Täällä virisi vilkas keskustelu tshernobyl-onnettomuuden aikasista muisteloista. osa keskustelusta poistettiin muista kuin keskustelun itsensä syystä. koska itse ainakin kiinnostuin kovasti nimenomaan muistikuvista, haluan aloittaa keskustelun uudelleen. osa keskustelusta on vielä toisaalla tällä palstalla, olisi kiva jos niiden kirjoittajat vaivautuisivat kirjoittamaan tännekin. uskon, että onnistuneen keskustelun (=aitojen muistikuvien kertominen) tuloksena on tutkijoillakin kelvollista materiaalia.
Jos keskusteluun ilmaantuu ilmeisen provosoivia viestejä, niihin on syytä jättää vastaamatta. Silloin niiden mahdollinen poistaminen ei - taas kerran - johda useiden asiallisten viestien poistoon.
Lähdemateriaalin käyttökin on tietysti suotavaa, etenkin, jos siitä luotettavasti käy ilmi, että siinä esitetyt asiat ovat nimenomaan tuolta ajalta, eikä jälkeenpäin 'kaunisteltuja' tai 'realisoituja'.
Jos keskusteluun ilmaantuu ilmeisen provosoivia viestejä, niihin on syytä jättää vastaamatta. Silloin niiden mahdollinen poistaminen ei - taas kerran - johda useiden asiallisten viestien poistoon.
Lähdemateriaalin käyttökin on tietysti suotavaa, etenkin, jos siitä luotettavasti käy ilmi, että siinä esitetyt asiat ovat nimenomaan tuolta ajalta, eikä jälkeenpäin 'kaunisteltuja' tai 'realisoituja'.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kehoitus kalojen ja sienien syömisen välttämiseksi suomessa eräillä alueilla aivan onnettomuuden alkupäivinä on ensimmäinen mieleen tuleva muistikuva onnettomuuden uutisoinnista.
tuo sienijuttu piti ajankohdan vuoksi tarkistaa. löysin netistä tietoa, että touko-kesäkuussakin kasvaa sieniä. jotkin lajit kasvavat jopa sekä keväällä että syksyllä.
Uutisoinnissa oli sekoilun tuntua, joitakin lausuntoja epäilin vahvasti poliittisten realiteettien valossa lausutuiksi.
itse pelkäsin silloin, ihan tosissaan. ajattelin tämän jo riittävän todistamaan ihmiskunnalle todistamaan, millaisen voiman he ovat kuvitelleet voivansa hallita. kuten nähdään, olin väärässä.
Niinhän siinä käy, kun reaktori ladataan tietoisesti vaaralliseksi. Teho pääsi karkuun, ja kävi kaksi kertaa 11 000 %:ssa. Tästä oli seurauksena höyryräjähdykset, jotka heittivät reaktorin kansilohkot ja polttoainettakin pitkin pihaa. Hidasteena käytetty grafiitti syttyi palamaan, ja fissiotuotteet nousivat palokaasujen mukana yläilmoihin. Ilmavirtaukset toivat ne tänne, ja sade pudotti ne alas. Loppu onkin sitten ihan normaalia kontaminoitumista ja kesiumin päätymistä luonnon kiertokulkuun.
kirjoitella on piristävää.
kerroit yhden tärkeän yksityiskohdan, jota en muista - sateen. jostain varmaan löytyy tietoja silloisistakin säätiloista. en juttele siksi, että epäilisin, vaan siksi, että hämmästelen muistiasi. tai ehkä olet työsi puolesta joutunut käymään tapahtumat seurauksineen useaankin kertaan läpi. meille muille se olisi vain yksi helkkarin hyvä syy lisää toivoa, että makuaistisi palautuisi :)
Jatkan juttuasi jo kerran lähettämälläni linkillä.
http://www.tek.fi/etiikka/case/case14.htm
Linkin takana tekniikan etiikan sivuilta poimittu järkyttävä kertomus tapahtumien kulusta. sen luotettavuudesta voidaan olla montaa mieltä, omasta mielestäni se on ihan riittävän luotettava.
Minun tietääkseni siinä ei ollut noin montaa mutkaa matkassa, eikä rikottu roppakaupalla määräyksiä. Reaktori oli ladattu siten, että tietyillä tehoalueilla sen ns. lämpötilakerroin oli positiivinen. Eli, kun lämpötila nousee niin myös teho kasvaa. Nämä tehoalueet oli määrä ylös ja alas ajettaessa ohittaa mahdollisimman nopeasti. Tuon kokeen takia jäätiin alasajettaessa jostakin syystä tuollaiselle vaaralliselle tehoalueelle. Tehon karkaaminen huomattiin liian myöhään. Reaktorille tehtiin pikasulku, mutta säätösauvat eivät ehtineet juurikaan laskeutua.
Onnettomuuden jälkeen muihin samantyyppisiin reaktoreihin asennettiin kiinteitä absorbaattoreita, joten vastaava onnettomuus ei niissä enää ole mahdollinen.
lähreä testaamaan, kuinka kauan generaattori (vai turbiini) toimii pelkällä liike-energialla? kuinka pitkä tuo aika voisi olla?
