Tänä iltanahan eli 27.1.2006 klo 22.15 Maarit Tastulan "Punaisessa langassa" (TV2) sitten saateneen selville sekin, etteikö vain oikeiston presidenttiehdokas Niinistö - ja kovasti tv-keskustelujen maaseutuyhteyksissä mainostettu "serkkupoikansakin" - olisi peräti uskossa?
Vai olisiko maaseututuntemuksensa "lehmien kiusaamisesta" ammentanut puolivallaton leskimies Sauli Niinistö uskon(non) asioissakin vain "serkkupoikansa" varassa?
Serkkupoika-syndroomahan on vitsinä tähän asti tunnettu lähinnä vain veneeriseltä puolelta eli sukupuolitautien klinikalta, mutta Sauli N. huumormiehenä on onnistunut maaseudun väestöä nuoleskelleissa tv-lausunnoissaan linkittämään serkkupoika-huulenheitttonsa jo eläinkuntaan asti?
Tsunamin ja Karpelan karaisema "piru mieheksi" -ehdokas Niinistö on joka tapauksessa ennättänyt 18.1.2006 Ylen vaalikeskusteluissa lausumaan, että hänelle "uskonto on läheisempi kuin kirkko". Saman monimielisen mutta samalla paljastavan ulkokultaisen uskonnollisen näkemyksensä hän näkyi uudistaneen 20.1.2006 Iltalehdessä, jossa hänen henkisyytensä ja hengellisyytensä kriteerit täyttyivät jo sillä, että hänet oli taannoin vihitty ja hänen lapsensa oli kastettu kirkossa ja myös jouluevankeliumi - ja kirkko olivat hänelle kaiketi jokavuotista taivaanmannaa...
Niinistön ja peruskannattajiensa asiantilan eli suhtautumisen "uskontoon" ja "kirkkoon" ymmärtääkin varsin hyvin siitä lähtökohdasta, että niin Suomen evankelis-luterilainen (kansan)kirkko kuin useimmat muutkin kirkolliset yhteisöt - Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston ryhmittymiä ja Suomessa esim. vissejä "Kylväjä"- tmv. vouhkaajia lukuun ottamatta - kautta
maailman ovat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja köyhyys- ja
ihmisoikeuskysymyksissä jo aikoja sitten ajaneet vasemmalta ohi niin kokoomuksesta ja keskustasta kuin perinteisestä sosialidemokraattisestakin
"työväen"liikkeestä. (Ja myös niin "koko kansan" kuin "työväen" presidentistäkin!)
Siksikin on perustellusti epäiltävissä, että Niinistön kampanjassa voimakkaana tukijoukkona toimiva HelsinkiMission pankkiiri- ja teollisuusjohtojengi ex-SYP:in ex-varapääjohtaja Ahti Hirvosen johdolla on vain kuin vuosikymmenten takainen toisinto "aseveli-ilmiöstä", jota tuolloisilla Merkelin mannuilla kuvailtiin sanonnalla "miljoonat seisovat takanani"...
Sovellettiinhan taannoin 1930-luvulla - eikä vähiten työvoima-asioissa - "aseveli-arvoyhteisöllisiä" oppeja, joilla "kansa pidettiin kurissa kansan avulla" tilanteessa, jolloin silloinen porvarillinen liberaalinen demokratia eri riittänyt ja/tai kyennyt turvaamaan voittojen suopeaa kehitystä!
Kun tunnetusti juuri vissien - erinomaisen suuresti juuri raamatullisten tunnusten valekaavussa ratsastavien (muka) "tosiuskovien" - ihmisten taivaaseenpääsyn edessä saattaakin olla kuuluisa "neulansilmä" -kohtalo, lienee sinällään ymmärrettävää, että poliittis-taloudellinen (kaveri)eliitti asiaa sen syvällisemmin ajattelemaan kykenemättömien pikkuporvarien avituksella pyrkii kaikin keinoin ottamaan kaiken ilon - ja hyövyn - irti jo tässä kapisessa maailmassa?
