... kysyy keskustan entinen kansanedustaja ja ministeri Taisto Tähkämaa mielipidekirjoituksessaan Suomenmaassa torstaina 26.1.2006.
Ilmoittaessaan vakaasta harkinnasta ja hetkeäkään epäilemättä antavansa tukensa istuvalle presidentille eli Tarja Haloselle, Taisto Tähkämaa esittää sen sijaan epäilyksen, kuinka vilpitön mahtaakaan olla Niinistön - Vanhasen -akselin tarjous siitä, että Suomen kansa joskus hamassa tulevaisuudessa saisi "kansanäänestyksellä" sitten muka ratkaista Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden.
Torstaina 26.1.2006 Suomenmaassa Keskustan kunniajäsen, ex-ministeri Taisto Tähkämaa kummastelee Matti Vanhasen ja muun keskustaeliitin nopeata siirtymistä ajamaan presidentiksi oikeiston ehdokas Sauli Niinistöä, joka Tähkämaan mielestä "vetää Suomea aktiivisesti kohti Natoa".
Tähkämaa ihmettelee varsin perustellusti, miksi Keskusta Matti Vanhasen johdolla on luopumassa hallituksen ja myös Keskustan puoluekokouksen päätöksistä "pitää Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana"?
Samaa olen ihmetellyt tässä matkan varrella itsekin - ja toivon mukaan myös moni perinteinen alkiolais-kekkoslainen keskustalainen, joiden äänestyskäyttäytyminen on oleva 29.1.2006 koko Suomen ja koko Euroopan ja jopa koko maailmankin kannalta todella suuressa arvossa - ja peräti mittaansa suuremmasta merkityksestä!
Ennen äänestyskoppiin menoa ja ratkaisevan viivamuodostelman vetoa palautan itse kullekin vielä mieleen keskustan ex-puheenjohtaja, pitkäaikainen ulkoministeri ja nykyinen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kaukaa viisaan kirjoituksen presidentinvaali- ja Nato-asetelmasta Suomenmaassa 21.10.2005:
***********************
21.10.2005 / Suomenmaa ja Länsi-Suomi /
Paavo Väyrynen: "Toivottavasti Halosen linja pitää
Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat näyttävät panevan toivonsa presidentinvaaleihin. Jäsenyyteen myönteisesti tai myötäsukaisesti suhtautuvia ehdokkaita kannustetaan kilpailemaan siitä, kuka liputtaa liittoutumisen puolesta selkeimmin. Tällä tavoin pyritään luomaan paineita presidentti Tarja Halosta kohtaan, jonka tiedetään suhtautuvan jäsenyyteen vähintäänkin pidättyvästi.
Jo pitkään Suomen Nato-jäsenyydelle on pyritty löytämään tukea mielipidemittauksista. Kansan valtaisa enemmistö on kuitenkin kerran toisensa jälkeen vastustanut jäsenyyttä. Toisaalta usein on saatu tulos, jonka mukaan kansan enemmistö uskoo kuitenkin Suomen liittyvän Natoon. Tämä tulos on ollut pakko tulkita kansan epäluottamukseksi päättäjiin ja kansavallan toimivuuteen.
Nyt on kuitenkin osattu muotoilla kysymys, johon saatua vastausta voidaan tulkita tueksi jäsenyydelle. Taloustutkimuksen kyselyssä suuri enemmistö vastusti jälleen jäsenyyttä, mutta enemmistö vastanneista - 49 prosenttia - ilmoitti hyväksyvänsä sen, jos "presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee jäsenyyttä".
Kysymys on ovelasti laadittu. Harvapa jäsenyyttä vastustaisi, jos sekä presidentillä että pääministerillä olisi sen hakemiseen perusteltu syy. Itse asiassa yllättävän moni - 37 prosenttia vastanneista - vastustaisi jäsenyyttä tässäkin tilanteessa.
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat rientäneet tulkitsemaan tulosta siten, että Suomen kansa kuitenkin "hiljaisesti" kannattaa jäsenyyttä. Lisäksi tuloksen on arvioitu ilmaisevan kansan luottamusta päättäjiä kohtaan. Maamme valtiollinen johto voi taivutella kansan jäsenyyden kannalle, sanotaan.
