Sauli Niinistön habituksesta viestintäammattilaisen silmin
Vaalikeskustelujen perusteella on hyvä hahmottaa sitä kuvaa jonka ehdokas itsestään antaa. Ehdokas on katsojaa aika lähellä ja kamera vahtii kokko olemusta, persoona on esillä kasvonilmeitä ja käsien asentoja myöten.
Vaikka moni asia on ehdokkaalla ennakkoon kontrollissa ja tarkkaan harjoiteltu kampanja-avustajien kanssa, ei kumpikaan ehdokkaista kykene estämään oman aidon persoonallisuutensa esiin nousemista siinä julkisessa tilanteessa.
Niinistön habitus on ulkonaisesti ambivalentti: hänen asennostaan syntyy vaikutelma että hän on samanaikaisesti hyökkäävä ja välttelevä. Hänen ymp'ärillään ei vallitse levollista ja rauhallista, varmaa tunnelmaa. Ihmettelen kuinka paljon julksiuudessa on suuitsutettu Niinistön varmuutta. Itse aistin hänessä paremminkin epävarmuutta, ehkä arkuutta. Hänen päänsä asento on jonkin verran kumara ja hän katselee toista osapuolta usein alta kulmain. Tämä on varmaan tahaton, hänelle luonteva asento.
Kiusallisinta on, että hän erehtyy jatkuvasti osoittelemaan keskustelukumppaniaan etusormella keskustelun aikana. Se on tunnetusti törkeän loukkaava ele, eritoten kansainvälisissä yhteyksissä. Hänen tulee ehdottomasti opettaa itsensä pois siitä tavasta.
Niinistön tapa puhua on katkonainen ja siitä on usein vaikea hahmottaa kokonaisia ajatuksia. Ajatukset joutuu ikään kuin keksimään hänen puheensa loputtua, sillä puhe on usein varsin hämärää ja erityisesti sanavalinnat omituisen epätäsmällisiä. Toisinaan sanavalinnat ovat suorastaan epäonnistuneita ja virheellisiäkin. Toisaalta vaikuttaa siltä, että Niinistöllä on jajtuksistaan mielessään vahvoja mielikuvia, hän ei vain saa sanotuksi ulos näitä mielikuvia, ei onnistu pukemaan niintä sanoiksi. Niinistön koulutodistuksesa ovat äidinkielen molemmat arvosana hyvin heikkoja, lukiotodistuksessa näkyi olevan kuutonen sekä suullisesta ilmaisusta että kirjoittamisesta. Niinistöllä saattaa olla ehkä ADHD- tai lukihäiriö.
Niinistö on puheissaan nostanut esiin joitakin muita valtiojohtajia: Saksan Angela Merkelistä hän on jaksanut puhua monessa yhteydessä, samoin hän tänään viittasi Martti Ahtisaaren laajaan arvostukseen maailmalla. Siinä tarinassa oli jotakin hyvin lapsellista ja samalla omituista. Niinistö nimittäin kertoi, että suurilla illallisilla on jännittävää seurata, kuinka illallisvieraan syöminen pysähtyy ja haarukka jää puoleenväliin lautasen ja suun välille, kun tämä jää kuuntelemaan Ahtisaaren puhetta. Kuvauksens sanojen välilä Niinistö piti pitkiä taukoja, ikään kuin lisätäkseen dramatiikkaa kuvaukseensa. Kuulija jäi odottamaan sitä merkittävää ja suurta päätelmää, johon tämä draama johtaisi. Sitä ei vain koskaan tullut.
Ei mistään käynyt ilmi se, mihin asiaan tämä Niinistön kertoma tarina oikein liittyi. Tarinallaan hän maalaili jotakin, joka ei kuulijalle selvinnyt. Mitä hän halusi sillä oikein kertoa? Karismaa hän varmaan jutullaan tarkoitti, mutta mitä siitä sitten? Vaalitentissä ei ollut puhe siitä. Tarkoittiko Sauli Niinistö, että hänessä itsessään on karismaa niin että haarukka pysähtyy kädessä? Vertaako hän itseään Martti Ahtisaareen? Vai oliko hänen tarkoituksensa verrata Tarja Halosta Martti Ahtisaareen ja osoittaa haloselta puuutuvan karismaa? Se taas ei ollut keskustelun aiheena eikä tunnu muutenkaan erityisesti aikuisen miehen puheenaiheelta. Saattaa tosiaan kuitenkin olla, että Niinistön tarkoituksena oli väheksyä Tarja Halosen karismaa. Mitä se kertoo Niinistön ajatusmaailmasta?
