Mihin jumalaa tarvitaan? – Uskonnon, etiikan ja moraalin evoluutiota
Puhe mahdollisti tarinoiden synnyn. Tarinat kasvoivat myyteiksi, jotka tuottivat riittejä. Riittien voima on tavassa jolla se vetoaa tunteisin. Se lujittaa ihmisen siteitä sosiaaliseen yhteisöönsä ja omaan perimätietoonsa. Yhteenkuuluvuuden tunne parantaa sosiaalisen eläimen, riittiä toteuttavan yhteisön menestymistä. Yhteys omaan lähipiiriin parantaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä.
Monilla muillakin lajeilla on rituaalinomaisia käyttäytymismalleja, mutta vasta puheena kulkeva perimätieto loi ihmiselle leimallisenmyyttien ja riittien rikkauden. Riitteihin perustuva suuri valintaeto on ilmeisesti luonut ihmisen mieleen erityisen taipumuksen niiden omaksumiseen.
USAn kansallisessa syöpätutkimuskeskuksessa toimiva Dean Hamer on löytänyt yhteyden geenin VMAT2 ja uskonnollisen elämänasenteen välillä. Hänen mukaansa geeni selittää uskonnollisuutta paremmin kuin kasvuympäristö.
Uskontogeenin valintaetu aiheutuu taipumuksestamme joukkosuggestioon - vahvan tunnelatauksen voimalla tapahtuvaan sosiaalistumiseen, jonka aiheuttaa osallistuminen riittiin yhdessä muiden kanssa.
Uskonnolliset kokemukset on paikannettu oikeaan ohimolohkoon ja ne näyttävät liittyvän erityisen voimakkaasti ohimoepilepsiaan, jonka kohtausten aikana potilas kokee ilmestyksiä, jotka Juha pihkalan ja Esko Valtaojan mukaan ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin uskonnollisessa kirjallisuudessa esitetyt kokemukset.
Epileptiset kokemukset eivät sinällään todista uskontoa oikeaksi tai vääräksi, kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että oikean ohimolohkon ärsyttäminen voimakkaalla magneettikentällä tuottaa vahvoja hengellisen läsnäolon kokemuksia. Ihmisten herkkyydessä tosin on suuria eroja.
Uskonnollisissa piireissä puhutaan uskontoälystä, mutta taimumus voi liittyä terveiden ihmisten epileptisiin oireihin.
Uskonnolla on evoluution kannalta voinut olla tärkeä tekijä kehityksessä kohti ihmisyyttä, ennen kuin tiedollinen liittyminen ympäröivään maailmaan tuli mahdolliseksi. Yhteenkuuluvuutta tekijänä uskonto on luonut turvaa yhteisössä, mutta ruokkinut myös viholliskuvaa, koska kansallistunteen tavoin se jakaa ihmiset meihin ja muihin.
Uskonnollisuus ei näytä kuitenkaan olevan eettisyyden perusta, vaikka uskonnoissa on suunnilleen samansisäiset eettiset normin, jotka ovat samansuuntaiset evoluutiotutkimuksen potut pottuina –strategian kanssa. On näyttöä siitä, että etiikalla saattaa olla oma evoluutionsa sosiaalisten lajien kehityksessä, ja että sosiaalisilla eläimillä on tarve omaksua jonkinlaiset käyttäytymisen eettiset normit, joita suuret uskonnot ilmentävät, mutta niihin on sisäänkirjoitettuna fundamentalismin siemen. F johtaa väistämättä totuudn kieltämiseen, taikka voimakkaaseen muutosvastarintaan fundamentalismia koossapitäviä myyttejä ja riittejä kohtaan.
Arkikokemus ja kädellistutkimus osoittaa, että ihmiset toimivat eettisesti, tai epäeettisesti maailmankatsomuksesta riippumatta ja toisaalta uskonnolliset piirit ovat moraalisissa kysymyksissä tulleet aina jälkijunassa, mikä nykyaikana näkyy suhtautumisena seksuaalisiin vähemmistöihin.
Ihmispopulaation kasvaessa taipumu joukkosuggestioon ja kyky toimia joukkoliikekansana on tuottanut etua luonnonvalinnassa. Kiintein tunnesitein koossapysyvän ryhmän jäsen on aina ollut vahvoilla kilpailussa yksinäistä yrittäjää vastaan – koossa ja joukossa on voimaa. Psygologisissa kokeissa on osoitettu, että ihmiset pyrkivät käyttäytymään niin kuin meidän odotettaan käyttäytyvän – tai ainakin niin kuin luulemme, että meidän tulisi käyttäytyä. Piirteen turvafunktio näkyy siinä, että kansalliskiihko nostaa päätään nimenomaan silloin kun ihmisillä yhteisönä menee huonosti. Kun vauraus lisääntyy yksilölliset arvot nousevat tärkeämmäksi ja kansallistunne lientyy.
