Esiliinaseurustelu on säälittävää!!

Ensinnäkin se mitä tahdon alleviivata ja mikä kirjoituksessasi oli sellaista johon voin yhtyä:
> antakaa Herran tehdä työ itsessänne <

Ei laki vaan armo.
Lainomainen tekoihin keskittyminen yleensä vain lisää painetta niiden asioiden suhteen joista haluaa erossa pysyä. Hengellisyys vääristyy suorituskeskeisyydeksi ja siitä katoaa lapsenomainen innostus olla Herran työpöydällä ja katsoa mitä Hän minussa tekee.
Uskohan on ennen kaikkea henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Tästä on hyvä aika ajoin muistuttaa.

Tekoihin keskittymisestä on hyvä esimerkki kun isä osti poikaviikarille pienen polkupyörän ja terotti mieleen että älä sitten aja päin puuta. Poika lähti ajamaan ja hoki itselleen älä aja päin puuta älä aja päin puuta. POKS. Opetus on tämä: ei olisi pitänyt kiinnittää katsetta puihin ensisijaisesti vaan tiehen. Silloin ehkä olisi välttynyt puihin törmäämästä, ne puut kun ei kasva keskellä tietä.

SITTEN TOINEN ASIA!
On kyllä hyvä tiedostaa omat rajansa. Ei ole säälittävää heikkoutta myöntää että minäkin, vaikka olen oikeasti uskossa ja tahdon Jeesukseen turvata, voin määrätyissä olosuhteissa langeta. Päinvastoin on ylpeyttä kuvitella että on lankeemusten yläpuolella, ja tällainen ylpeys joka on omaan itseen ja omaan hengellisyyteen turvautumista Jeesukseen katsomisen sijasta, usein sitten johtaa lankeemuksiin.

Vaikka olisikin uskossaan vahva ja olisi oppinut Jeesuksen läheisessä tuntemisessa rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja siinä sydämeltään levollisesti ja vailla suorituskeskeisyyttä kiinnittynyt puhtaaseen elämään, niin että voi kaikenlaisissa tilanteissa vastustaa kiusauksia ja voittaa ne Herran kunniaksi, siltikin tässä on se pointti että on asioita jotka on sopivia ja asioita jotka ei ole sopivia.
Ihmettelen kyllä kovasti jos joku sanoo olevansa uskossaan niin vahva ja lähellä Jeesusta että voi viettää yöt seurustelukumppaninsa kanssa samassa sängyssä ilman lankeamista?
On kyllä mahdollista olla lankeamatta, juu, mutta onko se silti Herran mielen mukaista käyttäytymistä, tuollainen?
Ei ole.

Eletään aikaa että tervettä opetusta ei kärsitä kuulla. Ihmiset haalivat omaan korvasyyhyynsä itselleen "suvaitsevia ja vapaamielisiä" opettajia ja ikävää on varsinkin kun se vielä tapahtuu vedoten Pyhän Hengen työhön: olkaa vaan vapaat älkääkä ottako keneltäkään neuvoja vastaan, kyllä Pyhä Henki sitten henkilökohtaisesti neuvoo.
Ja sitten ollaan närkästyneitä kun joku tahtoo osoittaa kristillisiä ihanteita. Pidetään hyvien neuvojen antamista lakihenkisyytenä.

Uskon vakaasti että Jumala on minulle tästä asiasta puhunut ainakin sen, että uskovina olemme myös toisillemme esimerkkejä, ja jos vahvoina uskossamme ehkä voimmekin lipsua joistakin hyväksemme asetetuista rajoista ilman että se johtaa varsinaiseen lankeemukseen, vastuullamme kuitenkin on olla lipsumatta nimenomaan niiden tähden jotka on heikompia.
Jos sinä nukut kumppanisi kanssa samassa sängyssä ilman että lankeatte samalla olet kuitenkin elämäntavallasi esimerkkinä toisille, uskossaan ehkä heikommille, jotka esimerkkisi vaikutuksesta helpommin antavat periksi kaipaukselleen olla toista lähellä ja sitten lankeavat.

Nämä on vakavia asioita.
Jos ja kun oikeasti keskitymme armoon ja Jeesukseen kyllä se johtaa pyhitykseen ja voimme seurustelussa pitää terveet rajat. Herran kunniaksi.
Se on hyvää elämää se. Ja mielekästä. Koska se on Jeesukseen katsomista.

Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa, siksi rakkaus on lain täyttymys!
PAHA EI AINA TUNNU PAHALTA
Tunteet ei siis ole totuudellisuuden mittari. :)
On syytä ottaa Jumalan sana ja moraalisesti suoraselkäinen opetus todesta, jos mielii löytää elämäänsä Pyhän Hengen henkilökohtaista ohjausta, armon avartamaa elämää ihan käytännössä.