On käynyt selväksi että Niinistö kertoo usein tällaisia asiaankuulumattomia juttuja ja ilmaisee itseään epäselvästi. Siten ei ole ihme, että hänet käsitetään helposti väärin.
Yksi esimerkki on FST:n vaalitentissä sattunut pöhkö kömmöhdys, jossa Niinistö varmaan ihan hyvää tarkoittaen alkoi kertoa tarinaa kiinalaisessa slummikaupunginosassa asuvasta lapsiperheestä. Lapset eivät voi käydä koulua koska heidän on mentävä joka päivä töihin. Mutta he ovat onnellisia sillä heillä on jääkaappi. Tämänkin tarinan tarkoitus jäi hyvin epämääräiseksi. Miksi Niinistö mahtoi sen kertoa? Siinä tilanteessa Niinistön tarkoituksen ymmärtämistä tosiin häiritsi hänen kehno ruotsin kielen taitonsa.
Nämä tapaukset kuvaavat Niinistön tapaa ilmaista itseään. Hän puhuu epäselvästi, eikä ole helppoa tavoittaa hänen tarkoituksiaan. Hän ei todennäköisesti menesty neuvotteluissa, joissa pitää sietää paineita ja olla huolellinen, tarkkaavainen ja eksakti.
On lisäksi ilmeistä että Niinistö ei hallitse tunneimpulssejaan, erityisesti aggressioitaan. Hänen vihanpurkauksensa, joka räjähti riitelyksi MTV:n tentissä, oli asiaton ja täysin epäammattimainen. Se oli vakava virhe ja paljasti hänen heikkoutensa.
Jos hän toimii samoin kollegojaan kohtaan siellä Euroopan investointipankin henkilöstöasioiden hoitajana, ei pidä ihmetellä, jos hänet halutaan sieltä pois.
Vaalikeskustelujen perusteella on hyvä hahmottaa sitä kuvaa jonka ehdokas itsestään antaa. Ehdokas on katsojaa aika lähellä ja kamera vahtii kokko olemusta, persoona on esillä kasvonilmeitä ja käsien asentoja myöten.
Vaikka moni asia on ehdokkaalla ennakkoon kontrollissa ja tarkkaan harjoiteltu kampanja-avustajien kanssa, ei kumpikaan ehdokkaista kykene estämään oman aidon persoonallisuutensa esiin nousemista siinä julkisessa tilanteessa.
Niinistön habitus on ulkonaisesti ambivalentti: hänen asennostaan syntyy vaikutelma että hän on samanaikaisesti hyökkäävä ja välttelevä. Hänen ymp'ärillään ei vallitse levollista ja rauhallista, varmaa tunnelmaa. Ihmettelen kuinka paljon julksiuudessa on suuitsutettu Niinistön varmuutta. Itse aistin hänessä paremminkin epävarmuutta, ehkä arkuutta. Hänen päänsä asento on jonkin verran kumara ja hän katselee toista osapuolta usein alta kulmain. Tämä on varmaan tahaton, hänelle luonteva asento.
Kiusallisinta on, että hän erehtyy jatkuvasti osoittelemaan keskustelukumppaniaan etusormella keskustelun aikana. Se on tunnetusti törkeän loukkaava ele, eritoten kansainvälisissä yhteyksissä. Hänen tulee ehdottomasti opettaa itsensä pois siitä tavasta.
