Ollaanko kaikki yhtä mieltä siitä että elämä kuitenkin monimutkaistuu jatkuvasti?
Evoluutiosta sanotaan että se kehittyy. Minä väitän että kehittyminen on tasapainossa heikentymisen kanssa.
Delfiinit ovat eräällä tavalla kehityksensä loppupäässä. Niillä tuskin koskaan tulee olemaan kykyä murtautua pois siitä loukusta jonne kehitys on ne tunkenut. Meret saastuvat (monimutkaistumista), ihmiset laskevat verkkoja (monimutkaistumista) jne jne jne - ja lopputulos on väistämättä että delfiinien kehitysura loppuu.
Mikä selviää? Vain sellainen eläinlaji joka
a) Hyödyttää primäärielämänmuotoa joka vastustaa jollain tavoin evoluution rappeuttavaa järjestelmää - ja koska se on primäärielämänmuodolle hyödyllinen se pysyy. "Ja jumala näki että se oli hyvä". Esimerkkinä sika tai mänty.
b) On primäärielämänmuoto itse. Ihmisen ruumis on esimerkki evoluution epäonnistumisesta sopeutumaan ulkoisiin tekijöihin. Evoluutio on typerä voima, se luo sokeana. Ihminen on epäonnistunut fyysisesti - heikko ja puolustuskyvytön, paleltuu tai läkähtyy hengiltä.
Miksi ihminen voitti? Koska me pakenimme tarpeeksi kauas luonnosta ja evoluution järjestelmistä. Väitän että alkuihminen ei ollut soturi vaan pakenija. Todellinen ihminen, kehittymään ajettu ihminen - joutui etsimään älynsä aavikoilta, tundralta, veden alta, puiden latvoista kaikkialta sieltä minne kukaan muu ei oikeastaan halunnut mennä. Me olemme paenneet koko kehityshistoriamme ajan. Ne jotka eivät paenneet karaistuivat ottaen evoluution haasteen vastaan voittaen sen ja kehittyen tai kuolivat.
Juuri tästä syystä meistä tuli evoluution mittapuu. Uskonnoissa käsittelemme juuri sitä dilemmaa - miten kehittyä kehittymättä väärään suuntaan? Miten rikkoa sääntöjä jotka evoluutio luo ja voittaa siitä huolimatta?
Sääli että ihmisriepu - koko henkisen kehityksensä ajan paennut - pelkää. Kaikkea. me pelkäämme aivan kaikkea ja ehkä juuri siksi me häviämme tämän evoluution seuraavan asteen kisan.
Mitä luulette että kulttuurit ovat? Valtiomuodot? Uskonnot? Ne ovat henkistä evoluutiota. Uusi pelaamisen taso.
Ja kaikki ne kuolevat. Primääri ei elä evoluutissa vaan murtautuu aina ulospäin. Pakenee kisaa, etsii reittiä ETEENPÄIN.
Juuri tässä ajatuksessa kohtaa uskonto ja tiede. Ne ovat saman puun kaksi oksaa jotka voidaan tuoda takaisin yhteen ja ne tunnistavat toisensa.
Ne kaksi asiaa, en pistä niitä järjestykseen koska ne ovat yhdessä. Ja ne ovat pitkälti sama asia kaiken lisäksi. Jokainen valitkoot kumman asettaa ennen toista. Minä en valitse. Kieltäydyn tekemästä virhettä asiassa jota en voi tietää.
Evoluutiosta sanotaan että se kehittyy. Minä väitän että kehittyminen on tasapainossa heikentymisen kanssa.
Delfiinit ovat eräällä tavalla kehityksensä loppupäässä. Niillä tuskin koskaan tulee olemaan kykyä murtautua pois siitä loukusta jonne kehitys on ne tunkenut. Meret saastuvat (monimutkaistumista), ihmiset laskevat verkkoja (monimutkaistumista) jne jne jne - ja lopputulos on väistämättä että delfiinien kehitysura loppuu.
Mikä selviää? Vain sellainen eläinlaji joka
a) Hyödyttää primäärielämänmuotoa joka vastustaa jollain tavoin evoluution rappeuttavaa järjestelmää - ja koska se on primäärielämänmuodolle hyödyllinen se pysyy. "Ja jumala näki että se oli hyvä". Esimerkkinä sika tai mänty.
b) On primäärielämänmuoto itse. Ihmisen ruumis on esimerkki evoluution epäonnistumisesta sopeutumaan ulkoisiin tekijöihin. Evoluutio on typerä voima, se luo sokeana. Ihminen on epäonnistunut fyysisesti - heikko ja puolustuskyvytön, paleltuu tai läkähtyy hengiltä.
Miksi ihminen voitti? Koska me pakenimme tarpeeksi kauas luonnosta ja evoluution järjestelmistä. Väitän että alkuihminen ei ollut soturi vaan pakenija. Todellinen ihminen, kehittymään ajettu ihminen - joutui etsimään älynsä aavikoilta, tundralta, veden alta, puiden latvoista kaikkialta sieltä minne kukaan muu ei oikeastaan halunnut mennä. Me olemme paenneet koko kehityshistoriamme ajan. Ne jotka eivät paenneet karaistuivat ottaen evoluution haasteen vastaan voittaen sen ja kehittyen tai kuolivat.
