http://www.members.tripod.com/~hiisi/MUUT.HTM
Kuluvan talven aikana yksi asia on ollut ylitse muiden kansalaisiin kohdistuvassa propagandaryöpytyksessä: Julkisia palveluita käyttävien ja sosiaalisista tulonsiirroista hyötyvien syyttäminen korkeasta verotuksesta. Palkansaajalle kohtuuton verotaakka ei kuitenkaan ole työttömien, sairaiden tai eläkeläisten syytä sillä todelliset verosyylliset ovat toisaalla. Seuraavassa kerrommekin, miten me suomalaiset olemme joutuneet korkean verotuksen loukkuun, joka heikentää työntekemisen ja yrittämisen kannattavuutta, ja estää työttömyyden poistamisen.
Sotien jälkeen, 40-luvun lopulla, Suomi oli eräänlaisessa nollapisteessä, mutta onnistuimme voittamaan vaikeudet ja rakentamaan tänne maailman pohjoisimman hyvinvointivaltion. Yhteiskunta tuotti koulutus-, terveys- ja kulttuuripalveluita, jotka olivat kaikkien kansalaisten tavoitettavissa, ja sosiaalisten erojen kärjistyminen vastakkaisuuksiksi estettiin tulonsiirroilla. Tämä kaikki oli valmista, ja toimi, 80-luvun alkuun mennessä. Koko julkisessa sektorissa toimi silloin vähemmän kuin 300 000 virka- tai työsuhteista henkilöä. Mitään oleellista ei silloinkaan jäänyt tekemättä. Lapset koulutettiin ja autoilijat sakotettiin, jne..
Yhteiskunnan koneisto oli siis valmis, mutta sen rakentamista jatkettiin. Tälläkertaa sitä ei tehty meidän tarpeisiimme. Suurten ikäluokkien opiskeluvuodet olivat olleet myös poliittisesti rauhattomia, mikä oli teettänyt paljon töitä puoluekoneistoilla. Jokaisen puolueen oli täytynyt värvätä tarkoituksiinsa omat opiskelija-aktiivinsa, missä tilanteessa lienee väläytelty loistavaa tulevaisuutta ko. puolueen virkamieskiintiössä, ilman pelkoa työn rasituksista.
Värväämällä aktivistit puolueisiin sammutettiin kätevästi kyseisten ikäluokkien "kapina", niin ettei itse järjestelmään kohdistunut minkäänlaisia muutospaineita. Temppu oli todella upea, ja siitä jäi iso vekseli lunastettavaksi, mutta puolue-toimistot eivät jääneet neuvottomiksi: Pannaan kansa maksamaan, kuten ennenkin!
Virkakoneistoa alettiin kasvattaa sitä mukaa kun puolueiden syöttiläät valmistuivat oppilaitoksista. Julkinen sektori paisui niin nopeasti, että täsmällisten tietojen julkaiseminen siitä oli lopetettava. Vuonna -96 ilmoitetaan valtiolla ja kunnilla olleen yhteensä lähes 700 000 virkamiestä tms., eli koneisto oli kaksinkertaistunut tehtävien lisääntymättä. Eihän palvelujen käyttö voi kasvaa kovin paljon väestönkasvua nopeammin.
Hallintoministeri Jouni Backman lausui julki syksyllä -96, että "meillä on hallintoa 20 miljoonan asukkaan kansakunnan tarpeisiin". Palveluja meillä on edelleenkin vain noin viidelle miljoonalle. Herääkin kysymys, mitä töitä tämä virkakunnan lisäys tekee???
Kuluvan talven aikana yksi asia on ollut ylitse muiden kansalaisiin kohdistuvassa propagandaryöpytyksessä: Julkisia palveluita käyttävien ja sosiaalisista tulonsiirroista hyötyvien syyttäminen korkeasta verotuksesta. Palkansaajalle kohtuuton verotaakka ei kuitenkaan ole työttömien, sairaiden tai eläkeläisten syytä sillä todelliset verosyylliset ovat toisaalla. Seuraavassa kerrommekin, miten me suomalaiset olemme joutuneet korkean verotuksen loukkuun, joka heikentää työntekemisen ja yrittämisen kannattavuutta, ja estää työttömyyden poistamisen.
Sotien jälkeen, 40-luvun lopulla, Suomi oli eräänlaisessa nollapisteessä, mutta onnistuimme voittamaan vaikeudet ja rakentamaan tänne maailman pohjoisimman hyvinvointivaltion. Yhteiskunta tuotti koulutus-, terveys- ja kulttuuripalveluita, jotka olivat kaikkien kansalaisten tavoitettavissa, ja sosiaalisten erojen kärjistyminen vastakkaisuuksiksi estettiin tulonsiirroilla. Tämä kaikki oli valmista, ja toimi, 80-luvun alkuun mennessä. Koko julkisessa sektorissa toimi silloin vähemmän kuin 300 000 virka- tai työsuhteista henkilöä. Mitään oleellista ei silloinkaan jäänyt tekemättä. Lapset koulutettiin ja autoilijat sakotettiin, jne..
Yhteiskunnan koneisto oli siis valmis, mutta sen rakentamista jatkettiin. Tälläkertaa sitä ei tehty meidän tarpeisiimme. Suurten ikäluokkien opiskeluvuodet olivat olleet myös poliittisesti rauhattomia, mikä oli teettänyt paljon töitä puoluekoneistoilla. Jokaisen puolueen oli täytynyt värvätä tarkoituksiinsa omat opiskelija-aktiivinsa, missä tilanteessa lienee väläytelty loistavaa tulevaisuutta ko. puolueen virkamieskiintiössä, ilman pelkoa työn rasituksista.
Värväämällä aktivistit puolueisiin sammutettiin kätevästi kyseisten ikäluokkien "kapina", niin ettei itse järjestelmään kohdistunut minkäänlaisia muutospaineita. Temppu oli todella upea, ja siitä jäi iso vekseli lunastettavaksi, mutta puolue-toimistot eivät jääneet neuvottomiksi: Pannaan kansa maksamaan, kuten ennenkin!
Virkakoneistoa alettiin kasvattaa sitä mukaa kun puolueiden syöttiläät valmistuivat oppilaitoksista. Julkinen sektori paisui niin nopeasti, että täsmällisten tietojen julkaiseminen siitä oli lopetettava. Vuonna -96 ilmoitetaan valtiolla ja kunnilla olleen yhteensä lähes 700 000 virkamiestä tms., eli koneisto oli kaksinkertaistunut tehtävien lisääntymättä. Eihän palvelujen käyttö voi kasvaa kovin paljon väestönkasvua nopeammin.
Hallintoministeri Jouni Backman lausui julki syksyllä -96, että "meillä on hallintoa 20 miljoonan asukkaan kansakunnan tarpeisiin". Palveluja meillä on edelleenkin vain noin viidelle miljoonalle. Herääkin kysymys, mitä töitä tämä virkakunnan lisäys tekee???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suuri osa virkamiehistä ei tee juuri mitään tähdellistä. Päivät kuluvat palavereissa keskustellen erilaisista projekteista, joilla voisivat alaisiaan työllistää.