Mutta miksi pitäisi taivutella? Tähän kysymykseen jäsenyyden kannattajat eivät vastaa.
Jotkut puhuvat Suomen turvallisuusvajeesta, mutta eivät kerro, mikä se on ja kuinka jäsenyys sen täyttäisi. Pohjanoteeraus taitaa olla presidentti Martti Ahtisaaren esittämä perustelu, jonka mukaan Suomen tulisi liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin, jotta pääsisimme eroon kylmän sodan kauden aikaisista suomettumisväitteistä!
Presidentinvaaleissa muurin murtajaksi on ryhtynyt RKP:n Henrik Lax. Hän luo liikkumatilaa Kokoomuksen Sauli Niinistölle, jonka on nyt helpompi liputtaa avoimesti jäsenyyden puolesta. Keskustan Matti Vanhanen saattaa tuntea vetoa lähentyä näiden kahden linjaa ennen muuta mahdollisen toisen kierroksen asetelmia ajatellen.
Tarja Halosen ei ole tarpeen taipua näiden paineiden alla. Valtaisa kansan enemmistö tukee hänen linjaansa. Jos muut ehdokkaat liputtavat Nato-jäsenyyden puolesta, heidän kannattajiaan siirtyy Halosen taakse jo ensimmäisellä kierroksella.
Ainakaan Keskustan ehdokkaan ei ole viisasta haastaa Halosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan on pyrittävä saamaan esille erot eri ehdokkaiden arvoissa ja aatemaailmassa.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=53
***********************
Ja sitten vielä toinenkin - hivenen monimielisempi - kirjoitus lukusuosituksena...
Seppo Keränen näkyy kirjoittaneen ns. satraappisanomalehti Ilkkaan sangen mielenkiintoisen kolumnin otsikolla "Vuoropuhelu":
"Aiot demariruoskaa suudella ja äänestää tätä Halosta?"
"Noh, niin, mutta vaikea sitä ökyporvariakaan on äänestää. Muistat, miten Niinistö tuki Ahoa kuusi vuotta sitten?"
"Jo vain. Se oli paha juttu. Sinipunapeliä. Muistapa, miten Halonen vielä nöyryytti Ahoa eikä nimittänyt tätä Suomen Pankkiin."
"No, siinä sopassa oli kokoomuksenkin kauha. Ja onhan tämä punamultayhteistyö joten kuten klonkannut."
"Joten kuten. Mutta minä muistan ikäni, mitä demarit tekivät Jäätteenmäelle juhannuksena 2003. Sossut eivät halua tehdä yhteistyötä vahvojen keskustajohtajien kanssa. Teurastivat myös Ahon, ja Väyrysen."
"Kyllähän kokoomuskin riekkui, kun Jäätteenmäki joutui ahtaalle. Ja se työreformi, siinä taisi olla kepulla liikaa valjaissa kapitalistien puolesta. Eikä se Väyrysen tahtopolitiikka aina maistunut kokoomuksellekaan."
* * *
"Maistuipas 1987. Suominen ja Taxell tekivät Väyrysen kanssa oikein kassakaappisopimuksen siltä varalta, että kansa antaa valtakirjan."
"Tuo on totta. Edellisen kerran perinteisillä porvaripuolueilla - maalaisliitto-keskustalla, kokoomuksella, RKP:lla ja lipilaareilla - oli ollut eduskuntaenemmistö 1962 vaalien jälkeen. Kuten Jansson sanoi 1987, oli porvariston kultainen hetki..."
"Totta puhelet. Ei porvariyhteistyön surkea tila yksin Kekkosesta johtunut. Kansa ei antanut valtakirjaa. Vaalikaudella 1962-66 oli porvarienemmistö. Virolaisen Jussi johti porvarihallitusta, mutta 1966 tuli vasemmistoenemmistö."