Siellä oli höyryturpiinilla toimivat syöttövesipumput. Pumput, jotka painavat turpiinipuolen vettä reaktoriin, ja ovat siten ratkaisevia vähin turvajärjestelmin varustetun reaktorin sammutuksessa. Näiden pyörimiskoetta valmisteltiin. Täytyy muistaa myös, että vappu oli lähellä...
Generaattori irtoaa verkosta jo hyvissä ajoin takatehon välttämiseksi. Varsinainen, hyvin tasapainotettu turpiini pyörii kauan pelkän liike-energian voimin, kun sillä ei ole kuormaa.
Noista pikkuturpiineista siis oli kyse.
ei tuon tekstin perusteella olisi kertomasi asia valjennut. kiitos selostuksesta (vaikka en ihan kaikkea vieläkään ymmärtänyt, pääasiat kylläkin).
Reaktorin sammutuksen jälkeen on ratkaisevaa se, kuinka hyvin jälkitehon tuottama lämpöenergia saadaan poistettua polttoaineesta heti alikriittisyyden jälkeen. Jälkitehohan laskee alussa jyrkästi.
Miksi sitä kokeiltiin Tshernobylin laitoksella vasta vuonna 1986, on minulle epäselvää. Ehkäpä turvallisuusajattelu heräsi Neuvostoliitossa vasta noihin aikoihin.
Neuvostovalmisteiset ydinvoimalathan ovat tunnetusti varsin vähän varusteltuja onnettomuustilanteiden varalta. Siellä ei pidetty turvallisuutta niin tärkeänä. Tärkeintä oli tuottaa sähköä tehokkaasti, ja sen takia onnettomuusreaktorin lataussuunnittelu oli tehty turvallisuudesta piittaamatta.
Vaikka Tshernobyl oli mitä melkoinen ydinkatastrofi ja aiheutti laajalle alueelle melkoisia päästöjä, niin suurempia säteilyarvoja on Suomessa kuitenkin mitattu jo paljon aikaisemmin. Lokakuun lopussa 1961 Neuvostoliitto teki nimittäin jättimäisen, 50 megatonnin ydinkokeen ilmakehässä Novaja Zemlijan koealueellaan.
Kokeen jälkeen Suomessakin vaikutti voimakas koillinen ilmavirtaus, joka toi mukanaan kokeen jätteitä myös Suomeen. Tällöin Suomen harva säteilymittausverkko sai sellaisia säteilylukemia, että Tshernobyl jää kirkkaasti toiseksi. Mutta kun kyse oli ystävällismielisen suurvallan rauhanpommista, ei asiasta nostettu Suomessa turhaa hälyä.
Mutta näiltä pohjoisten ydinkokeiden ajoilta on peräisin melkoinen osa Lapin radioaktiivisuudesta, johon Tshernobyl antoi vain uuden tehosteruiskeen.
Minä kyllä tiedän tuon jutun hyvinkin, mutta en viitsinyt kertoa. Aattelin, että se on liikaa 'sisäpiirin' tietoa, ja tulkitaan propakandaksi.
Olihan tuo tiedossa silloinkin, mutta virallinen Suomi kiisti sen jyrkästi.
'Pustan pölymyrskyistä' peräisin olevia tummia kerroksia hangessa oli sittemmin etelässäkin. Yleisesti puhuttiin muusta alkuperästä..
Ko. ydinkoe pääsi Guinnessin Ennätysten kirjaan "alansa suurimpana" - räjähdyksen synnyttämä paineaalto kuulemma kiersi maapallon oliko peräti kahteen kertaan. Taitaapa hieman kyseenalaisena "ennätyksenä" pysyäkin. Itse luin tuon vuoden -92 painoksesta. Näin naapurissa - silloin.......
mutta asioita tarkasteltaessa on tehtävä ero onnettomuuden ja harkitun ydinräjäytyksen välillä.
yhteistä molemmille on, että luontoon on päässyt aineita, joita siellä ei ole alun perin ollut.
Tahallisten ydinräjäytysten vaikutus tässä on varmasti paljon suurempi, mutta tietääkseni ne on jo melkein saatu lopetettua. niiden kokonaan loppumiseen en jaksa uskoa.
Molemmat tapahtumat olivat kuitenkin saman ilmansuunnan väen aikaansaamia, joten siellä silloin vähät välitettiin, miten ympäristölle käy tai millaisia riskejä otetaan. Ja eipä huolellisuus ole tainnut olennaisesti sittemmin parata, valitettavasti.
sen verran oikaistavaa, ettei kilpavarustelu ja ydinlatausten maanpäällinen koeräjäyttely suinkaan ollut mitään "saman ilmansuunnan väen" touhua. Niin USA kuin N-liittokin todella räjäyttelivät kilpaa toinen toistaan suurempia latauksia - ja juttu vain sattui huipistumaan N-liiton 50 megatonnin räjäytykseen. 1960-luvun alussa kaikkialla länsimaissa nousi voimakkaita kansalaisliikkeitä ydinkokeita vastaan - ne juontuivat jo 1950-luvun puolivälissä englantilaisen filosofi Bertrand Russellin yhdessä mm. Albert Einsteinin (atomipommin "isän"!) kanssa perustamasta tiedemiesten rauhanliikkeestä, joka siis kasvoi lopulta massiivisiksi mielenosoituksiksi mm. Lontoossa. Osaltaan näiden vaikutuksesta supervallat sitten pääsivät maanpäälliset ydinkokeet kieltävään sopimukseen v. 1963.
