Vaalijulkisuudessa on puhuttu vain kahdesta toisen kierroksen ehdokkaasta, mutta onhan elämää toisen kierroksen jälkeenkin. Mihin suuntaan arvelet keskustapuolueen kehittyvän jatkossa?
Nähdäkseni puolueen johto on tehnyt näissä vaaleissa kaksi strategista virhettä. Ja puolueen kannattajista impulsiivisimmat ja epäanalyyttisimmat perässähiihtäjät ovat mokanneet lisää.
Johdon ensimmäinen virhe. Keskustapuolueen johto laski, että pääministerinä erittäin suosittu Matti Vanhanen ulosmittaa kannatuksensa myös presidentinvaaleissa ja pääsee toiselle kierrokselle. Tämä strategia epäonnistui. Syyt, joita on ainakin kaksi, tuntuvat jokseenkin selviltä. Ensinnäkin kansa luotti Vanhaseen nimenomaan pääministerin tehtävässä (ainakin mielipidemittausten mukaan) ja toiseksi, hallituksen ja presidentin välillä on selvästikin onnistuttu rakentamaan ilmeisen toimiva, pragmaattinen yhteistyö tärkeimmissä kysymyksissä. Vastakkainasettelun aika on siellä ohi. :-) Vanhanen ei vaalikeskusteluissa kyennyt erottumaan särmikkäämmistä ja valovoimaisemmista Halosesta ja Niinistöstä. Hänestä ei ollut luomaan keinotekoisia vastakkainasetteluja – mikä taas on luettava Vanhasen kunniaksi. Vanhanen oli oikea ehdokas Keskustalle, mutta istuva presidentti on hoitanut työnsä niinammattimaisesti ja onnistuneesti, että se voitti Vanhasen samantyyppisen linjan ja erinomaisuuden.
Seuraavaksi keskustapuolueen johto teki toisen strategisen virheen. Se asettui kannattamaan toisella kierroksella Sauli Niinistöä (kuten jo kauan sitten oli kokoomuksen kanssa sopinut). Niinistö edustaa talouspolitiikassaan kovaa linjaa ja elämäntavaltaan kaupunkilaisuutta, toisin kuin maaseudun arvoja suosiva ja samalla myös liberaali Vanhanen. Mutta asutuskeskusten nuoret polvet, myös keskustataustaiset, kykenevätkin vaikeuksitta asettumaan kannattamaan median suosikkina nousuimussa kiitävää Niinistöä.
Mutta onko tämä imu niin kova, että keskustapuolueen profiili samalla laimenee näkymättömiin. Keskustapuolueen itsenäinen profiili katosi näissä vaaleissa. Sauli Niinistön kelkkaan meno liudentaa keskustan särmää ja lähentää puoluetta kohti yhdistynyttä oikeistoa. Keskustapuolue tekee hiljaista itsemurhaa menemällä Niinistön kelkkaan. Varsinkin, kun keskustan paikallisosastoissa on menossa tarpeettoman pitkälleviety kokoomuksen mielistely- ja tukikampanja. Tätähän puolueen johto ei suinkaan sentään tarkoittanut. Tarkoitus oli vain eleettömsäti todeta oikeistoyhteistyö ja jättää suurempi asialla elämöinti vähiin.
Se ei onnistunut, sillä myös keskustapuolueen rivikannattajakunta halusi saada omat sirkushuvinsa näissä vaaleissa. :-) Jokin puolueen piirijärjestö - olikohan se Etelä-Pohjanmaan piiri - lupasi jopa taloudellisesti tukea Niinistöä.
Keskustan johdolla olisi ollut valittavanaan toinenkin strateginen vaihtoehto, mutta se olisi vaatinut rohkeaa poliittista silmää. Jos puolue olisikin liittynyt kannattamaan Halosta, perusteena vaikkapa kansallinen hyvinvointivaltio ja sen edellyttämä globalisaation hallinta, eräänlaisena ”yleisdemokraattisena” kompromissina, tämä ratkaisu ei olisi päässyt hämärtämään keskustapuolueen itsenäistä näkyvyyttä. Puolueen omia arvoja olisi ollut helpompi pitää esillä vaalikampanjassa. Keskustapuolue olisi voinut taitavasti toimien vahvistaa selkeästi omaa profiilia ei-sosialistisena, mutta kokoomuksesta arvopohjaltaan selvästi poikkeavana puolueena. Mutta rohkeus ja puolueen itsetunto eivät riittäneet.
