Presidentinvaalien jännitysnäytelmä huipentuu sunnuntai-iltana. Presidentiksi valitaan joko Sdp:n Tarja Halonen tai kokoomuksen Sauli Niinistö. Keskustan Matti Vanhanen ja muut ehdokkaat äänestettiin ulos näyttämöltä.
Tuskallisin tulevaisuus on edessä Matti Vanhasella kävipä presidentinvaaleissa miten tahansa. Vanhanen pyrkii presidentintekijäksi suosittamalla porvarisopimuksen mukaisesti Niinistön äänestämistä, mutta SISIMMÄSSÄÄN HÄN EHKÄ SILTI TOIVOO HALOSEN VOITTOA.
Niinistön triumfi tietäisi hankaluuksia Vanhaselle hallitukselle. Näkemisen arvoista olisi varsinkin presidentti Niinistön ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan yhteistyö!
Keskusta panosti näihin presidentinvaaleihin paljon paitsi poliittisesti, myös taloudellisesti. Tulos oli huono, panos-tuotos -ajattelulla suorastaan surkea.
Suosittu pääministeri ei ollut kansan mielestä presidenttiainesta. Halosen ja Niinistön rinnalla Vanhanen näytti lähes vätykseltä, vaikka asiantuntemusta ei häneltä puuttunutkaan.
Mutta suuremmat vastoinkäymiset ovat Vanhasella vasta edessä. Keskustan tappio runsaan vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa on väistämätön jo pelkästään sen perusteella, että viime kerralla meni niin hyvin. EU-leikkaukset rassaavat kannatusta. Tuskaa tulee tuottamaan myös kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka on välttämätön, mutta josta ei keskustalle poliittisia pinnoja heru.
Keskustalla ei ole muuta tietä kuin alaspäin. Nyt saattaa olla edessä pitempikin liuku, vaikka ennusteet auringonlaskun puolueesta ovat aikaisemmin osoittautuneet vääriksi.
TIIVIS LIITTOUTUMINEN KOKOOMUKSEN KYLKEEN EI AINAKAAN PARANNA TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ, varsinkin jos Sauli Niinistö sattuisi voittamaan vaalit. Sen jälkeen porvarillisen kentän johtajaksi nousee eduskuntavaaleissa kokoomus. Niinistön voitto käynnistäisi vakavasti puheet myös porvarihallituksesta. Vastakkainasettelun aika alkaisi viimeistään silloin.
Totta kai porvarihallituksenkin vaihtoehto pitää demokratiassa olla aina olemassa, mutta Suomessa SELLAISISTA EI VAIN OLE KOSKAAN OLLUT HYVIÄ KOKEMUKSIA. Itsenäisyyden alkukymmeninä tietyllä kansanosalla ei ollut edes ihmisoikeuksia.
Sodan jälkeen porvarillista enemmistöhallitusta on kokeiltu varsinaisesti kaksi kertaa. Johannes Virolaisen hallitus (1964-1966) vei talouden kuralle ja auttoi demarit riemuvoittoon 1966. Esko Ahon kokematon hallitus (1991-1995) syöksi meidät vielä suurempaan lamaan kuin muuten olisi ollut tarpeen.
Suomi on menestynyt paljossa juuri sen ansiosta, että täällä on pystytty ylittämään ideologiset rajalinjat. Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallitukset sekä kolmikantayhteistyö työmarkkinoiden kanssa ovat niittäneet runsaan kymmenen vuoden aikana sellaista satoa, että sitä ihmetellään pitkin maailmaa.
Suomen aktiivinen mutta vakaa ulkopoliittinen linja saa myös tunnustusta maailmalla. Ei meitä kukaan patista Natoon. Ei sinne yksin pystyisi viemään Niinistökään, mutta tasavallan presidentti pystyy sen kyllä estämään, jos niin haluaa. Keskustan ulkopoliittisen linjan uskottavuus horjuu nimenomaan Nato-kysymyksessä.
