Oppitunti jakopolitiikkaan :
Ajatusleikkinä kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista.
Lasku kaikille yhteensä on 100€. Jos he jakaisivat laskun samassa
suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: Neljä
ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1€,
kuudes maksaisi 3€, seitsemäs 7€, kahdeksas 12€, yhdeksäs 18€. Kymmenes
- rikkain - maksaisi 59€.
He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja
tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä
ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. "Koska olette niin hyviä
asiakkaita" hän sanoi "saatte 20€ alennusta". Illallinen kymmenelle
maksaisi vastedes vain 80€.
Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2€ per nuppi? Mutta neljä
söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33€? Ravintoloitsija
ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi
maksusuhde.
Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2€,
seitsemäs 5€, kahdeksas 9€, yhdeksäs 12€ ja kymmenes 52€. Kaikki kuusi
saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.
Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. "Minä
säästin vain 1€ kahdestakymmenestä" aloitti kuudes. "Mutta kymmenes
tienasi 7€!"
"Aivan" jatkoi viides "Minäkin sain vain 1€. Se on epäoikeudenmukaista,
rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!".
"On se niin väärin" jatkoi seitsemäs." Miksi öykkäri saa 7€ kun minä
sain vain 2€?".
"Hetkinen" huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. "Me emme saaneet
mitään!". "Köyhiä riistetään!". Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä
kymmenennettä kunnolla turpiin.
Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän
söivät ilman "öykkäriä". Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52€.
(sosiaalidemokratian perusteet osa 1)
Siinäpä miettimistä.
Ajatusleikkinä kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista.
Lasku kaikille yhteensä on 100€. Jos he jakaisivat laskun samassa
suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: Neljä
ensimmäistä - köyhimmät - eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1€,
kuudes maksaisi 3€, seitsemäs 7€, kahdeksas 12€, yhdeksäs 18€. Kymmenes
- rikkain - maksaisi 59€.
He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja
tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä
ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. "Koska olette niin hyviä
asiakkaita" hän sanoi "saatte 20€ alennusta". Illallinen kymmenelle
maksaisi vastedes vain 80€.
Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2€ per nuppi? Mutta neljä
söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33€? Ravintoloitsija
ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi
maksusuhde.
Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2€,
seitsemäs 5€, kahdeksas 9€, yhdeksäs 12€ ja kymmenes 52€. Kaikki kuusi
saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.
Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. "Minä
säästin vain 1€ kahdestakymmenestä" aloitti kuudes. "Mutta kymmenes
tienasi 7€!"
"Aivan" jatkoi viides "Minäkin sain vain 1€. Se on epäoikeudenmukaista,
rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!".
"On se niin väärin" jatkoi seitsemäs." Miksi öykkäri saa 7€ kun minä
sain vain 2€?".
"Hetkinen" huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. "Me emme saaneet
mitään!". "Köyhiä riistetään!". Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä
kymmenennettä kunnolla turpiin.
Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän
söivät ilman "öykkäriä". Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52€.
(sosiaalidemokratian perusteet osa 1)
Siinäpä miettimistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Neljä ensimmäistä jäivät joka ilta syömään kotiin makaroonia; viides ja kuudes jäivät joka ilta syömään kotiin makaroonia ja tonnikalaa; seitsemäs ja kahdeksas söivät muina iltoina makaroonia ja tonnikalaa ketsupin kanssa, paitsi perjantaisin, jolloin he saattoivat juhlistaa viikonlopun alkua vähistä tuloistaan; yhdeksäs kävi normaalisti ravintolassa pari kertaa viikossa, mutta söi hänkin tavallisesti kotona melko perusruokaa, mitä nyt joskus saattoi tilata pizzaa. Vain kymmenennellä oli varaa käydä joka ilta ulkona syömässä illallista. Hän myös sätti muita yhdeksää siitä, että nämä eivät käytä palveluita, eivätkä näin ollen anna rahan kiertää.
Vasta tämä jälkimmäinen tarina sai minut ulvomaan naurusta.
siis tämä jälkimmäinen!
toope mikä toope! :-)