"Aivan. Ja vuodesta 1970 lähtien porvarienemmistö oli "pyhimysten ja veijarien" varassa, kuten kokoomuksen Holkeri 1979 lausahti. Holkeri ei uskaltanut tehdä hallitusta, jonka vaa´ankielenä olisivat kristilliset ja vennamolaiset."
" Ei uskaltanut, ei, mutta sama herra särki porvariston kultaisen hetken 1987. Koivisto ja Sorsa oivalsivat, mistä narusta nykäistä. Kokoomus pettää aina. Otti mieluummin sinipunan kuin sinivihreän!"
"No, joo, niinhän se meni. Kokoomusjohtaja Suomisen kunniaksi on toki sanottava, että hän yritti pitää kiinni sopimuksesta, mutta omat kävelivät yli. Holkerikin uhkaili luopuvansa 1988 presidenttiehdokkuudesta, jos Suomisen linja voittaa."
"Katsoitko muuten A-studiosta, kun kertoivat SDP:n Liikasen käyneen juoruamassa Moskovassa 1986, että presidenttiehdokkuuteen valmistautuva Väyrynen laitetaan kuriin?"
"Näin. Väyrystä kaadettiin Moskovan-kortilla. Sossut suuttuivat Väyryselle, kun tämä nosti idänkaupan ongelmat pöydälle. Demareilla oli idänkaupan värisuora. Todenpuhujalle ei löytynyt sijaa majatalossa."
* * *
"Kokoomuksen liukkauteen mennä sinipunaan 1987 vaikutti pitkä oppositiokausi. Kun hallitusovi oli raollaan, piti päästä äkkiä sisään. Pelkäsivät punamultaa."
"Oli siinä muutakin. Oikeistokokoomuslaiset halusivat maksella kalavelkoja myös Kekkosen ajoilta, vaikka UKK:n aika oli päättynyt 1981, ja mieskin jo haudassa."
"Totta. Oikeisto ei sietänyt Kekkosta, vaikka virallisesti kokoomuksen ja Kekkosen kaunat haudattiin jo 1978, kun kokoomus oli UKK-vaaliliitossa. Kekkonen etsi tilaisuutta nostaa kokoomus hallitukseen, mutta aika loppui."
"Eikös kokoomuksen ja Kekkosen välit seestyneet jo 1974, kun kokoomus tuki poikkeuslakia?"
"Niinhän se taisi olla. Ja monet fiksut kokoomuslaiset tulivat Kekkosen isänmaallisen politiikan tueksi jo Honka-liiton jälkeen 1962."
"Hei, muistellaanpas tarkemmin! Eikös työnantajajohtaja ja kokoomuksen kummisetä Hetemäki kääntänyt takkinsa jo ennen Honka-liittoa 1960, kun Kekkonen runttasi läpi Efta-sopimuksen, joka oli elintärkeä Suomen kansantaloudelle ja hyvinvoinnille."
"Niinhän se taisi olla, ja sama kaksikko veivasi EEC-sopimuksen 1970-luvun alussa. Siihen poikkeuslakikin liittyi. Moskovan käsittely vaati isänmaallista mieltä ja kovaa kanttia. Piti pitää katse pallossa, sivulle ei saanut vilkuilla eikä katsomon huudoista välittää."
* * *
"Oli se muuten kova ottelu 50 vuotta sitten. Kokoomus ja sosialistit yrittivät raivoisasti estää Kekkosen valinnan. Yleislakonkin ryökäleet lykkäsivät samalle päivälle, kun Kekkonen 1.3.1956 aloitti ensimmäisen kautensa."
"Silloin oli kokoomus tekemässä sosialistipresidenttiä, tästä Kekkosen pojan appiukosta Fagerholmista."
"Hurja oli Kekkos-kauna; mieluummin kirkosta eronnut sosialisti ja parturi kuin kirkkoon kuuluva porvari ja kalju oikeustieteen tohtori."
"Mistä se kauna? Siitäkö kun Kekkonen talvisodan alla yritti lopettaa iikollit?"
"Siitäkin varmaan. Ikiajat ovat kaupunkiporvarit ja maalaisporvarit toisiaan kampittaneet. Kokoomus ajoi kuningasta, maalaisliitto tasavaltaa. Köyhän asia, torpparivapautus..."