Tansanian Gombe-reservaati sadetanssia harrastava simpanssiyhteisä elää jatkuvasti toisten vihamielisten simpanssiyhteisöjen ympäröimänä. Urosten tehtävänä on puolustaa omia ja siksi kansallistunteen virittäminen on tarpeellista. Simpanssitkin kuuluvat voimakkaasti meihin ja muihin. Tämä johtaa valloitussotiin ja toisinaan seirauksena on kannibalismi – tapa, joka ihmisellä säilyi 1900 –luvulle saakka. Niin simpansseilla, muilla sosiaalisilla nisäkkäillä, kuin myös linnuilla tavataan yhteisesiintymisiä joissa kaikki lauman jäsenet esittävät samaa signaalia, joten tiedonvälityksestä ei ole kyse, vaan tehtävänä näyttää olevan virittäytyminen samaan tunetilaan.
Tiedetään, että eläimet omaksuvat käytäytymistapoja, joita voisi sanoa moraaliksi, tai ehdollistuneiksi käyttäytymissäännöiksi. Käyttäytymismallin lujin perusta on empatia, eli myötäelämisen kyky. Sen mahdollistaa aivoihimme, mutta myös esimerkiksi koiran aivoihin ohjelmoitu mielen malli, jonka ansiosta koira voi tulkita isäntänsä tunteita ja mielialoja. Ihmisetkin voivat tiettyyn rajaan lukea toistensa tunteita ja ajatuksia, mutta tiettyjen kädellistutkijoiden mukaan simpanssit olisivat sosiaalisesti ihmisiä etevämpiä.
Empatian lisäksi myös toisten ihmisten hyväksikäyttö ja politikointi perustuvat toisten ihmisten ajatusten ja tunteiden oivaltamiseen. Ilmeisesti perimme geeneisämme vain taipumuksen empatiaan, moraalin omaksumiseen ja moraalisiin tunteisiin. Eri tekijöistä riippuu toteutuuko tämä taipumus. Simpanssien elämää hallitsee muutama selkeä käyttäytymis säänto. Ensinnäkin valtataistelua ei saa kiihdyttää sellaiselle tasolle, että se vaarantaisi lauman puolustuskyvyn. Saalis on aina jattava. Saalistaja lähinnä saa yhteisössä arvostusta sekä urosten että naaraiden piirissä. Saaliin jakamisessa näkyy, että simpanssit ovat jo tietoisia Vuorisaarnan etiikan perusteista: Minkä toivot toisten tekevän itsellesi tee se ensin heille. Simpanssit näyttävät olevan selvillä reilun pelin säännöistä ja raivostuvan niiden rikkomisesta.
Ihmisessäkin on todettu taipumus rangaista reilun pelin sääntöjen rikkojaa jopa man edun kustannuksella, mikä on selvästi toisten hyväksi tapahtuvaa altruismia. Aivojen kuvantamisen tekniikat ovat osoittaneet mielihyväkeskuksen aktuvoituvan, kun valmistaudumme rangaistukseen. Me ja muut apinat olemme valmiita ottamaan riskejä ja saamaan itsellemme jopa tappiota voidaksemme rangaista sääntäjen rikkojaa.
Kiitoksia Jussi Viitalalle
Puhe mahdollisti tarinoiden synnyn. Tarinat kasvoivat myyteiksi, jotka tuottivat riittejä. Riittien voima on tavassa jolla se vetoaa tunteisin. Se lujittaa ihmisen siteitä sosiaaliseen yhteisöönsä ja omaan perimätietoonsa. Yhteenkuuluvuuden tunne parantaa sosiaalisen eläimen, riittiä toteuttavan yhteisön menestymistä. Yhteys omaan lähipiiriin parantaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä.
Monilla muillakin lajeilla on rituaalinomaisia käyttäytymismalleja, mutta vasta puheena kulkeva perimätieto loi ihmiselle leimallisenmyyttien ja riittien rikkauden. Riitteihin perustuva suuri valintaeto on ilmeisesti luonut ihmisen mieleen erityisen taipumuksen niiden omaksumiseen.
USAn kansallisessa syöpätutkimuskeskuksessa toimiva Dean Hamer on löytänyt yhteyden geenin VMAT2 ja uskonnollisen elämänasenteen välillä. Hänen mukaansa geeni selittää uskonnollisuutta paremmin kuin kasvuympäristö.
