Cheerleadereiden pihdeissä - Nylonfantasia

Prologi:

Kävelin kohti tyttöjen pukuhuonetta, avasin oven. Ketään ei paikalla. Tiirailin ympärilleni. Cheerleadereiden läävä oli taas entisenlainen, sekava, vaatteita siellä, täällä: päällystakkeja, paitoja, talvisaappaita, housuja, alusvaatteita, sukkia pienissä kasoissa holtittomasti osittain lattialla roikkuen. Jääkiekko-ottelu oli päättynyt jonkin aikaa sitten, mutta osa huutosakin porukasta oli jäänyt kokoukseen. Tunniksi tai pariksi, näin minulle oli kerrottu. Katseeni kiinnittyi penkillä roikkuviin sukkahousuihin. Tänään minua onnisti, olin taas törmännyt pieneen aarteeseen. Menin löytöni luo, otin sen varovaisesti käteeni. Harmaat paksummat kylmän sään nylonit, ehkä 40 deniä. Ei sillä väliä. Istuuduin penkille, ja nostin suloisen vaatekappaleen kasvoilleni, vedin henkeä syvään ja nuuhkin naisihmisen ihanaa hajua, parfyymin ja pitkän työpäivän rasitusten tuoksua, ripaus jalkahikeä, hieman alapäätä, pesuainetta. Avasin housuni napin, vetoketjun ja laskin housut. Kiedoin sukkahousujen toisen lahkeen penikseni ympäri, toinen käsi piti toista lahjetta ja jalkaosaa kasvoillani. Oikealla kädellä hieroin hitaasti synteettistä kuitua penistäni vasten. Hyvän olon tunne valtasi koko kehoni. Rentouduin ja ajatukseni siirtyi lempeään fantasiamaailmaan. Käteni vaivasi nylonin peittämää esinahkaa ylös alas, rytmisesti, verkkaisesti. ’Ihanat sukkahousut, ihanat sukkahousut…’ Mieleni toisti mantraa. ’Ihana nylon…’ Aloin muuttua hyytelöksi sitä mukaa kun penikseni turposi ja koveni. Jossakin kaukaisuudessa orgasmi muistutti olemassaolostaan.

CHEERLEADEREIDEN PIHDEISSÄ – NYLONFANTASIA

Tämä on kertomus Herra X:stä, tarinan minästä, 35-vuotiaasta jäähallin vahtimestarista. Herra X on tavallinen suomalainen keskiluokkainen perheellinen mies. Hänellä oli vain yksi heikkous, yksi perin outo taipumus, yksi salainen intohimo: nyloniset sukkahousut. Ison jäähallin monivuotisena vahtimestarina hän oli ihaillut intohimoisesti cheerleader-tyttöjä ja heidän sääriään, aluksi aivan etäältä, mutta viime vuosina yhä lähempää. Hän oli ottanut otteluiden aikana tavakseen jopa hiipiä tyttöjen pukuhuoneeseen löytääkseen hylätyt tai tilapäisesti levossa olevat sukkahousut. Nyt oli taas sellainen hetki. Antakaamme Herra X:n nauttia vielä tovin. Masturboida ja haaveilla. Mutta vain hetkeksi…

