Elettiin syksyä 1989. Odottelin Itä-Berliinissä radiomaston juurella ystävääni. Hän oli tuomassa Prahasta kahta jugoslaavia. He olivat kuulemma opiskelijakavereita vaikka olivatkin kroatti ja muslimi... en oikein tajunnut miksi heillä oli niin suuri hätä, mutta kun kävimme syömässä ystäväni tulkkasi joitakin asioita.
II maailmasodan aikoihin kroatit tekivät yhteistyötä saksalaisten kanssa ja saivat serbien valtaanpäästyä maksaa vanhoja kalavelkoja. Suomessa ei juuri Jugoslavian sisäisitä tilanteista puhuttu... Neuvostoliitosta nyt olin jo oppinut paljon, mutta Jugoslavia oli maa jossa osattiin järjestää hienot talvikisat.
Kaverukset kertoivat joutuneensa vaikeuksiin kun armeija halusi ´pakkovärvätä heidät. Yliopisto-opiskelijat olivat yleensä vapautettuja palveluksesta mutta he eivät olleet serbejä, joten heidät erottiin yliopistosta. Perheitä painostettiin ja vanhemmat irtisanottiin työpaikoilta, kun pojat ei vapaaehtoisesti suostuneet lähtemään.
Virolaisilta olin kuullut millaset olot puna-armeija järjesti toisinajattelijoille. Useimmat päätyivät simputuksen takia sinkkiarkkuun.
Siksi jotenkin osasin ymmärtää kaveruksia.
Suomalainen ystäväni päätti ajaa auton länsi-berliinin puolelle ja lupasi odottaa Checkpoint Charlien luona. Riski jäädä kiinni rajanylityksessä oli toki olemassa mutta tarkastuksiin ei enää suhtaudutta samalla vakavuudella kuin aikaisemmin. Jalankulkijoita oli tuhansia joten siihen mahtyi ihan hyvin mukaan. Mutta olimme sopineet että vien vain yhden kerrallaan.
Kävimme eräässä Itä-Berliiniläisessä asunnossa vaihtamassa kaveruksille suomalaiset vaatteet, sillä itämainen vaatemuoti oli vielä sen verran silmään pitävää.
Päätin että kroatti tulee ensiksi. Kävelimme hieman rehvakkasti kohti Checkpoint Charlieta ja opettanut että ainoat sanat mitä hän sanoo on joo joo ja perkele. Ne vastasi hyvittuneiden itäsaksalaisten suomikäsitystä ja ystävä maan kansalaisia katsottiin vain huvittuneesti. Tarkastus oli tälläkertaa pinnallinen vikaisu kassiin ja hymistely ostamilleni itäsaksan kulttuuria käsitteleviä kirjoja kohtaan sai kohteliaan hyvästin toivotukset perääni. Humalaista esittävä kaverini jäi kokonaan tarkastamatta ja lainattu passi vain leimattiin sen kummemmin tarkastamatta.
Ystäväni odotti sopimuksen mukaan ja pienen levähdytauon jälkeen lähdin Zoon asemalle vaihtamaan rahaa iltaa varten.
Länsi-berliinin puolella kuulin uutisen. Erich Honecker oli eronnut.
Painelin Friedrichstassen asemalle ja takaisin Itä-Berliinin puolelle. Monimutkainen sokelo oli ahditava paikka ja varsinainen loukko jos jotain menisi pieleen. Vielä muutamia vuosia aikaisemmin moni loikkausta yrittänyt jäi ansaan ahtaaseen odotustilaan. Mutta uskoin että riski yhdenkin ihmisen pelastamiseksi on hyvä teko josta voin olla vielä joskun ylpeä.
Jugoslaavi ystäväni odotteli edelleen samassa asunnossa, jossa oli vaihtanut vaattensa. Nyt oli sitten tarkoitus viettää vähän aikaa kaupungilla ja mennä juuri rajan ennen rajan sulkeutumista yli. Ajattelin että se on turvallisin ajankohta.