Juuri tästä syystä meistä tuli evoluution mittapuu. Uskonnoissa käsittelemme juuri sitä dilemmaa - miten kehittyä kehittymättä väärään suuntaan? Miten rikkoa sääntöjä jotka evoluutio luo ja voittaa siitä huolimatta?
Sääli että ihmisriepu - koko henkisen kehityksensä ajan paennut - pelkää. Kaikkea. me pelkäämme aivan kaikkea ja ehkä juuri siksi me häviämme tämän evoluution seuraavan asteen kisan.
Mitä luulette että kulttuurit ovat? Valtiomuodot? Uskonnot? Ne ovat henkistä evoluutiota. Uusi pelaamisen taso.
Ja kaikki ne kuolevat. Primääri ei elä evoluutissa vaan murtautuu aina ulospäin. Pakenee kisaa, etsii reittiä ETEENPÄIN.
Juuri tässä ajatuksessa kohtaa uskonto ja tiede. Ne ovat saman puun kaksi oksaa jotka voidaan tuoda takaisin yhteen ja ne tunnistavat toisensa.
Ne kaksi asiaa, en pistä niitä järjestykseen koska ne ovat yhdessä. Ja ne ovat pitkälti sama asia kaiken lisäksi. Jokainen valitkoot kumman asettaa ennen toista. Minä en valitse. Kieltäydyn tekemästä virhettä asiassa jota en voi tietää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuin hienoviritetyssä formulassa ja traktorissa?
Traktorit -etenkin ne vanhat romut- toimii vaikka tislatulla kiljulla(älkää pojat kokeilkä tätä kotona :j)
Formulat taitaisi nikotella jo "normaalibensalla" tai dieselillä. Polttoöljystä tai tislatusta kiljusta(pojat,meilläpäin sitä kutsutaan pontikaksi) ei puhettakaan.
Eli hienoviritys tekee herkemmäksi, ainakin koneissa. (Ja Formuloita on olemassa siksi,että traktoreita ei ole hienoviritetty kulkemaan nopeasti. Asia, melkein mikä tahansa, on sekä jossain hyvä että jossain huono.)
myöskin ajatusta, että tietoisuus yhditettynä älyyn ja moninaisiin taitoihin edustaa tavallaan evoluutio vaihetta 2.0. Elämä, elämänvoima ilmeisesti pyrkii näillä avuilla pääsemään muillekin planeetoille, elämään.
Toki mehän emme pysty arvioimaan muiden eläinten, menneiden ja nykyisten, älykkyyttä, toimintaa tai maailmankuvaa. Noita 2.0 tai mitä lukuja halutaankin käyttää saattaa olla, olla ollut tavalla tai toisella menossa muidenkin maan olentojen parissa.
Joten turhaa on rinta rottingilla yhtään olla saavutustemme kanssa, tuhotessamme samalla varsin tehokkaasti biosfääriä, joka on se merkki pikemminkin vähä-älyisyydestä. Eläimet pikemminkin näyttävät kuinka pitäisi olla, että edes jonkinlainen balanssi säilyy täällä luonnonvoimien puristuksessa.
Täytyy myös muistaa että eläinlajeista ilmeisesti tunnetaan vasta noin 2%. Löytänemme vielä paljon yllätyksiä evoluution kikkailusta.
Mitä uskonto etsii, en oikein tiedä, itseään varmaan. Itselläni on sellainen käsitys, että uskonnot jumalineen on luomamme kuva, jota rakastamme siksi, kun se on meidän oma luomus ja niin kovasti täydellinen.
Siksipä sitä täytynee tavoitella, sitä täydellisyyttä, jotta ihmisiä olisi vielä myös vuonna kymmenenmiljoonaakaksituhattakuusi. Ja samalla kun asutamme muita planeettoja saisimme levitettyä kaikkea kesimäämme ilosanomaamme kaikelle galaksille ja sen biljoonille asukkaille.
No johan pomppas.
"Miksi ihminen voitti? Koska me pakenimme tarpeeksi kauas luonnosta ja evoluution järjestelmistä. Väitän että alkuihminen ei ollut soturi vaan pakenija. Todellinen ihminen, kehittymään ajettu ihminen"
Voitti mitä? Evoluution? Mitä tarkoittaa kauas luonnosta? Sitäkö, että emme enää elä savannilla tai metsissä. Me olemme vankkumattomasti edelleen osa luontoa, kuinka toisin voisi olla. Vaikka rakennamme kaikenlaisia härveleitä ja rakennuksia, niin silti me olemme osa kokonaisuutta.
Jos pystymme manipuloimaan omaa geeniperimää on tämäkin osa tämän planeetan luonnon toimintaa.
Erimieltä olen myös siitä, että ihminen olisi pakenija. Ihminen on sopeutuja. Tietysti sitä voidaan spekuloida, että ihmisen tietoisuus ja ymmärtäminen sen päättymisestä, saa ihmisen pakenemaan esim. uskomusten suojaan kehittämällä selityksen, että tietoisuus ei kuolekaan vaikka ruumis kuolee.
Äh, aika loppui minulta. Mielenkiintoisia ajatuksia kuitenkin.
Elämän monimuotoisuus on silkkaa aistiharhaa.
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=yhdistyskysymykset_area;action=display;num=1095427782