Äkkiä jokin pamahti: Ovi! Valot sytytettiin. Silmäni ryöpsähtivät auki. Paluu todellisuuteen oli raju ja hämmentävä. Ovella seisoi tyttöryhmä, neljä nuorta naista, ihmetellen tarkkailivat salaisia touhujani täysissä cheerleadereiden asussa; oranssin- ja mustansävyisessä pitkähihaisessa voimistelutopissa, oranssissa lyhyessä vekkihameessa ja kiiltävissä ihonvärisissä nyloneissa. Tytöt olivat palanneet pukuhuoneeseen ennen aikojaan. Eivät olleet mitään eilisen teeren tyttöjä, eivätkä high schoolin ensimmäisen vuosiluokan untuvikkoja, vaan täysi-ikäisiä kokeneita daameja, arvioni mukaan kaksikymppisiä ja risat. Edessäni seisoi huutosakin hallitus. He kyllä ymmärsivät mistä oli kyse. Minut valtasi paniikki, nopeasti ulos, nopeasti ulos. Lainasukkahousut putosivat kädestäni lattialle. Ehei nyt ei pidä juosta. Selittele vähän. ’Äh’, sain kakistettua suustani. ’Pitää lähteä.’ ’Sinä et mene minnekään, pervo’, sanoi Liisa, hallituksen puheenjohtaja, huutosakin suvereeni päällysnainen. Vaikka hän oli joukon lyhyin oli hänen olomuotonsa aina täydellisen sopusuhtainen. Hänen liikkumisensa aina yhtä varmaa. Hänen kauneudessaan oli jotakin viileän klassista ja ajatonta. Nyt hänen hiuksensa olivat tiukasti taakse kammatut ponihännälle, mikä lisäsi entisestäänkin tunnetta suvereenista auktoriteetista. ’Näimme mitä teit Tainan sukkahousuilla, nosta ne heti lattialta. Nyt saat pukea ne yllesi’ Ei, ehei. Näin ei voi sattua minulle, tämän ei pitänyt tapahtua. Luoja, päästä minut pois, ajattelin. ’Olemme pitemmän aikaa olleet tietoisia, että täällä hiippailee ulkopuolisia kopeloimassa vaatteitamme. Tytöt ovat valittaneet tahmeista tahroista nyloneillaan. Nyt jäit kiinni. Nyt alkaa pieni leikki, jossa sinä sukkahousuinesi olet keskeisessä roolissa. Sinä tottelet meitä kuuliaisesti vastalauseitta. Mikäli et näin tee, soitamme välittömästi työantajallesi ja vaimollesi. Sukkikset jalkaan ja sassiin!’ Liisan sävystä ei voinut erehtyä. Hän oli toisissaan. Olin joutunut umpikujaan. Miten suhtautua kaikkeen? Oliko tuo vain bluffia? Kuinka kauan tytöt oivat tienneet puuhistani? Olihan aina yrittänyt olla niin varovainen…? Spermatahroja? Keksi jotakin, ajattele, ajattele! ’Öh, olen tällainen sukkahousuintoilija…tämä on aivan harmitonta…en tee kenellekään pahaa… perhe odottaa…’ Protestini ei kuulostanut kovinkaan vakuuttavalta. ’Kuten sanoin, muut vaatteet veks ja nylonit ylle!', kävi Liisan käsky.

Riisuin normaalit vaatteeni, istahdin penkille, nostin Tainan sukkahousut lattialta ja käärin ne hermostuneesti jalkaani. Ne sopivat minulle mainiosti. Taina oli joukon pisin, suunnilleen minun kokoiseni. Olin jo kauan ihaillut hänen upeita pitkiä sääriään. Hän oli myös joukon nuorin, ehkä ujoin. Samalla hän vaikutti fiksuimmalta ja älykkäimmältä. Hänessä ei ollut mitään turhamaista ja narsisistista. Nyt seisoin hänen ja kolmen muun nähtävillä harmaat sukkahousut sääreni verhona. Olihan vaimoni nähnyt minut tässä asussa, mutta näin ventovieraiden nuorien katseltavana... Penikseni roikkui alakuloisesti.

’Nyt alkaa puhdistusoperaatio’, kuulin Liisan julistavan. Tytöt hakivat sangollisen vettä kylpyhuoneesta. Minut pakotettiin polvilleni sen ääreen. Veteen heitettiin neljä paria käytettyjä valkoisia sukkahousuja, juuri ne jotka olin nähnyt tyttöjen yllä heidän tanssiessaan illan jääkiekko-ottelun ensimmäisessä erässä. ’Kun peset meidän nylonit puhdistat samalla maineesi ja sielusi!’. Tytöt asettuivat eteeni. ’Pyykkää!’ Tottelin käskystä. Käteni hankasivat polyamidin liukasta läpimärkää pintaa. ’Tunnusta samalla tekosi’. Olin sanaton. Mitä minun piti tunnustaa? ’Niinkö on, että herra ei yhteistyön merkitystä. Hyvä on, meillä on keinomme’. Liisa kävi repullansa ja toi mukanaan ison, jyhkeän porkkanan, oranssista tunnetun cheerleaderjoukon aina hieman hymähdyksiä herättävän tunnuksen. Minut pakotettiin nelinkontin sangon eteen. Yksi tytöistä haki pienet kynsisakset, joilla hän leikkasi reiän nyloniin peräaukkoni kohdalle. ’Nyt rasvataan porkkana’. Porkkana liukastettiin tuoksuvalla käsivoiteella, jonka jälkeen se työnnettiin asusaukkoni suulle. ’Vai ei herra sukkis puhu. Katsotaan’. Porkkana leikitteli tovin sulkijalihakseni liepeillä, mutta työntyi pian suoleeni hitaasti ja varmasti. Tuntui kuin aukkoparkani repeäisi. Muutaman työnnön jälkeen olo alkoi muuttua miellyttävämmäksi.. Peniksenikin alkoi kohota; pian se alkoi muistuttaa harmaata nylontelttaa ylhäällä pitävää keskikeppiä. Työnnöt saivat kivespussini liikkumaan edestakaisin, terskani hieroutui nylonia vasten. Teki mieli runkata. Käteni hamusi alaspäin. Tytöt huomasivat aikeeni ’Käsi pois kalulta. Et missään tapauksessa saa koskea siihen. Se merkitsee välittömästi soittoa työnantajallesi. Sitähän et halua? Aikomuksemme on pitkittää kärsimystäsi. Tunnusta kovaan ääneen!’ Porkkana työskenteli peräaukossani. ’Tunnustan, että olen salaa käynyt vaatteillanne ja että olen masturboinut sukkahousuihinne! Kiihotun niistä, en voi sille mitään.’ ’Hyvä poika. Nyt Johanna ja Saara tanssivat sinulle!’

