Tässä ote Kathryn Kuhlmanin kirjasta "Uskon ihmeisiin"
MIKÄ ON AVAIN?
Vajavainen tieto ja liika innostus pyrkii aina
tekemään vahinkoa. Kun on puhe uskonnollisista
totuuksista, se voi olla suorastaan turmiollista.
Vähän aikaa sitten eräs hyvää tarkoittava henki-
lö maalasi muotokuvani öljymaalauksena. Taiteili-
jan mielestä se oli mestariteos, mutta meidän ra-
diokuuluttajamme, joka sattui olemaan toimistossa,
kun paljastin taulun, katsahti sitä ja antoi hil-
jaisella tavallaan lausuntonsa: - Hyvien tarkoi-
tusten runsautta mutta ei lahjakkuutta.
Usein minäkin olen altis reagoimaan samalla ta-
voin niitä kohtaan, jotka pitävät suurta kohua us-
kostaan ja ovat olevinaan "tekijöitä" tällä alal-
la. He väittävät saaneensa kaikki vastaukset us-
kolla paranemiseen, menevätpä vielä niinkin pit-
källe, että tuomitsevat ne, jotka eivät ota vas-
taan terveyttä Jumalan anteliaasta kädestä.
Palvelustehtäväni alkuaikoina minua kiusasivat
suuresti monet laitailmiöt, joita huomasin juma-
lallisen parantumisen alueella. Minua häiritsivät
monet metodit, joita näin käytettävän, ja minua
harmittivat monet epäviisaat "näytelmät", joita
jouduin näkemään ja joita ei millään voinut panna
Pyhän Hengen toiminnan tilille ja todella Jumalas-
ta lähteneiksi.
Näen liian usein säälittävien sairaitten palaa-
van parantumiskokouksista väsyneinä ja heikossa
kunnossa. Heille on kerrottu, etteivät he parantu-
neet, koska heidän uskonsa oli liian heikko.
Sydäntäni särkee noiden ihmisten kohtalo, sillä
tiedän, että he ovat yrittäneet koko voimallaan
päivästä toiseen saada lisää uskoa tutkimalla it-
seään ja analysoimalla sitä uskoa, jota heillä on.
He yrittävät toivottomasti löytää uskossaan olevat
puutteet, jotka estävät heitä kokemasta Jumalan
parantavaa voimaa.
Tiedän heidän epäonnistumisensa syyn. He katso-
vat itseensä ja odottavat itseltään sen sijaan,
että katsoisivat Jumalaan.
Mikä on vastaus?
Uudelleen ja uudelleen kysyn itseltäni, miksi
toiset parantuvat mutta toiset eivät. Eikö Gilea-
dissa ole lääkettä? Onko tuo usko jotain, mitä jo-
ku voi synnyttää tai tehdä itse? Voiko sen saavut-
taa omalla hyvyydellä tai moraalisella paremmuu-
della? Saadaanko se vaihtorahana Jumalaa palvel-
taessa tai palkaksi hyväntekeväisyydestä?
Tiedän, ettei Jumala valehtele. Hän on luvannut.
Tiedän sydämessäni, että parantumista tapahtuu,
sillä olen nähnyt todistuksia niiden elämässä,
jotka ovat parantuneet. Se on todellista, ja se on
aitoa, mutta mikä on avain?
En voi nähdä Jumalan kättä ihmisen oman innon
paremmuudessa. Näen, miten paljon vahinkoa teh-
dään, kun pannaan syy parantumattomien kohdalla
siihen, ettei tällä yksilöllä ole "uskoa". Sisim-
päni särkyy. Tiedän sydämessäni, että Jumala voi
tehdä kaiken. Järkeni sanoo minulle, että hengel-
lisen tietämättömyyden vuoksi on olemassa niitä,
jotka saattavat häpeään sen, mikä on pyhää ja iha-
naa ja kaikkia varten olemassa.
Yhdenkään saarnaajan ei tarvitse vakuuttaa mi-
nulle, että Jumalan voima on todellisuus. Nämä
asiat selvisivät minulle lukiessani Jumalan sanaa.
Sana on olemassa. Lupaus on annettu. Jumalan
mieltä ei voi muuttaa, eikä lupauksia voida pe-
ruuttaa.
