Sauli Niinistö selitti juuri MTV:n seitsemän uutisissa presidenttitaistelun tasaväkisyyttä ja sanoi että ihmiset ovat nyt huomanneet että "on muutoksen mahdollisuus". Tätä ei vielä kolme viikkoa sitten kukaan ajatellut, Niinistö kommentoi.
Itse asiassa tilanne voidaan tulkita myös täysin toisin päin. Ihmisten mielipiteiden vedenjakajina toimivat edelleen täsmälleen samat valinttakriteerit, jotka ovat olleet ratkaisijoina näissä presidentivaaleissa toistuvasti. Kun toisella kierroksella on vastakkain kaksi toistensa vastanavoiksi hahmottuvaa ehdokasta, tyypillinen polarisaatio käy myös äänestäjäkunnan keskuudessa, ja suomalaisen yhteiskunnan perusvastakohtaisuuksien pohjalta kannatuslukemat ovat aika tasaiset. Ei tämä ilmiö ole mitenkään kiinni siitä millaisia ihmisiä ehdokkaina on -- tässä on kyseessä yksinkertainen sosiologinen ilmiö. Psykologisella tasolla tämä tarkoittaa sitä että kun jokaisella on maailmanhahmotuksensa lähtökohtina käsitteellisiä vastakohtapareja ja arvostusten lähtökohtana akseli hyvä-paha, niin yhteisössä summaten niitä jotka näkevät yhdessä ehdokkaassa hyvää ja toisessa pahaa on isossa ihmisjoukossa suunnilleen toisensa kumoavat määrät.
Minua on tässä käydyssä vaalitaistelussa ihmetyttänyt lähinnä se miten monet itsestäänselvyydet, joiden luulisi olevan kaikille arkipäiväisiä trivialiteetteja, ovat kokeneet ansiottoman arvonnousun kun ne on nostettu periaatteellisen keskustelun tasolle. Asiallisesti ottaen esimerkiksi kysymys hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ei ole maailmassa tällä hetkellä kenenkään hallussa saati päätettävissä, sillä globaalin rahatalouden mekanismit ovat jo parinkymmenen vuoden ajan ryntäilleet vailla kaikkia hallinnan edellytyksiä, mutta presidenttiehdokkaat näyttävät ihan tosissaan väittelevän keskenään siitä kumman arvot ja näkemys hyvinvointivaltion ja talouden suhteesta on parempi. Samoin luulisi kaikille olevan selvää, että kun maailman asearsenaalit ovat mitä keskittyneemmin amerikkalais-englantilaisten kauppamiesten hallussa, mitään sotilaallista puolustusta tuskin missään pystytään kehittelemään muutoin kuin näiden asekauppiaiden ehdoilla. Tätä vartenhan meilläkin on Hornetit, jotka sitovat meidät käytännössä sataprosenttisesti USA:aan. Kuitenkin niin Halonen kuin Niinistö käyvät keskenään ikään kuin lavastettua tahtojen taistelua, jossa toinen todellisuudessa ei haluaisi että asiat ovat niinkuin ovat ja toinen taas luottaa siihen että kohta virallisestikin on jotenkin muotoiltava se että käytännössä me monen muun maailman maan mukana olemme kuuliaisia USA:n palkkasotureita.
Kun sosiologisten lainalaisuuksien määräämänä asetelmat käyvät sitä tasaväkisimmiksi mitä lähemmäs vaalipäivää mennään ja kun kaksintaistelu vaalikeskusteluissa muodostuu tiukaksi, tämä on itse keskustelujen laadun kannalta katastrofaalista. Näin nytkin kävi: viimeinen tv-väittely oli jo niin ylivarovainen, kärjetön ja hampaaton, että se tyydytti enää vain sitä ihmisten suurta epä-älyllistä enemmistöä, joka kiinnittää huomiota vain ehdokkaiden ulkoiseen olemukseen ja käyttäytymiseen. Vaikka YLE:n toimittajat olivat yrittäneet kaivella keskusteluun joitakin todellisia provoja, ne puksahtivat tyhjää ehdokkaiden molemminpuoliseen ylivarovaisuuteen ja jalat maassa -tekniikkaan törmätessään. Toimittajat jäivätkin sitten hyvin haudottuine ärsytysyrityksineen vähän kuin tyhjän päälle keikkumaan.
Tämä maa on selvinnyt jos jonkinlaisista presidenteistä. Mauno Koivisto oli maan taloudelle katastrofi, Martti Ahtisaari yhtä tyhjän kanssa, Halonen on ollut ylivarovainen ja liian passiivinen esim. irtisanoutumisessa USA:n Irak-politiikasta. Kyllä tämä maa varmaan kestäisi yhden tärkeilevän näköispätevän Niinistönkin. Presidenttejä tulee ja presidenttejä menee, maailman varsinaiset ongelmat eivät ole heidän ratkaistavissaan eivätkä useimpien kohdalla edes poliitikon älyllisillä kyvyillä hallittavissa. Niin että voittipa joku tai hävisi, kovin paljoa sille ei kannata painoa antaa.