Istuimme iltaa ravintolassa ja juttelin siinä muutaman itä-saksalaisen kanssa ja kerroin uutisen Honeckerista. Vaikka tarjosin koko ravintolaporukalle oluet uutisen kunniaksi ei innostus ollut kovin suuri... saksalaiset kertoivat että ovat niin kauan odottaneet että eivät enää jaksaneet uskoa että yksi eroaminen muuttaisi kaikkea. Ehkä 20 vuoden päästä he arvelivat. Omakin innostus laski taas pohjalukemiin.
Kun yritimme lähteä rajalle ei jostain syystä löytynyt yhtään taksia ajosta. Jouduimme siis jäämään yöksi Itä-Berliinin puolelle.
Yhden juoppoporukan kanssa sitten käveltiin heidän asunnolleen ja torkuttiin siellä aamuun asti.
Ensimmäisten rajanylittäjien kanssa olimme aidosti niin väsyneen oloisia että saimme mennä yli ilman sen kummempia tarkastuksia. Ehkä tajavartijat jo olivat päättäneet lopettaa ihmisten kiusaamisen uutisen johdosta en tiedä.
Joka tapauksessa kaksi ihmistä pääsi ajoissa pois Jugoslaviasta ja aloittivat uuden elämän lännessä ennen veristä Balkanin sotaa.
Kun seuraavana päivänä palasin Itä-Berliinin lentokentälle tullissa meni melkein tunti passileimojen selvittämiseen. Ihmettelivät kun olin mennyt ja tullut niin moneen kertaan että ei saaneet selvää... mutta vodka turistin selitys halvasta viinasta lopulta päästi koneeseen ja kotosuomeen.
Yksityishenkilönäkin voi tehdä jotain ja parantaa maailmaa. Kahden ihmisen osalta se auttoi... kymmenet tuhannet sai kuolla ennen kuin kukaan puuttui peliin. Mutta uskon että vääryyksiin puuttumalla parannetaan maailmaa enemmän kuin suurilla julistuksilla ja julkilausumilla.
Kaikkien ei tarvitse olla suomettumisen takana.
piikkiq
ps. Sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
II maailmasodan aikoihin kroatit tekivät yhteistyötä saksalaisten kanssa ja saivat serbien valtaanpäästyä maksaa vanhoja kalavelkoja. Suomessa ei juuri Jugoslavian sisäisitä tilanteista puhuttu... Neuvostoliitosta nyt olin jo oppinut paljon, mutta Jugoslavia oli maa jossa osattiin järjestää hienot talvikisat.
Kaverukset kertoivat joutuneensa vaikeuksiin kun armeija halusi ´pakkovärvätä heidät. Yliopisto-opiskelijat olivat yleensä vapautettuja palveluksesta mutta he eivät olleet serbejä, joten heidät erottiin yliopistosta. Perheitä painostettiin ja vanhemmat irtisanottiin työpaikoilta, kun pojat ei vapaaehtoisesti suostuneet lähtemään.
Virolaisilta olin kuullut millaset olot puna-armeija järjesti toisinajattelijoille. Useimmat päätyivät simputuksen takia sinkkiarkkuun.
Siksi jotenkin osasin ymmärtää kaveruksia.
Suomalainen ystäväni päätti ajaa auton länsi-berliinin puolelle ja lupasi odottaa Checkpoint Charlien luona. Riski jäädä kiinni rajanylityksessä oli toki olemassa mutta tarkastuksiin ei enää suhtaudutta samalla vakavuudella kuin aikaisemmin. Jalankulkijoita oli tuhansia joten siihen mahtyi ihan hyvin mukaan. Mutta olimme sopineet että vien vain yhden kerrallaan.
Kävimme eräässä Itä-Berliiniläisessä asunnossa vaihtamassa kaveruksille suomalaiset vaatteet, sillä itämainen vaatemuoti oli vielä sen verran silmään pitävää.