Olisikin peräti silmiä avaavaa ja siunauksellista koko Suomen kansalle, jos Maarit Tastula onnistuisi perjantai-illan Punaisessa langassa saamaan edes vähän vilpitöntä vihiä siitä, miten ihan oikeasti ihminen Sauli Niinistölle avautuu "Pieni Suomi ja suuri maailma - kenen joukoissa seisot?"
Sillä nyt "köyhää" keskustaväkeä ja muutakin tavallista kansaa - sitä jo omalta osaltaan sangen rajusti kyykyttäneiden Esko Ahon ja Matti Vanhasen erityisessä suojeluksessa - viedään kuin kuoriämpäriä...
Vai olisiko maaseututuntemuksensa "lehmien kiusaamisesta" ammentanut puolivallaton leskimies Sauli Niinistö uskon(non) asioissakin vain "serkkupoikansa" varassa?
Serkkupoika-syndroomahan on vitsinä tähän asti tunnettu lähinnä vain veneeriseltä puolelta eli sukupuolitautien klinikalta, mutta Sauli N. huumormiehenä on onnistunut maaseudun väestöä nuoleskelleissa tv-lausunnoissaan linkittämään serkkupoika-huulenheitttonsa jo eläinkuntaan asti?
Tsunamin ja Karpelan karaisema "piru mieheksi" -ehdokas Niinistö on joka tapauksessa ennättänyt 18.1.2006 Ylen vaalikeskusteluissa lausumaan, että hänelle "uskonto on läheisempi kuin kirkko". Saman monimielisen mutta samalla paljastavan ulkokultaisen uskonnollisen näkemyksensä hän näkyi uudistaneen 20.1.2006 Iltalehdessä, jossa hänen henkisyytensä ja hengellisyytensä kriteerit täyttyivät jo sillä, että hänet oli taannoin vihitty ja hänen lapsensa oli kastettu kirkossa ja myös jouluevankeliumi - ja kirkko olivat hänelle kaiketi jokavuotista taivaanmannaa...
Niinistön ja peruskannattajiensa asiantilan eli suhtautumisen "uskontoon" ja "kirkkoon" ymmärtääkin varsin hyvin siitä lähtökohdasta, että niin Suomen evankelis-luterilainen (kansan)kirkko kuin useimmat muutkin kirkolliset yhteisöt - Yhdysvaltain uskonnollisen äärioikeiston ryhmittymiä ja Suomessa esim. vissejä "Kylväjä"- tmv. vouhkaajia lukuun ottamatta - kautta
maailman ovat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja köyhyys- ja
ihmisoikeuskysymyksissä jo aikoja sitten ajaneet vasemmalta ohi niin kokoomuksesta ja keskustasta kuin perinteisestä sosialidemokraattisestakin
"työväen"liikkeestä. (Ja myös niin "koko kansan" kuin "työväen" presidentistäkin!)
Siksikin on perustellusti epäiltävissä, että Niinistön kampanjassa voimakkaana tukijoukkona toimiva HelsinkiMission pankkiiri- ja teollisuusjohtojengi ex-SYP:in ex-varapääjohtaja Ahti Hirvosen johdolla on vain kuin vuosikymmenten takainen toisinto "aseveli-ilmiöstä", jota tuolloisilla Merkelin mannuilla kuvailtiin sanonnalla "miljoonat seisovat takanani"...
Sovellettiinhan taannoin 1930-luvulla - eikä vähiten työvoima-asioissa - "aseveli-arvoyhteisöllisiä" oppeja, joilla "kansa pidettiin kurissa kansan avulla" tilanteessa, jolloin silloinen porvarillinen liberaalinen demokratia eri riittänyt ja/tai kyennyt turvaamaan voittojen suopeaa kehitystä!
Kun tunnetusti juuri vissien - erinomaisen suuresti juuri raamatullisten tunnusten valekaavussa ratsastavien (muka) "tosiuskovien" - ihmisten taivaaseenpääsyn edessä saattaakin olla kuuluisa "neulansilmä" -kohtalo, lienee sinällään ymmärrettävää, että poliittis-taloudellinen (kaveri)eliitti asiaa sen syvällisemmin ajattelemaan kykenemättömien pikkuporvarien avituksella pyrkii kaikin keinoin ottamaan kaiken ilon - ja hyövyn - irti jo tässä kapisessa maailmassa?
