Vaalikeskusteluissa käytävä turvallisuuspoliittinen keskustelu on näpertelyä. Oikea turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, jonka aikajänne on minimissään yksi sukupolvi eli noin 25 vuotta.
Alla muutama esimerkki historiasta:
1. Omavaraisuus ravinnon tuotannossa luotiin viimeksi noin sadan vuoden aikana. 1860 luvun nälkävuosien jälkeen ryhdyttiin tähän työhön ja vasta 1970 luvulla alettiin painiskelemaan ylituotanto-ongelmien kanssa.
2. Suomalainen identiteetti ja maanpuollustustahto luotiin kymmenien vuosien aikana, kun Runeberg, Lönruut, Kivi, Sibelius, Gallen-Kallela ja muut toivat suomalaisuutta esiin ja hitsasivat meistä oikeaa kansakuntaa. Tämän työn seurauksena meille syntyi Maammelaulu, jääkäriliike ja tahto olla oman onnensa seppä. Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme halua.
Vielä on maanpuolustustahto suhteellisen korkealla, mutta vasemmistolainen näivettävä politiikka vie vastuunottokyvyn yksilöiltä ja kansalta. Kansalaisoikeudet kiinnostavat kaikkia, mutta ketkä kansalaiset kantavat vastuun? Rooman valtakunnassa kansalaisuuden ja äänioikeuden saivat vain armeijan käyneet.
3. Puolustusvoimien runko luotiin myöskin kymmenien vuosien aikana ja sen kehitystä tuki erinomaisesti suojeluskuntatoiminta. Miehet osasivat liikkua luonnossa ja elää/asua luonnossa ja fyysinen kunto oli kohdallaan. Asejärjestelmien yhteensovittamien ja aselajien yhteistyö viimeistään toisen maailmansodan taisteluissa hioitui kohdalleen. Nykyinen toiminnantasolla oleva epäselvä tilanne haittaa puolustusvoimien tehokkuutta. Toisaalta ollaan tekemässä armeijasta NATO yhteensopivaa ja toisaalta sanotaan, että NATO:on ei olla menossa. Valtionjohto kuvittelee, että tässä asiassa voidaan olla puoliksi raskaana.
4. Satojen vuosien aikana kirkon ylläpitämä arvojärjestelmä kehitti kaikille suomalaisille samanlaiset perusarvot. Vasemmiston tekemä systemaattinen kymmeniä vuosia kestänyt kirkon toiminnan aliarviointi ja liiallisen vapaamielinen suhtautuminen kaikkeen vain de facto suvaitsevuuden nimissä on tuhomassa yhteistä arvopohjaamme. Yhtenäinen arvopohja on kuitenkin todella tärkeä, jos tulee tiukka paikka ja yhteistä asiaa lähdetään puolustamaan.
Maailma muuttuu, uhkia tulee ja menee. Mutta se joka haluaa rauhaa, varustautuu sotaan. Sota ei todennäköisesti syty seuraavalla presidenntikaudella, muuta todennäköisesti joskus. Ensimmäinen maailmansota oli aikalaisten mukaan sota joka lopetti kaikki sodat. Kuinkas sitten kävikään. Suomen ja Venäjän historia on erinäisten rauhansopimusten historiaa 1300 luvulta 1900-luvun puoliväliin. Keskimäärin 50 vuoden välein on jokin sota loppunut.
Alla muutama esimerkki historiasta:
1. Omavaraisuus ravinnon tuotannossa luotiin viimeksi noin sadan vuoden aikana. 1860 luvun nälkävuosien jälkeen ryhdyttiin tähän työhön ja vasta 1970 luvulla alettiin painiskelemaan ylituotanto-ongelmien kanssa.
2. Suomalainen identiteetti ja maanpuollustustahto luotiin kymmenien vuosien aikana, kun Runeberg, Lönruut, Kivi, Sibelius, Gallen-Kallela ja muut toivat suomalaisuutta esiin ja hitsasivat meistä oikeaa kansakuntaa. Tämän työn seurauksena meille syntyi Maammelaulu, jääkäriliike ja tahto olla oman onnensa seppä. Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme halua.