Päätin että kroatti tulee ensiksi. Kävelimme hieman rehvakkasti kohti Checkpoint Charlieta ja opettanut että ainoat sanat mitä hän sanoo on joo joo ja perkele. Ne vastasi hyvittuneiden itäsaksalaisten suomikäsitystä ja ystävä maan kansalaisia katsottiin vain huvittuneesti. Tarkastus oli tälläkertaa pinnallinen vikaisu kassiin ja hymistely ostamilleni itäsaksan kulttuuria käsitteleviä kirjoja kohtaan sai kohteliaan hyvästin toivotukset perääni. Humalaista esittävä kaverini jäi kokonaan tarkastamatta ja lainattu passi vain leimattiin sen kummemmin tarkastamatta.
Ystäväni odotti sopimuksen mukaan ja pienen levähdytauon jälkeen lähdin Zoon asemalle vaihtamaan rahaa iltaa varten.
Länsi-berliinin puolella kuulin uutisen. Erich Honecker oli eronnut.
Painelin Friedrichstassen asemalle ja takaisin Itä-Berliinin puolelle. Monimutkainen sokelo oli ahditava paikka ja varsinainen loukko jos jotain menisi pieleen. Vielä muutamia vuosia aikaisemmin moni loikkausta yrittänyt jäi ansaan ahtaaseen odotustilaan. Mutta uskoin että riski yhdenkin ihmisen pelastamiseksi on hyvä teko josta voin olla vielä joskun ylpeä.
Jugoslaavi ystäväni odotteli edelleen samassa asunnossa, jossa oli vaihtanut vaattensa. Nyt oli sitten tarkoitus viettää vähän aikaa kaupungilla ja mennä juuri rajan ennen rajan sulkeutumista yli. Ajattelin että se on turvallisin ajankohta.
Istuimme iltaa ravintolassa ja juttelin siinä muutaman itä-saksalaisen kanssa ja kerroin uutisen Honeckerista. Vaikka tarjosin koko ravintolaporukalle oluet uutisen kunniaksi ei innostus ollut kovin suuri... saksalaiset kertoivat että ovat niin kauan odottaneet että eivät enää jaksaneet uskoa että yksi eroaminen muuttaisi kaikkea. Ehkä 20 vuoden päästä he arvelivat. Omakin innostus laski taas pohjalukemiin.
Kun yritimme lähteä rajalle ei jostain syystä löytynyt yhtään taksia ajosta. Jouduimme siis jäämään yöksi Itä-Berliinin puolelle.
Yhden juoppoporukan kanssa sitten käveltiin heidän asunnolleen ja torkuttiin siellä aamuun asti.
Ensimmäisten rajanylittäjien kanssa olimme aidosti niin väsyneen oloisia että saimme mennä yli ilman sen kummempia tarkastuksia. Ehkä tajavartijat jo olivat päättäneet lopettaa ihmisten kiusaamisen uutisen johdosta en tiedä.
Joka tapauksessa kaksi ihmistä pääsi ajoissa pois Jugoslaviasta ja aloittivat uuden elämän lännessä ennen veristä Balkanin sotaa.
Kun seuraavana päivänä palasin Itä-Berliinin lentokentälle tullissa meni melkein tunti passileimojen selvittämiseen. Ihmettelivät kun olin mennyt ja tullut niin moneen kertaan että ei saaneet selvää... mutta vodka turistin selitys halvasta viinasta lopulta päästi koneeseen ja kotosuomeen.
Yksityishenkilönäkin voi tehdä jotain ja parantaa maailmaa. Kahden ihmisen osalta se auttoi... kymmenet tuhannet sai kuolla ennen kuin kukaan puuttui peliin. Mutta uskon että vääryyksiin puuttumalla parannetaan maailmaa enemmän kuin suurilla julistuksilla ja julkilausumilla.
