siis mikä naispappeudessa oikein harmittaa uskovaisia? se periaateko että nainen on "ei-ihminen", joka kelpaa julistamaan omaa uskoaan, vai? kommentteja? jos joku heittää raamatunkohdan, niin kerro myös mistä se löytyy (siis muualta kuin takakannesta omalla käsialalla kirjoitettuna)
-
-
Vastaukset 14
Vanhimmat
Naispappeutta vastaan on kaksi kohtaa Raamatussa.
Se, että seurakunnan johtajan tulisi olla nuhteeton yhden vaimon mies, on suositus.
Tämä on siis suositus vain.
Toinen on tämä klassinen "nainen vaietkoon seurakunnassa".
Tässä kuvataan termiä joka kuvaa tilannetta, jossa naiset pulisevat joukossa torilla (juoruavat). Tämä ei siis tarkoita sitä, että nainen ei saisi puhua mitään, koska naisille on annettu mm. profetian lahja. Tämä tarkoittaa sekä opettamista, että profetioiden kertomista.
Kolmas on, että "minä en salli, että nainen opettaa".
Ja tämä on Paavalin henk. koht. mielipide.
Kristus sanoi, että Hänessä ei ole erikseen miestä tai naista.
Voit puhua vain omasta puolestasi. Osaa uskovia luterialia harmittaa. Miksi siis valehtelet. Ja taas opetat rusinapullakristinuskoa.
"Kaksi kohtaa" luulisi riittävän. On sinulla melkoiset perusteet, jos "vain kaksi kohtaa" Raamatussa ei ole riittävä peruste.
Kyllä Paavali sanoo, että on Herran käsky, joka on voimassa ja tapana kaikissa pyhien seurakunnissa - siis se, että nainen on seurakunnankokouksessa hiljaa. Tuo kokous voinee tarkoittaa vain jumalanpalvelusta. Se ei ole Paavalin mielipide. Hän korostaa joskus jonkin olevan oma mielipide, mutta hän sanoo sen sitten selvästi. Ja tuntuisi typerältä ajatella, että Herra kieltäisi lörpöttelemästä. Vähän kuin kieltäisi kaivamasta nenää. Jos kristinuskoa pidetään tämän vuoksi naisvihamielisenä, niin se on liioittelua. Onhan epätasa-arvoa jo seurakunnan johtajuuskin ja silti niin on oltava.
Kuurojenkieltäkö naisten olisi pitänyt puhua? Naisia on aina ollut profetian lahjan omaavia. Alkutekstin mukaan se kreikan kielen sana, joka tuossa kohdassa mainitaan on kuvannut tilannetta, joka juoruiluksikin voidaan kääntää. Paavalille nimenomaan oli kirjoitettu seurakunnassa vallitsevasta ongelmasta ja epäsuorasti viitataan siihen, että naiset olivat kyselleet opetuksesta tarkemmin toisiltaan ja tämähän aiheuttaa juuri tuonkaltaisen ilmiön, joka torien naisten kesken voidaan havaita.
Raamatussa kehotetaan selvästi kaikkia, niin miehiä kuin naisia viemään evankeliumia eteenpäin, ja toimimaan seurakunnassa. 1. Kor.11 Paavali edellyttää naisten rukoilemisen ja profetoimisen, mutta luvussa 14 heitä käsketään vaikenemaan.
Auktoritatiivisen puhumisen johtajan ominaisuudessa / saarnaamisen itse Herra Jeesus rajaa pois naisilta. Alkukielessä kyse ei ole lörpöttelystä, vaikka tällä tavoin jotkut ovat halunneet käskyn vesittää, ja on monia, jotka halukkaasti tämän vesityksen uskovat. [lalein en ekklesia]. Kysymysten esittäminen oli alkukirkon tapa opettaa, ja kun naiset olivat alkaneet esittää kysymyksiä, he olivatkin ajautuneet opettajan paikalle. Tämä Raamatussa torjutaan.
"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky."
1. Kor. 14:37
Toki Paavalin ei olisi tarvinnut käyttää koko apostolin arvovaltaansa ja Herran käskyä komentamaan naisia olemaan lörpöttelemättä :)
Miten erotat Raamatusta sen mikä on "vain Paavalin mielipiteitä" ja mikä on Jumalan Sanaa? Ja sen mikä Raamatun kehotuksista on "suositus" ja mikä Jumalan tahto, jonka rikkominen on synti?
Mietipä vähän, koska noin minullekin (Paavalin, pinttyneen vanhanpojan mielipiteitä lörpöttelyselitys) aikaisemmin opetettiin, kunnes tutkin asian tarkemmin.