Luulen, ettei kukaan ole janonnut totuutta har-
taammin kuin minä eikä etsinyt sitä innokkaammin.
Muistan erään illan. Kävelin kotiin suuresta
teltasta, jossa olin ollut parantumiskokouksessa.
Minua vaivasi monta viikkoa niiden ihmisten toivo-
ton ja pettynyt katse, joille oli kerrottu, että
heidän uskonsa puute esti heitä pääsemästä lähelle
Jumalaa.
Oliko tämä sitten kaiken armon ja rakkauden Ju-
mala? Muistan, että tuona iltana kyynelten virra-
tessa kasvoillani katsoin itkien ylös: - "Ovat ot-
taneet minun Herrani pois, enkä tiedä, mihin ovat
Hänet panneet."
Muistan, miten menin huoneeseeni ja nyyhkytin
Jumalan edessä rukoillen valoa, jotta saisin tie-
tää totuuden. Onneksi olin oppinut arvokkaan läk-
syn jo saarnaajantehtäväni alkuaikoina. Se tuli
nyt avukseni. Olin oppinut, että ainoa tie totuu-
teen on tulla Herran eteen rehellisin ja vilpit-
tömin sydämin sekä mielin ja antaa Herran ilmes-
tyä Sanastaan ja Sanansa kautta.
Pian huomasin olevani oikealla tiellä. En etsi-
nyt totuutta dogmaattisesti enkä ahdasmielisesti
vaan niin kuin henkilö, joka haluaa oppia alistu-
malla joka päivä Pyhän Hengen johdatukseen, ja jo-
ka janoaa syvempää hengellistä tietoa ihmisten si-
jasta Jumalalta.
Odotin toivossa vastausta, ja se tuli.
Erään kokoussarjan aikana kuulijakunnasta nousi
ylös kristitty nainen. Hän sanoi: - Ennen kuin
aloitatte saarnanne, saanko kertoa, mitä tapahtui
eilen illalla saarnanne aikana. Nyökkäsin hyväk-
syvästi yrittäen samalla muistella, mitä olin
edellisenä iltana saarnannut. Saarnani ei ollut
mitenkään erikoinen. Se oli aivan tavallinen ja
yksinkertainen sanoma Pyhän Hengen persoonasta.
Muistin selvästi saarnan pääkohdat ja aiheen.
Jumala, Isä, istuu valtaistuimella. Hän on kaik-
kien hyvien ja täydellisten lahjojen antaja. Hänen
oikealla puolellaan on hänen Poikansa, jonka kaut-
ta me vastaanotamme pelastuksen ja ruumiin tervey-
den. Hänessa kaikki elämämme tarpeet täytetään.
Pyhä henki on ainoa Kolminaisuuden jäsen, joka on
nyt maan päällä ja toimii yhteydessä Isän ja Pojan
kanssa. Hän on täällä tehdäkseen meille kaiken ja
kaikkea, mitä Jeesus tekisi, jos Hän olisi täällä
persoonallisesti.
- Kun saarnasitte Pyhästä Hengestä, nainen ker-
toi, - selittäen meille, että Hänessä on ylösnou-
semusvoima, tunsin Jumalan voiman virtaavan koko
olemukseni läpi. Ette puhuneet sanaakaan sairait-
ten parantumisesta, mutta siinä hetkessä tiesin,
että olin varmasti parantunut ruumiillisesti. Olin
niin varma, että menin tänään lääkäriin saadakseni
lääkärin toteamuksen parantumisestani.
Pyhä Henki on siis vastaus, niin pohjaton vas-
taus, ettei yksikään ihminen pysty mittaamaan sen
syvyyttä ja voimaa, ja kuitenkin niin yksinkertai-
nen, että suurin osa ihmisistä menee sen ohitse.
Tuona iltana ymmärsin, ettei ole tarpeellista
järjestää rukousjonoa, eikä esillepääsykortissa
sen enempää kuin henkilössäkään ole parantavaa
voimaa. Äänekkäät toitotukset uskon omistamisesta
eivät myöskään ole tarpeen.