Niinistön tapa puhua on katkonainen ja siitä on usein vaikea hahmottaa kokonaisia ajatuksia. Ajatukset joutuu ikään kuin keksimään hänen puheensa loputtua, sillä puhe on usein varsin hämärää ja erityisesti sanavalinnat omituisen epätäsmällisiä. Toisinaan sanavalinnat ovat suorastaan epäonnistuneita ja virheellisiäkin. Toisaalta vaikuttaa siltä, että Niinistöllä on jajtuksistaan mielessään vahvoja mielikuvia, hän ei vain saa sanotuksi ulos näitä mielikuvia, ei onnistu pukemaan niintä sanoiksi. Niinistön koulutodistuksesa ovat äidinkielen molemmat arvosana hyvin heikkoja, lukiotodistuksessa näkyi olevan kuutonen sekä suullisesta ilmaisusta että kirjoittamisesta. Niinistöllä saattaa olla ehkä ADHD- tai lukihäiriö.
Niinistö on puheissaan nostanut esiin joitakin muita valtiojohtajia: Saksan Angela Merkelistä hän on jaksanut puhua monessa yhteydessä, samoin hän tänään viittasi Martti Ahtisaaren laajaan arvostukseen maailmalla. Siinä tarinassa oli jotakin hyvin lapsellista ja samalla omituista. Niinistö nimittäin kertoi, että suurilla illallisilla on jännittävää seurata, kuinka illallisvieraan syöminen pysähtyy ja haarukka jää puoleenväliin lautasen ja suun välille, kun tämä jää kuuntelemaan Ahtisaaren puhetta. Kuvauksens sanojen välilä Niinistö piti pitkiä taukoja, ikään kuin lisätäkseen dramatiikkaa kuvaukseensa. Kuulija jäi odottamaan sitä merkittävää ja suurta päätelmää, johon tämä draama johtaisi. Sitä ei vain koskaan tullut.
Ei mistään käynyt ilmi se, mihin asiaan tämä Niinistön kertoma tarina oikein liittyi. Tarinallaan hän maalaili jotakin, joka ei kuulijalle selvinnyt. Mitä hän halusi sillä oikein kertoa? Karismaa hän varmaan jutullaan tarkoitti, mutta mitä siitä sitten? Vaalitentissä ei ollut puhe siitä. Tarkoittiko Sauli Niinistö, että hänessä itsessään on karismaa niin että haarukka pysähtyy kädessä? Vertaako hän itseään Martti Ahtisaareen? Vai oliko hänen tarkoituksensa verrata Tarja Halosta Martti Ahtisaareen ja osoittaa haloselta puuutuvan karismaa? Se taas ei ollut keskustelun aiheena eikä tunnu muutenkaan erityisesti aikuisen miehen puheenaiheelta. Saattaa tosiaan kuitenkin olla, että Niinistön tarkoituksena oli väheksyä Tarja Halosen karismaa. Mitä se kertoo Niinistön ajatusmaailmasta?
On käynyt selväksi että Niinistö kertoo usein tällaisia asiaankuulumattomia juttuja ja ilmaisee itseään epäselvästi. Siten ei ole ihme, että hänet käsitetään helposti väärin.
Yksi esimerkki on FST:n vaalitentissä sattunut pöhkö kömmöhdys, jossa Niinistö varmaan ihan hyvää tarkoittaen alkoi kertoa tarinaa kiinalaisessa slummikaupunginosassa asuvasta lapsiperheestä. Lapset eivät voi käydä koulua koska heidän on mentävä joka päivä töihin. Mutta he ovat onnellisia sillä heillä on jääkaappi. Tämänkin tarinan tarkoitus jäi hyvin epämääräiseksi. Miksi Niinistö mahtoi sen kertoa? Siinä tilanteessa Niinistön tarkoituksen ymmärtämistä tosiin häiritsi hänen kehno ruotsin kielen taitonsa.
Nämä tapaukset kuvaavat Niinistön tapaa ilmaista itseään. Hän puhuu epäselvästi, eikä ole helppoa tavoittaa hänen tarkoituksiaan. Hän ei todennäköisesti menesty neuvotteluissa, joissa pitää sietää paineita ja olla huolellinen, tarkkaavainen ja eksakti.