Suomalaisilla oli vain amerikkalaisten suhteen se onni, että nämä paukuttelivat kauempana rajoiltamme eivätkä saasteet siten olleet meille niin haitallisia.
Mutta ei tämä varsinaisesti ollut kommenttini aihe, vaan se, että neuvostopommien ja niiden kokeilun arvostelu oli silloin Suomessa tietysti neuvostovastaista. Riittävän näkyvä arvostelija olisi saanut osakseen ainakin myllykirjeen ja suomettumiskuoron paheksuvan hyminän neuvostovastaisuudesta.
Amerikkalaisia imperialistipommeja taas sopi arvostella miten vain sielu sieti. Nehän olivat pahoja hyökkäysaseita, jotka oli tarkoitettu Neuvostoliiton puolustuksellisia rauhanpommeja vastaan.
Eli sellainen "puolueeton" rauhanliike Suomessa silloin vallitsi.
Itse keräsin jo muutaman päivän päästä Tsernosadetta purkkiin.
Valitettavasti olen kadottanut tuon purkin. Jos siinä säteili
lähinnä I-131 niin se on kyllä hävinnyt aikaa sitten.
Kaikenlaisia huhuja esim. sammakon kuolemisesta ojaan kuuli, mutta
se jäänee huhun tasolle. Ts. säteily ei ikinä siihen ole voinut
riittää. Jotkut lappilaiset väittää että haistoivat Tsernobylin..
Nämä ovat huhut yhtä luotettavia kuin venäläisten "tieto" että
vodkan juonti estää säteilyn...
Kirjastossa törmäsin ydinvoimakirjaan, koostettuun, jossa mm.
proffa Nuorteva ja posti pähkäilivät saako puiden lehtikasoista
otettua näytettä lähettää postitse. Kohua ja lööppejä syntyi
siitä, että posti ei tiennyt pitäisikö sallia vai kieltää näytteen kuljetus.
Nuorteva oli huolestunut sen lehtikasan säteilytasosta, jonka meinasi pihallaan polttaa.
Ydinvoiman vastaisena häneltä lienee innossaan
jäänyt huomaamatta, että lehtien poltto ylipäätään itsessään voidaan
katsoa (joka kerta!) ympäristörikokseksi (hyvin karsinogeenista savua naapurien
nenään koska polttolämpötila alhainen, tämän savun terv.riski on suurempi
kuin sen säteilyn terv.riski).
(Hmm. pitäisikö kokeilla nostaa kohua tässä joku päivä.
Panen Seltiniä purkkiin ja
postissa sanon, että lähetänpä tässä radioaktiivista suolaa
serkulle a 6400 Bg per kilo ;)
silloin, kun muistikuvani ovat niin vähäiset. Kun lueskelee toisten juttuja, tuntuu ihan kuin ei ymmärtäisi mistä ne oikein puhuu. voi olla, että päällimmäisenä ajatuksena mulla oli pelko ja epätietoisuus tulevaisuudesta. ehkä juuri tästä syystä olen kiinnostunut toisten jutuista. osasyy muistikuvieni vähyyteen voi olla, että en asunut niillä seuduilla, missä laskeuma oli pahin.
'tshernoveden' talteenotto merkitsee kyllä sitä, että olet halunnut tallettaa tapahtumasta jotain konkreettista. hyvä idea, joka tuskin on monen mieleen tullut.
vaikuttaa siltä, että kansa on ylireagoinut tapahtumaan. näin jälkeenpäin se on helppo todeta. mutta mikä oli sitten viranomaisten osuus tähän ylireagointiin? itse muistan ajatelleeni, ihan alkuvaiheissa, että noin epäluotettavilta vaikuttaviin selityksiin ei ole uskomista.
myytiin muutama viikko onnettomuuden jälkeen erittäin halvalla, muutamalla markalla n. litran pullo, eräässä pienessä elintarvikekioskissa suunnilleen vuoden ajan. kiska oli työmatkani varrella ja muistan usein miettineeni, että tarjous saattaisi johtua siitä, että sitä oli jollakin ollut varastossa ennen onnettomuutta (oli siis saastumatonta), mutta tiedossa olevien menekkivaikeuksien vuoksi piti päässä pian eroon siitä.
en ostanut sitä nektaria yhtään pulloa.
Olisit ostanut vaan. Todennäköisesti siinä nektarissa olevat lisäaineet ovat huomattavasti vaarallisempia terveydelle kuin vähäinen kesium. Jodithan olivat jo menneet.
oli hyvä etten ostanut :)