Vanhanen otti porvarisopimuksella suuren riskin. Hän hävisi. Osoittaakseen olevansa hyvä häviäjä, hän ilmoitti äänestävänsä nyt Niinistöä. Lähes kaikki keskustan johtohahmot ovat seuranneet esimerkkiä, sillä "toisinajattelija" vaarantaa aina tulevaisuutensa.
Vain pari entistä keskustaministeriä, Taisto Tähkämaa ja Tytti Isohookana-Asunmaa sekä mm. Suomenmaan entinen päätoimittaja Seppo Sarlund ovat Halosen kannalla. Todettakoon myös, että maamme ensimmäinen naispresidenttiehdokas, ministeri Helvi Sipilä tunnettuna liberaaliporvarina kannattaa Halosta.
Mutta kuten sanottu, valtaosa keskustasta tukee Niinistöä, joukossa mm. entinen pääministeri ja presidenttiehdokas Esko Aho ja porvarihallituksen ulkoministeri, isäntien isäntä Heikki Haavisto. Keskustan kannattajakunta jakaantuu HS-tutkimuksen mukaan prosenttiluvuin 84-16 Niinistön hyväksi.
Vaalitulos riippuu kuitenkin oleellisesti siitä, miten ehdokkaat saavat kannattajansa äänestämään. Jos äänestysprosentti jää alhaiseksi, tietty selitys sille on se, että osa keskustalaisista ei voinut äänestää kumpaakaan finalistia.
Toivottavasti kotiin jääviä kansalaisia on sunnuntaina kuitenkin mahdollisimman vähän. Vaalijärjestelmämme perusajatus on, että toisella kierroksella pitää valita "pienempi paha", vaikkei kumpikaan ehdokas erityisemmin miellytä.
Kun niin monet lukijat ovat udelleet näkemyksiäni taas etukäteen, niin tässä tulee rohkea veikkaukseni: Äänestysprosentti on 77,8 ja Halonen lyö Niinistön luvuin 52,4 - 47,6. Jos näin ei käy, hävetään sitten sunnuntai-iltana yhdessä.
TS:n päätoimittajaa Aimo Massista lainaten
Tuskallisin tulevaisuus on edessä Matti Vanhasella kävipä presidentinvaaleissa miten tahansa. Vanhanen pyrkii presidentintekijäksi suosittamalla porvarisopimuksen mukaisesti Niinistön äänestämistä, mutta SISIMMÄSSÄÄN HÄN EHKÄ SILTI TOIVOO HALOSEN VOITTOA.
Niinistön triumfi tietäisi hankaluuksia Vanhaselle hallitukselle. Näkemisen arvoista olisi varsinkin presidentti Niinistön ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan yhteistyö!
Keskusta panosti näihin presidentinvaaleihin paljon paitsi poliittisesti, myös taloudellisesti. Tulos oli huono, panos-tuotos -ajattelulla suorastaan surkea.
Suosittu pääministeri ei ollut kansan mielestä presidenttiainesta. Halosen ja Niinistön rinnalla Vanhanen näytti lähes vätykseltä, vaikka asiantuntemusta ei häneltä puuttunutkaan.
Mutta suuremmat vastoinkäymiset ovat Vanhasella vasta edessä. Keskustan tappio runsaan vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa on väistämätön jo pelkästään sen perusteella, että viime kerralla meni niin hyvin. EU-leikkaukset rassaavat kannatusta. Tuskaa tulee tuottamaan myös kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka on välttämätön, mutta josta ei keskustalle poliittisia pinnoja heru.
Keskustalla ei ole muuta tietä kuin alaspäin. Nyt saattaa olla edessä pitempikin liuku, vaikka ennusteet auringonlaskun puolueesta ovat aikaisemmin osoittautuneet vääriksi.
