Olen 24v lukion ja ammatikoulun käynyt.
Hain viime yhteishaussa ammattikorkeaan ja
pääsinkin.
Ongelma on nyt siinä että vielä ainakin 4
vuoden opiskelu ei oikein tahdo innostaa, sillä
nykyisellä koulutuksella saan kyllä töitä joista
pidän ja palkkakin on sellainen että toimeen
tulee (nyt jää käteen n.8500, vuoden sisällä
luvassa tuntuva korotus).
Olen siis puun ja kuoren välissä, järki sanoo
että mene opiskelemaan mutta toisaalta
haluaisin välillä tienata ja hankkia muutakin
kuin näkkileipää ja makaroonia.
Jos opiskeluni kestäisi sen neljä vuotta kuten
minimissään pitäisi, pääsisin sen jälkeen
insinöörinä luultavasti hiukan paremmille
ansioille kuin nykyään, mutta toisaalta
neljässä vuodessa saattaisin yletä
nykyisessäkin työpaikassani jonkin verran. Ja
jos lähden opiskelemaan, neljän vuoden
päästä minulla ei ole muuta kuin polkupyörä
ja vanha telkkari ( säästöt menneet), neljän
työvuoden jälkeen omistaisin asunnon
kalustettuna, auton ja eläisin tasapainoista
elämää.
Entä mitä jos vaikka kaksi vuotta opiskeltuani
huomaan että kursseja on jäänyt
suorittamatta ja opiskelut meinaavat venyä 5-6
vuoteen. tunnen useita lukio aikaisia kavereita
jotka menivät kovalla tohinalla erilaisiin
korkeakouluihin ja yliopistoihin mutta
opiskelut vaan venyivät ja venyivät ja lopulta he
lopettivat koulun kesken ja ovat nyt
hanttihommissa pelkillä lukion papereilla..
En siis haluaisi palata koulun penkiltä häntä
koipien välissä anelemaan vanhaa
työpaikkaani takaisin...
Mitä siis ehdotatte? Jatko-opiskelu vai työ ja
elämä?
Ottaa päähän päätöksen tekemiseen on
kokonaiset 2 viikkoa..
Ainiin ja se opiskelu-paikka ei ollut
ensi-sijainen hakutoiveeni eli se ei siinä
mielessä välttämättä olisi oikotie
onneen..Vaikka ala kyllä kiinnostaa.
Hain viime yhteishaussa ammattikorkeaan ja
pääsinkin.
Ongelma on nyt siinä että vielä ainakin 4
vuoden opiskelu ei oikein tahdo innostaa, sillä
nykyisellä koulutuksella saan kyllä töitä joista
pidän ja palkkakin on sellainen että toimeen
tulee (nyt jää käteen n.8500, vuoden sisällä
luvassa tuntuva korotus).
Olen siis puun ja kuoren välissä, järki sanoo
että mene opiskelemaan mutta toisaalta
haluaisin välillä tienata ja hankkia muutakin
kuin näkkileipää ja makaroonia.
Jos opiskeluni kestäisi sen neljä vuotta kuten
minimissään pitäisi, pääsisin sen jälkeen
insinöörinä luultavasti hiukan paremmille
ansioille kuin nykyään, mutta toisaalta
neljässä vuodessa saattaisin yletä
nykyisessäkin työpaikassani jonkin verran. Ja
jos lähden opiskelemaan, neljän vuoden
päästä minulla ei ole muuta kuin polkupyörä
ja vanha telkkari ( säästöt menneet), neljän
työvuoden jälkeen omistaisin asunnon
kalustettuna, auton ja eläisin tasapainoista
elämää.
Entä mitä jos vaikka kaksi vuotta opiskeltuani
huomaan että kursseja on jäänyt
suorittamatta ja opiskelut meinaavat venyä 5-6
vuoteen. tunnen useita lukio aikaisia kavereita
jotka menivät kovalla tohinalla erilaisiin
korkeakouluihin ja yliopistoihin mutta
opiskelut vaan venyivät ja venyivät ja lopulta he
lopettivat koulun kesken ja ovat nyt
hanttihommissa pelkillä lukion papereilla..
En siis haluaisi palata koulun penkiltä häntä
koipien välissä anelemaan vanhaa
työpaikkaani takaisin...
Mitä siis ehdotatte? Jatko-opiskelu vai työ ja
elämä?
Ottaa päähän päätöksen tekemiseen on
kokonaiset 2 viikkoa..
Ainiin ja se opiskelu-paikka ei ollut
ensi-sijainen hakutoiveeni eli se ei siinä
mielessä välttämättä olisi oikotie
onneen..Vaikka ala kyllä kiinnostaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no aika vaikea juttu... Mutta olet 24-vuotias ja
kun valmistut olet vähintään 28 tai 29 vuotta. Eli
sinulla olisi ehkä 50-60 vuotta elämää jäljellä
eli kyllä siinä ajassa ehtii hankkia hyvän
työpaikan ja rahaa asumiseen mutta kuka sanoo että
on pakko opiskella kun voi tehdä sitä mitä itse
elämältä haluaa!!! kukaan ei voi päättää sinun
puolesta mitä teet... ja elämähän koostuu
valinnoista! Että onnea matkaan
Olen miettinyt tota asiaa tosi paljon, tiedän
että kukaan ei voi mun puolesta päättää, mutta
ajattelin tiedustella mitä mieltä muut on.