"Hei, mutta nyt on vuosi 2006."
"S-tana, tulisi sunnuntai, että pääsisi tästä tuskasta."
SEPPO KERÄNEN"
Lähdelinkki:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
PS. Mielipidepalstoilla - mm. HS.fi.ssä - näytään sielläkin NATO-keskustelua käytävän aidossa vedätyshengessä: kuten jo hyvissä ajoin EVA-voimien Risto E.J. Penttilän persoonassa tehdyistä avauksista saattoi päätellä, presidentinvaalikisasta suunniteltiin hyvissä ajoin varsinaista NATOonliittymiskampanjaa...
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=20&threadID=16035&tstart=0&start=0
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=16035&start=20&messageID=529840#529840""
Ilmoittaessaan vakaasta harkinnasta ja hetkeäkään epäilemättä antavansa tukensa istuvalle presidentille eli Tarja Haloselle, Taisto Tähkämaa esittää sen sijaan epäilyksen, kuinka vilpitön mahtaakaan olla Niinistön - Vanhasen -akselin tarjous siitä, että Suomen kansa joskus hamassa tulevaisuudessa saisi "kansanäänestyksellä" sitten muka ratkaista Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden.
Torstaina 26.1.2006 Suomenmaassa Keskustan kunniajäsen, ex-ministeri Taisto Tähkämaa kummastelee Matti Vanhasen ja muun keskustaeliitin nopeata siirtymistä ajamaan presidentiksi oikeiston ehdokas Sauli Niinistöä, joka Tähkämaan mielestä "vetää Suomea aktiivisesti kohti Natoa".
Tähkämaa ihmettelee varsin perustellusti, miksi Keskusta Matti Vanhasen johdolla on luopumassa hallituksen ja myös Keskustan puoluekokouksen päätöksistä "pitää Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana"?
Samaa olen ihmetellyt tässä matkan varrella itsekin - ja toivon mukaan myös moni perinteinen alkiolais-kekkoslainen keskustalainen, joiden äänestyskäyttäytyminen on oleva 29.1.2006 koko Suomen ja koko Euroopan ja jopa koko maailmankin kannalta todella suuressa arvossa - ja peräti mittaansa suuremmasta merkityksestä!
Ennen äänestyskoppiin menoa ja ratkaisevan viivamuodostelman vetoa palautan itse kullekin vielä mieleen keskustan ex-puheenjohtaja, pitkäaikainen ulkoministeri ja nykyinen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kaukaa viisaan kirjoituksen presidentinvaali- ja Nato-asetelmasta Suomenmaassa 21.10.2005:
***********************
21.10.2005 / Suomenmaa ja Länsi-Suomi /
Paavo Väyrynen: "Toivottavasti Halosen linja pitää
Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat näyttävät panevan toivonsa presidentinvaaleihin. Jäsenyyteen myönteisesti tai myötäsukaisesti suhtautuvia ehdokkaita kannustetaan kilpailemaan siitä, kuka liputtaa liittoutumisen puolesta selkeimmin. Tällä tavoin pyritään luomaan paineita presidentti Tarja Halosta kohtaan, jonka tiedetään suhtautuvan jäsenyyteen vähintäänkin pidättyvästi.
Jo pitkään Suomen Nato-jäsenyydelle on pyritty löytämään tukea mielipidemittauksista. Kansan valtaisa enemmistö on kuitenkin kerran toisensa jälkeen vastustanut jäsenyyttä. Toisaalta usein on saatu tulos, jonka mukaan kansan enemmistö uskoo kuitenkin Suomen liittyvän Natoon. Tämä tulos on ollut pakko tulkita kansan epäluottamukseksi päättäjiin ja kansavallan toimivuuteen.
Nyt on kuitenkin osattu muotoilla kysymys, johon saatua vastausta voidaan tulkita tueksi jäsenyydelle. Taloustutkimuksen kyselyssä suuri enemmistö vastusti jälleen jäsenyyttä, mutta enemmistö vastanneista - 49 prosenttia - ilmoitti hyväksyvänsä sen, jos "presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee jäsenyyttä".