Näin alkoi Jumalan minulle antama sairaidenpa-
rantamis-palvelustehtävä. Monista on omituista,
että sadat parantuvat istuessaan hiljaa kuulija-
kunnassa ilman mitään erikoista seremoniaa, ilman
esillekutsuakin.
Pyhän Hengen läsnäolo on ollut niin voimakas,
että Hänen voimastaan sairaat ovat parantuneet jo-
pa ihmisten odottaessa ulkona ovien avautumista.
Monta kertaa olen tuntenut melkein tarvetta
"heittää kengät jalastani, sillä paikka, jossa
olen seisonut, on ollut pyhää maata". Monta ker-
taa Pyhän Hengen voima on niin valtava omassa ole-
muksessani, että on vaikea pysyä seisaallaan.
Usein Hänen läsnäolonsa parantaa sairaita aivan
silmieni edessä omien ajatuksieni ollessa niin
Pyhän Hengen valtaamat, että tiedän tarkalleen,
kuka parantuu ja mistä sairaudesta tai vaivasta,
ja joissakin tapauksissa jopa tiedän, mitä syntiä
ihmisillä on.
Kuitenkaan en voi selittää kenellekään, miksi
ja miten.
Alusta tähän asti olen ollut varma kahdesta
asiasta. Ensiksi: Minulla ei ole mitään ansiota
näissä tapahtumissa. Toiseksi: Tiedän, että tämä
on kaikkivaltiaan Jumalan yliluonnollista voimaa.
Tyydyn siihen, ja jätän kysymykset Hänelle, sillä
jos tietäisin syyt ja saisin vastaukset, olisin
Jumala.
Jumalan suuren rakkauden, hellyyden ja säälin
valossa Pyhä Henki on näyttänyt minulle arvotto-
muuteni ja avuttomuuteni. Hänen suuruutensa käy
yli ymmärryksen. Itse olen vain Jumalan armosta
pelastettu syntinen. Ja tätä kunniaa, omaa kun-
niaansa, Hän ei jaa kenenkään ihmisolennon kanssa.
Jos käsität Jumalan Kolminaisuuden, selkenee si-
nulle monta salattua asiaa. Kolme persoonaa, Isä,
Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Tämä yhteys on
erottamaton, ääretön ja iankaikkinen. Kaikki kol-
me olivat yhdessä luomistyössä ja toimivat erot-
tamattomina myös lunastustyössä. Mutta vaikka nä-
mä kaikki kolme toimivatkin yhdessä, kullakin on
samanaikaisesti oma määrätty tehtävänsä.
Isä suunnitteli ja laati luomisen ja ihmisen lu-
nastuksen ja on meidän kielellämme kutsuttuna kai-
ken Herra.
Poika toteutti Golgatalla Isän iankaikkiset
suunnitelmat. Hän teki Jumalan iankaikkisen suun-
nitelman olevaksi. Kaiken, minkä saamme Isältä,
me saamme Jeesuksen Kristuksen, Pojan, kautta, ja
tämän tähden meidän uskomme keskus on Persoona,
Jumalan ainokainen Poika. Kun me rukoilemme, me
tulemme Isän istuimen eteen Jeesuksen nimessä.
Me emme voi lähestyä Isää, ellemme tule Hänen
luoksensa Hänen Poikansa nimessä.
Pyhä Henki on Kolminaisuuden voima... Hänen voi-
mansa herätti Jeesuksen kuolleista. Tämä sama
ylösnousemusvoima virtaa meidän fyysisen olemuk-
semme läpi parantaen ja pyhittäen.
Lyhyesti: Kun me rukoilemme Jeesuksen nimessä,
Isä katsoo meihin ehdottomasti täydellisen, pyhän
ja vanhurskaan ainokaisen Poikansa kautta tie-
täen, että Hänessä on ihmisen lunastuksen hinta
maksettu täydelliseti, ja Hänessä on vastaus ih-
misen kaikkiin tarpeisiin.
Jumala kunnioittaa Poikansa lunastustyötä täyt-
tämällä Hänen kauttansa meidän sydämemme anomuk-
set. Vaikka Pyhän Hengen ylösnousemusvoima paran-
taa meidän ruumiimme sairaudesta, Jeesus teki hy-
vin selväksi, että meidän on katsottava Häneen,
Poikaan, uskossa, sillä Hän on tehnyt tämän kai-
ken mahdolliseksi.
