Kävin jumalanpalveluksessa ja siellä pappi vannoi jumalan huolehtivan meistä..jne..mutta mutta miksi jumala antaa minun kärsiä koko ajan? Olen menettänyt puolison, lapseni, omaisuuteni erossa, työni ukomaille.
Annoin rakkauteni puhtaasti ja vilpittömästi perheelleni, hoidin talouden ja kodin.
Tässä kiitos ja jumalaa ei näy....
Annoin rakkauteni puhtaasti ja vilpittömästi perheelleni, hoidin talouden ja kodin.
Tässä kiitos ja jumalaa ei näy....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet huijauksen uhri. Jumala on satua ja höpötystä niin kauan kuin toisin todistetaan. Kirkko ei ole koskaan todistanut jumalaa todeksi, saatika jeesusta. Kirkko huijaa sinua.
http://www.eroakirkosta.fi/
Sinä se vain jaksat yrittää taas tuota samaa, kun et saa enää massapostittaa, on tällainen uusin yrityksesi. Minä en ainakaan aio erota kirkosta ellei minua sieltä ulos heitetä!
>>Missä jumala?
Oletko aidosti ja vilpittömästi lähtenyt uskon tielle? Onko sinulla uskoa? Tässä maailmassa on paljon kärsimyksiä, eikä ihmisjärki pysty kaikkea selittämään taikka ymmärtämään mitenkään. Kyllä Jumala pitää sinusta huolen, usko äläkä ole epäuskoinen! Rukoile niiden puolesta jotka olet menettänyt, uskovainen kykenee antamaan anteeksi, ja se vapauttaa katkeruudesta. Jos et vielä ole oikeasti uskossa, laita rukouspyyntö rukousryhmälle taikka muutamalle, niitä löytyy seurakuntien sivuilta. Myös www.patmos.fi nimisestä paikasta. Aloita elämäsi nyt ja tästä, äläkä anna menneisyyden murheiden saada sinua liikaa masentumaan, niin ettet huomaa kun aurinkoa taas näkyy tummien pilvien takaa. Käänny Jumalan puoleen ja päätä lähteä seuraamaan Jeesusta, koska Hän haluaa auttaa sinua jatkamaan eteenpäin siitä missä nyt olet. Minuakin Jeesus on auttanut, mutta ymmärsin sen vasta myöhemmin elämässäni. Kyllä se vielä siitä lähtee, mutta periksi ei saa antaa, koska ihmisen elämä on muutenkin lyhyt aika, vain noin sata vuotta. Parempi on päästä lopulta voittajana taivaaseen, kun joutua kuoltuansa ties minne!
Jumala jakaa ihmisten kärsimyksen. Ei hän muuten ristillä olisi ollut. Ei se paljoa lohduta sanoa, että tämä elämä ei ole päämäärä, kaikki täällä on välivaihetta, käsistä pois lipuvaa, tuskaa tuottavaa. Mutta sen tuskan keskellä Jeesus on kanssamme. Mitä hyötyä siitä on? Mitä hyötyä on kenestäkään tuskan jakajasta? Se sama nyt myös Jeesuksesta....ja sitten lisäksi iankaikkisuuden toivo, mahdollisuus uudelleen tavata menetettynsä. Ei täällä tuskaa voi paeta, mutta toivoa kohti voi kurottaa.