Kysymys on ovelasti laadittu. Harvapa jäsenyyttä vastustaisi, jos sekä presidentillä että pääministerillä olisi sen hakemiseen perusteltu syy. Itse asiassa yllättävän moni - 37 prosenttia vastanneista - vastustaisi jäsenyyttä tässäkin tilanteessa.
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat rientäneet tulkitsemaan tulosta siten, että Suomen kansa kuitenkin "hiljaisesti" kannattaa jäsenyyttä. Lisäksi tuloksen on arvioitu ilmaisevan kansan luottamusta päättäjiä kohtaan. Maamme valtiollinen johto voi taivutella kansan jäsenyyden kannalle, sanotaan.
Mutta miksi pitäisi taivutella? Tähän kysymykseen jäsenyyden kannattajat eivät vastaa.
Jotkut puhuvat Suomen turvallisuusvajeesta, mutta eivät kerro, mikä se on ja kuinka jäsenyys sen täyttäisi. Pohjanoteeraus taitaa olla presidentti Martti Ahtisaaren esittämä perustelu, jonka mukaan Suomen tulisi liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin, jotta pääsisimme eroon kylmän sodan kauden aikaisista suomettumisväitteistä!
Presidentinvaaleissa muurin murtajaksi on ryhtynyt RKP:n Henrik Lax. Hän luo liikkumatilaa Kokoomuksen Sauli Niinistölle, jonka on nyt helpompi liputtaa avoimesti jäsenyyden puolesta. Keskustan Matti Vanhanen saattaa tuntea vetoa lähentyä näiden kahden linjaa ennen muuta mahdollisen toisen kierroksen asetelmia ajatellen.
Tarja Halosen ei ole tarpeen taipua näiden paineiden alla. Valtaisa kansan enemmistö tukee hänen linjaansa. Jos muut ehdokkaat liputtavat Nato-jäsenyyden puolesta, heidän kannattajiaan siirtyy Halosen taakse jo ensimmäisellä kierroksella.
Ainakaan Keskustan ehdokkaan ei ole viisasta haastaa Halosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan on pyrittävä saamaan esille erot eri ehdokkaiden arvoissa ja aatemaailmassa.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=53
***********************
Ja sitten vielä toinenkin - hivenen monimielisempi - kirjoitus lukusuosituksena...
Seppo Keränen näkyy kirjoittaneen ns. satraappisanomalehti Ilkkaan sangen mielenkiintoisen kolumnin otsikolla "Vuoropuhelu":
"Aiot demariruoskaa suudella ja äänestää tätä Halosta?"
"Noh, niin, mutta vaikea sitä ökyporvariakaan on äänestää. Muistat, miten Niinistö tuki Ahoa kuusi vuotta sitten?"
"Jo vain. Se oli paha juttu. Sinipunapeliä. Muistapa, miten Halonen vielä nöyryytti Ahoa eikä nimittänyt tätä Suomen Pankkiin."
"No, siinä sopassa oli kokoomuksenkin kauha. Ja onhan tämä punamultayhteistyö joten kuten klonkannut."
"Joten kuten. Mutta minä muistan ikäni, mitä demarit tekivät Jäätteenmäelle juhannuksena 2003. Sossut eivät halua tehdä yhteistyötä vahvojen keskustajohtajien kanssa. Teurastivat myös Ahon, ja Väyrysen."
"Kyllähän kokoomuskin riekkui, kun Jäätteenmäki joutui ahtaalle. Ja se työreformi, siinä taisi olla kepulla liikaa valjaissa kapitalistien puolesta. Eikä se Väyrysen tahtopolitiikka aina maistunut kokoomuksellekaan."
* * *
"Maistuipas 1987. Suominen ja Taxell tekivät Väyrysen kanssa oikein kassakaappisopimuksen siltä varalta, että kansa antaa valtakirjan."
"Tuo on totta. Edellisen kerran perinteisillä porvaripuolueilla - maalaisliitto-keskustalla, kokoomuksella, RKP:lla ja lipilaareilla - oli ollut eduskuntaenemmistö 1962 vaalien jälkeen. Kuten Jansson sanoi 1987, oli porvariston kultainen hetki..."