MIKÄ ON AVAIN?
Vajavainen tieto ja liika innostus pyrkii aina
tekemään vahinkoa. Kun on puhe uskonnollisista
totuuksista, se voi olla suorastaan turmiollista.
Vähän aikaa sitten eräs hyvää tarkoittava henki-
lö maalasi muotokuvani öljymaalauksena. Taiteili-
jan mielestä se oli mestariteos, mutta meidän ra-
diokuuluttajamme, joka sattui olemaan toimistossa,
kun paljastin taulun, katsahti sitä ja antoi hil-
jaisella tavallaan lausuntonsa: - Hyvien tarkoi-
tusten runsautta mutta ei lahjakkuutta.
Usein minäkin olen altis reagoimaan samalla ta-
voin niitä kohtaan, jotka pitävät suurta kohua us-
kostaan ja ovat olevinaan "tekijöitä" tällä alal-
la. He väittävät saaneensa kaikki vastaukset us-
kolla paranemiseen, menevätpä vielä niinkin pit-
källe, että tuomitsevat ne, jotka eivät ota vas-
taan terveyttä Jumalan anteliaasta kädestä.
Palvelustehtäväni alkuaikoina minua kiusasivat
suuresti monet laitailmiöt, joita huomasin juma-
lallisen parantumisen alueella. Minua häiritsivät
monet metodit, joita näin käytettävän, ja minua
harmittivat monet epäviisaat "näytelmät", joita
jouduin näkemään ja joita ei millään voinut panna
Pyhän Hengen toiminnan tilille ja todella Jumalas-
ta lähteneiksi.
Näen liian usein säälittävien sairaitten palaa-
van parantumiskokouksista väsyneinä ja heikossa
kunnossa. Heille on kerrottu, etteivät he parantu-
neet, koska heidän uskonsa oli liian heikko.
Sydäntäni särkee noiden ihmisten kohtalo, sillä
tiedän, että he ovat yrittäneet koko voimallaan
päivästä toiseen saada lisää uskoa tutkimalla it-
seään ja analysoimalla sitä uskoa, jota heillä on.
He yrittävät toivottomasti löytää uskossaan olevat
puutteet, jotka estävät heitä kokemasta Jumalan
parantavaa voimaa.
Tiedän heidän epäonnistumisensa syyn. He katso-
vat itseensä ja odottavat itseltään sen sijaan,
että katsoisivat Jumalaan.
Mikä on vastaus?
Uudelleen ja uudelleen kysyn itseltäni, miksi
toiset parantuvat mutta toiset eivät. Eikö Gilea-
dissa ole lääkettä? Onko tuo usko jotain, mitä jo-
ku voi synnyttää tai tehdä itse? Voiko sen saavut-
taa omalla hyvyydellä tai moraalisella paremmuu-
della? Saadaanko se vaihtorahana Jumalaa palvel-
taessa tai palkaksi hyväntekeväisyydestä?
Tiedän, ettei Jumala valehtele. Hän on luvannut.
Tiedän sydämessäni, että parantumista tapahtuu,
sillä olen nähnyt todistuksia niiden elämässä,
jotka ovat parantuneet. Se on todellista, ja se on
aitoa, mutta mikä on avain?
En voi nähdä Jumalan kättä ihmisen oman innon
paremmuudessa. Näen, miten paljon vahinkoa teh-
dään, kun pannaan syy parantumattomien kohdalla
siihen, ettei tällä yksilöllä ole "uskoa". Sisim-
päni särkyy. Tiedän sydämessäni, että Jumala voi
tehdä kaiken. Järkeni sanoo minulle, että hengel-
lisen tietämättömyyden vuoksi on olemassa niitä,
jotka saattavat häpeään sen, mikä on pyhää ja iha-
naa ja kaikkia varten olemassa.
Yhdenkään saarnaajan ei tarvitse vakuuttaa mi-
nulle, että Jumalan voima on todellisuus. Nämä
asiat selvisivät minulle lukiessani Jumalan sanaa.
Sana on olemassa. Lupaus on annettu. Jumalan
mieltä ei voi muuttaa, eikä lupauksia voida pe-
ruuttaa.