Kun oon just sitä miettiny että insinöörinä
tienaisin kyllä varmasti paremmin kuin nykyisellä
koulutuksella, olisi helpompi toteuttaa unelmia.
Mutta toisaalta niihin unelmiin ei kuulu se että
opiskelisin melkein 30 vuotiaaksi..
Siksi tämä tuntuu erityisen vaikealta.
Olen 23v. ja neljän vuoden ammattikorkea
odottaisi. Nyt olis hyvä duuni ja kenties
mahdollisuus viel nousta esimieheksi, joka taas
nostaisi palkkaakin. Koulutuksen aikana tulisi
rahapula (todennäköisesti) ja joutuisin ottamaan
opintolainaa. Sitä sitten makselisin keski-iällä.
Suku ja puolisoni odottavat minulta
korkeakoulutusta. Olen täysin kahden vaiheilla.
On vain niin älyttömän kova polte saada ostettua
uusi auto ja parempi kämppä. Auttaa en asiassa
voi, mutta kohtalotoverin kyllä löysit.
Kiva kuulla että on muitakin.
Oon tässä jutellu samassa koulussa jo
olevien kanssa ja olen sitä kautta saanut kans
niin ristiriitaista tietoa koulusta ja
koulutusohjelmasta että olen ihan ymmällä
että miten voi samassa koulutusohjelmassa
olevat sanoa aivan eri asioita?...Kummallista
Mutta toivottavasti pääset itseäsi miellyttävään
ratkaisuun!
Mua kans perhe ja suku painostaa
korkeakoluun, mutta sen olen päättänyt jo
aikaa sitten että en tee mitään miellyttääkseni
sukua, vaan teen niinkuin itsestä tuntuu.
Se on vain niin vaikea päätös.
Entäpä jos firma menee nurin. Kyllä siitä
koulutuksesta on se etu on jotain paperia tarjota
uudelle työnantajalle.
On sen verran iso ja vaikuttava yritys (ei nokia)
Ainut on että jos tennaria tulee, mutta
siihenkään en usko, täällä ei talouden
heilahtelut ym asiat vaikuta töiden määrään,
hommia on aina yhtä paljon, joskus jopa
enemmänkin :)
Etkö voisi harkita käyväsi työssä opiskelun
ohessa? Itse suoritin lukion käymällä
osapäivätöissä samanaikaisesti. Ja nyt syksyllä
olisi edessä korkeakouluopintojen alku ja mietin
jo kuumeisesti, että mistä saisin tuntityötä
opintojen ajaksi.
Rankkaahan se on, mutta mieluummin tulen toimeen
pienellä palkalla ja opintotuella kuin ottaisin
opintolainan. Ja samalla kartutan myös eläke-
yms. maksuja.
Kannattaa harkita.
Ja muista että et ole yksin samanlaisessa
tilanteessa, vaan meitä on monia =)
Myös serkkuni suoritti insinöörin tutkinnon
töiden ohella ilta/viikonloppu opiskeluna ja
tuntuu olevan oikein tyytyväinen.
Lisäksi aikaisempi kokemuksesi (työ-, lukio- ja
ammattikoulu) tulee tekemään opiskelusta
huomattavan paljon helpompaa kuin sellaisille,
joilla on takana vain pelkkä ammattikoulu tai
lukio. Joten ehkä ne iltaopiskelut eivät veisi
aivain kaikkea aikaa.
Toisen puolesta on paha päättää, mutta
itse olen lukenut 3 vuotta insinööriksi ja käynyt
iltatöissä samalla. Aloitin kylläkin heti armeijan
jälkeen ja valmistun 24 vuotiaana, mutta
luokallamme on 30-35 vuotiaita ihmisiäkin joten ei
tuo sinun ikäsi vielä niin hirveän korkea ole.
Sen voin sanoa että kyllähän se työelämä houkutti
minuakin kun lukiosta pääsin ja hyvä työpaikka oli
alla, mutta ajattele haluaisitko tehdä eläkeikään
asti samaa hommaa. Insinöörikoulutus on nimittäin
erittäin monialainen paperi jolla saa hyvinkin
erilaista työtä. Ja ongelmia tulee nimenomaan
siinä vaiheessa kun haluaisi vaihtaa työpaikkaa.
Monissa firmoissa on nimittäin oltava muodollinen
pätevyys kohdallaan ennen kuin he edes harkitsevat
ottavansa sinut haastatteluun.
Siispä neuvoisin menemään kouluun ja olemaan ylpeä
insinööriydestäsi. 4 vuotta kuule hurahtaa
hyvinkin nopeasti ja 2-3 vuotena pääset jo
esimiestehtäviin!
Kiitos hyvistä ja kannustavista kommenteista.
Otin paikan vastaan. Koulu alkaa elokuun
puolessavälissä.
Toivottavasti saan/löydän sitä viikonlopputyötä,
hyvällä tuurilla saan jäädä tänne nykyiseen
paikkaan tuntityöläiseksi, mutta se on vielä
epävarmaa!