On lisäksi ilmeistä että Niinistö ei hallitse tunneimpulssejaan, erityisesti aggressioitaan. Hänen vihanpurkauksensa, joka räjähti riitelyksi MTV:n tentissä, oli asiaton ja täysin epäammattimainen. Se oli vakava virhe ja paljasti hänen heikkoutensa.
Jos hän toimii samoin kollegojaan kohtaan siellä Euroopan investointipankin henkilöstöasioiden hoitajana, ei pidä ihmetellä, jos hänet halutaan sieltä pois.
Vastaukset 22
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000013584973
paskan levittäminen!
Mikä on sitä valetta?
...alkaen pedofiilien ja homoseksuaalien rinnastamisesta.
Siinä oli todellista asiatekstiä. Tuo teksti kannattaa lukea toiseenkin kertaan. Noin se on. Niinistöstä ei ole tämän maan johtajaksi.
Kannattaa myös muistaa Saulin epäsosiaalinen luonne. Ja toisessa vaakakupissa huomioida Halosen laajat kansainväliset kontaktit ja suhteet.
Tarja Halonen mukana vastustamassa EEC-vapaakauppasopimuksen laatimista.
Toimi Suomi DDR:n tunnustamiseksi –komitean toiminnassa varapuheenjohtajana 70-luvulla.
Tarja Halonen osallistui vanhan valtaukseen 1960 – luvun lopulla; Tässä oli kyse vasemmistoradikaalien pyrkimyksestä aiheuttaa Suomessa epäjärjestystä, jotta voitaisiin mahdollistaa vallankumous Suomen hallinnossa. Tämä itsessään on jo kyseenalainen tausta demokraattisen maan päämiehelle.
Pitäisikö laittaa EU-asioita hoitamaan joku saakelin nynny, joka ei pidä Suomen puolia??? Niinistö on kovempi neuvottelia EU:ssa kun yksikään muu..
Muut lähinnä nuolee persettä ja palaa Suomeen muka voittajana...
Saapas nähdä saako keskiverto kansa viisaan Presidentin, vai ei.
KYLLÄ KEKKONENKIN ilmaisi asiansa sanomalla tarvittaesa "SAATANAN TUNARIT".
...on kaikkea muuta kuin neuvottelija: saa huonosti ilmaistua asiansa, on epäsosiaalinen, ei omaa kansainvälisiä suhteita etc.
Niinkö? Otteita niinistön CV:stä:
"1989 – 1993 Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen"
"6.12.2002 Euroopan kansanpuolueen (EPP) kunniapuheenjohtaja
1998 – 2002 European Democrat Unionin (EDU) puheenjohtaja"
"1996 – 2003 Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) hallintoneuvoston jäsen
1999 – 2000 Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) puheenjohtaja
2000 – 2001 Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean (IMFC)
jäsen edustaen Pohjoismaiden ja Baltian maiden vaalipiiriä
MUITA TEHTÄVIÄ Ecofin-neuvoston ja Euro-ryhmän puheenjohtaja loppuvuodesta 1999"
http://www.niinisto.net/files/cv/cv.pdf
Tarjan CV:
http://www.tarjahalonen.fi/fi/henkilokuva/cv.php
Unohtui tuo Niinistön nykyinen toimi: Euroopan investointipankin (EIP) varapääjohtaja.
Ei tähän, tai aikaisemmin mainittuihin tehtäviin kyvyttömiä, sosiaalisesti lahjattomia ja ilman kansainvälisiä suhteita olevia ihmisiä oteta. Niinistön kansainväliset meriitit ovat Haloseen verrattuna mainiot.
P.S. Tarja on näköjään vahingossa CV:ssään uhohtanut mainita olleensa SETAn puheenjohtaja.
Tyypillistä vasemmistolaisen hyökkäystä. Psykologin silmin asia täysin päinvastoin. Niinistö ei keskity kuulijoitten hämäämiseen ja mielistelyyn, kuten kumppaninsa vaan asiallisesti puhuu asiaa huolimatta toimittajien painostuksesta ja suoranaisten valheiden esittämisestä, joihin eivät anna haastateltavan tehdä oikaisua. Halonen taas sai pulputtaa omia ympäripyöreitä vastauksiaan loputtomiin.