Itse asiassa tilanne voidaan tulkita myös täysin toisin päin. Ihmisten mielipiteiden vedenjakajina toimivat edelleen täsmälleen samat valinttakriteerit, jotka ovat olleet ratkaisijoina näissä presidentivaaleissa toistuvasti. Kun toisella kierroksella on vastakkain kaksi toistensa vastanavoiksi hahmottuvaa ehdokasta, tyypillinen polarisaatio käy myös äänestäjäkunnan keskuudessa, ja suomalaisen yhteiskunnan perusvastakohtaisuuksien pohjalta kannatuslukemat ovat aika tasaiset. Ei tämä ilmiö ole mitenkään kiinni siitä millaisia ihmisiä ehdokkaina on -- tässä on kyseessä yksinkertainen sosiologinen ilmiö. Psykologisella tasolla tämä tarkoittaa sitä että kun jokaisella on maailmanhahmotuksensa lähtökohtina käsitteellisiä vastakohtapareja ja arvostusten lähtökohtana akseli hyvä-paha, niin yhteisössä summaten niitä jotka näkevät yhdessä ehdokkaassa hyvää ja toisessa pahaa on isossa ihmisjoukossa suunnilleen toisensa kumoavat määrät.
Minua on tässä käydyssä vaalitaistelussa ihmetyttänyt lähinnä se miten monet itsestäänselvyydet, joiden luulisi olevan kaikille arkipäiväisiä trivialiteetteja, ovat kokeneet ansiottoman arvonnousun kun ne on nostettu periaatteellisen keskustelun tasolle. Asiallisesti ottaen esimerkiksi kysymys hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ei ole maailmassa tällä hetkellä kenenkään hallussa saati päätettävissä, sillä globaalin rahatalouden mekanismit ovat jo parinkymmenen vuoden ajan ryntäilleet vailla kaikkia hallinnan edellytyksiä, mutta presidenttiehdokkaat näyttävät ihan tosissaan väittelevän keskenään siitä kumman arvot ja näkemys hyvinvointivaltion ja talouden suhteesta on parempi. Samoin luulisi kaikille olevan selvää, että kun maailman asearsenaalit ovat mitä keskittyneemmin amerikkalais-englantilaisten kauppamiesten hallussa, mitään sotilaallista puolustusta tuskin missään pystytään kehittelemään muutoin kuin näiden asekauppiaiden ehdoilla. Tätä vartenhan meilläkin on Hornetit, jotka sitovat meidät käytännössä sataprosenttisesti USA:aan. Kuitenkin niin Halonen kuin Niinistö käyvät keskenään ikään kuin lavastettua tahtojen taistelua, jossa toinen todellisuudessa ei haluaisi että asiat ovat niinkuin ovat ja toinen taas luottaa siihen että kohta virallisestikin on jotenkin muotoiltava se että käytännössä me monen muun maailman maan mukana olemme kuuliaisia USA:n palkkasotureita.
Kun sosiologisten lainalaisuuksien määräämänä asetelmat käyvät sitä tasaväkisimmiksi mitä lähemmäs vaalipäivää mennään ja kun kaksintaistelu vaalikeskusteluissa muodostuu tiukaksi, tämä on itse keskustelujen laadun kannalta katastrofaalista. Näin nytkin kävi: viimeinen tv-väittely oli jo niin ylivarovainen, kärjetön ja hampaaton, että se tyydytti enää vain sitä ihmisten suurta epä-älyllistä enemmistöä, joka kiinnittää huomiota vain ehdokkaiden ulkoiseen olemukseen ja käyttäytymiseen. Vaikka YLE:n toimittajat olivat yrittäneet kaivella keskusteluun joitakin todellisia provoja, ne puksahtivat tyhjää ehdokkaiden molemminpuoliseen ylivarovaisuuteen ja jalat maassa -tekniikkaan törmätessään. Toimittajat jäivätkin sitten hyvin haudottuine ärsytysyrityksineen vähän kuin tyhjän päälle keikkumaan.
Tämä maa on selvinnyt jos jonkinlaisista presidenteistä. Mauno Koivisto oli maan taloudelle katastrofi, Martti Ahtisaari yhtä tyhjän kanssa, Halonen on ollut ylivarovainen ja liian passiivinen esim. irtisanoutumisessa USA:n Irak-politiikasta. Kyllä tämä maa varmaan kestäisi yhden tärkeilevän näköispätevän Niinistönkin. Presidenttejä tulee ja presidenttejä menee, maailman varsinaiset ongelmat eivät ole heidän ratkaistavissaan eivätkä useimpien kohdalla edes poliitikon älyllisillä kyvyillä hallittavissa. Niin että voittipa joku tai hävisi, kovin paljoa sille ei kannata painoa antaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä ei ole yhdentekevää. Pääsemme demarinoidasta eroon.
Annamme äänemme varmasti Tarjalle ja pääsemme kokoomuspirusta eroon.
--
"Presidenttejä tulee ja presidenttejä menee, maailman varsinaiset ongelmat eivät ole heidän ratkaistavissaan eivätkä useimpien kohdalla edes poliitikon älyllisillä kyvyillä hallittavissa. Niin että voittipa joku tai hävisi, kovin paljoa sille ei kannata painoa antaa"
--
Olipa mukava lukaista järkevä postitus kaiken jonninjoutavan akitheerauksen jäläkheen!