Ennen kuljin jonkin verran seurakunnanan tilaisuuksissa, mutta nyt ei enää ole kiinnostanut mennä niihin.. Toivoisin että voisin taas olla kiinnostunut raamatusta jne. mutta niissä kokouksissa en vain jaksa kuunnella puhujaa ja olen kauhean epäuskoinen..
Uskon kuitenkin että tuolla jossakin on Jumala, joka tahtoo kaikkea hyvää ihmisille.. Uskon myös Jeesukseen ja pidän hänen opetuksistaan, joita luin joskus raamatusta..
Se vain ihmetyttää kun en saa niistä pastorien tm. puheista enää mitään irti ja oikeastaan suljen korvani koska ne puheet jollain lailla "etovat".. Siksi en olekaan enää käynyt niin usein niissä kokouksissa..
Eli kysymykseni teille olisi, että mitä mieltä olette, onko uskoni aitoa?? Olenko ns. uskovainen? (Tietenkin ymmärrän että kukaan ihminen ei sitä tiedä, että vain Jumala näkee että olenko uskovainen.. mutta kysyinkin vain teidän mielipidettänne..) Jos en teidän mielestänne ole "uskovainen", niin mitä minun pitäisi tehdä?
Ja riittääkö teidän mielestänne "uskovaisena" olemiseen se että uskooo Jumalaan ja Jeesukseen, rukoilee, lukee joitakin hengellisiä kirjoja ja Raamattua silloin tällöin..?? Vai pitäisikö käydä myöskin seurakunnan tilaisuuksissa ja käydä kasteella?? Itse uskoisin että Jumalalle riittää se että oikeasti uskoo ja luottaa häneen.. Nämä asiat vaivaa minua usein.. Kiitos jos vastaat!
Uskon kuitenkin että tuolla jossakin on Jumala, joka tahtoo kaikkea hyvää ihmisille.. Uskon myös Jeesukseen ja pidän hänen opetuksistaan, joita luin joskus raamatusta..
Se vain ihmetyttää kun en saa niistä pastorien tm. puheista enää mitään irti ja oikeastaan suljen korvani koska ne puheet jollain lailla "etovat".. Siksi en olekaan enää käynyt niin usein niissä kokouksissa..
Eli kysymykseni teille olisi, että mitä mieltä olette, onko uskoni aitoa?? Olenko ns. uskovainen? (Tietenkin ymmärrän että kukaan ihminen ei sitä tiedä, että vain Jumala näkee että olenko uskovainen.. mutta kysyinkin vain teidän mielipidettänne..) Jos en teidän mielestänne ole "uskovainen", niin mitä minun pitäisi tehdä?
Ja riittääkö teidän mielestänne "uskovaisena" olemiseen se että uskooo Jumalaan ja Jeesukseen, rukoilee, lukee joitakin hengellisiä kirjoja ja Raamattua silloin tällöin..?? Vai pitäisikö käydä myöskin seurakunnan tilaisuuksissa ja käydä kasteella?? Itse uskoisin että Jumalalle riittää se että oikeasti uskoo ja luottaa häneen.. Nämä asiat vaivaa minua usein.. Kiitos jos vastaat!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä en muuten ota kantaa, mutta viimeinen lauseesi;
"Itse uskoisin että Jumalalle riittää se että oikeasti uskoo ja luottaa Häneen", oli mielestäni naulan kantaan ja hyvin oleellinen asia.
Jumala nimenomaan haluaa, että luotamme Häneen.Hänen rakkauteensa ja voimaansa, Hänen mahdollisuuksiinsa omassa ja läheistemme elämässä.
Sen verran jatkan vielä, että tärkeintä minun mielestäni on, että me turvaamme Jumalaan ihan siinä päivittäisessä ja arkisessa elämässämme, sen tilanteissa, hyvinä ja huonoina päivinä.
Jos se puuttuu, tuo uskon todellisuus päivittäisestä elämästä, niin ei sitä korvaa, vaikka kaikissa mahdollisissa hengellisissä tilaisuuksissa istuisi.
Eli, on tosi hyvä, että uskot ja luotat.Siinä se on, koko homman ydin.
Ei Jumala meiltä mitään muuta pyydä!