"Totta puhelet. Ei porvariyhteistyön surkea tila yksin Kekkosesta johtunut. Kansa ei antanut valtakirjaa. Vaalikaudella 1962-66 oli porvarienemmistö. Virolaisen Jussi johti porvarihallitusta, mutta 1966 tuli vasemmistoenemmistö."
"Aivan. Ja vuodesta 1970 lähtien porvarienemmistö oli "pyhimysten ja veijarien" varassa, kuten kokoomuksen Holkeri 1979 lausahti. Holkeri ei uskaltanut tehdä hallitusta, jonka vaa´ankielenä olisivat kristilliset ja vennamolaiset."
" Ei uskaltanut, ei, mutta sama herra särki porvariston kultaisen hetken 1987. Koivisto ja Sorsa oivalsivat, mistä narusta nykäistä. Kokoomus pettää aina. Otti mieluummin sinipunan kuin sinivihreän!"
"No, joo, niinhän se meni. Kokoomusjohtaja Suomisen kunniaksi on toki sanottava, että hän yritti pitää kiinni sopimuksesta, mutta omat kävelivät yli. Holkerikin uhkaili luopuvansa 1988 presidenttiehdokkuudesta, jos Suomisen linja voittaa."
"Katsoitko muuten A-studiosta, kun kertoivat SDP:n Liikasen käyneen juoruamassa Moskovassa 1986, että presidenttiehdokkuuteen valmistautuva Väyrynen laitetaan kuriin?"
"Näin. Väyrystä kaadettiin Moskovan-kortilla. Sossut suuttuivat Väyryselle, kun tämä nosti idänkaupan ongelmat pöydälle. Demareilla oli idänkaupan värisuora. Todenpuhujalle ei löytynyt sijaa majatalossa."
* * *
"Kokoomuksen liukkauteen mennä sinipunaan 1987 vaikutti pitkä oppositiokausi. Kun hallitusovi oli raollaan, piti päästä äkkiä sisään. Pelkäsivät punamultaa."
"Oli siinä muutakin. Oikeistokokoomuslaiset halusivat maksella kalavelkoja myös Kekkosen ajoilta, vaikka UKK:n aika oli päättynyt 1981, ja mieskin jo haudassa."
"Totta. Oikeisto ei sietänyt Kekkosta, vaikka virallisesti kokoomuksen ja Kekkosen kaunat haudattiin jo 1978, kun kokoomus oli UKK-vaaliliitossa. Kekkonen etsi tilaisuutta nostaa kokoomus hallitukseen, mutta aika loppui."
"Eikös kokoomuksen ja Kekkosen välit seestyneet jo 1974, kun kokoomus tuki poikkeuslakia?"
"Niinhän se taisi olla. Ja monet fiksut kokoomuslaiset tulivat Kekkosen isänmaallisen politiikan tueksi jo Honka-liiton jälkeen 1962."
"Hei, muistellaanpas tarkemmin! Eikös työnantajajohtaja ja kokoomuksen kummisetä Hetemäki kääntänyt takkinsa jo ennen Honka-liittoa 1960, kun Kekkonen runttasi läpi Efta-sopimuksen, joka oli elintärkeä Suomen kansantaloudelle ja hyvinvoinnille."
"Niinhän se taisi olla, ja sama kaksikko veivasi EEC-sopimuksen 1970-luvun alussa. Siihen poikkeuslakikin liittyi. Moskovan käsittely vaati isänmaallista mieltä ja kovaa kanttia. Piti pitää katse pallossa, sivulle ei saanut vilkuilla eikä katsomon huudoista välittää."
* * *
"Oli se muuten kova ottelu 50 vuotta sitten. Kokoomus ja sosialistit yrittivät raivoisasti estää Kekkosen valinnan. Yleislakonkin ryökäleet lykkäsivät samalle päivälle, kun Kekkonen 1.3.1956 aloitti ensimmäisen kautensa."