Tässä mielenkiintoinen puoli Niinistöstä... Vai mitä sanotte.
- - -
"Elämän valkoisia ruutuja
Kovasta ja tunteettomasta Sauli Niinistöstä
Meidän tavisten käsitys julkisuuden henkilöistä muodostuu lähes yksinomaan median välityksellä. Se luo mielikuvat, julkkisten imagot, ja pitää niitä yllä. Useinkin tarkoituksella.
Olen työskennellyt koko aikuisen ikäni lähes viisikymmentä vuotta suomalaisen lehdistön palveluksessa ja kuvannut ja jossain määrin tutustunutkin moniin politiikan, taiteen, kulttuurin ja viihteen julkimoista. Ja täytyy sanoa, että melkein aina ensitapaamisella ennakkokäsitykseni henkilöstä on muuttunut ja hyvin usein positiiviseen suuntaan. Se ennakkokäsitys, jonka minäkin olen saanut mediasta.
Tein aikoinaan hommia myös tälle lehdelle ja sain vaalien alla kokoomukselta tehtäväkseni kuvata Sauli Niinistöä ympäri maata levitettävään ilmoituskampanjaan. Niinistö oli tuolloin puolueensa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri ja hänellehän varsinainen julkikuva oli rakennettu: muista piittaamaton diktaattori, täysin tunteita vailla oleva kylmäkalle.
Eduskunnassa oli melkoinen hässäkkä ja Niinistön sihteeri joutui pariinkin otteeseen siirtämään jo sovittua kuvausaikaa. Kun kuvauspäivä sitten koitti, kuvilla alkoi jo olla kiire tuotantoon. Tulin studiolle hyvissä ajoin ja kävin läpi laitteeni useampaankin kertaan, mittasin valot valmiiksi ja oikeat arvot kameroihini. Kaiken piti olla kunnossa, kuvausaikaa kun oli vain tunti.
Tällaisen kuvauksen onnistumisen ehtona on se, että kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy hyvä fiilinki, jännityksen laukaiseva tunnelma. Se syntyy vain keskustelemalla, välineisiin ja kuvaukseen ei voi juurikaan jakaa huomiotaan. Nyt olisi kameran vastakkaisilla puolilla lehtikuvaaja ja tiukkaakin tiukemmaksi luonnehdittu ministeri. Olin odotellessani lievästikin sanoen hermostunut.
Niinistö saapui minuutilleen ei antanut odotella, niin kuin isokenkäisillä on monastikin tapana. Istui pallille ja aloitettiin sessio. Pikkuhiljaa keskustelu sai oikean sävyn, kuvattava selvästikin rentoutui ja kuvaaja sen seurauksena. Ehkä siinä oli sitä, että ministeri sai hetkeksi irrottautua työstään, puhua tavallisen pulliaisen kanssa tavallisista asioista. Tiedä häntä, mutta kuvia syntyi, ilmeikkäitä ja aitoja. Tunti kului kuin siivillä, ja kun kuvattava sulki studion oven, huoahdin helpotuksesta: "Menipä hyvin, menipä todella hyvin!"
Tarkistin vielä kerran myllyni ei voi olla totta, kamerassa ei ole "äxä" päällä! Menen laboratorioon vielä toivoen. Mutta ei, filmit ovat aivan "blankkoja", salamat eivät ole osuneet oikeaan aikaan, niitä letkeitä ja ilmeikkäitä valokuvia ei ole olemassakaan!
Mitä ihmettä minä nyt teen, ajattelin kauhuissani, tämähän on hirveän noloakin vanhalle ammattimiehelle! Nyt vasta muistan, että on syntymäpäiväni että semmoinen lahja!
Päädyin siihen, että ainoa tapa on kirjoittaa valtiovarainministerille henkilökohtainen kirje siltä seisomalta. Teen sen, kerron kuinka kaikista tarkistuksistani huolimatta minulla on vain valkoisia ruutuja. Kirjoitan tietäväni kuinka kiirettä hänellä on, mutta toivon kuvauksen voitavan panna uusiksi. Päätän sepustukseni sanoihin: "Nöyrästi häveten ja vielä syntymäpäivänäni", ja panen pikana postiin.