Johanna ja Saara olivat joukon kikattavat ilopillerit, aina äänessä. He olivat kuin paita ja peppu, kuin hölmöt Pilli ja Pulla konstellaatiossa, missä Liisa edusti ilkeää Monni-kissa. Taina oli lähinnä se kiltti Pekka Töpöhäntä. Nyt tanssitytöt, ensimmäinen vaalea, toinen ristiverinen, aloittivat nenäni edessä villin koreografian. Nostin päätäni ja silmäni nauliutuivat heidän rytmikkäästi nouseviin ja laskeviin sääriinsä. Liehuvien hameenhelmojen alta paljastuivat ruskean, hivenen punaiseen päin vivahtavan liukkaan ja kiiltävän nylonin peittämät trimmatut sääret. Pyöreät ja kauniit takapuolet keikkuivat, välillä erottui lycraisen jumppapuvun ohut kaistale tyttöjen haaravälissä. ’Sukkis’, ’Sukkis’, ’Sukkis’, kuului tyttöjen ivallinen kannustushuuto heidän tanssiessaan ja kikattaessaan yhä villimmin. Liisa työskenteli yhä porkkanallaan peräukossani. Taina seisoi sanattomana edessäni. Hän katsoi minua tutkivasti. Mitä hänellä on mielessä?

Nöyryytys oli saavuttanut lakipisteen ja olotilan, jossa oma tahto ei paljoa merkinnyt. Olin jättäytynyt muiden käsiin, nyt olin ajopuu näiden kauniiden ja julmien naisten aivoitusten ja päähänpälkähdysten virrassa. Tuska ja äärimmäinen häpeä muuttuivat nautinnoksi, öljy sekoittui veteen. Halusin niin laueta.

Sitten taas keskeytys. Tanssi loppui ja tytöt liittyivät yhteen, supisivat jotakin keskenään. Porkkana poistettiin pesästään, ja sain taas nousta jaloilleni. Liisa meni repullensa ja otti esille uuden, avaamattoman sukkispaketin. Paketista paljastuneista beigenvärisistä housuista poistettiin puuvillainen haarakiila, sukkahousut pujotettiin ylävartalolleni niin, että pääni työnnettiin haaraväliin syntyneeseen aukkoon, ’hihoja’ oiottiin, olin saanut uuden paidan. Kohta seisoin yltä päältä nylonissa, sormenpäistä varpaisiin. Johanna ja Saara toivat kuntosalista jykevän selkänojallisen tuolin ja köysiä. Minut komennettiin tuolille istumaan. Käteni sidottiin tiukasti tuolin selän taakse, harmaat nylonnilkkani tuolin etumaisiin jalkoihin. Liisa, ’Pilli’ ja ’Pulla’ kietoutuivat pitkiin talvitakkeihinsa ja poistuivat syömään läheiseen hampurilaisravintolaan.

