-
Operaatio taivas maasta
Maaseudun, palveluelinkeinon, työllisyyden ja mielenterveyden pelastamiseksi haluaisin - Kainuussa syntyneenä ja kasvaneena - käynnistää Suomessa projektin, jonka päämääränä olisi tehdä tästä maasta houkutteleva sekä maksukykyisille matkailijoille että omille asukkaille. Olkoon sen nimi TAIVAS MAASTA.
Suomi ei ole enää kaunis maa, se on muutettu rumaksi kaavoituksella ja rakentamisella, lopusta ovat huolehtineet yhdenmukaistavat määräykset. Asiallisesti ottaen kaikkien pienten kaupunkien ja kylien keskustat on tehty luotaantyöntäviksi. Yritykset houkutella matkailijoita keinotekoisiin lepäilykeskuksiin ja maaseutumuseoihin kuihtuvat väistämättä.
Turisti haluaa tulla sinne, missä asukkaat itse viihtyvät.
On siis rakennettava keskustat uudenlaisiksi, ihmisiä kokoaviksi. Pitää löytyä paikka, jossa tuntee päässeensä perille. Yleensä se on tori, jota reunustavat viehättävät, paikkakunnalle tyypilliset talot, kahvilat, myymälät. Lasista laaditut kauppakeskukset vievät ajan ja paikan tajun, kaikkialla samat brandyt ja logot.
Kylien keskustoille pitäisi palauttaa elävä ilme. Tässä ovat vaikka Potemkinin kulissit paikallaan: julkisivut uusiksi, turhat ajoväylät mutkille vanhojen raittien mukaisesti, puut niiden reunoille, arkkitehdit ja rakennustarkastajat estetiikan ja yhdyskuntasuunnittelun työpajoihin.
Hotellien sijaan tarvitaan lisää tasokasta talomajoitusta. Maatalousmuseoiden sijaan kestävän kehityksen toimia, luomuviljelyä lähituotantoa matkailijoiden ateriointitarpeisiin. Kanarian Lanzarotella yksi ainoa arkkitehti sai aikaan koko saaren kohennuksen, muistomerkit otettiin tuottavaan käyttöön. Meillä voisi olla suuret osat maata (Kainuu, Pohjois-Karjala) elävää maalaisnostalgiaa, turisteja hyörimässä mukana heinänteossa, halkosavotassa ja vanhan ajan monieläinnavetoissa lypsyllä, juustonteossa, voita kirnuamassa…
Työttömät siis töihin maata jälleenrakentamaan. Oman paikkakunnan olosuhteiden parantaminen ja uuden elämän mahdollisuus motivoisi varmasti paremmin kuin ankeassa pubissa lymyily. (Se pubikin pitäisi muuttaa viihtyisäksi.) Pienet ja keskisuuret yrittäjät saisivat potkua toimintaan, kun työvoimamaksuja karsittaisiin ja hallintopalvelujen tuotantoa keskitettäisiin; alennettu verotus houkuttelisi koulutettuja ja lapsiperheitä.
Suomi pitäisi saada näyttämään ja tuntumaan jälleen Suomelta, mutta ilman tuohivirsuvenkoilua. Maailman nostalgian osoite on aika sotien ja maaltamuuton välissä: kun tiellä kulkivat autojen lisäksi myös hevoset, kun lehmät huiskivat hyttysiä laitumilla, kun talon erotti toisesta ja paikkakunnan tunnisti kirkosta ja torista, kun avoimista ikkunoista levisi paistettujen ahventen ja lihapullien tuoksu, kun tuomet tuoksuivat virtojen rannoilla ja reet ja potkukelkat kyyditsivät joulukirkkoon, ja kellojen soitto aloitti pyhän ja lauantaitanssien odotuksen.
Raija Oranen
kirjailija
--------------------
Miksi Niinistö ?
