Tiukka usko on vain itsensä kieltämistä, pelkoa ja yhteenkuuluvuuden tarvetta?
Usein usko syntyy vaikeissa tilanteissa, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Tällöin ajatellaan, että on suurempi voima joka auttaa. --> seuraa ryhmän tukea, ja rukoilua, jolla on suggestiivinen voima, joka kuitenkin lähtee ihmisestä itsestä. No, ihminen kuitenkin ajattelee, että jumala auttoi, vaikka syy oli ryhmän tuessa ja itsensä terapioinnissa.
Kova uskovaisuus vaikkapa nyt k-uskon jumalaan vie ihmisen sisäisen luottamuksen pois ihmisestä itsestä johonkin näkymättömään voimaaan. Se valitettavan usein johtaa riippuvuuteen uskonnollisista yhteisöistä ja luottamuspulaan itseään kohtaan. Sama efekti on muissa uskonnon kaltaisissa dogmaattisissa liikkeissä kuten astrologiassa, jossa niin ikään luotetaan jonkin muun kuin itsen toteuttamaan ohjaukseen.
Mitä tulee Raamattuun, niin se on ihmisten kirjoittama teos, joka on saanut muotonsa vasta satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Silloin sen kasaamiseen ja määrittelyyn vaikuttivat vallassa olevan ahneen kirkkoväen itsekkäät motiivit. Myös Paavali oli täysi ihminen ja omien mielipiteidensä pohjalta määritteli naisen asemaa yms. Lähtökohdat olivat siis ajan hengessä ei Jumalassa. Raamattu on vain pieniltä osin historiallinen teos, sillä sen totuusarvo on hyvin kyseenalainen. Esimerkiksi Koraani on kerätty HETI Muhammedin kuoleman jälkeen, ja sen toimitustyö oli HYVIN tarkkaa. Siksi Koraani on luotettavampi lähteenä kuin Raamattu. Mutta huomatkaa, että ihmetekojahan yms. ei voi siltikään todistaa (tai jumalan puheita). Jeesus kyllä oli historiallinen henkilö, sehän on yleisesti tunnustettu, mutta pelkkä tieto siitä, ei tee Raamattu todeksi.
Siksi toisekseen vaikka uskoisikin, se ei tarkoita sitä, että pitäisi sokeasti luottaa ja unohtaa se mitä ympärillä tapahtuu. Humanistin mukainen avoin kriittisyys ja autonominen asenne on erinomainen ihmisyyden kehittämisen lähtökohta. Tällöin ihminen etsii totuutta jatkuvasti ja suhtautuu kriittisen tutkivasti asenteisiin ja uskoihin, sekä myös tietoon. Sitä suosittelen kaikille. Myös uskovat voisivat oikeasti tutustua luonnontieteen saavutuksiin, sillä evoluution tutkiminen on nykyään aivan toista kuin Darwinin aikoina. Enkä nyt tarkoita netistä löytyvää hukkainformaatiota, vaan oikeasti menette yliopiston kirjastoon ja haalitte tietoa. Suosittelen myös uskontotieteitä ja kulttuuriantropologiaa, vaikka avoimessa yliopistossa - kyllä maailmankuva avartuu. Ja jos ajattelette, että minulla on uskoni, en muuta tarvitse, niin hyvä. Sittenhän uskoasi ei horjuta vaikka hankkisitkin lisätietoa, mutta se saattaa kenties muuttaa käsityksiäsi hieman laajemmiksi.
Esim. uskontopsykologia on tutkinut rukouksen näennäistä voimaa, ja siitäkin löydätte tietoa kirjastoista (yliopistojen). Eli terve agnostismi vie pitkälle, puolin ja toisin lapsukaiset...