Olisikin peräti silmiä avaavaa ja siunauksellista koko Suomen kansalle, jos Maarit Tastula onnistuisi perjantai-illan Punaisessa langassa saamaan edes vähän vilpitöntä vihiä siitä, miten ihan oikeasti ihminen Sauli Niinistölle avautuu "Pieni Suomi ja suuri maailma - kenen joukoissa seisot?"
Sillä nyt "köyhää" keskustaväkeä ja muutakin tavallista kansaa - sitä jo omalta osaltaan sangen rajusti kyykyttäneiden Esko Ahon ja Matti Vanhasen erityisessä suojeluksessa - viedään kuin kuoriämpäriä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
-
->Äänestään Sauli Niinistö presidentiksi !
P.s. Yhtynyt vasemmisto ei näytä tuottavan sinulle pohdintaa-
...ei toden totta tuota "pohdintaa" tämän enempää...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013574547
Taisto Sinisalon aikoihin. Ymmärrä poika aika on muutunut. Tuollainen kielenkäyttö joskus tehosi, ei enää.
... ... ilman minuakin ihan riittävästi.
Se mitä minä olen historiallisessa katsannossa mieltä Vanhasen valtaeliitin valitsemasta ulko- ja turvallisuus- sekä myös köyhän asian unohtavasta sisäpoliittisesta linjasta tuskin kaipaa nimimerkin "mvv" tyylisiä leimakirveitä.
Nimimerkin "mvv" tekisi hyvää mutustella alempaa ilmeneviä mietteitä, käväistä lukemassa ehkä jokunen linkin takainenkin kirjoitukseni ja palata vasta sitten framille "kielenkäyttöineen" ja poliittisine opetuksineen?
http://galleria.suomi24.fi/TimoTARistim%E4ki
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&advanced=1&all_words=&some_words=&exclude_words=&exact_words=&conference=&poster=TimoTARistim%E4ki&sort=relevance&search_interval=fixed_interval&fixed_interval_time=0
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012456912#22000000012456912
PS. Näkemykseni presidentinvaalin poliittisesta olemuksesta asettuu aika tarkasti samoin kuin mitä on ollut luettavissa ex-ministeri Taisto Tähkämaan mielipidekirjoituksesta 26.1.2006 sanomalehti Suomenmaassa ja ex-puheenjohtaja, meppi Paavo Väyrysen kolumnista "Toivottavasti Halosen linja pitää" niinikään 21.10.2005 Suomenmaassa.
"Taisto Sinisalon aikoihin" tuskin voinee nimimerkki "mvv" vihjailla heidän kummankaan kohdalla kuin mitä nyt niin heillä - kuten itsellänikin - sattuu olemaan politiikan tuntemusta "poikaa" useammilta vuosikymmeniltä!
Eli minkä kirjoitin (13.10.1970) , sen kirjoitin (myös esimerkiksi 26.1.2006)...
"Miksi näin, Keskusta?"
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 26.1.2006 klo 12.11
... kysyy keskustan entinen kansanedustaja ja ministeri Taisto Tähkämaa mielipidekirjoituksessaan Suomenmaassa torstaina 26.1.2006.
Ilmoittaessaan vakaasta harkinnasta ja hetkeäkään epäilemättä antavansa tukensa istuvalle presidentille eli Tarja Haloselle, Taisto Tähkämaa esittää sen sijaan epäilyksen, kuinka vilpitön mahtaakaan olla Niinistön - Vanhasen -akselin tarjous siitä, että Suomen kansa joskus hamassa tulevaisuudessa saisi "kansanäänestyksellä" sitten muka ratkaista Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden.
Torstaina 26.1.2006 Suomenmaassa Keskustan kunniajäsen, ex-ministeri Taisto Tähkämaa kummastelee Matti Vanhasen ja muun keskustaeliitin nopeata siirtymistä ajamaan presidentiksi oikeiston ehdokas Sauli Niinistöä, joka Tähkämaan mielestä "vetää Suomea aktiivisesti kohti Natoa".