Vielä on maanpuolustustahto suhteellisen korkealla, mutta vasemmistolainen näivettävä politiikka vie vastuunottokyvyn yksilöiltä ja kansalta. Kansalaisoikeudet kiinnostavat kaikkia, mutta ketkä kansalaiset kantavat vastuun? Rooman valtakunnassa kansalaisuuden ja äänioikeuden saivat vain armeijan käyneet.
3. Puolustusvoimien runko luotiin myöskin kymmenien vuosien aikana ja sen kehitystä tuki erinomaisesti suojeluskuntatoiminta. Miehet osasivat liikkua luonnossa ja elää/asua luonnossa ja fyysinen kunto oli kohdallaan. Asejärjestelmien yhteensovittamien ja aselajien yhteistyö viimeistään toisen maailmansodan taisteluissa hioitui kohdalleen. Nykyinen toiminnantasolla oleva epäselvä tilanne haittaa puolustusvoimien tehokkuutta. Toisaalta ollaan tekemässä armeijasta NATO yhteensopivaa ja toisaalta sanotaan, että NATO:on ei olla menossa. Valtionjohto kuvittelee, että tässä asiassa voidaan olla puoliksi raskaana.
4. Satojen vuosien aikana kirkon ylläpitämä arvojärjestelmä kehitti kaikille suomalaisille samanlaiset perusarvot. Vasemmiston tekemä systemaattinen kymmeniä vuosia kestänyt kirkon toiminnan aliarviointi ja liiallisen vapaamielinen suhtautuminen kaikkeen vain de facto suvaitsevuuden nimissä on tuhomassa yhteistä arvopohjaamme. Yhtenäinen arvopohja on kuitenkin todella tärkeä, jos tulee tiukka paikka ja yhteistä asiaa lähdetään puolustamaan.
Maailma muuttuu, uhkia tulee ja menee. Mutta se joka haluaa rauhaa, varustautuu sotaan. Sota ei todennäköisesti syty seuraavalla presidenntikaudella, muuta todennäköisesti joskus. Ensimmäinen maailmansota oli aikalaisten mukaan sota joka lopetti kaikki sodat. Kuinkas sitten kävikään. Suomen ja Venäjän historia on erinäisten rauhansopimusten historiaa 1300 luvulta 1900-luvun puoliväliin. Keskimäärin 50 vuoden välein on jokin sota loppunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitit asiaa, vaikka olinkin haistavinani kepulaisen tuulahduksen, olenko väärässä?
Luotat kenties Talvisodan ihmeen toistumiseen?
Venäjä on aina tullut meille, kun sillä on ollut välirikko länsivaltain kanssa, lähtien Paavin ajoista, jolloin Suomi ja Baltia olivat ainoat pakanamaat Lännen Rooman kirkon ja Idän Bysantin välillä. Silloinkin Venäjä tuli tänne vain saadakseen maamme ennen Länttä. Oli kyse kilpailusta.
Sen jälkeen Venäjä on aina tullut tänne, kun sillä on ollut välirikko Lännen kanssa, milloin Ruotsin, milloin Saksan kanssa.
Eli Venäjä tulee taas tänne, kun sillä on seuraavan kerran välirikko Lännen kanssa.
Silloin on parempi, että Suomi kuuluu Länteen ja NATO:oon.
Luotan siihen, että periksiantamattomuus joka ylittää älykkyyden, toisin sanoen sisu, yhdessä ennakoinnin ja erilaisten valmistelujen kanssa voi tuottaa uuden ihmeen.
Kivääri otetaan susimetsälle mukaan, jos susi tulee vastaan niin on millä ampua.
Minä äänestän Niinistöä myöskin tulevana sunnuntaina. Niinistö on kahdesta ehdokkaasta se, joka osoittaa pro-aktiivista otetta. Istuva presidentti ei ole osoittanut merkkejä strategisesta suunnittelukyvystä ainoastaan jonkinlaisesta kyvystä reagoida jälkikäteen tapahtumiin.