Uskontogeenin valintaetu aiheutuu taipumuksestamme joukkosuggestioon - vahvan tunnelatauksen voimalla tapahtuvaan sosiaalistumiseen, jonka aiheuttaa osallistuminen riittiin yhdessä muiden kanssa.
Uskonnolliset kokemukset on paikannettu oikeaan ohimolohkoon ja ne näyttävät liittyvän erityisen voimakkaasti ohimoepilepsiaan, jonka kohtausten aikana potilas kokee ilmestyksiä, jotka Juha pihkalan ja Esko Valtaojan mukaan ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin uskonnollisessa kirjallisuudessa esitetyt kokemukset.
Epileptiset kokemukset eivät sinällään todista uskontoa oikeaksi tai vääräksi, kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että oikean ohimolohkon ärsyttäminen voimakkaalla magneettikentällä tuottaa vahvoja hengellisen läsnäolon kokemuksia. Ihmisten herkkyydessä tosin on suuria eroja.
Uskonnollisissa piireissä puhutaan uskontoälystä, mutta taimumus voi liittyä terveiden ihmisten epileptisiin oireihin.
Uskonnolla on evoluution kannalta voinut olla tärkeä tekijä kehityksessä kohti ihmisyyttä, ennen kuin tiedollinen liittyminen ympäröivään maailmaan tuli mahdolliseksi. Yhteenkuuluvuutta tekijänä uskonto on luonut turvaa yhteisössä, mutta ruokkinut myös viholliskuvaa, koska kansallistunteen tavoin se jakaa ihmiset meihin ja muihin.
Uskonnollisuus ei näytä kuitenkaan olevan eettisyyden perusta, vaikka uskonnoissa on suunnilleen samansisäiset eettiset normin, jotka ovat samansuuntaiset evoluutiotutkimuksen potut pottuina –strategian kanssa. On näyttöä siitä, että etiikalla saattaa olla oma evoluutionsa sosiaalisten lajien kehityksessä, ja että sosiaalisilla eläimillä on tarve omaksua jonkinlaiset käyttäytymisen eettiset normit, joita suuret uskonnot ilmentävät, mutta niihin on sisäänkirjoitettuna fundamentalismin siemen. F johtaa väistämättä totuudn kieltämiseen, taikka voimakkaaseen muutosvastarintaan fundamentalismia koossapitäviä myyttejä ja riittejä kohtaan.
Arkikokemus ja kädellistutkimus osoittaa, että ihmiset toimivat eettisesti, tai epäeettisesti maailmankatsomuksesta riippumatta ja toisaalta uskonnolliset piirit ovat moraalisissa kysymyksissä tulleet aina jälkijunassa, mikä nykyaikana näkyy suhtautumisena seksuaalisiin vähemmistöihin.
Ihmispopulaation kasvaessa taipumu joukkosuggestioon ja kyky toimia joukkoliikekansana on tuottanut etua luonnonvalinnassa. Kiintein tunnesitein koossapysyvän ryhmän jäsen on aina ollut vahvoilla kilpailussa yksinäistä yrittäjää vastaan – koossa ja joukossa on voimaa. Psygologisissa kokeissa on osoitettu, että ihmiset pyrkivät käyttäytymään niin kuin meidän odotettaan käyttäytyvän – tai ainakin niin kuin luulemme, että meidän tulisi käyttäytyä. Piirteen turvafunktio näkyy siinä, että kansalliskiihko nostaa päätään nimenomaan silloin kun ihmisillä yhteisönä menee huonosti. Kun vauraus lisääntyy yksilölliset arvot nousevat tärkeämmäksi ja kansallistunne lientyy.
Tansanian Gombe-reservaati sadetanssia harrastava simpanssiyhteisä elää jatkuvasti toisten vihamielisten simpanssiyhteisöjen ympäröimänä. Urosten tehtävänä on puolustaa omia ja siksi kansallistunteen virittäminen on tarpeellista. Simpanssitkin kuuluvat voimakkaasti meihin ja muihin. Tämä johtaa valloitussotiin ja toisinaan seirauksena on kannibalismi – tapa, joka ihmisellä säilyi 1900 –luvulle saakka. Niin simpansseilla, muilla sosiaalisilla nisäkkäillä, kuin myös linnuilla tavataan yhteisesiintymisiä joissa kaikki lauman jäsenet esittävät samaa signaalia, joten tiedonvälityksestä ei ole kyse, vaan tehtävänä näyttää olevan virittäytyminen samaan tunetilaan.