Seuraavana päivänä posti tuo Niinistöltä käsinkirjoitetun vastauksen. Siinä seisoo: "Hei Seppo, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Kunpa tietäisit kuinka monia valkoisia ruutuja minä olen joutunut elämässäni jättämään taakseni. Soita sihteerille ja sovi uusi aika. Olinkin vähän väsynyt, ensi kerralla syntyy parempia. Terveisin, Sauli."
Että totta vie, tuo kylmäkalleksi kutsuttu puolueensa puheenjohtaja ja ministeri oli ymmärtänyt ahdinkoni ja sen tuskan, jossa kieriskelin! Hän ei ollut pannut sihteeriään soittamaan vaan kirjoittanut kirjeen kuten itsekin olin tehnyt. Hänessä oli tyyliä, hänessä oli sydäntä!
Kokoomus voittaa vaalit, puolueväki juhlii pääkaupungin yökerhossa, puolueen puheenjohtaja nojaa parvekkeen kaiteeseen. Hän katselee alas, mutta ei tanssivia ja ilakoivia, hän muistelee. Sen aistii ja sen, että hän on yksin. En häiritse, odotan kameroineni. Sitten Niinistö kääntää totiset kasvonsa ja hieman kostuneet silmänsä minuun ja sanoo: "Tällaisella hetkellä sitä tulee mieleen kaikenlaisia asioita" miettii hetken ja jatkaa "eikä niistä päällimmäisenä ole todellakaan vaalitulos".
Ei muuta, mutta minunkin silmäni kostuvat. Ajattelen, että niin kauan maa makaa hyvin, kun sillä on johtopaikoillaan Sauli Niinistön kaltaisia.
Tätä mieltä olen tänäkin päivänä. Ja ehkä nimenomaan juuri nyt, kun aikoinaan valtiovarainministerin harteille tarkoituksellisesti rakennettua imagoa yritetään pitää hengissä, vieläpä kasvattaa.
Sillä samalla tarkoituksella.
Seppo Saves
Kirjoittaja on lehtikuvaaja ja taiteilijaprofessori emeritus."
Media- ja viestintäväki kun eivät näytä muusta ymmärtävän, asiakysymykset sikseen ja otetaan ilmeet ja sormet koko huomion kohteeksi.
Hieno homma...
Kyllä kommunikointi ja neuvottelutaidot ovat presidentille tärkeitä. Varsinkin kansainvälisillä areenoilla on pystyttävä vielä huomioimaan jokaisen kulttuuritaustakin. Siellä ei tosiaan auta sormella osoitella ketään, sen voi joku tulkita todella loukkaavaksi, vaikka meille suomalaisille se saattaa jonkun mielestä merkitä jämäkkyyttää, suoruutta tai muuta sellaista.
Varsinkin tuo arkuus on jännä asia, minusta sen näkee Niinistöstä ihan selvästi. Hän on aina ollut sellainen lymyilijä. Se voi olla hyvä puoli ahkeralle, tunnolliselle puurtajalle, mutta ei välttämättä presidentin työhön sopiva piirre ihmisessä.
Kirjoituksesi oli biolantaa. Kun kuljet pientareita pitkin ja puhut tuohon malliin, niin kyllä kasvusto alkaa kukoistamaan, eikä pohjavedet saastu. Ja kun puhut noin oikein paljon, pääset omista sisäisistä saasteistasi eroon, tuskin se on ehtymätön "luonteenvarasi".
Hyvä kirjoitus. Olen miettinyt, että Niinistön "jämäkkyys" saattaa mennä kansaan, mutta luulen, että neuvottelijana kansainvälisillä areenoilla hän ei ole paras mahdollinen. Ulkopolitiikkahan on se hänen päähommansa, jolloin verbaalinen ilmaisu, neuvottelutaidot ovat tärkeitä. Senkin huomaa, jos tarkkailee, että hän on pohjimmiltaan arka ja hyvinkin hyökkäävä. Hän hyvin usein vastaa kysymykseen pelkästään satuilulla tai toisella kysymyksellä tai hyökkäyksellä. Aika usein idea laimenee ja katoaa. Niinhän se menee, ne asiat kuuluvat yhteen, arkuus ja hyökkääväisyys. Presidentin tehtävissä nuo tuollaiset "avut" eivät ole mitenkään hyviä.