Ja vielä, jos olette saanut uskonne yhteisön kautta lapsesta lähtien, niin asiahan on sillä selvä. Lasta on niin helppo manipuloida että hänessä usko muuttuu 'tiedoksi'. Kts. esim. lestadiolaiset...Sama toimii myös juutalaisessa kasvatuksessa ja islamissa. Ja tietysti missä tahansa perheessä, joka uskoo lujasti. Asenteet näkyvät kasvatuksessa, joskus tiedostamattakin. Jos olet siis elänyt tällaisessa perheessä, niin mieti onko usko omaasi vai muiden ihmisten luomaa. (tai kenties tunnustuksellisen kouluopetuksen)
Uskontojen synnystä on antanut hienon teorian myös materialistinen filosofia, suosittelen tutustumaan ihan itsensä kehittämisen kannalta. Kyllä se kriittisyys sopii ihmiselle vaikka uskossa olisikin.
Todettakoon vielä loppuun että k-usko on instituutio, kuten monet muutkin uskonnot. Kirkko, papit yms. on rekvisiittaa, oikean uskon kai löytää sisältään. MUTTA se vaatii etsimistä, tutkimista ja suhtautumista KAIKKEEN tietoon ja uskoihin täysin avoimesti sekä myös kriittisesti. Ja edelleen, itse olen jonkinlainen sekoitus jumalatonta buddhismia, hienoisesti k-uskoon liittyvää Jumalallisuutta ja jonkin verran ateistista agnostikkoa. En missään nimessä lähde kieltämään niinkin selviä asioita kuin evoluutiota tai universumin ikää (joka on vähintää 5 miljardia vuotta, lisääkin voi olla ja paljon), mutta voin silti pitää yliluonnollisia aspekteja ja erityisesti ihmisen sisäisiä mahdollisuuksia niillä alueilla mahdollisena.
Ihmetellään...
Usein usko syntyy vaikeissa tilanteissa, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Tällöin ajatellaan, että on suurempi voima joka auttaa. --> seuraa ryhmän tukea, ja rukoilua, jolla on suggestiivinen voima, joka kuitenkin lähtee ihmisestä itsestä. No, ihminen kuitenkin ajattelee, että jumala auttoi, vaikka syy oli ryhmän tuessa ja itsensä terapioinnissa.
Kova uskovaisuus vaikkapa nyt k-uskon jumalaan vie ihmisen sisäisen luottamuksen pois ihmisestä itsestä johonkin näkymättömään voimaaan. Se valitettavan usein johtaa riippuvuuteen uskonnollisista yhteisöistä ja luottamuspulaan itseään kohtaan. Sama efekti on muissa uskonnon kaltaisissa dogmaattisissa liikkeissä kuten astrologiassa, jossa niin ikään luotetaan jonkin muun kuin itsen toteuttamaan ohjaukseen.
Mitä tulee Raamattuun, niin se on ihmisten kirjoittama teos, joka on saanut muotonsa vasta satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Silloin sen kasaamiseen ja määrittelyyn vaikuttivat vallassa olevan ahneen kirkkoväen itsekkäät motiivit. Myös Paavali oli täysi ihminen ja omien mielipiteidensä pohjalta määritteli naisen asemaa yms. Lähtökohdat olivat siis ajan hengessä ei Jumalassa. Raamattu on vain pieniltä osin historiallinen teos, sillä sen totuusarvo on hyvin kyseenalainen. Esimerkiksi Koraani on kerätty HETI Muhammedin kuoleman jälkeen, ja sen toimitustyö oli HYVIN tarkkaa. Siksi Koraani on luotettavampi lähteenä kuin Raamattu. Mutta huomatkaa, että ihmetekojahan yms. ei voi siltikään todistaa (tai jumalan puheita). Jeesus kyllä oli historiallinen henkilö, sehän on yleisesti tunnustettu, mutta pelkkä tieto siitä, ei tee Raamattu todeksi.
Siksi toisekseen vaikka uskoisikin, se ei tarkoita sitä, että pitäisi sokeasti luottaa ja unohtaa se mitä ympärillä tapahtuu. Humanistin mukainen avoin kriittisyys ja autonominen asenne on erinomainen ihmisyyden kehittämisen lähtökohta. Tällöin ihminen etsii totuutta jatkuvasti ja suhtautuu kriittisen tutkivasti asenteisiin ja uskoihin, sekä myös tietoon. Sitä suosittelen kaikille. Myös uskovat voisivat oikeasti tutustua luonnontieteen saavutuksiin, sillä evoluution tutkiminen on nykyään aivan toista kuin Darwinin aikoina. Enkä nyt tarkoita netistä löytyvää hukkainformaatiota, vaan oikeasti menette yliopiston kirjastoon ja haalitte tietoa. Suosittelen myös uskontotieteitä ja kulttuuriantropologiaa, vaikka avoimessa yliopistossa - kyllä maailmankuva avartuu. Ja jos ajattelette, että minulla on uskoni, en muuta tarvitse, niin hyvä. Sittenhän uskoasi ei horjuta vaikka hankkisitkin lisätietoa, mutta se saattaa kenties muuttaa käsityksiäsi hieman laajemmiksi.