Tunnen asiaa sillä sekä pulisoni etät oma sukuni on umpikeskustalainen. Maaseudun tosi keskustalaisten tekee aidosti pahaa antaa äänensä Ninistölle. Tämä ei tosiaankaan ole vaalipropagandaa vaan sitä että tunnen pappenheimilaiseni Itä-Suomessa... He muuten eivät nimitä itseään porvareiksi. Keskustalaiset eivät olleet pitäneet tapanaan nimittää itseään porvareiksi ennen Esko Ahon kautta. Aho otti tämän niinikään puolueen profiilia hämärtäneen nimityksen käyttöön.
Näiden vaalien jälkeen keskustan itsenäinen rooli on entistä enemmän taka-alalla. Toivotaan että historiallisesti merkittävällä puolueella ja yhteiskunnallisella vaikuttajalla on vielä aikaa ottaa opiksi. Tulee tässä vain semmoinen aaninki, että loppulaskenta on alkanut. Loputon kaupalllinen mediasirkus ja amerikkalaishenkinen politiikan viihteellistyminen suosii pelkistäviä kärjistyksiä, dramaattisia vastakkainasetteluja ja historian opetusten unohtamista.
Nyt näissä vaaleissa keskusta leimautuu auttamatta samaan porvariryhmään kaupunkikokoomuksen kanssa. Pikkuhiljaa mennään kohti vain kahden suuren puolueen asetelmaa.
Se on menetys suomalaiselle demokratialle ja ihmiskeskeisille arvoille.
Nähdäkseni puolueen johto on tehnyt näissä vaaleissa kaksi strategista virhettä. Ja puolueen kannattajista impulsiivisimmat ja epäanalyyttisimmat perässähiihtäjät ovat mokanneet lisää.
Johdon ensimmäinen virhe. Keskustapuolueen johto laski, että pääministerinä erittäin suosittu Matti Vanhanen ulosmittaa kannatuksensa myös presidentinvaaleissa ja pääsee toiselle kierrokselle. Tämä strategia epäonnistui. Syyt, joita on ainakin kaksi, tuntuvat jokseenkin selviltä. Ensinnäkin kansa luotti Vanhaseen nimenomaan pääministerin tehtävässä (ainakin mielipidemittausten mukaan) ja toiseksi, hallituksen ja presidentin välillä on selvästikin onnistuttu rakentamaan ilmeisen toimiva, pragmaattinen yhteistyö tärkeimmissä kysymyksissä. Vastakkainasettelun aika on siellä ohi. :-) Vanhanen ei vaalikeskusteluissa kyennyt erottumaan särmikkäämmistä ja valovoimaisemmista Halosesta ja Niinistöstä. Hänestä ei ollut luomaan keinotekoisia vastakkainasetteluja – mikä taas on luettava Vanhasen kunniaksi. Vanhanen oli oikea ehdokas Keskustalle, mutta istuva presidentti on hoitanut työnsä niinammattimaisesti ja onnistuneesti, että se voitti Vanhasen samantyyppisen linjan ja erinomaisuuden.
Seuraavaksi keskustapuolueen johto teki toisen strategisen virheen. Se asettui kannattamaan toisella kierroksella Sauli Niinistöä (kuten jo kauan sitten oli kokoomuksen kanssa sopinut). Niinistö edustaa talouspolitiikassaan kovaa linjaa ja elämäntavaltaan kaupunkilaisuutta, toisin kuin maaseudun arvoja suosiva ja samalla myös liberaali Vanhanen. Mutta asutuskeskusten nuoret polvet, myös keskustataustaiset, kykenevätkin vaikeuksitta asettumaan kannattamaan median suosikkina nousuimussa kiitävää Niinistöä.
