaa lämmitellä vanhoja saarnoja tai alkaa opettaa Raamattua, jos siinä ei ole Hengen johdatusta mukana.
Istuin ystävieni kanssa penkkiin, kuulijoita oli ehkä noin 20 - 30 henkilöä.
Siellä oli ruotsista joku vieraileva puhuja, vähän jo iäkkäämpi mies. En tuntenut tuota miestä enkä ketään paikalla olijaa ennestään. Tulkoon myös mainituksi etten ole mikään kiertävä evankelista enkä puhujana tunnettu, joten sellaisella asialla ei ainakaan ollut vaikutusta. Uskon todellakin että oli Herran aikaansaannosta mitä tapahtui.
Illan pääpuhuja, tämä vieraileva saarnaaja, sanoi vain muutaman sanan ja sitten osoitti minua sormella:
- En puhu täällä enempää, sillä Herra ilmoitti minulle jo tämän kokouksen alussa, että tuo nuori mies tulee puhumaan.
Sitten hän kutsui minut eteen.
Tunsin siunattua heikkoutta, kun ei ollut mitään mihin olisin voinut itsessäni luottaa, ei minkäänlaista saarnan aihetta eikä puhuttavaa vielä siinäkään vaiheessa, ainoastaan koin että Pyhä Henki on tässä mukana. Jonkinlainen pieni itu tai aavistus oli kyllä että ehkä yhteys on nyt se avainsana.
Tunnustin että tilanne tuntuu vähän hassulta kun ei ole mitään sanottavaa sydämellä ja tässä seison teidän edessä, mutta rukoillaan, ja sitten rukoilimme. Jotenkin se aavistus sisälläni kait vahvistui, en muista tarkkaan, mutta siitä lähdin liikkeelle.
Muistan että koin jonkinlaista auktoriteettia tai voitelua, miten sitä nimitetäänkin, inhimillistä mahtipontisuutta se ei ollut. Ei tarvinnut julistaa paatoksella mutta ei myöskään arkailla, vaan sai ihan suoraan sanoa sen minkä oikeaksi koin. Paikoitellen taisi voluumi nousta aika kovaksi mutta en sentään huutanut.

Puheessani käsittelin kait yhteyttä laajemminkin ja rakkautta ja mielenlaatuumme ja asenteisiimme vaikuttavia seikkoja, yksityiskohtia en muista enkä käyttämiäni sanamuotoja, mutta sanoma kyseiselle seurakunnalle oli sisällöltään jokseenkin tämä:
- On totta että jokaisen paikkakunnan todellinen seurakunta Herrassa muodostuu niistä ihmisistä jotka sillä paikkakunnalla ovat uskossa.
- Turun kohdalla on Turun seurakunta kaikki ne todelliset kristityt jotka on uudestisyntyneitä Jeesuksen omia kuuluvat sitten helluntaiseurakuntaan, luterilaisiin tai mihin tahansa.
- Jos tätä julistatte totuudessa Herra voi antaa teille suuren siunauksen ja Hän siunaa toimintaanne.
- Mutta jos alatte väheksyä toisia uskovia sen tähden että he kuuluvat helluntaihin tai luterilaisiin, ja alatte yhteyden nimissä kalastaa heitä itsellenne, silloin toimitte yhteyttä vastaan ja Herra tulee ottamaan pois tai ainakin rajoittamaan sitä siunausta, jonka tahtoisi teille antaa.
- Siunatkaa niitä jotka ovat helluntaissa, luterilaisissa tai missä tahansa, ja julistakaa yhteyden sanomaa totuudessa. Silloin kuulijanne saavat rohkaisua ja virvoitusta rakentuakseen sen seurakunnan yhteydessä, johon kuuluvat, sieltä käsin harrastaakseen kaikkien kristittyjen yhteyttä paikkakunnallanne.
- Pitäkää huolta että olette rakentamassa ja näin harrastatte totuutta rakkaudessa, kiinnittyen ja katsoen Jeesukseen. Varokaa ettette alkaisi seurakuntatotuuteen vedoten kiivailla väärin.

Tämä oli puheeni sisältö siltä osin kuin se oli sanoma seurakunnalle ja sen johtajalle. En tiedä kuinka merkittävästä sanasta oli kyse ja tahtoiko Herra sen kautta enemmän rohkaista vai nuhdella. Sen olen jättänyt Hänen käsiinsä.

Tämä mitä tapahtui on totta.

..voimasta uskossa...olemme menossa Joelin kirjan profetiaa kohden?

Lapsetkin profetoivat..kuten 1800-luvulla jne..?