Esim. uskontopsykologia on tutkinut rukouksen näennäistä voimaa, ja siitäkin löydätte tietoa kirjastoista (yliopistojen). Eli terve agnostismi vie pitkälle, puolin ja toisin lapsukaiset...
Ja vielä, jos olette saanut uskonne yhteisön kautta lapsesta lähtien, niin asiahan on sillä selvä. Lasta on niin helppo manipuloida että hänessä usko muuttuu 'tiedoksi'. Kts. esim. lestadiolaiset...Sama toimii myös juutalaisessa kasvatuksessa ja islamissa. Ja tietysti missä tahansa perheessä, joka uskoo lujasti. Asenteet näkyvät kasvatuksessa, joskus tiedostamattakin. Jos olet siis elänyt tällaisessa perheessä, niin mieti onko usko omaasi vai muiden ihmisten luomaa. (tai kenties tunnustuksellisen kouluopetuksen)
Uskontojen synnystä on antanut hienon teorian myös materialistinen filosofia, suosittelen tutustumaan ihan itsensä kehittämisen kannalta. Kyllä se kriittisyys sopii ihmiselle vaikka uskossa olisikin.
Todettakoon vielä loppuun että k-usko on instituutio, kuten monet muutkin uskonnot. Kirkko, papit yms. on rekvisiittaa, oikean uskon kai löytää sisältään. MUTTA se vaatii etsimistä, tutkimista ja suhtautumista KAIKKEEN tietoon ja uskoihin täysin avoimesti sekä myös kriittisesti. Ja edelleen, itse olen jonkinlainen sekoitus jumalatonta buddhismia, hienoisesti k-uskoon liittyvää Jumalallisuutta ja jonkin verran ateistista agnostikkoa. En missään nimessä lähde kieltämään niinkin selviä asioita kuin evoluutiota tai universumin ikää (joka on vähintää 5 miljardia vuotta, lisääkin voi olla ja paljon), mutta voin silti pitää yliluonnollisia aspekteja ja erityisesti ihmisen sisäisiä mahdollisuuksia niillä alueilla mahdollisena.
Ihmetellään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitäpä tuohon sanoisi. Noh, suunnilleen olen samoissa ajatuksissa kanssasi.
Ihmetellään vaan=)
Olen samaa mieltä kanssasi. Mieltäni on myös askarruttanut toi uskoon tuleminen, eli kuten kirjoitit uskoon tullaan usein vaikeissa elämän tilanteissa tai kasvatuksen kautta. Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka olisi tullut uskoon silloin kun elämässä on kaikki hyvin.
... oli kaikki ulkoisesti ja materiaalisesti hyvin. Luulin jopa olevani viisas..
Tosin on totta, että useat ihmiset länsimaissa varsinkin tulevat uskoon, kun menee huonosti - silloin tunnistaa oman sairautensa "kun terveet ei tarvi parantajaa vaan sairaat".
Kehitysmaissa sama juttu, usein köyhät ja hyljeksityt tulevat uskoon... Ja Jeesuksessa se onkin juuri erityistä, että ei tarvitse olla kaunis ja rohkea ja älykäs, että voi oppia tuntemaan Jumalan hänen kauttaan (vaikka jotkut lahkot tätäkin asiaa vääristelevät). Toisaalta sanotaan, ettei ole monta inhimillisesti viisasta uskovien joukossa, kun viisaat tuppaavat sitten aina monimutkaistamaan yksinkertaisia asioita..
Jumala näyttää minulle tieni, en tarvi mitään tieteitä vääristämään uskoani.