TIIVIS LIITTOUTUMINEN KOKOOMUKSEN KYLKEEN EI AINAKAAN PARANNA TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ, varsinkin jos Sauli Niinistö sattuisi voittamaan vaalit. Sen jälkeen porvarillisen kentän johtajaksi nousee eduskuntavaaleissa kokoomus. Niinistön voitto käynnistäisi vakavasti puheet myös porvarihallituksesta. Vastakkainasettelun aika alkaisi viimeistään silloin.
Totta kai porvarihallituksenkin vaihtoehto pitää demokratiassa olla aina olemassa, mutta Suomessa SELLAISISTA EI VAIN OLE KOSKAAN OLLUT HYVIÄ KOKEMUKSIA. Itsenäisyyden alkukymmeninä tietyllä kansanosalla ei ollut edes ihmisoikeuksia.
Sodan jälkeen porvarillista enemmistöhallitusta on kokeiltu varsinaisesti kaksi kertaa. Johannes Virolaisen hallitus (1964-1966) vei talouden kuralle ja auttoi demarit riemuvoittoon 1966. Esko Ahon kokematon hallitus (1991-1995) syöksi meidät vielä suurempaan lamaan kuin muuten olisi ollut tarpeen.
Suomi on menestynyt paljossa juuri sen ansiosta, että täällä on pystytty ylittämään ideologiset rajalinjat. Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallitukset sekä kolmikantayhteistyö työmarkkinoiden kanssa ovat niittäneet runsaan kymmenen vuoden aikana sellaista satoa, että sitä ihmetellään pitkin maailmaa.
Suomen aktiivinen mutta vakaa ulkopoliittinen linja saa myös tunnustusta maailmalla. Ei meitä kukaan patista Natoon. Ei sinne yksin pystyisi viemään Niinistökään, mutta tasavallan presidentti pystyy sen kyllä estämään, jos niin haluaa. Keskustan ulkopoliittisen linjan uskottavuus horjuu nimenomaan Nato-kysymyksessä.
Vanhanen otti porvarisopimuksella suuren riskin. Hän hävisi. Osoittaakseen olevansa hyvä häviäjä, hän ilmoitti äänestävänsä nyt Niinistöä. Lähes kaikki keskustan johtohahmot ovat seuranneet esimerkkiä, sillä "toisinajattelija" vaarantaa aina tulevaisuutensa.
Vain pari entistä keskustaministeriä, Taisto Tähkämaa ja Tytti Isohookana-Asunmaa sekä mm. Suomenmaan entinen päätoimittaja Seppo Sarlund ovat Halosen kannalla. Todettakoon myös, että maamme ensimmäinen naispresidenttiehdokas, ministeri Helvi Sipilä tunnettuna liberaaliporvarina kannattaa Halosta.
Mutta kuten sanottu, valtaosa keskustasta tukee Niinistöä, joukossa mm. entinen pääministeri ja presidenttiehdokas Esko Aho ja porvarihallituksen ulkoministeri, isäntien isäntä Heikki Haavisto. Keskustan kannattajakunta jakaantuu HS-tutkimuksen mukaan prosenttiluvuin 84-16 Niinistön hyväksi.
Vaalitulos riippuu kuitenkin oleellisesti siitä, miten ehdokkaat saavat kannattajansa äänestämään. Jos äänestysprosentti jää alhaiseksi, tietty selitys sille on se, että osa keskustalaisista ei voinut äänestää kumpaakaan finalistia.
Toivottavasti kotiin jääviä kansalaisia on sunnuntaina kuitenkin mahdollisimman vähän. Vaalijärjestelmämme perusajatus on, että toisella kierroksella pitää valita "pienempi paha", vaikkei kumpikaan ehdokas erityisemmin miellytä.
Kun niin monet lukijat ovat udelleet näkemyksiäni taas etukäteen, niin tässä tulee rohkea veikkaukseni: Äänestysprosentti on 77,8 ja Halonen lyö Niinistön luvuin 52,4 - 47,6. Jos näin ei käy, hävetään sitten sunnuntai-iltana yhdessä.
TS:n päätoimittajaa Aimo Massista lainaten
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.