Luulen, ettei kukaan ole janonnut totuutta har-
taammin kuin minä eikä etsinyt sitä innokkaammin.
Muistan erään illan. Kävelin kotiin suuresta
teltasta, jossa olin ollut parantumiskokouksessa.
Minua vaivasi monta viikkoa niiden ihmisten toivo-
ton ja pettynyt katse, joille oli kerrottu, että
heidän uskonsa puute esti heitä pääsemästä lähelle
Jumalaa.
Oliko tämä sitten kaiken armon ja rakkauden Ju-
mala? Muistan, että tuona iltana kyynelten virra-
tessa kasvoillani katsoin itkien ylös: - "Ovat ot-
taneet minun Herrani pois, enkä tiedä, mihin ovat
Hänet panneet."
Muistan, miten menin huoneeseeni ja nyyhkytin
Jumalan edessä rukoillen valoa, jotta saisin tie-
tää totuuden. Onneksi olin oppinut arvokkaan läk-
syn jo saarnaajantehtäväni alkuaikoina. Se tuli
nyt avukseni. Olin oppinut, että ainoa tie totuu-
teen on tulla Herran eteen rehellisin ja vilpit-
tömin sydämin sekä mielin ja antaa Herran ilmes-
tyä Sanastaan ja Sanansa kautta.
Pian huomasin olevani oikealla tiellä. En etsi-
nyt totuutta dogmaattisesti enkä ahdasmielisesti
vaan niin kuin henkilö, joka haluaa oppia alistu-
malla joka päivä Pyhän Hengen johdatukseen, ja jo-
ka janoaa syvempää hengellistä tietoa ihmisten si-
jasta Jumalalta.
Odotin toivossa vastausta, ja se tuli.
Erään kokoussarjan aikana kuulijakunnasta nousi
ylös kristitty nainen. Hän sanoi: - Ennen kuin
aloitatte saarnanne, saanko kertoa, mitä tapahtui
eilen illalla saarnanne aikana. Nyökkäsin hyväk-
syvästi yrittäen samalla muistella, mitä olin
edellisenä iltana saarnannut. Saarnani ei ollut
mitenkään erikoinen. Se oli aivan tavallinen ja
yksinkertainen sanoma Pyhän Hengen persoonasta.
Muistin selvästi saarnan pääkohdat ja aiheen.
Jumala, Isä, istuu valtaistuimella. Hän on kaik-
kien hyvien ja täydellisten lahjojen antaja. Hänen
oikealla puolellaan on hänen Poikansa, jonka kaut-
ta me vastaanotamme pelastuksen ja ruumiin tervey-
den. Hänessa kaikki elämämme tarpeet täytetään.
Pyhä henki on ainoa Kolminaisuuden jäsen, joka on
nyt maan päällä ja toimii yhteydessä Isän ja Pojan
kanssa. Hän on täällä tehdäkseen meille kaiken ja
kaikkea, mitä Jeesus tekisi, jos Hän olisi täällä
persoonallisesti.
- Kun saarnasitte Pyhästä Hengestä, nainen ker-
toi, - selittäen meille, että Hänessä on ylösnou-
semusvoima, tunsin Jumalan voiman virtaavan koko
olemukseni läpi. Ette puhuneet sanaakaan sairait-
ten parantumisesta, mutta siinä hetkessä tiesin,
että olin varmasti parantunut ruumiillisesti. Olin
niin varma, että menin tänään lääkäriin saadakseni
lääkärin toteamuksen parantumisestani.
Pyhä Henki on siis vastaus, niin pohjaton vas-
taus, ettei yksikään ihminen pysty mittaamaan sen
syvyyttä ja voimaa, ja kuitenkin niin yksinkertai-
nen, että suurin osa ihmisistä menee sen ohitse.
Tuona iltana ymmärsin, ettei ole tarpeellista
järjestää rukousjonoa, eikä esillepääsykortissa
sen enempää kuin henkilössäkään ole parantavaa
voimaa. Äänekkäät toitotukset uskon omistamisesta
eivät myöskään ole tarpeen.
Näin alkoi Jumalan minulle antama sairaidenpa-
rantamis-palvelustehtävä. Monista on omituista,
että sadat parantuvat istuessaan hiljaa kuulija-
kunnassa ilman mitään erikoista seremoniaa, ilman
esillekutsuakin.