Tyttöjen lähdettyä huoneen täytti hiljaisuus. Taina, joukon nuorin, oli jätetty vartioimaan minua siksi aikaa kun muut tytöt olivat poissa. Nyt hän istui penkillä minua vinosti vastapäätä, näytti näennäisen välinpitämättömältä, luki ties mitä kirjaa. Välillä hän vilkaisi minua vaivihkaa syrjäsilmällä. Nopeita välähdyksiä. ’Ole kiltti ja päästä minut menemään’ sanoin. Taina ei vastannut. ’Pyydän!’ ’En voi. Et tiedä mitä tapahtuisi, kun nuo kaverit saisivat tietää…’ Yhtäkkiä Taina ojentautui jalkojaan kohti ja riisui valkoiset kumitossunsa. Sitten hän nousi seisomaan ja käveli sukkasillaan eteeni. ’Tiedän miltä sinusta tuntuu…, katsos poikaystäväni…, hänkin pitää nylonista’.

Olin kuin puulla päähän lyöty tilanteen muuttumisesta. Yhtäkkiä minulla olikin ymmärtäjä, ehkä auttajakin. ’No, mutta sittenhän voit päästää…’ Taina tuli vielä lähemmäs. ’Tiedän mistä pidät’, hän sanoi vinosti hymyillen vastaamatta pyyntööni. Nyt hän laskeutui lattialle ja asettui selälleen makaamaan. Hän nosti pitkät, tasaisenkiiltävät, komeat säärensä yläilmoihin. Hänen jalkansa laskeutuivat minun kasvojani kohti. Jalkapohjat, joissa oli vahvikkeellinen kärki ja kanta, löysivät poskeni; pehmeänkarhea beige nylon silitti ihoani. Hänen jalkansa olivat täyteläisen lämpimät, hieman kosteat. Sitten oli nenäni vuoro. Inhaloin jalkahien, nylonin ja kumitossujen huumaavaa yhdistelmää.. Suudellessani vasenta jalkaa oikea etsiytyi kaulani kautta alemmaksi kohti sukkispaitaani. Siihen se pysähtyi hyväilemään rintaani ja vatsaani. Nylon hankasi nylonia vasten. Vähän ajan päästä hänen kummatkin jalkansa laskeutuivat, pysähtyivät nivusieni kohdalle ja etsiytyivät syvemmälle sinne missä kova kaluni seisoi malttamattomana, mutta vailla suurempia odotuksia. Sukkahousujen verhoama elin päätyi Tainan jalkojen hellään puristukseen. Minut valtasi ennen kokematon kiihko. Samalla tunsin pyyteetöntä hellyyttä tätä hyväntekijää kohtaan. Halusin niin antaa vastavuoroisesti hänelle jotakin, hyväillä hänen kehoaan, jalkojaan, vulvaansa, mutta käteni pysyivät tiukasti sidottuina selkäni takana. Hänen jalkapohjansa runkkasivat penistäni, välillä ne pysähtyivät, jolloin hänen varpaansa keskittyivät leikkimään terskallani, joka tässä välissä oli muuttunut limaiseksi. Sen sinipunainen väri heijastui jopa paksummankin nylonkerroksen alta. Tämä tyttö tiesi todellakin mitä oli tekemässä Vai tiesikö?