Tiedetään, että eläimet omaksuvat käytäytymistapoja, joita voisi sanoa moraaliksi, tai ehdollistuneiksi käyttäytymissäännöiksi. Käyttäytymismallin lujin perusta on empatia, eli myötäelämisen kyky. Sen mahdollistaa aivoihimme, mutta myös esimerkiksi koiran aivoihin ohjelmoitu mielen malli, jonka ansiosta koira voi tulkita isäntänsä tunteita ja mielialoja. Ihmisetkin voivat tiettyyn rajaan lukea toistensa tunteita ja ajatuksia, mutta tiettyjen kädellistutkijoiden mukaan simpanssit olisivat sosiaalisesti ihmisiä etevämpiä.
Empatian lisäksi myös toisten ihmisten hyväksikäyttö ja politikointi perustuvat toisten ihmisten ajatusten ja tunteiden oivaltamiseen. Ilmeisesti perimme geeneisämme vain taipumuksen empatiaan, moraalin omaksumiseen ja moraalisiin tunteisiin. Eri tekijöistä riippuu toteutuuko tämä taipumus. Simpanssien elämää hallitsee muutama selkeä käyttäytymis säänto. Ensinnäkin valtataistelua ei saa kiihdyttää sellaiselle tasolle, että se vaarantaisi lauman puolustuskyvyn. Saalis on aina jattava. Saalistaja lähinnä saa yhteisössä arvostusta sekä urosten että naaraiden piirissä. Saaliin jakamisessa näkyy, että simpanssit ovat jo tietoisia Vuorisaarnan etiikan perusteista: Minkä toivot toisten tekevän itsellesi tee se ensin heille. Simpanssit näyttävät olevan selvillä reilun pelin säännöistä ja raivostuvan niiden rikkomisesta.
Ihmisessäkin on todettu taipumus rangaista reilun pelin sääntöjen rikkojaa jopa man edun kustannuksella, mikä on selvästi toisten hyväksi tapahtuvaa altruismia. Aivojen kuvantamisen tekniikat ovat osoittaneet mielihyväkeskuksen aktuvoituvan, kun valmistaudumme rangaistukseen. Me ja muut apinat olemme valmiita ottamaan riskejä ja saamaan itsellemme jopa tappiota voidaksemme rangaista sääntäjen rikkojaa.
Kiitoksia Jussi Viitalalle
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihminen voi olla Moraali,hyvätahtoinen ja vapaa ilman uskontoja jumalia käskyjä tai palkioilla (taivas).ihmiset ehkä tarvitsevat jumalan kun monille on lohtutusta jostakin,kuolemanpelko,ne halua olla laumassa toisten kanssa koska ei ne uskoo itsensä tarpeeksi hyvin,tai monet tarvitsevat että joku tai jotkut johtavat heittä.
minä en pysty ymärttä miksi ne jotka tarvitsevat jumalan, ei usko että on muitta jotka ei tarvitsee sitä ja myös ei ne uskoo "hänen" olemisesta.miksi ei ne hyväksyy muiden mielipiteittä ja ne vaan yritää "pelastaa"toisia, en tiedä mistä.
minäkin olin kristilisessa ympäristössä,maassa jossa on melkein kaikki Ortodokseja,ja olin Katehismissa,kävin kirkossa usein, ja mulla on sukulaisia siela, jotka on "todellä"kristityja (seurakunassa,papi serkku,nunna serku) mutta ajan myötä minä ajatelin omalla tavalla ja mulla on oma elämän Filosofia joka monet uskovaiset (varsinkiin Muslimit)ei hyväksyy ja pitävät minua että olen vaaratiella ja ainut tie joka vie ikuisuuteen on jumalan kautta.
minä olen eri mieltä,luulen että mulla on oikeus olla eri mieltä niin kun kaikki muut, en minä menen kenenkään kirkoon, lahkoon, seurakunaa sotkemaan niittä.
sorry menni pitkää ja viela sekavaa teksti
hyvin kirjoitettu. Ymmärsin joka sanan,,, ja ymmärtää jokainen, joka haluaa. Oli mukava kuulla vaihteeksi miten Kreikassa (sun kotiseudullasi) asioista ajatellaan. Hyvää jatkoa sulle!
silmasi huomenaamuna unesi jalkeen.jos Jumala ,jolla on kuoleman,ja tuonelan avaimet, paattaakin toisin....et vuoteeltasi enaa nouse.
tassa yksi esimerkki..tarvitsetko lisaa??
Kertoo Ainoastaan sen että sinulla heittää. Etkä ymmärtänyt mitään jussin kirjoituksen sisältämistä ajatuksista.
Oma on uskontovammasi. Älä pliis tyrkytä sitä toisille.
se kuuluu 'imageeni'...et taida tykata asioiden pelkistamisesta?joskus 5 sanaa kertoo enemman ,kun 500...eiko?