Tähkämaa ihmettelee varsin perustellusti, miksi Keskusta Matti Vanhasen johdolla on luopumassa hallituksen ja myös Keskustan puoluekokouksen päätöksistä "pitää Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana"?
Samaa olen ihmetellyt tässä matkan varrella itsekin - ja toivon mukaan myös moni perinteinen alkiolais-kekkoslainen keskustalainen, joiden äänestyskäyttäytyminen on oleva 29.1.2006 koko Suomen ja koko Euroopan ja jopa koko maailmankin kannalta todella suuressa arvossa - ja peräti mittaansa suuremmasta merkityksestä!
Ennen äänestyskoppiin menoa ja ratkaisevan viivamuodostelman vetoa palautan itse kullekin vielä mieleen keskustan ex-puheenjohtaja, pitkäaikainen ulkoministeri ja nykyinen europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kaukaa viisaan kirjoituksen presidentinvaali- ja Nato-asetelmasta Suomenmaassa 21.10.2005:
***********************
21.10.2005 / Suomenmaa ja Länsi-Suomi /
Paavo Väyrynen: "Toivottavasti Halosen linja pitää
Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat näyttävät panevan toivonsa presidentinvaaleihin. Jäsenyyteen myönteisesti tai myötäsukaisesti suhtautuvia ehdokkaita kannustetaan kilpailemaan siitä, kuka liputtaa liittoutumisen puolesta selkeimmin. Tällä tavoin pyritään luomaan paineita presidentti Tarja Halosta kohtaan, jonka tiedetään suhtautuvan jäsenyyteen vähintäänkin pidättyvästi.
Jo pitkään Suomen Nato-jäsenyydelle on pyritty löytämään tukea mielipidemittauksista. Kansan valtaisa enemmistö on kuitenkin kerran toisensa jälkeen vastustanut jäsenyyttä. Toisaalta usein on saatu tulos, jonka mukaan kansan enemmistö uskoo kuitenkin Suomen liittyvän Natoon. Tämä tulos on ollut pakko tulkita kansan epäluottamukseksi päättäjiin ja kansavallan toimivuuteen.
Nyt on kuitenkin osattu muotoilla kysymys, johon saatua vastausta voidaan tulkita tueksi jäsenyydelle. Taloustutkimuksen kyselyssä suuri enemmistö vastusti jälleen jäsenyyttä, mutta enemmistö vastanneista - 49 prosenttia - ilmoitti hyväksyvänsä sen, jos "presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee jäsenyyttä".
Kysymys on ovelasti laadittu. Harvapa jäsenyyttä vastustaisi, jos sekä presidentillä että pääministerillä olisi sen hakemiseen perusteltu syy. Itse asiassa yllättävän moni - 37 prosenttia vastanneista - vastustaisi jäsenyyttä tässäkin tilanteessa.
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat rientäneet tulkitsemaan tulosta siten, että Suomen kansa kuitenkin "hiljaisesti" kannattaa jäsenyyttä. Lisäksi tuloksen on arvioitu ilmaisevan kansan luottamusta päättäjiä kohtaan. Maamme valtiollinen johto voi taivutella kansan jäsenyyden kannalle, sanotaan.
Mutta miksi pitäisi taivutella? Tähän kysymykseen jäsenyyden kannattajat eivät vastaa.
Jotkut puhuvat Suomen turvallisuusvajeesta, mutta eivät kerro, mikä se on ja kuinka jäsenyys sen täyttäisi. Pohjanoteeraus taitaa olla presidentti Martti Ahtisaaren esittämä perustelu, jonka mukaan Suomen tulisi liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin, jotta pääsisimme eroon kylmän sodan kauden aikaisista suomettumisväitteistä!
Presidentinvaaleissa muurin murtajaksi on ryhtynyt RKP:n Henrik Lax. Hän luo liikkumatilaa Kokoomuksen Sauli Niinistölle, jonka on nyt helpompi liputtaa avoimesti jäsenyyden puolesta. Keskustan Matti Vanhanen saattaa tuntea vetoa lähentyä näiden kahden linjaa ennen muuta mahdollisen toisen kierroksen asetelmia ajatellen.