Ovi avautui. Liisa, Johanna ja Saara olivat palanneet takaisin, ja minut oli toistamiseen yllätetty itse teossa. Liisa raivostui silmittömästi. Hän riuhtaisi Tainan seisomaan ja talutti tätä hiuksista pidellen ulos huoneesta. Johanna ja Saara vapauttivat minut köysistä ja veivät minut kiireesti Liisan ja Tainan perässä seuraavaan huoneeseen, joka oli iso kuntosali kaikkine nykyaikaisine laitteineen. Liisa ja Johanna asettivat alistuneesti vastaan hangoittelevan Tainan pitkälle penkille vatsalleen ja sitoivat hänen kätensä pään yläpuolelle. Hänen jalkansa levitettiin ja kiinnitettiin vastaavasti penkin toiseen päähän. Liisa määräsi lakeijansa tekemään työtä: Tainan voimistelutopin haaraosan nepparit avattiin ja sukka- ja alushousut laskettiin hänen pyöreä ja sopusuhtainen takapuolensa alle. Liisa otti esille remmin. ’Nyt Taina-tyttö saa tuntea, mitä seuraa, kun poikkeaa cheerleadereiden ruodusta. Samalla kun rangaistus pannan täytäntöön meidän sukkisherramme saa näyttää mihin kykenee. Nyt saat runkata kaluasi Tainan jalkoja vasten sydämiesi kyllyydestä. Tytön saama rangaistus kestää yhtä kauan kuin orgasmisi tulo. Sinä määräät toimenpiteen pituuden. Runkkaa!’ Epäröin hetken. Näin Liisan nytkähtävän ja kohottavan raippakättään minuun päin. Minun oli vain toteltava. Polvistuin penkin jalkopäähän ja otin Tainan vasemman sukkisjalan käteeni. Raotin omien sukkahousujeni etumusta, ja otin kaluni nylonin peittämään käteeni. Liisa asettui Tainan eteen ja alkoi läiskiä tämän alastonta takapuolta rytmikkäästi remmillään. Masturboin penistäni hiljaa itkevän tytön jalkaa vasten. Pääni oli sekaisin kaikesta kokemistani, ristiriitaisista tunteista. Ne velloivat, eivätkä irtaantuneet säälistä, jota tunsin avutonta Tainaa kohtaan. Mutta kiimani oli kasvanut jo muutaman tunnin ja rauhaseni oivat jo ennestäänkin täyttyneet eritteistä. Nyt Johanna ja Saara olivat istuutuneet kummatkin omalle penkilleen. Heidän kätensä olivat huomaamattomasti etsiytyneet jumppapuvun sisään haaraväliin. He istuivat ja masturboivat itseään sukkahousujensa sisällä. Yhdet masturboivat, toiset kärsivät rangaistusta. Näky oli uskomaton, julma ja rivo. Ja aivan liikaa nylonaddiktille. Irrationaalinen, eläimellinen vietti sai lopulta vallan. Pato alkoi murtua ja isot vesimassat hyökyivät kohti solaa, jonka päässä odotti ahdas putki. Vesi tunkeutui putkeen melkein halkaisten sen. Sen toisesta päässä räjähti, vesi etsiytyi kohti leveämpiä uomia... Ruiskutin siemennestettäni Tainan jalalle, jalkapohjalle ja varpaille. Vapautuksen tunne oli sanoin kuvaamaton. Olin päätynyt kliimaksiin, mutta maksamani hinta oli korkea. Ehkä kaikki oli kuitenkin nyt ohi.

Liisan ääni herätti minut todellisuuteen: ’Näinä vuosina olet tahrinut meidän vaatteitamme. Nyt seuraa vertauskuvallinen puhdistaminen: Nuole spermasi Taina jalkapojasta, se olkoon viimeinen tehtäväsi, tekojesi sovitus.’ Kaikki miehethän uneksivat spermaa nielevästä naisesta; siitä minäkin olin haaveillut. Mutta oman siemennesteen nieleminen oli asia erikseen. Ymmärsin kyllä pian, että tehtävän loppuun saattaminen oli väistämätöntä ja edellytys sille, että ylipäätään pääsisin ehjin nahoin ulos tästä tilanteesta. Nämä tytöt seisoivat sanojensa takana, niin julmia kuin he olivatkin. Polvistuin taas Tainan jalojen juureen, kurkotin päätäni kohti hänen herkkää, tahmaista jalkaansa, avasin suuni. Huuleni ja kieleni lipoi suolaisen kitkerää spermaa. Nielin sen maistamatta. Yritin olla ajattelematta sitä, mitä olin tekemässä. Nousin ylös. Riisuuduin. Puin omat vaatteeni. En katsonut minnekään. Avasin oven. Juoksin. Raitis, kirpeä ulkoilma osui kasvoihini.

Epilogi:

Jälkeenpäin pyrin kaikin keinoin unohtamaan edellä kuvaamani tapahtuman. Jääkiekko-otteluiden aikana en juurikaan liikkunut työhuoneestani. Pyrin välttämää tyttöjen kohtaamisen. Vain kerran törmäsin heihin hallin käytävässä. He eivät katsoneetkaan minuun. Tainakin oli mukana. Hän nauroi ja remusi muiden mukana hyväntuulisen näköisenä. Muutaman viikon kuluttua sain käskyn tulla esimieheni toimistoon. Sydämeni hakkasi vimmatusti kun seisoin hänen ovensa ulkopuolella. Joko tytöt olivat sittenkin kertoneet…’Onneksi olkoon, olet suoriutunut työstäsi hyvin ja saat kauan kaipaamasi siirron toisiin tehtäviin ja maisemiin’ sanoi pomoni iloisin mielin. Minäkin iloitsin, samoista ja ehkä muistakin syistä.

Copyright Sukkisfani