Puit sanoiksi sen, mitä olen miettinyt itsekseni.
Ehkä sekin on ammattitaitoa, osaa sanoin sanoa sen, minkä toinen huomioitsee. Jotenkin on ollut tunne, että kommunikointi ei ole Niinistön paras puoli. Tai ainakin sitä pitäisi puolta pitäisi kyllä parantaa.
Mielestäni kyllä Halonen on paljon Niinistöä jäljessä, mitä esiintymiseen tulee. Alkajaisiksi kannattaisi mennä jonnekin tapakoulutukseen tai vihanhallintakurssille. Halonen ei vaalitenteissä tunnu kuuntelevan vastaehdokastaan ollenkaan, vaan kirjoittelee joko lehtiöönsä samanaikaisesti, tai sitten hermostuneesti näpeltää mitä milloinkin hänen käsissään sattuu olemaan. Myöskin alkeelliset käytöstavat, kuten teitittely, puuttuvat. Sä,mä,se..Eräässä vaalitentissä Halosen olemusta olisi voinut parhaiten kuvailla termillä "tukkijätkä": istui nojaten tuoliin, täysin ryhdittömästi ja jalat harallaan. Hänen ilmeilynsä paljastaa myös paljon, kärttyisä suupielien alaspäin vetäminen lauseen jälkeen ei anna kovin miellyttävää tai rauhallista kuvaa hänestä. Hän myös usein huokailee puhuessaan, ja kurtistaa otsaansa, jolloin saa vaikutelman kuin hän olisi purskahtamassa itkuun. Hän keskeyttää kiihdyksissään toisen puhujan, tai haastattelijan kuten kävi eilen. Kiihtyessään hän on puolustuskannalla ja puhetta tulee ja tulee, mutta mihinkään asiaan hän ei kunnolla keskety. Haloselle ominaista on myös vastaehdokkaan piikittely, ja kuten Uutisvuodossa, hänen huumorinsa perustui suoranaiseen ilkeyteen. Ei mitään kunnioitusta vastaehdokasta kohtaan. Joku kutsui sitä poliittiseksi satiiriksi, mutta mielestäni henkilökohtaisuuksiin meneminen, kuten naljailu toisen yksinäisyydestä, on kaukana siitä. Ihminen, joka ei tunne myötätuntoa ihmistä kohtaan joka on menettänyt puolisonsa onnettomuudessa, ja vielä nostaa itseään esiin sen avulla, on mielestäni häpeilemättömän ilkeä ja kylmä luonne, enkä ikinä voisi äänestää sellaista ihmistä. Varsinkin kun hän vielä ratsastaa tällä "muumimamma" imagollaan ja maailmoja syleilevällä rakkaudellaan ja hänen käytöksenä viestii aivan muuta, on hän kaiken muun lisäksi vielä täydellinen valehtelija.
Onhan se säälittävää, jos viestintäammattilaisen ajatus ei kestä tehokasta puhetta ja painavia sanoja. Toisaalta ymmärtäähän sen viestintäammattilaisen housuihin hyppäämällä ja miettimällä ohjelma-aikojen pituutta ja sitä kautta työn määrää ja sitä kautta mahdollisia ansioita. Jaaritteleva, kierrellen mitään puhuva henkilö on tietysti tässä konseptissa parempi vaihtoehto.
Allekirjoitan oheisen tekstin.
YLE:n tekemän dokumentin Tarja Halosesta voit ladata osoitteesta:
http://www.savefile.com/files2.php?fid=3509183
Näkeehän sen! Näin Stasi-hölöset toimivat!!!!!
Tämä oli provo. Laitettu Tarja Halosen vaalitoimiston piikkiin.