Mutta onko tämä imu niin kova, että keskustapuolueen profiili samalla laimenee näkymättömiin. Keskustapuolueen itsenäinen profiili katosi näissä vaaleissa. Sauli Niinistön kelkkaan meno liudentaa keskustan särmää ja lähentää puoluetta kohti yhdistynyttä oikeistoa. Keskustapuolue tekee hiljaista itsemurhaa menemällä Niinistön kelkkaan. Varsinkin, kun keskustan paikallisosastoissa on menossa tarpeettoman pitkälleviety kokoomuksen mielistely- ja tukikampanja. Tätähän puolueen johto ei suinkaan sentään tarkoittanut. Tarkoitus oli vain eleettömsäti todeta oikeistoyhteistyö ja jättää suurempi asialla elämöinti vähiin.
Se ei onnistunut, sillä myös keskustapuolueen rivikannattajakunta halusi saada omat sirkushuvinsa näissä vaaleissa. :-) Jokin puolueen piirijärjestö - olikohan se Etelä-Pohjanmaan piiri - lupasi jopa taloudellisesti tukea Niinistöä.
Keskustan johdolla olisi ollut valittavanaan toinenkin strateginen vaihtoehto, mutta se olisi vaatinut rohkeaa poliittista silmää. Jos puolue olisikin liittynyt kannattamaan Halosta, perusteena vaikkapa kansallinen hyvinvointivaltio ja sen edellyttämä globalisaation hallinta, eräänlaisena ”yleisdemokraattisena” kompromissina, tämä ratkaisu ei olisi päässyt hämärtämään keskustapuolueen itsenäistä näkyvyyttä. Puolueen omia arvoja olisi ollut helpompi pitää esillä vaalikampanjassa. Keskustapuolue olisi voinut taitavasti toimien vahvistaa selkeästi omaa profiilia ei-sosialistisena, mutta kokoomuksesta arvopohjaltaan selvästi poikkeavana puolueena. Mutta rohkeus ja puolueen itsetunto eivät riittäneet.
Tunnen asiaa sillä sekä pulisoni etät oma sukuni on umpikeskustalainen. Maaseudun tosi keskustalaisten tekee aidosti pahaa antaa äänensä Ninistölle. Tämä ei tosiaankaan ole vaalipropagandaa vaan sitä että tunnen pappenheimilaiseni Itä-Suomessa... He muuten eivät nimitä itseään porvareiksi. Keskustalaiset eivät olleet pitäneet tapanaan nimittää itseään porvareiksi ennen Esko Ahon kautta. Aho otti tämän niinikään puolueen profiilia hämärtäneen nimityksen käyttöön.
Näiden vaalien jälkeen keskustan itsenäinen rooli on entistä enemmän taka-alalla. Toivotaan että historiallisesti merkittävällä puolueella ja yhteiskunnallisella vaikuttajalla on vielä aikaa ottaa opiksi. Tulee tässä vain semmoinen aaninki, että loppulaskenta on alkanut. Loputon kaupalllinen mediasirkus ja amerikkalaishenkinen politiikan viihteellistyminen suosii pelkistäviä kärjistyksiä, dramaattisia vastakkainasetteluja ja historian opetusten unohtamista.
Nyt näissä vaaleissa keskusta leimautuu auttamatta samaan porvariryhmään kaupunkikokoomuksen kanssa. Pikkuhiljaa mennään kohti vain kahden suuren puolueen asetelmaa.
Se on menetys suomalaiselle demokratialle ja ihmiskeskeisille arvoille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa mukava lukea keskustalaista asiatekstiä. Se on harvinaista herkkua tällä saitilla. Juttu herätti runsaasti ajatuksia, tässä niistä vain muutamia:
Kolmen suuren draama.
SKDL:n kutistuttua vasemmistoliitoksi, Suomessa on vain kolme merkittävää puoluetta: Keskusta, SDP ja kokoomus, viime eduskuntavaalien suuruusjärjestyksessä lueteltuina. Muut ovat lähinnä näitä täydentäviä yhden asian liikkeitä.
Tästä on seurannut, että kolmesta suuresta vain kaksi on samaan aikaan hallituksessa ja yksi oppositiossa. Vanha keskustalainen kuvasi tilanteen omasta näkökulmastaan selkeästi keskustan valintatilanteena: Kyllä vasemmistolle ja ei kokoomukselle.