Tarja Halosen ei ole tarpeen taipua näiden paineiden alla. Valtaisa kansan enemmistö tukee hänen linjaansa. Jos muut ehdokkaat liputtavat Nato-jäsenyyden puolesta, heidän kannattajiaan siirtyy Halosen taakse jo ensimmäisellä kierroksella.
Ainakaan Keskustan ehdokkaan ei ole viisasta haastaa Halosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan on pyrittävä saamaan esille erot eri ehdokkaiden arvoissa ja aatemaailmassa.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=53
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Historia toistaa itseään", tavataan sanoa.
Siksi muistelenkin mieluusti aikoja noin 35 vuoden takaa, jolloin keskustan edellinen raittiusmiespuheenjohtaja tyystin selvinpäin oli viemässä puoluettaan vaalitappiosta vaalitappiooon.
Koska valmista mietelmää on tuolta(kin) ajoilta - siis syksyltä 1970 - olemassa, siteeraan sitä tässä seuraavaksi:
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle
kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset
tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään
taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista
ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman
suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä
yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on
monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene
edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä.
Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu
kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole
demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu
tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset
seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan
pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen
kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen
ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen
välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys
edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä.
Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla
ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este.
Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus.
Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen
uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa
radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä
yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös
vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia
ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan
myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen
keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden
johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä.
Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki.
Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä,
radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta
se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään
turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean
kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu,
jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai
”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää
myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen.
Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi,
että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi
tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava
oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on
rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston
ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”,
jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä
seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja,
ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)] - -" /
Tilanne on niin yleispoliittisesti kuin keskustankin kannalta kutakuinkin vastaavanlainen nyt kuin mitä se oli v. 1970; puoluejohtaja Matti Vanhanen on ns. punamultahallituksen pääministeri ja on nyt tekemässä samanaikaisesti - suhteellisen myönteisesti edenneestä yhteistyöstä huolimatta - avointa irtiottoa puhtaan porvaripolitiikan suuntaan!
Kysymys lienee varmaan nyt, kuten oli kaiketi Johannes Virolaisen puheenjohtaja-aikoihinkin - "arvoista". Nimenomaan on kysymys "vanhoillis-porvarillisista" ja/tai "mitäänsanomattoman liberalistisista ajatusrakennelmista", joita jos juuri mitä edustaa pääministeri Matti Vanhasen "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu.
Olen kyseisenlaisen ajatusmaailman oikeutusta sarkastisesti kritikoinut kysymyksellä: "Mitä eroa on sepällä ja kapitalistilla?" Siihenhän luonteva ja pätevä vastaus on seuraavassa kansanviisaudessa: "Kukaan ei ole seppä syntyessään..."
"- - Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan
myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen
keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden
johtopäätökset menevät eri suuntiin", tuli kirjoitetuksi 13.10.1970 ilmestyneen "Otollisen Ajan" pääkirjoituspalstalla.
Saman analyysin voi täysin pätevästi tehdä Matti Vanhasen johtaman Suomen Keskusta rp:n politiikasta presidentinvaalitilanteessa v. 2006.
Matti Vanhanen on heti kesällä 2003 - ilman enempiä omia ansioitaan niin keskustan johtoon kuin pääministeriksikin noustuaan - liputtanut avoimesti oikeisto-opportunistisen hallinnointilinjan puolesta. Matkan varrella tämä arjalaisittain väritön sosiobiologin poika on villiintynyt tekemään ulko- ja turvallisuuspoliittisissa arvioissaan Suomesta "EU:n etulinjan maata" ja ollut täydestä sydämestään mm. estämässä Suomen kansaa pääsemään äänestämästä EU:n perustuslakisopimuksesta, minkä ratifiointiin - eilisiltaisen mtv-vaalitentin perusteella - voidaan arvioida parivaljakolla Niinistö - Vanhanen olevan aivan perusteellinen hoppu!