Pyhän Hengen läsnäolo on ollut niin voimakas,
että Hänen voimastaan sairaat ovat parantuneet jo-
pa ihmisten odottaessa ulkona ovien avautumista.
Monta kertaa olen tuntenut melkein tarvetta
"heittää kengät jalastani, sillä paikka, jossa
olen seisonut, on ollut pyhää maata". Monta ker-
taa Pyhän Hengen voima on niin valtava omassa ole-
muksessani, että on vaikea pysyä seisaallaan.
Usein Hänen läsnäolonsa parantaa sairaita aivan
silmieni edessä omien ajatuksieni ollessa niin
Pyhän Hengen valtaamat, että tiedän tarkalleen,
kuka parantuu ja mistä sairaudesta tai vaivasta,
ja joissakin tapauksissa jopa tiedän, mitä syntiä
ihmisillä on.
Kuitenkaan en voi selittää kenellekään, miksi
ja miten.
Alusta tähän asti olen ollut varma kahdesta
asiasta. Ensiksi: Minulla ei ole mitään ansiota
näissä tapahtumissa. Toiseksi: Tiedän, että tämä
on kaikkivaltiaan Jumalan yliluonnollista voimaa.
Tyydyn siihen, ja jätän kysymykset Hänelle, sillä
jos tietäisin syyt ja saisin vastaukset, olisin
Jumala.
Jumalan suuren rakkauden, hellyyden ja säälin
valossa Pyhä Henki on näyttänyt minulle arvotto-
muuteni ja avuttomuuteni. Hänen suuruutensa käy
yli ymmärryksen. Itse olen vain Jumalan armosta
pelastettu syntinen. Ja tätä kunniaa, omaa kun-
niaansa, Hän ei jaa kenenkään ihmisolennon kanssa.
Jos käsität Jumalan Kolminaisuuden, selkenee si-
nulle monta salattua asiaa. Kolme persoonaa, Isä,
Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Tämä yhteys on
erottamaton, ääretön ja iankaikkinen. Kaikki kol-
me olivat yhdessä luomistyössä ja toimivat erot-
tamattomina myös lunastustyössä. Mutta vaikka nä-
mä kaikki kolme toimivatkin yhdessä, kullakin on
samanaikaisesti oma määrätty tehtävänsä.
Isä suunnitteli ja laati luomisen ja ihmisen lu-
nastuksen ja on meidän kielellämme kutsuttuna kai-
ken Herra.
Poika toteutti Golgatalla Isän iankaikkiset
suunnitelmat. Hän teki Jumalan iankaikkisen suun-
nitelman olevaksi. Kaiken, minkä saamme Isältä,
me saamme Jeesuksen Kristuksen, Pojan, kautta, ja
tämän tähden meidän uskomme keskus on Persoona,
Jumalan ainokainen Poika. Kun me rukoilemme, me
tulemme Isän istuimen eteen Jeesuksen nimessä.
Me emme voi lähestyä Isää, ellemme tule Hänen
luoksensa Hänen Poikansa nimessä.
Pyhä Henki on Kolminaisuuden voima... Hänen voi-
mansa herätti Jeesuksen kuolleista. Tämä sama
ylösnousemusvoima virtaa meidän fyysisen olemuk-
semme läpi parantaen ja pyhittäen.
Lyhyesti: Kun me rukoilemme Jeesuksen nimessä,
Isä katsoo meihin ehdottomasti täydellisen, pyhän
ja vanhurskaan ainokaisen Poikansa kautta tie-
täen, että Hänessä on ihmisen lunastuksen hinta
maksettu täydelliseti, ja Hänessä on vastaus ih-
misen kaikkiin tarpeisiin.
Jumala kunnioittaa Poikansa lunastustyötä täyt-
tämällä Hänen kauttansa meidän sydämemme anomuk-
set. Vaikka Pyhän Hengen ylösnousemusvoima paran-
taa meidän ruumiimme sairaudesta, Jeesus teki hy-
vin selväksi, että meidän on katsottava Häneen,
Poikaan, uskossa, sillä Hän on tehnyt tämän kai-
ken mahdolliseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
osa kolme