Jonkin verran olin lukevinani rivien välistä huolta keskustan särmän katoamisesta ja kannatuksen hiipumisesta. Huoli on luonnollinen, koska oppositiossa ollessaan keskusta ampui kaikkea mikä liikkui ja särmää haettiin joka asiaan, sellaisiinkin missä sitä ei oikeasti ollut. Kyllä siitä kannatus lisääntyy ja profiili terävöityy.
Toista on kuitenkin, kun hallitusohjelma - tällä kertaa täysin sosialidemokraattinen - sitoo kädet ja tukkii suun. Mistä sitä särmää voisi enää löytyä, kun on sitouduttu Heinäluoman ja Lipposen sanelemiin "hallitusyhteistyön pelinsääntöihin", eli käytännössä SDP:n puoluekuriin.
Seuraus tästä on luonnollinen: oppositiopolitiikalla ansaitut, tyytymättömien lainaäänet sulavat pois ja kannatus lähenee puolueuskollisten keskustalaisten osuutta väestöstä. Tämä laskeva trendi tulee jatkumaan niin kauan kuin keskusta on hallituksessa SDP:n kanssa. Ensi eduskuntavaaleissa keskustan kannatus painuu todennäköisesti kokoomuksen alle, mistä seuraa aika kova pyykinpesu, sillä putoaminen ykköstilalta kolmoseksi on kova kolaus.
Onko jotain tehtävissä?
Oma hyvin subjektiivinen mielipiteeni on, että keskustalla pitäisi olla johdonmukaisempi, pitkäjänteisempi ja suunnitelmallisempi oma poliittinen linja. Todennäköisesti sellainen jossain pöytälaatikossa onkin, mutta sen pitäisi myös näkyä keskustalaisten puheissa ja teoissa, sillä ellei linja näy, sitä ei ole kansalaisille olemassa, kun siitä ei mitään kukaan tiedä.
Johdonmukainen ja pitkäjänteinen linja - usein tavoiteohjelmaksi kutsuttu - antaisi konkreettisen työkalun kulloisiinkin poliittisiin tilanteisiin, kun omia konkreettisia tavoitteita pääsisi vertaamaan kahden muun suuren puolueen vastaaviin tavoitteisiin. tätä kautta olisi myös helppo päätellä mistä paras yhteistyökumppani löytyy.
Arvomaailmakin on toki tärkeä, mutta se jää usein aika abstraktiksi, ainakin äänestäjille, joista arvoista puhuminen tuntuu usein pelkältä poliittiselta itsekehulta.
Nyt on joka tapauksessa meneillään aika historiallinen tilanne, kun monet keskustalaiset ovat ryhtyneet aitoon yhteistyöhön kokoomuslaisten kanssa sen tavoitteen toteuttamiseksi, että Niinistö saisi mahdollisimman paljon ääniä. Nyt syntyvistä yhteistyökokemuksista kannattaisi ottaa opiksi ainakin sen verran, että pidetään puhevälit kunnossa jatkossakin. Jos ne piiritasolla alkavat kehittyä parempaan suuntaan, niin ehkäpäö joskus loppuu eduskuntaryhmienkin välinen nokittelu, joka ei ole ollut mukavaa kuultavaa, ei puolin eikä toisin.
Kun vanha keskustalainen kaipasi puolueelleen itsenäisempää roolia, niin minusta olisi kyllä yksi vaihtoehto vihdoinkin tarkasti analysoida ja arvioida voisiko se paremmin toteutua yhteistyössä kokoomuksen kanssa. Sosialidemokraattien kanssa kepun itsenäisyys näyttää minusta kokonaan kadonneen.
Kiitos palautteestasi. Itse en jaa ihan kaikkia näkemyksiäsi, joskin en ole päässyt seuraamaan esim. hallitusohejmien laadinnan draamoja.
Itse olisin toivonut, että keskusta olisi joko jättänyt ilmaisematta tukeeaan kummallekaan, tai olisi tehnyt "epäpyhän" allianssina Halosen linjan kanssa. Halosen ohjelma ja ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset vastaavat liki yksi yhteen keskustaa, joskin erojakin on nyansseissa. Joka tapauksessa sellainen pragmaattinen liittoutuminen olisi ollut rohkea ja visionäärinen teko Vanhaselta ja Lankialta.