Pääministerinä puoluejohtaja Vanhanen on myös hokemasta päästyäänkin korostanut kritiikittömässä "transatlanttisuudessaan" Suomen, EU:n ja Yhdysvaltojen "yhteisiä arvoja", joille toki niin Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain perustuslain ylevistä periaatteista puhuttaessa toki onkin löydettävissä historiallisia yhtenevyyksiä.
Mutta suhteessa tämän ajan politiikkaan olisi todella kiintoisaa kuulla, mitä "yhteisiä arvoja" Niinistön - Vanhasen -akseli on tivaamassa esimerkiksi suhteessa 20.3.2003 kansainvälisen oikeuden normien vastaisesti toteutettuun hyökkäykseen suvereeniin Irakin valtioon? Tai mitä "arvojen yhteisyyttä" parivaljakko Niinistö - Vanhanen kokee suhteessa Abu Ghraibin ja Guantanamon vankiloihin ja CIA:n vankikidutuslentoihin Euroopan Unionin ja Suomenkin ilmatilan ja lentokenttien kautta.
Euroopan Neuvoston selvitysmies Dick Martyn mukaan ei voi olla epäilystäkään siitä, etteivätkö kaikki keskeiset EU-valtiot ja niiden poliittiset johtajat olisi olleet tietoisia siitä, miten USA:n nykyjohto on vuosikausia "ulkoistanut" terroristeiksi väittämiensä ihmisten kidutuksen maihihin, joiden toimintatavoista voivat sitten väittää olevansa korkeintaan sangen vähän jos ollenkaan vastuussa.
Moinen "arvoyhteisöllinen" meno on ollut ja on edelleen irvokasta! Ja pienen suvereenin Suomen ja sen kansan kannalta semmoisen politiikan - vaikkakin vain ns. hiljainen tai passiivinen - hyväksyminen on sekä vastuutonta että vaaarallista.
Presidentinvaalissa 29.1.2006 jokaisen Suomen itsenäisyyttä ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia arvostavan ja vaalivan on syytä tietää, että hän on itse asiassa äänestämässä paitsi oman koskemattomuutensa kaikkien maailman kansalaisten loukkamattomien ihmisoikeuksien puolesta.
Suoraan sanoen kehottaisin lopuksi: "äänestä henkesi edestä..."
PS. Ei pidä hermostuman, jos vaikka osoittautuikin, että edelleenkin on ...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012434316
Voisiko näin sanoa, loukkaamatta ketään?
Onhan ko sanonalle myös jatkokertomus, kuten tiedetään.
Nyt kyllä kysyn suoraan Timo Ristimäeltä:
" Miten käy?, prosentit ja äänimäärät, kiitos!"
T:Vielä äänestämätön
Otsikossa kohtuullisen "suora" vastaus - nimimerkilliset kirjoittajat tuskin tuon suorempaa ansaitsevat!
Kohtuullisen sidettävä vaalitulos nähdäkseni toteutuu, varsinkin jos riittävän moni ns. perinteiseen keskustaväkeenkin kuuluva äänestäjä on tutustunut tuohon alemmas copypastaamaani europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kolumniin mm. Suomenmaassa 27.1.2006 - ja käyttäytyy sen sanomasta itsenäisellä harkinnalla pääteltävissä olevalla tavalla...
**********************
Paavo Väyrynen:
"Näkökohtia tasavallan presidentin valinnasta
(julkaistu Länsi-Suomessa, Karjalan Maassa ja Suomenmaassa 27.1.2006)
Minultakin on kysytty, ketä aion äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella. Kun en ole suostunut vastaamaan, on kyselty perustelujani.
Ehkäpä olen selityksen velkaa.
Puolueen johto on ennalta sitoutunut tukemaan Kokoomuksen ehdokasta nyt kun omamme ei ole enää mukana. Minulla on vapaat kädet ottaa kantaa tai olla ottamatta.
Luotan äänestäjien itsenäiseen harkintaan. Sen edesauttamiseksi voin toki esittää joitakin näkökohtia.
Aatteelliset ja sisäpoliittiset vaihtoehdot eivät voisi olla selvemmät: toinen ehdokkaista on vasemmistolainen, toinen oikeistolainen.
Ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä on vaikeampi hahmottaa. Niillä on toisaalta suuri merkitys, sillä perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ensimmäisen kierroksen vaalikeskusteluissa keskeisten ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset peruslinjat näyttivät olevan lähellä toisiaan.
Tarja Halonen ja Matti Vanhanen nojautuivat eduskunnassa äskettäin hyväksyttyyn turvallisuuspoliittiseen selontekoon, mutta eivät sulkeneet ovea mahdolliselta liittoutumiselta tulevaisuudessa. Sauli Niinistö puhui myönteisesti Suomen jäsenyydestä nykyistä eurooppalaisemmassa Natossa.
Kaikki keskeiset ehdokkaat kannattivat kansanäänestyksen järjestämistä, jos Nato-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi.
Käytännössä Sauli Niinistön presidenttiys olisi kuitenkin aivan erilainen kuin Tarja Halosen.
Tarja Halonen on suhtautunut pidättyvästi maamme liittoutumiseen - pidättyvämmin kuin muut ulkopolitiikan keskeiset toimijat. Muutoinkin hän on pysyttäytynyt Suomen perinteisellä linjalla.
Sauli Niinistön vaalikampanjasta on syntynyt se käsitys, että hän tulisi presidenttinä käyttämään sekä muodollisia valtaoikeuksiaan että mielipidejohtajuuttaan Suomen Nato-jäsenyyden edistämiseen. Presidentin rooli muuttuisi siis tässä suhteessa nykyiseen nähden päinvastaiseksi.
Lupauksilla kansanäänestyksestä ei ole kovin suurta merkitystä, jos ulkopolitiikan ylin johto toimii aktiivisesti jäsenyyden puolesta. Tämähän on käynyt ilmi myös suoritetuista mielipidetutkimuksista.
Toisen äänestyskierroksen edellä käydyissä keskusteluissa Halosen ja Niinistön turvallisuuspoliittiset näkemyserot ovat tulleet esiin vielä selvemmin kuin ensimmäisen kierroksen kampanjoissa.
Kaiken kaikkiaan ehdokkaiden vertaileminen on perin hankalaa, kun huomioon olisi otettava hyvin erilaisia näkökohtia, jotka eivät ole keskenään yhteismitallisia. Moni äänestäjä haluaisi kannattaa yhden ehdokkaan ulkopolitiikkaa ja toisen sisäpolitiikkaa.
Loppujen lopuksi kysymys on siis siitä, mitä kysymyksiä äänestäjät pitävät presidentinvaaleissa tärkeimpinä ja mitä mieltä he itse niistä ovat.
Kansanvalta toteutuu parhaimmin silloin kun mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan ja äänestää harkiten.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki: http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=63
************************
... ja kerrannut ajatuksella myös sitä, mitä ex-puheenjohtaja ja pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen kirjoitti presidentinvaaliasetelmasta Suomenmaassa jo 21.10.2005 otsikolla "Toivottavasti Halosen linja pitää"...
Paavo Väyrynen: "Toivottavasti Halosen linja pitää"
(julkaistu Länsi-Suomessa ja Suomenmaassa 21.10.2005)
Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat näyttävät panevan toivonsa presidentinvaaleihin. Jäsenyyteen myönteisesti tai myötäsukaisesti suhtautuvia ehdokkaita kannustetaan kilpailemaan siitä, kuka liputtaa liittoutumisen puolesta selkeimmin. Tällä tavoin pyritään luomaan paineita presidentti Tarja Halosta kohtaan, jonka tiedetään suhtautuvan jäsenyyteen vähintäänkin pidättyvästi.
Jo pitkään Suomen Nato-jäsenyydelle on pyritty löytämään tukea mielipidemittauksista. Kansan valtaisa enemmistö on kuitenkin kerran toisensa jälkeen vastustanut jäsenyyttä. Toisaalta usein on saatu tulos, jonka mukaan kansan enemmistö uskoo kuitenkin Suomen liittyvän Natoon. Tämä tulos on ollut pakko tulkita kansan epäluottamukseksi päättäjiin ja kansavallan toimivuuteen.
