minä olen vakaasti aikonut mennä kyllä tulevana lauantaina eli just sapattina adventtikirkkoon. tuntuu olevan jumalattomien vihaama seurakunta. tuntuu että he ovat oikeassa ja muut väärässä.
vakaasti aion
kuulevainen
6324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunteiden perässä ne muutkin on adventtikirkkoon menneet. Siellä kun on ihmisen lihalle sopivampi jumala ja ihmiselle sopivampi toinen evankeliumi. Voi ihan omin avuin olla "uskovainen" jopa parempi kuin muut. Ei tarvitse jättäytyä Jumalan käsiin Hänen arvosteltavakseen ja rangaistavakseen eikä ottaa Jeesukselta armopalaa, sehän olisi peräti alentavaa, eikö!
Tervetuloa kirkkoon Jumalan palveltavaksi. Sapatti on Jeesuksen siunaama asetus ja hänen seurassaan sapatti on ilon päivä. Joka sapatti saa syntyä uudesti uutta viikkoa varten ja ns. akut ladattua työviikkoa varten.
Milloin sinä ehdit töitä tehdä?
Vai onko netissä kirjoittelukin työtä?
Rauhaa, kiitos ja tervetuloa
Kiitos Herralle
Mene´ja tule kirkkoon, olet sydämelliesti tervetullut!
Koe rauha, ja rakkaus.
Ymmärrä kuitenkin että ihmisiä olemme kaikki.
Katso vain yksin Kristukseen aina.
Varmasti monet haluavat Sinua kätellä ja jutella, mutta kukaan esitä vaatimuksia.
Juttele pastorin kanssa mielellään.
Ihan omilla ehdoillasi saat olla toki.
Jumalan siunausta paljon
Tervetuloa kirkkoon
jari laurila
Se on ihmeellistä täsmähoitoa, mitä sapattisin kirkossa saan. Rukoilen puhujien puolesta ja sitten itseni puolesta että voisin vastaanottaa ne siunaukset joita Jumala on minulle varannut.
Minä menen vastaanottamaan jotain mitä Jumala on etukäteen minulle varannut,se on ihmeellistä.
Kun istun kirkon penkkiin syvä ilo ja rauha laskeutuu sydämeen. Olo on kuin pumpulissa,aivankuin hemmotteluhoidossa.
Eräs vakava etsijä ja synnintunnossa oleva yksinhuoltaja äiti meni kansakoulun ala-asteen opettajan neuvosta seurantalon kokoussaliin armollista apua hätäänsä etsimään. Kun hän takapenkille istuutui, niin hän kietaisi takkinsa tiukasti ympärilleen samalla peläten, ettei vaan olisi lahkolaisia? Alkulaulua ruvettiin laulamaan: "Jeesuksen armahan kädet ja helma, sydänkin armoinen avattu on. Onkohan syytä siis nääntyä kellään, avoin kun autuuden satama on." Tämä sama äiti kertoi minulle myöhemmin, että tuon laulun aikana hän risti kätensä ja huokaisi Jumalalle: "Kiitos Herra tämä taivas minulle riittää." Pari viikkoa myöhemmin saman seurakunnan tilaisuudessa hän todisti: "Ennen tuo syvän (hänen käyttämä murresana) oli niin kuin nurin niskoin, mutta nyt se on kun mummon villavakassa, lepereiden joukossa." Näin Jumala kohtelee ssysntisä, joka kaktuen Häntä etsii.