Jouduin valintatilanteeseen Halonen vai Niinistö, kun vihreiden ehdokas
Heidi Hautala ei päässyt kisassa toiselle kierrokselle. Kuusi vuotta sitten
samassa tilanteessa valintani oli Halonen - nyt Niinistö. Miksi? Siksi,
että luotan Niinistön kykyyn ja haluun toimia ympäristön hyväksi sekä
kasvihuoneilmiön rajoittamisessa että Itämeren suojelemisessa.
Ympäristökysymysten ohella minulle tärkeitä politiikan alueita ovat paitsi
talouspolitiikka myös liikennepolitiikka ja terveyspolitiikka sekä
tasa-arvokysymykset. Sinänsä nämä eivät ole presidentin suorassa
päätösvallassa, mutta presidentti on näilläkin aloilla vahva
suunnannäyttäjä, jos niin haluaa.
Ekonomistina arvostan Niinistön talouspoliittisia linjauksia, jotka
vahvistavat kansantaloutta. Jos talous on terveellä pohjalla, silloin kertyy
enemmän jaettavaa mm. joukkoliikennehankkeisiin ja terveyspalveluiden
tuottamiseen. Lisäksi uskon, että Niinistön kaudella huippuvirkoihin
nimitetään muitakin kuin demareita tai miehiä eli paikat jaetaan pätevyyden
perusteella. Tästä on näyttöä ainakin silloin, kun Niinistö toimi
valtiovarainministerinä. Tällä kierroksella feministikin voi äänestää miestä!
Lisäksi on tärkeää, että presidentti on riippumaton etujärjestöistä.
Hannele Luukkainen
kaupunginvaltuutettu (vihreä)
valtiotieteen lisensiaatti
----------
Haaveita, luovuutta ja uskallusta
Sauli Niinistö puhuu työn puolesta. Itse puhun pätkätyön puolesta!
Tosin pätkiä nimitän projekteiksi, produktioiksi, keikoiksi…
Työskentelen siis free-lancerina, kuten suuri osa kulttuurikentän työntekijöistä.
Olemme tottuneet kantamaan vastuuta omasta työllistymisestämme ja kestämään "elämäntapamme"niin hyviä kuin huonojakin puolia, olemmehan sen itse valinneet.
Freelancerin elämänhallintaan kuuluu jatkuva uusiutumis-, riskinotto- sekä itseohjattavuusvaatimus. Keskinäinen kilpailu on kovaa, työn laatu on jatkuvan kritiikin kohteena, eikä vertaistukea ole aina tarjolla. Ajoittain työskentely on hyvin yksinäistä.
Etätyöskentely on ollut meidän tapamme elää jo ennen ko. termin syntymistä.
Visionäärit ovat tulevaisuusseminaareissa jo hyvän tovin puhuneet tämän tyyppisen työn lisääntymisestä huomisen yhteiskunnassa. Näin työtä riittäisi useammille ja aikaa jäisi myös perheelle, harrastuksille ja haaveilulle.
Suvantokaudet , ajoittaiset uupumiset ja motivaatiokriisit joudumme hyväksymään väistämättömänä osana ihmiselämää. Ei siitä käy pätkätöitä syyttäminen!
Luovuus vaatiikin ajoittain joutilaisuutta, pakottomuutta.
Täytyy tyhjentyä, jotta voisi taas täyttyä!
Ilman haaveita, luovuutta ja uskallusta ei Suomella ole tulevaisuutta!
Tämän tietää Sauli Niinistö erinomaisen hyvin!
Hän nimittää niitä sanoin"näkyä, kykyä ja sisua"!
Luotan siihen ,että Niinistön lähtiessä maailmalle edustamaan Suomea, mukaan pääsevät elinkeinoelämän edustajien ohella myös kulttuurielämän edustajat!
Kulttuuriviennin on vihdoin aika saada todellista, konkreettista vetoapua valtion ylimmältä johdolta kauniiden puheiden ja hyvän tahdon sijasta!
Tehkäämme siis työtä puolivallattomasti - luovasti!
