Immenkalvon avaaminen gynekäynnillä

Tiedätkö onko se edes mahdollista?

Lääkäri voi availla puudutuksessa immenkalvoa. Voi olla ettei se siihen "syyttä" ryhdy. Se availu on ihan normaali toimenpide tai siis sitä saattaa monikin vanhempi neitsyt tarvita. Immenkalvo kuulemma vanhemmiten paksunee, sexpon keskustelupalstalta esimerkiksi luin sellaista. Tällöin sen repeäminen luonnollisesti on vaikeampaa/tuskallisempaa. Eli ei kannata ikuisesti itteään kituuttaa, jos tuntuu ettei yrityksestä huolimatta kikkeli mene sisälle :)

Mulla oli vastaavanlainen ongelma tuossa reilu vuosi sitten. Uskaltauduin menemään gynelle ja siellä sain tietää, että mun immenkalvossa oli vain nuppineulan pään kokoinen aukko. Olinkin epäillyt jo sellaista, kun en ollut löytänyt omaa emätintäni, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.

Gyne lähetti mut sitten jollekkin sellaiselle pikkupoliklinikalle, jossa tuollaisia lievempiä tapauksia hoidetaan. Mut ois pitäny nukuttaa jotenkin "humauttamalla" eli vaan kevyesti ja nopeasti mutta mun tapauksessa vaadittiinkin vähän isompaa toimenpidettä. Sain sitten lähetteen leikkaukseen ihan sairaalaan.

Siellä mut nukutettiin, immenkalvoon tehtiin viiltoja ja verisuonet jotenkin poltettiin umpeen. Olin sairaalassa yhden yön ja leikkauksesta parani yllättävän nopeasti. Pari päivää piti käyttää sidettä housuissa kun haavoista vuosi vähän verta. Hoitava lääkäri sanoi, että mun emättimen aukosta tehtiin suunnilleen normaalin neitsyen emättimen aukon kokoinen.

En oo vielä ollut yhdynnässä, joten en vaikea vielä sanoa, onnistuuko se normaalisti. Ainakin mun immenkalvo on niin paksu, että sattuu varmaan sairaasti, jos se repeytyy yhdynnässä, mikäli se kipu ei estä koko tapahtumaa. Oon koittanut itse vähän treenailla ja venytellä sitä aukkoa ja tällä hetkellä mun sisälle mahtuis ehkä noin neljän sentin paksuinen kaveri. En sitten tiiä, riittääkö se.

Kokemuksena yleensä tuo on varmaan kauheinta, mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ensin elin kuusi vuotta pelossa ja tietämättömyydessä ennen kuin uskalsin mennä gynelle. Sitten mua sorkittiin joka paikassa kaiken maailman muka "ohuilla" tikuilla ja sattui kyllä perkeleesti. Sitten vielä se leikkaus ja edelleen pelko siitä, onnistuuko yhdyntä sittenkään. En haluais leikkaukseen uudestaankaan. Mahdollista tulevaa synnytystä en halua ajatella ollenkaan. Myös sekin pelottaa, pystynkö nauttimaan kunnolla seksistä. Varmaan sitä paksua immenkalvoa on edelleen jäljellä jonkin verran ja kai sekin vaikuttaa siihen, miltä seksi tuntuu ja esimerkiksi, missä asennoissa sitä voi yleensäkin harrastaa.

Monta kertaa oon miettinyt, miksi mulle just piti sattua noin, kun tuollaiset tapaukset on kuitenkin aika harvinaisia. Muistaakseni noin yksi kymmenestä tuhannesta tytöstä joutuu ihan sairaalaan asti leikattavaksi immenkalvon takia. Moni saattais ajatella, että ihan pikkujuttuhan tuo on, mutta se ei todellakaan ole sitä. Se on vaikuttanut mun itsetuntoon jo niin monta vuotta ja on jatkuvasti mielessä edelleenkin. Jos joskus löydän jonkun ihanan poikaystävän, jolle pystyn kertomaan asiasta ja joka yrittää ymmärtää mua yhtään painostamatta ja jos seksi vielä sujuisi niin kuin pitääkin, saisin tämän huolen vihdoinkin pois mielestäni.

Ja jos muillakin on samanlainen epävarmuus omasta immenkalvosta ja emättimestä, kannattaa mennä mahdollisimman nopeasti gynelle niin ei ainakaan tarvitse yksin epätietoisena asiaa hautoa.

Kävin tarkistuttamassa tilanteet gynellä ja immenkalvoni on kuulemma "normaali". Pitäisi siis rikkoutua ihan luonnollisesti yhdynnässä, kunhan käytän liukastetta. Itse epäilen asiaa vieläkin suuresti, koska gynekin sai mahtumaan sisääni vain yhden sormen. Penishän on sentään paljon isompi! Vaikka olen kertonut kumppanilleni olevani neitsyt, minusta olisi hirveän noloa jos akti jäisi puolitiehen.