"Silloin oli kokoomus tekemässä sosialistipresidenttiä, tästä Kekkosen pojan appiukosta Fagerholmista."
"Hurja oli Kekkos-kauna; mieluummin kirkosta eronnut sosialisti ja parturi kuin kirkkoon kuuluva porvari ja kalju oikeustieteen tohtori."
"Mistä se kauna? Siitäkö kun Kekkonen talvisodan alla yritti lopettaa iikollit?"
"Siitäkin varmaan. Ikiajat ovat kaupunkiporvarit ja maalaisporvarit toisiaan kampittaneet. Kokoomus ajoi kuningasta, maalaisliitto tasavaltaa. Köyhän asia, torpparivapautus..."
"Hei, mutta nyt on vuosi 2006."
"S-tana, tulisi sunnuntai, että pääsisi tästä tuskasta."
SEPPO KERÄNEN"
Lähdelinkki:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
PS. Mielipidepalstoilla - mm. HS.fi.ssä - näytään sielläkin NATO-keskustelua käytävän aidossa vedätyshengessä: kuten jo hyvissä ajoin EVA-voimien Risto E.J. Penttilän persoonassa tehdyistä avauksista saattoi päätellä, presidentinvaalikisasta suunniteltiin hyvissä ajoin varsinaista NATOonliittymiskampanjaa...
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=20&threadID=16035&tstart=0&start=0
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=16035&start=20&messageID=529840#529840""
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keskusta teki oikein suositellessaan Niinistöä Vanhasen kannattajille.
Ei kannata mennä mukaan uskomaan demareiden likasankopolitikointia Natosta, jolla he koettavat pelotella epävarmoja äänestäjiä, sillä, että Niinistö muka veisi heti Suomen Natoon.
Tässä silsää asiasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013604166
Nimimerkki "Jaba_43" näkyy sitoutuneen oikein kolmessa vuorossa kirjoittamaan oikeiston ehdokasta, europankkiiri Sauli Niinistöä keskustalaisen maakunta- ja muunkin köyhälistön sydämiin!
Itse toivoisin ainakin tällä keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetulla sivustolla hieman syvällisempää pohdintaa siitä, mistä keskustaeliitin suoraviivaiselta näyttävässä siirtymisessa oikeistoehdokkaan taakse onkaan kysymys.
"Historia toistaa itseään", tavataan sanoa.
Siksi muistelenkin mieluusti aikoja noin 35 vuoden takaa, jolloin keskustan edellinen raittiusmiespuheenjohtaja tyystin selvinpäin oli viemässä puoluettaan vaalitappiosta vaalitappiooon.
Koska valmista mietelmää on tuolta(kin) ajoilta - siis syksyltä 1970 - olemassa, siteeraan sitä tässä seuraavaksi:
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle
kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset
tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään
taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista
ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman
suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä
yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on
monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene
edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä.
Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu
kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole
demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu
tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset
seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan
pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen
kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen
ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen
välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys
edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä.
Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla
ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este.
Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus.
Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen
uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa
radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä
yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös
vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia
ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan
myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen
keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden
johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä.
Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki.
Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä,
radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta
se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään
turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean
kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu,
jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai
”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää
myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen.
Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi,
että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi
tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava
oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on
rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston
ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”,
jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä
seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja,
ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)] - -" /
Lue lisää kriittistä Vanhasen "keskusta"politiikan jos toki muunkin "valtiojohdon" arviointia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013335088
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228#22000000005114228
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012347218#22000000012347218
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012327838
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000103&posting=22000000012284245
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428
Tilanne on niin yleispoliittisesti kuin keskustankin kannalta kutakuinkin vastaavanlainen nyt kuin mitä se oli v. 1970; puoluejohtaja Matti Vanhanen on ns. punamultahallituksen pääministeri ja on nyt tekemässä samanaikaisesti - suhteellisen myönteisesti edenneestä yhteistyöstä huolimatta - avointa irtiottoa puhtaan porvaripolitiikan suuntaan!