Raakel Lignell,
tuottaja
Operaatio taivas maasta
Maaseudun, palveluelinkeinon, työllisyyden ja mielenterveyden pelastamiseksi haluaisin - Kainuussa syntyneenä ja kasvaneena - käynnistää Suomessa projektin, jonka päämääränä olisi tehdä tästä maasta houkutteleva sekä maksukykyisille matkailijoille että omille asukkaille. Olkoon sen nimi TAIVAS MAASTA.
Suomi ei ole enää kaunis maa, se on muutettu rumaksi kaavoituksella ja rakentamisella, lopusta ovat huolehtineet yhdenmukaistavat määräykset. Asiallisesti ottaen kaikkien pienten kaupunkien ja kylien keskustat on tehty luotaantyöntäviksi. Yritykset houkutella matkailijoita keinotekoisiin lepäilykeskuksiin ja maaseutumuseoihin kuihtuvat väistämättä.
Turisti haluaa tulla sinne, missä asukkaat itse viihtyvät.
On siis rakennettava keskustat uudenlaisiksi, ihmisiä kokoaviksi. Pitää löytyä paikka, jossa tuntee päässeensä perille. Yleensä se on tori, jota reunustavat viehättävät, paikkakunnalle tyypilliset talot, kahvilat, myymälät. Lasista laaditut kauppakeskukset vievät ajan ja paikan tajun, kaikkialla samat brandyt ja logot.
Kylien keskustoille pitäisi palauttaa elävä ilme. Tässä ovat vaikka Potemkinin kulissit paikallaan: julkisivut uusiksi, turhat ajoväylät mutkille vanhojen raittien mukaisesti, puut niiden reunoille, arkkitehdit ja rakennustarkastajat estetiikan ja yhdyskuntasuunnittelun työpajoihin.
Hotellien sijaan tarvitaan lisää tasokasta talomajoitusta. Maatalousmuseoiden sijaan kestävän kehityksen toimia, luomuviljelyä lähituotantoa matkailijoiden ateriointitarpeisiin. Kanarian Lanzarotella yksi ainoa arkkitehti sai aikaan koko saaren kohennuksen, muistomerkit otettiin tuottavaan käyttöön. Meillä voisi olla suuret osat maata (Kainuu, Pohjois-Karjala) elävää maalaisnostalgiaa, turisteja hyörimässä mukana heinänteossa, halkosavotassa ja vanhan ajan monieläinnavetoissa lypsyllä, juustonteossa, voita kirnuamassa…
Työttömät siis töihin maata jälleenrakentamaan. Oman paikkakunnan olosuhteiden parantaminen ja uuden elämän mahdollisuus motivoisi varmasti paremmin kuin ankeassa pubissa lymyily. (Se pubikin pitäisi muuttaa viihtyisäksi.) Pienet ja keskisuuret yrittäjät saisivat potkua toimintaan, kun työvoimamaksuja karsittaisiin ja hallintopalvelujen tuotantoa keskitettäisiin; alennettu verotus houkuttelisi koulutettuja ja lapsiperheitä.
Suomi pitäisi saada näyttämään ja tuntumaan jälleen Suomelta, mutta ilman tuohivirsuvenkoilua. Maailman nostalgian osoite on aika sotien ja maaltamuuton välissä: kun tiellä kulkivat autojen lisäksi myös hevoset, kun lehmät huiskivat hyttysiä laitumilla, kun talon erotti toisesta ja paikkakunnan tunnisti kirkosta ja torista, kun avoimista ikkunoista levisi paistettujen ahventen ja lihapullien tuoksu, kun tuomet tuoksuivat virtojen rannoilla ja reet ja potkukelkat kyyditsivät joulukirkkoon, ja kellojen soitto aloitti pyhän ja lauantaitanssien odotuksen.
Raija Oranen
kirjailija
--------------------
Miksi Niinistö ?