Eiks kaksi kotaa riitä? Raamattu sentään on jumalan sana!
Niin Jumala on pedofiili, brutaali ja perverssi.
Niin, miten ITSE erotat Raamatusta "vain Paavalin mielipiteet" ja Jumalan Sanan?
Syyllistynkö opettamiseen, kun esitän kysymyksiä? Mitä? Miten muuten Jeesus rajaa saarnaamisen yms. pois naisilta, missä? Miten voi levittää evankeliumia saarnaamatta? Ja mitä on saarnaaminen? Onko juuri tämä naispappeuskysymys se, joka lopullisesti romuttaa kristinuskon, kyllä vai ei? Jos, niin miksi? Jos ei, niin miksi tämä kaikki kauhisutnut huohotus?
Osaa uskovaisista naispappeudessa "harmittaa" se, että he tulkitsevat raamattua, niin, että se kieltää naispappeuden. Raamatun kohtiahan täällä on mainittu. Kyse on siis tulkinnoista. Joku lukee raamattua sanasta sanaan, toinen taas lukee raamattua ottaen huomioon historian...
ehkä joku, joka vastustaa naispappeutta, voi korjata, jos olen ymmärtänyt heidän vastustuksensa syyn väärin.
Pohjimmiltaan kyse on siitä onko Raamattu totta vai ei. Ja jos se on vain osittain Jumalan Sanaa, kuka määrittelee mitkä kohdat voidaan saksia sieltä pois "vanhentuneina" ja "kulttuurisidonnaisina".
Jos sanot, että Herran käsky siitä, ettei naisen pidä saarnata, on kulttuurisidonnainen ja hylättävä - mikä muu siellä on sellaista? Onko Raamatun Jumala-käsitys sen ajan maailmankuvaa heijastava, ja modernille ihmiselle kelpaamaton? Onko Jumalan Pojan sovituskuolema vain tuon ajan ajattelua heijastavaa, tai taivas ja helvetti - ovatko nekin kulttuurisidonnaista?
Kyse on vanhasta ihmisen perusongelmasta: "Onko Jumala todellakin sanonut..." -jonka käärme kuiskutti ihmisen korvaan syntiinlankeemukseen johtavalla tiellä.
Onko Jumalalla itsellään valta sanoa, kuka palvelee häntä ja miten - kirkossa, joka on Hänen omansa?
Miksi ei naispappeuden vastustajat usko raamatun sanaa siinä, kun sanotaan, että naisilla on oltava pitkät hiukset. Ja on rukoiltava aina pää peitettynä. Ja jos ei halua rukoilla pää peitettynä, niin leikatkoon kaiken tukkansa pois. Mutta ei se ole kaunista jos pää on ajeltu joten pitäköön pään peitettynä ja pitkät hiukset. Eikä naiset saa koristaa itseään helmillä, kullalla, tukkalaitteilla... Kaikki nämä on luvallisia nykyään myös naispappeuden vastustajille. Miksi siis vain tämä naisten vaikeneminen on niin tärkeä asia jota pitää noudattaa mutta muut asiat voi unohtaa?
Raamattua on muunneltu vuosien saatossa aikaisemminkin kuitankin yhteiskuntaoloja varten. LEsim. ns. "musta raamattu" sisältää näitä poistettuja tekstejä.
Raamattu kyllä selkeästi erottaa toisistaan mitkä ovat tapakulttuuriin liittyviä asioita, ja mitkä ajasta aikaan kaikille kristityille kuuluvia käskyjä.
Nainen voi rukoilla myös pää peittämättömänä, koska Paavali sanoo aiheesta kirjoittaessaan:
1. Kor. 11 "Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä?"
..ja
1. Kor. 16 "Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista TAPAA eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla."
Kyse ei ole Herran käskystä, vaan tapakulttuuriin liittyvästä asiasta, joka selkeästi sanotaan. Tuohon aikaan pään peittämättömyys olisi merkinnyt vähän samaa, kuin jos nykyään vaimo ei haluaisi pitää vihkisormusta perustellen sitä sillä, että ei halua olla sidottu kehenkään tms.
Raamatussa ei myöskään kielletä koristautumalla helmillä, kullalla, tukkalaitteilla, vaan kun katsotaan mistä kohta puhuu:
1. Piet. 3:1-4
"Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista."
Tässä, ja jatkossa seuraavissa jakeissa, neuvotaan naista, jonka mies ei ole uskossa, evankelioimaan miestään myös ilman sanoja. Koruja ei kielletä pitämästä, mutta niiden kautta kaunistautumista ei pidä pitää tärkeänä, vaan keskittyä katoamattomaan, sydämen ihmisen kauneuteen.