Kaikkien ei tarvitse olla suomettumisen takana.
piikkiq
ps. Sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei!
Sinulla näyttää olevan vaikeuksia kieliopin kanssa. Juttua sinulta tulee ja ihan luettavaakin tekstiä. Osaat esittää asiasi mielenkiintoisalla tavalla mutta kieliasu on ontuvaa. Sinun kannattaisi kerrata verbien monikkomuodot ja pilkkusäännöt ennen seuraavaa kirjoitustasi. Huolellisuus näissä asioissa antaa lukijalle paremman kuvan kirjoittajan taustoista.
"Sosialismi on rikos yhteiskuntaa vastaan"; sujuu kuitenkin aina yhtä hyvin mutta siinä sinä sitten sorrut asiavirheeseen. Sosialismia ei ole käsittääkseni kriminalisoitu, joten yrittäisit löytää jotain konkreettisempaa.
Tietenkin ymmärrän jos haluat montteerata Saulia. Uskon kuitenkin, että Niinistökin haluaisi ulosantinsa olevan kieliopiltaan parempaa ja selkokielisempää.
Keskityit siis epäolennaiseen. Kuinka moni teksti täällä on edes kieliopiltaan yhtä esimerkillistä, puhumattakaan sisällöstä.
Omasta tekstistäsikin löysin muutaman virheen, vaikka en mikään äidinkielen asiantuntija olekaan.
Olet oikeassa siinä, että eräiden ihmisten kirjoitukset eivät kieliopillaan häikäise. Olen suomenkielen opettaja, joten korvissani särähtää ja silmissäni säkenöi lukiessani hyvää tekstiä, jonka sanoma häviää karmeiden virheiden sumuverhon taakse.
Kiitos sinulle etukäteen - jos oikaiset virheeni.
"Oppia ikä kaikki".
Sinulla näyttää olevan vaikeuksia kieliopin kanssa. Juttua sinulta tulee ja ihan luettavaakin tekstiä. Osaat esittää asiasi
Lisää pilkku ---->
mielenkiintoisalla tavalla mutta kieliasu on ontuvaa. Sinun kannattaisi kerrata verbien monikkomuodot ja pilkkusäännöt ennen seuraavaa kirjoitustasi. Huolellisuus näissä asioissa antaa lukijalle paremman kuvan kirjoittajan taustoista.
Pois puolipiste--->
"Sosialismi on rikos yhteiskuntaa vastaan"; sujuu kuitenkin aina
Pilkku--->
yhtä hyvin mutta siinä sinä sitten sorrut asiavirheeseen. Sosialismia ei ole käsittääkseni kriminalisoitu, joten yrittäisit löytää jotain konkreettisempaa.
Tietenkin ymmärrän jos haluat montteerata Saulia. Uskon kuitenkin, että Niinistökin haluaisi ulosantinsa olevan kieliopiltaan parempaa ja selkokielisempää.
Olet oikeassa siinä, että eräiden ihmisten kirjoitukset eivät kieliopillaan häikäise.
---> Kirjoita suomen kielen opettaja, siis erikseen
Olen suomenkielen opettaja, joten korvissani särähtää ja silmissäni säkenöi lukiessani hyvää tekstiä, jonka sanoma häviää karmeiden virheiden sumuverhon taakse.
Kiitos sinulle etukäteen - jos oikaiset virheeni.
"Oppia ikä kaikki".
Kuten sanoin:"oppia ikä kaikki". Minulla on tabulaattorin kanssa aina ongelmia, vaikka yrittäisin olla huolellinen.
Sorry!
mutta näin vaalien alla herra on kirjoittanut todella paljon, eikä hän postaa yhtä ja samaa kirjoitusta, aina on uutta sisältöä. Luulen tämän kiireyden ja vaalien tunnelman aiheuttavan pientä herpaantumista. Näissä vaaleissa on tunnelmaa!