Jouduin valintatilanteeseen Halonen vai Niinistö, kun vihreiden ehdokas
Heidi Hautala ei päässyt kisassa toiselle kierrokselle. Kuusi vuotta sitten
samassa tilanteessa valintani oli Halonen - nyt Niinistö. Miksi? Siksi,
että luotan Niinistön kykyyn ja haluun toimia ympäristön hyväksi sekä
kasvihuoneilmiön rajoittamisessa että Itämeren suojelemisessa.
Ympäristökysymysten ohella minulle tärkeitä politiikan alueita ovat paitsi
talouspolitiikka myös liikennepolitiikka ja terveyspolitiikka sekä
tasa-arvokysymykset. Sinänsä nämä eivät ole presidentin suorassa
päätösvallassa, mutta presidentti on näilläkin aloilla vahva
suunnannäyttäjä, jos niin haluaa.
Ekonomistina arvostan Niinistön talouspoliittisia linjauksia, jotka
vahvistavat kansantaloutta. Jos talous on terveellä pohjalla, silloin kertyy
enemmän jaettavaa mm. joukkoliikennehankkeisiin ja terveyspalveluiden
tuottamiseen. Lisäksi uskon, että Niinistön kaudella huippuvirkoihin
nimitetään muitakin kuin demareita tai miehiä eli paikat jaetaan pätevyyden
perusteella. Tästä on näyttöä ainakin silloin, kun Niinistö toimi
valtiovarainministerinä. Tällä kierroksella feministikin voi äänestää miestä!
Lisäksi on tärkeää, että presidentti on riippumaton etujärjestöistä.
Hannele Luukkainen
kaupunginvaltuutettu (vihreä)
valtiotieteen lisensiaatti
----------
Haaveita, luovuutta ja uskallusta
Sauli Niinistö puhuu työn puolesta. Itse puhun pätkätyön puolesta!
Tosin pätkiä nimitän projekteiksi, produktioiksi, keikoiksi…
Työskentelen siis free-lancerina, kuten suuri osa kulttuurikentän työntekijöistä.
Olemme tottuneet kantamaan vastuuta omasta työllistymisestämme ja kestämään "elämäntapamme"niin hyviä kuin huonojakin puolia, olemmehan sen itse valinneet.
Freelancerin elämänhallintaan kuuluu jatkuva uusiutumis-, riskinotto- sekä itseohjattavuusvaatimus. Keskinäinen kilpailu on kovaa, työn laatu on jatkuvan kritiikin kohteena, eikä vertaistukea ole aina tarjolla. Ajoittain työskentely on hyvin yksinäistä.
Etätyöskentely on ollut meidän tapamme elää jo ennen ko. termin syntymistä.
Visionäärit ovat tulevaisuusseminaareissa jo hyvän tovin puhuneet tämän tyyppisen työn lisääntymisestä huomisen yhteiskunnassa. Näin työtä riittäisi useammille ja aikaa jäisi myös perheelle, harrastuksille ja haaveilulle.
Suvantokaudet , ajoittaiset uupumiset ja motivaatiokriisit joudumme hyväksymään väistämättömänä osana ihmiselämää. Ei siitä käy pätkätöitä syyttäminen!
Luovuus vaatiikin ajoittain joutilaisuutta, pakottomuutta.
Täytyy tyhjentyä, jotta voisi taas täyttyä!
Ilman haaveita, luovuutta ja uskallusta ei Suomella ole tulevaisuutta!
Tämän tietää Sauli Niinistö erinomaisen hyvin!
Hän nimittää niitä sanoin"näkyä, kykyä ja sisua"!
Luotan siihen ,että Niinistön lähtiessä maailmalle edustamaan Suomea, mukaan pääsevät elinkeinoelämän edustajien ohella myös kulttuurielämän edustajat!
Kulttuuriviennin on vihdoin aika saada todellista, konkreettista vetoapua valtion ylimmältä johdolta kauniiden puheiden ja hyvän tahdon sijasta!
Tehkäämme siis työtä puolivallattomasti - luovasti!
Raakel Lignell,
tuottaja
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.