1. Ensimmäinen ristiriita koskee perimmäisen totuuden luonnetta (esim. Jumala). Huomataan, että monoteististen (juutalaisuus, kristinusko, islam) ja panteististen uskontojen (hindulaisuus, buddhalaisuus) välillä on suuri kuilu.
Muslimit väittävät, että ei ole kuin yksi ainoa Jumala, Allah, joka loi maailmankaikkeuden tyhjästä. Jotkut hindut taas eivät usko persoonalliseen luojaan, vaan Brahmaniin, persoonattomaan absoluuttiin, joka on kaikessa. Toiset hindut uskovat, että on olemassa miljoonia jumaluuksia (Brahma, Vishnu, Shiva ja Krishna), jotka ovat Brahmanin ilmentymiä.
2. Toinen ristiriitainen alue liittyy yksilöiden kohtaloon kuoleman jälkeen. Islamin mukaan jokainen kuolee kerran ja sen jälkeen tulee Allahin tuomio. Allahin tuomiosta riippuen ihminen viettää ikuisuutensa joko taivaassa tai helvetissä. Monet hindut väittävät päin vastoin, että ihminen tulee elämään (ja on jo elänyt) useita elämiä maan päällä. Hindut uskovat, että menneet ja tulevat eksistenssit ovat karman kosmisten lakien määräämiä. Kuoleman jälkeen jokainen reinkarnoituu uuteen muotoon (ihmiseksi, eläimeksi jne.).
3. Jokainen uskonnollinen traditio tunnustaa myös yleismaailmallisen, ihmiskuntaa piinaavan ongelman. Tämä vie kolmannelle epäyhtenäisyyden alueelle. Esimerkiksi hindut väittävät, että universaali ongelma on samsara. Samsara on loputon syntymän, kuoleman ja jälleensyntymän (reinkarnaatio) kehä, johon jokainen henkilö on kiinnittynyt.
Vain tiedostamalla suhteensa Brahmaniin ja uskonnollisella omistautumisella tämä kehä voidaan katkaista ja kokea moksha (vapautuminen). Kristinusko julistaa, että jokaista henkilöä koskeva universaali ongelma on ero Jumalasta. Kristinuskon mukaan jokainen henkilö on kapinoinut Jumalaa vastaan rikkomalla hänen käskynsä (Raamattu kutsuu tätä synniksi). Kristinuskon mukaan tähän ongelmaan ei ole inhimillistä ratkaisua.
Tämä ongelma voidaan voittaa vain suhteella Jeesukseen Kristukseen. Kristityt uskovat, että Jeesus Kristus maksoi syntivelkamme ristinkuolemallaan, jotta suhteemme Jumalaan voitaisiin eheyttää.
Nämä ristiriitaiset väitteet Perimmäisen luonteesta, yksilöiden kohtalosta kuoleman jälkeen ja ihmiskuntaa koskevasta universaalista ongelmasta ovat vain muutamia eri uskonnollisten traditioiden ristiriitaisista vakuutuksista.
Muslimit väittävät, että ei ole kuin yksi ainoa Jumala, Allah, joka loi maailmankaikkeuden tyhjästä. Jotkut hindut taas eivät usko persoonalliseen luojaan, vaan Brahmaniin, persoonattomaan absoluuttiin, joka on kaikessa. Toiset hindut uskovat, että on olemassa miljoonia jumaluuksia (Brahma, Vishnu, Shiva ja Krishna), jotka ovat Brahmanin ilmentymiä.
2. Toinen ristiriitainen alue liittyy yksilöiden kohtaloon kuoleman jälkeen. Islamin mukaan jokainen kuolee kerran ja sen jälkeen tulee Allahin tuomio. Allahin tuomiosta riippuen ihminen viettää ikuisuutensa joko taivaassa tai helvetissä. Monet hindut väittävät päin vastoin, että ihminen tulee elämään (ja on jo elänyt) useita elämiä maan päällä. Hindut uskovat, että menneet ja tulevat eksistenssit ovat karman kosmisten lakien määräämiä. Kuoleman jälkeen jokainen reinkarnoituu uuteen muotoon (ihmiseksi, eläimeksi jne.).
3. Jokainen uskonnollinen traditio tunnustaa myös yleismaailmallisen, ihmiskuntaa piinaavan ongelman. Tämä vie kolmannelle epäyhtenäisyyden alueelle. Esimerkiksi hindut väittävät, että universaali ongelma on samsara. Samsara on loputon syntymän, kuoleman ja jälleensyntymän (reinkarnaatio) kehä, johon jokainen henkilö on kiinnittynyt.
Vain tiedostamalla suhteensa Brahmaniin ja uskonnollisella omistautumisella tämä kehä voidaan katkaista ja kokea moksha (vapautuminen). Kristinusko julistaa, että jokaista henkilöä koskeva universaali ongelma on ero Jumalasta. Kristinuskon mukaan jokainen henkilö on kapinoinut Jumalaa vastaan rikkomalla hänen käskynsä (Raamattu kutsuu tätä synniksi). Kristinuskon mukaan tähän ongelmaan ei ole inhimillistä ratkaisua.
Tämä ongelma voidaan voittaa vain suhteella Jeesukseen Kristukseen. Kristityt uskovat, että Jeesus Kristus maksoi syntivelkamme ristinkuolemallaan, jotta suhteemme Jumalaan voitaisiin eheyttää.
Nämä ristiriitaiset väitteet Perimmäisen luonteesta, yksilöiden kohtalosta kuoleman jälkeen ja ihmiskuntaa koskevasta universaalista ongelmasta ovat vain muutamia eri uskonnollisten traditioiden ristiriitaisista vakuutuksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
väitti aikalaistensa eläneen jo Mooseksen aikana, (joku tuhat vuotta ennen Jeesuksen syntymää) kun moitti aikalaisiaan sydämen kovuudesta Mooseksen aikana: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne", (Matt.19:8).
Ja kunakin aikana aina "viimeisen sukupolven päälle" tulee kaikki tapot ja väkivaltarikokset, jotka on tehty ensimmäisestä taposta viimeiseen tappoon asti (Matt.23:35,36).
"Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä,
Hyvä että me sitäkin tutkimme,
Ei tutkimus ole väärä.
Mut´ yhden me me tiedämme varmaan vaan,
me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten!"
Nuo Eino Leinon sanat tulivat mieleeni, kun luin pohdintojasi.
Neuvoni sinulle on kuitenkin, ettet keskittyisi miettimään ristiriitoja uskontojen välillä, vaan pohtisit omaa suhdettasi Kaikkivaltiaaseen, millaiseksi Hänet nyt sitten miellätkään.
Se, mikä on aika varmaa, on oma olemassaolomme tämänhetkisessä maailmassamme.
Menneisyydestämme emme tiedä, kuten emme tiedä mitään varmaa myöskään tulevaisuudestamme; emme edes sitä, näemmekö koskaan huomispäivää.
Itse uskon kristinuskon sisältämään rakkauden ja armahduksen sanomaan, jonka Vapahtajamme Jeesus Kristus meille ilmoitti n. 2000 vuotta sitten.
En ala sitä sinulle tuputtaa, koska "kannettu vesi ei kaivossa pysy".
Vasta armon sanoman vastaanottaneen kohdalla alkavat virrata ne elävän veden virrat, jotka uskomme mukaan vievät meidät aikanaan myös ikuisen elämän valtameren äärille...