Kysymys lienee varmaan nyt, kuten oli kaiketi Johannes Virolaisen puheenjohtaja-aikoihinkin - "arvoista". Nimenomaan on kysymys "vanhoillis-porvarillisista" ja/tai "mitäänsanomattoman liberalistisista ajatusrakennelmista", joita jos juuri mitä edustaa pääministeri Matti Vanhasen "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu.
Olen kyseisenlaisen ajatusmaailman oikeutusta sarkastisesti kritikoinut kysymyksellä: "Mitä eroa on sepällä ja kapitalistilla?" Siihenhän luonteva ja pätevä vastaus on seuraavassa kansanviisaudessa: "Kukaan ei ole seppä syntyessään..."
"- - Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan
myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen
keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden
johtopäätökset menevät eri suuntiin", tuli kirjoitetuksi 13.10.1970 ilmestyneen "Otollisen Ajan" pääkirjoituspalstalla.
Saman analyysin voi täysin pätevästi tehdä Matti Vanhasen johtaman Suomen Keskusta rp:n politiikasta presidentinvaalitilanteessa v. 2006.
Matti Vanhanen on heti kesällä 2003 - ilman enempiä omia ansioitaan niin keskustan johtoon kuin pääministeriksikin noustuaan - liputtanut avoimesti oikeisto-opportunistisen hallinnointilinjan puolesta. Matkan varrella tämä arjalaisittain väritön sosiobiologin poika on villiintynyt tekemään ulko- ja turvallisuuspoliittisissa arvioissaan Suomesta "EU:n etulinjan maata" ja ollut täydestä sydämestään mm. estämässä Suomen kansaa pääsemään äänestämästä EU:n perustuslakisopimuksesta, minkä ratifiointiin - eilisiltaisen mtv-vaalitentin perusteella - voidaan arvioida parivaljakolla Niinistö - Vanhanen olevan aivan perusteellinen hoppu!
Pääministerinä puoluejohtaja Vanhanen on myös hokemasta päästyäänkin korostanut kritiikittömässä "transatlanttisuudessaan" Suomen, EU:n ja Yhdysvaltojen "yhteisiä arvoja", joille toki niin Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain perustuslain ylevistä periaatteista puhuttaessa toki onkin löydettävissä historiallisia yhtenevyyksiä.
Mutta suhteessa tämän ajan politiikkaan olisi todella kiintoisaa kuulla, mitä "yhteisiä arvoja" Niinistön - Vanhasen -akseli on tivaamassa esimerkiksi suhteessa 20.3.2003 kansainvälisen oikeuden normien vastaisesti toteutettuun hyökkäykseen suvereeniin Irakin valtioon? Tai mitä "arvojen yhteisyyttä" parivaljakko Niinistö - Vanhanen kokee suhteessa Abu Ghraibin ja Guantanamon vankiloihin ja CIA:n vankikidutuslentoihin Euroopan Unionin ja Suomenkin ilmatilan ja lentokenttien kautta.
Euroopan Neuvoston selvitysmies Dick Martyn mukaan ei voi olla epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki keskeiset EU-valtiot ja niiden poliittiset johtajat olisi olleet tietoisia siitä, miten USA:n nykyjohto on vuosikausia "ulkoistanut" terroristeiksi väittämiensä ihmisten kidutuksen maihihin, joiden toimintatavoista voivat sitten väittää olevansa korkeintaan sangen vähän jos ollenkaan vastuussa.
Moinen "arvoyhteisöllinen" meno on ollut ja on edelleen irvokasta! Ja pienen suvereenin Suomen ja sen kansan kannalta semmoisen politiikan - vaikkakin vain ns. hiljainen tai passiivinen - hyväksyminen on sekä vastuutonta että vaaarallista.
Presidentinvaalissa 29.1.2006 jokaisen Suomen itsenäisyyttä ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia arvostavan ja vaalivan on syytä tietää, että hän on itse asiassa äänestämässä paitsi oman koskemattomuutensa kaikkien maailman kansalaisten loukkamattomien ihmisoikeuksien puolesta.
Suoraan sanoen kehottaisin lopuksi: "äänestä henkesi edestä..."