Nyt pelkään auringonlaskun puolueen kohtaloa. Sitä en kuitenkaan toivo.
Se on selvää, että varsinkin Pohjois-Suomessa on erittäin pettyneitä vanhoja keskustalaisia.
Vanhasella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ilmaista tukensa, koska hän oli niin luvannut tehdä. Se vaihtoehto, että Vanhanen olisi syönyt sanansa, olisi merkinnyt keskustan kannatuksen romahtamista.
"Pragmaattinen liittoutuminen" Halosen kanssa on minusta huono vaihtoehto, koska se olisi merkinnyt ammottavaa vuotoa keskustan oikealla laidalla, uskoisin, että Länsi- ja Etelä-Suomessa moni kunta olisi muuttunut keskustaenemmistöisestäö kokoomusenemmistöiseksi, jos noin olisi tehty.
Minusta olisi luontevinta, jos keskusta kävisi kokoomuksen kanssa ne palaverit, joita Ahon tappion jälkeen kaavailtiin, eli ottaisi kokoomuksen kanssa kummankin puolueen tavoiteohjelmat pöydälle ja niistä sitten poimittaisi ne, joissa löytyy riittävästi yhteisiä tavoitteita, joita myös lähdettäisi toinen toistaan tukien toteuttamaan.
Demareillehan sellainen ei taitaisi sopia, mutta mitä siitä. Eduskunnassa on edelleen ei-sosialistinen enemmistö.
Keskustapuolueen kuolemasta on enneaikaisia, ehkä niissä ei ole mitään perää. Muistan politiikkaa 60 luvun alusta alkaen, yksi keskustelun aihe on ollut Keskustan kuihtuminen. Ei ole kuihtunut, tuskin tulee muuta kun pieni notkahdus. Mutta niitähän tulee aina, sellaista elämä on. Keskustalla oli Kekkosen aikana todella vaikeaa, vasemmistolla oli ylivalta, maaseutua kohdeltiin kaltoin. Nousi SMP, joka teki pitkäksi aikaa pahan loven Keskustaan. Keskusta joutui menemään hallitukseen lähes pakollakin, Kekkonen luki lain.
Keskustan uusi nousu alkoi Koiviston kaudella, enää ei tarvinnut olla sidoksissa Presidenttiin.
Myöskin Kokoomus hyötyi, ja lisäsi kannatustaan Keskusta- Kekkonen suhteen takia.
Täällä Eteläpohjanmaalla Keskustalaiset kilpailevat Kokoomuksen kanssa siitä, kumpi on oikeistolaisemåpi puolue. Mäki-Hakolaa, tarkoita Penttiä haukuttiin Keskustalaisten toimesta Puna-Pentiksi. Syy oli yhteistyö SDP:n kanssa. Holkerin hallitus.
Nyt näissä vaaleissa on keskustan tappion syy lähes sama kun Kekkosen aikanakin. Eli maaseudun asian unohtaminen. Maaseutuasiat oli paremmalla tolalla Lipposen hallitusten aikana. Siksi maaseutu potkaisi Vanhasta. Tietysti syynä tappioon on myös Vanhasen värittömyys. Ei ollut oikein sanomaa. Ei presitentti kamppailuun voi lähteä kun huutokauppaan, huutaa jos jokin sopiva rako löytyy. Kallis oli siitä oivana esimerkkinä.
Keskustalaisia on tietysti monenlaisia, mutta kyllä jos Halosen kelkkaan olisitte lähteneet, olisi tappio tullut eduskuntavaaleissa varmasti ainakin Pohjanmaalla.
Niinistö ei ole sen huonompi maalainen kun Vanhanenkaan. Niinistölläkin on pikkutila, vähän peltoa ja metsää. Niistä hän ei ole itseään kehuskellut, kuten jotkut muut olisivat tehneet.
Aivan hyvin voitte Niinistöä äänestää, eikä se teille kuolemaa merkitse.
Tähän ei jäänyt mitään lisättävää, pelkkää asiaa.