Olen samaa mieltä kanssasi.Useimmat pastorit noin 98% paahtavat vain rahan keruuta ja oman edun tavoittelua.Eivätkä puhu elämästä,ei Jumalan rakkautta vaan tuomiota.Teet ihan oikein kun olet tarkkana milloin menet mihinkin tilaisuuteen.Sellainen on Jumalan tahto.Ei hän tahdo että lennämme paikasta toiseen onnellisen autuaina.Hän tahtoo että kuuntelemme häntä ja mihin hän meidät lähettää.Ei uskomme ole siitä kiinni kuinka paljon mielistelemme ihmisiä ja kannamme pastorien kolehtihaaviin rahamme.Joilla he sitten paahtavat ympäri maailmaa Thaimaassa ym.prostituoitujen kanssa leikkimässä.
On ihana huomata että tältä palstalta löytyi järkevä ajattelija.Työmies 2:n lisäksi.
Siunausta teille kummallekin!
t.peipponen
ovat vähän niinkuin Job´in neuvojat,eivät neuvoneet Herran mielen mukaan,en silti heitä sen kummemmin arvostele,ei sille voi mitään,jos ei aina tiedä,en minäkään aina tiedä,toivon,että olisin aikanani tiennyt jotain paremmin?
Mutta totuus on Shadows se,että olet uskossa,olet vain jotenkin "säikähtänyt" jotakin,tai sitten Pyhä Henki patistaa sinua,esm. kasteelle,anomaan Pyhä Hengen kastetta,se käy usein tuollaisen "kuivuuden" läpilulkemisen kautta,on kuin kuivassa erämaassa,ja siellähän ei ole kiva olla,ja siellä kun löytää lähteen,niin siinä onkin sitten jo "ilo" nappona kun saa juoda raikkaasta Kristus kalliosta elämän vettä.
Älä hae vikoja saarnajista eikä saarnoista,et sinä niitä voi muuttaa,mutta tutki itseäsi,rukous voi plajon,jos se on vipitöntä etsintää Jumalan puoleen,mutta ano Jeesuksen nimessä,suoraan Jumalalta et saa mitään,vain Jeesuksen kautta on taivaan ovet ja ikkunat avatut,eikä niitä ole vielä kiinni pantu,kas kun niitä pidetään avoinna taivaasta päin,ja Jeesuksessa ne ovat vielä sepposen selallään.
Pyydä vaan,että Jeesus uudistaisi uskosi,kiitä Jeesusta Golgatan työstä,kiitos on usein portti pois erämaasta,vaikka tuntuis miltä,jaksa vaan kiittää ymmärryksessäsi,Henki yhtyy siihen ennepitkää,älä epäile,epäilijät saavat lähteä tyhjänä pois,pyydä Jeesusta auttamaan pois epäuskosta ja vahvistamaan uskoasi.
Tee tuo ja tee se vilpittömästi,ollenkaan epäilemättä,epäusko on pahinta mitä Jumalaa kohtaan voi osoittaa.
Rukoile Jeesusta ja Jeesuksen nimessä,Jeesus on kaiken uskonelämän avain,alku ja lähde,kiitä Jeesusta,rakasta jeesusta,Hän on kuollut sinun puolestasi ihan oikeasti,älä kuuntele vastakkaisia aajtuksia tai puheita. Usko ainoastaan,ja rukoile.
Ja voit tietenkin pyytää tuntemaasi saar naajaa tai uskovaista jonka tunnet ja tiedät hänet uskovaiseksi ja luotettavaksi jolle voit näitä asioita luottamuksella puhua.
Ja sitten,kyllä se oot sinä itse jonka täytyy tietää oletko uskossa vaiko et,se "aarre " on kätkettynä näissä "saviastioissamme",tarkoitta sydämessämme.ei sitä muut välttämättä tiedä,miten voit esm. todistaa uskostasi,jos sinun se pitää ihmisiltä kysyä.
"Usko tulee kuulemisesta,sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi,suun tunnustuksella pelastutaan, Se tarkoitta sitä,että kerrot uskostasi,ei sillä väliä kenelle,kuhan kerrot ja todistat Jeesuksesta,että Hän elää ja on ylösnoussut.