Nyt on kuitenkin osattu muotoilla kysymys, johon saatua vastausta voidaan tulkita tueksi jäsenyydelle. Taloustutkimuksen kyselyssä suuri enemmistö vastusti jälleen jäsenyyttä, mutta enemmistö vastanneista - 49 prosenttia - ilmoitti hyväksyvänsä sen, jos "presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee jäsenyyttä".
Kysymys on ovelasti laadittu. Harvapa jäsenyyttä vastustaisi, jos sekä presidentillä että pääministerillä olisi sen hakemiseen perusteltu syy. Itse asiassa yllättävän moni - 37 prosenttia vastanneista - vastustaisi jäsenyyttä tässäkin tilanteessa.
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat rientäneet tulkitsemaan tulosta siten, että Suomen kansa kuitenkin "hiljaisesti" kannattaa jäsenyyttä. Lisäksi tuloksen on arvioitu ilmaisevan kansan luottamusta päättäjiä kohtaan. Maamme valtiollinen johto voi taivutella kansan jäsenyyden kannalle, sanotaan.
Mutta miksi pitäisi taivutella? Tähän kysymykseen jäsenyyden kannattajat eivät vastaa.
Jotkut puhuvat Suomen turvallisuusvajeesta, mutta eivät kerro, mikä se on ja kuinka jäsenyys sen täyttäisi. Pohjanoteeraus taitaa olla presidentti Martti Ahtisaaren esittämä perustelu, jonka mukaan Suomen tulisi liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin, jotta pääsisimme eroon kylmän sodan kauden aikaisista suomettumisväitteistä!
Presidentinvaaleissa muurin murtajaksi on ryhtynyt RKP:n Henrik Lax. Hän luo liikkumatilaa Kokoomuksen Sauli Niinistölle, jonka on nyt helpompi liputtaa avoimesti jäsenyyden puolesta. Keskustan Matti Vanhanen saattaa tuntea vetoa lähentyä näiden kahden linjaa ennen muuta mahdollisen toisen kierroksen asetelmia ajatellen.
Tarja Halosen ei ole tarpeen taipua näiden paineiden alla. Valtaisa kansan enemmistö tukee hänen linjaansa. Jos muut ehdokkaat liputtavat Nato-jäsenyyden puolesta, heidän kannattajiaan siirtyy Halosen taakse jo ensimmäisellä kierroksella.
Ainakaan Keskustan ehdokkaan ei ole viisasta haastaa Halosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan on pyrittävä saamaan esille erot eri ehdokkaiden arvoissa ja aatemaailmassa.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki: http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=53
PS. Ja mikäli muutamakin äänestäjä - niin talonpojat jälkeläistöineen kuin työväenmiehet ja ahkerat naiset perillisineen - myös oikeistoehdokas Niinistön Punaisessa langassa eilisiltana esittämän "työväen"aatteen ja sen seurausvaikutukset ymmärrettyään - ymmärtävät ensinnäkin äänestää ja toiseksi ymmärtävät äänestää - (tässä tilanteessa) oikein!
Avitusta tarjoan tuosta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013641410
... ja etenkin tuosta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013639249
... kuin myös tuosta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013335088
... miettien vaikkapa ennen äänestyspäätöstään virren 175 sanomaa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013305739
... jonka sanomaan taustoja voi tarkastella vaikka täältä avautuvista näkymistä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012211223
PS. Kiitos "ajattelin että nyt" -osallistujalle aivan oikeasta asianharrastuksesta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013648188
... ja "ketjulinkille" myös kiitoksia, vaikka pidänkin itseäni korkeintaan keski-ikäisenä ja sangen vaatimattomana - mutta perin periaatteellisista syistä - omalla nimellään näkemyksiään kirjoittelevana pitkän linjan kansalaisaktivistina ja harrastajaskribenttinä...
Näin se menee ja olet oikeassa usein.
Tosin en kirjoita omalla nimelläni, anteeksi:)
T:louis armstrong tai jimi hendrix tai ?
Ei tämän päivän juttujen perusteella, vaan jo eilen kirjoitettu ja sanottu.