Jospa sinun uskosi onkin väljähtänyt juuri siksi,että et ole sitä koskaan kertonut kenellekkään,luettiinhan Raamatusta,ett "suun tunnustuksella pelastutaan",ei lapsikastella,ei uskovien kastella,ei,eikä kirkon jumalanpalveluksissa hymistelevällä "suuntunnustuksella" ole sitä arvoa pelastukseen nähden,kuin että kerrot siitä vasten kasvoja ,toiselle ihmiselle,pyydä siihen voimaa Herralta.
Siunausta matkaan ja ole rohkea,älä säiky!
myös katsella Benny Hill showta niin kuin tämä meidän ritarikin aina tekee
Sinun on tehtävä uskonratkaisu, jos et ole sitä tehnyt.
Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Jumala näkee sydämen! Mielestäni sinä olet uskossa! Itse tiedät oletko uskon ratkaisusi tehnyt Herran puoleen! Meitähän ei pelasta seurakunnat, vaan se että olemme saaneet vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen elämäämme. Usko ja luota Herraan kaikessa elämässäsi jatkossakin! Siunausta sinulle!
Sinä saatat olla vaarassa alkaa luisumaan vähän niinkuin huomaamatta pois Jeesuksen viitoittamalta tieltä, vähä vähältä alkava kylmeneminen.
En tiedä mikä on periodi uskoontulosi ja nyt tämän tilanteen, kun tunnet itsesi epäuskoiseksi puhujia kuullessasi välillä.
Nimittäin kun ihminen on kauan uskossa saattavat kokouksissa käynnit alkaa vähentyä juuri sen vuoksi, että saa jo niin syvän yhteyden Herraan. Tästä ei kuitenkaan taida sinulla olla kysymys?
Kysyt oletko uskovainen vai et. Minusta sinun olisi hyvä muistella niitä ensimmäisiä päiviä kun tulit uskoon, ensirakkauttasi Kristuksessa. Siitä eteenpäin mitä tapahtui? Tuliko rimakauhua työtilaisuuksien suhteen ja kieltäydyit? Ainakaan "vain minulla on oikea tieto" ja toisten arviointi ei tunnu olevan sinun heikoin lenkkisi, asenteesi on lähinnä tutkiva ja se on hyvä asenne se.
Sen voin sanoa että Jeesus ei ole hän joka puhaltaa kompastuksia eteesi niissä viroissa toimivat ihan toiset vallat. Tiedostathan sen että Jeesus tahtoo sinun olevan "Palavana Rinnallaan". Jos sinusta tuntuu että sinä olet jotenkin kaiken ulkopuolella, se ei pidä paikkaansa. Eksytyksiä tulee isojakin ja joskus me jopa vähänniinkuin eksytäänkin, mutta ei sekään vielä mitään, nimittäin me voidaan yllättäen kääntää kelkkamme takaisin Herran huoneisiin ja siellä meidät suoranaisesti kiskaistaan takaisin. Annetaan anteeksi, sidotaan haavat ja annetaan puhtaat vaatteet yllemme.
Edelleenkin on uskosi aito ja kun palaat alkuperäiseen yhteyteesi Kristuksessa uskosi tulee olemaan myös viisaampi ja kokeneempi.
Kasteasiassa kuule mikä Jeesuksen tahto sinulle tulevana aikana puhua. Kaikki eivät nimittäin mene aikuiskasteelle, eikä heidän tarvitsekaan, heidäthän on kastettu. Mutta jos sinulla on sisäinen tietoisuus kasteelle menosta, silloin mene. Kaste ei pelasta se on hyvän omantunnon saamista.
Kaikenkaikkiaan on hieno asia, että sinulla on jo oma näkemys: "Jumalalle riittää se että oikeasti uskoo ja luottaa häneen". Juuri tuo asia että luottaa ja että uskoo Jeesuksen ristinvoiton kattavan sinun pelastuksesi. Siinähän se on se ydin.
Tuntuu miltä tuntuu ja vaikka ei tuntuisikaan - rakas sisarukseni sittenkin Jeesus -
Kiitos kaikille jotka vastasivat kysymyksiini =) palautteenne ja mielipiteenne antoivat minulle lisää ajattelemisen aihetta, joten kiitos paljon! =)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000013632301