Täällä on aika monessa keskustelussa kirjoitettu kirkkoon liittyneistä, ns. käännynnäisistä, ja vaihdettu mielipiteitä kirkkoon liittymisestä. Ehkä asia on sen arvoinen, että siitä pitäisi käydä ihan kokonainen keskustelu.
Itse olen huomannut, että piispa J. Wróbelin kaudella kirkkoon on liittynyt toisenlaista porukkaa kuin ennen. Voihan tietysti olla, että informaatiokurssin sisältöä on muuteltu. Useita näistä uusista katolilaisista tuntuu leimaavan melkein sokea "kuuliaisuus" paavia ja piispaa kohtaan. Vaikuttaa siltä, että aika monet heistä eivät arvosta eivätkä tahdo edistää ekumeniaa. Kaikki tämä kuulostaa minusta Opus Dein opeilta.
Mutta katolilaisuuden omaksuminen kestää kauan, useimmiten koko elämän. Kirkkoon vasta liittynyt ei voi millään tuntea katolista kirkkoa: sen koko opetuksen moninaisuutta, sen traditioiden rikkautta, sen historian vivahteita, sen elämän koko kirjoa. Aito katolilaisuus ei ole mikään fanaattisten lasten ristiretki ehkäisyvälineitä vastaan, vaan ihan todellista vastuunkantoa kirkosta ja mieluiten myös maailmasta (lainaan toista kirjoittajaa).
Eikö sittenkin käännynnäiseltä vaadita erityinen annos nöyryyttä? Hänen kannattaisi kuunnella, oppia, keskustella, omaksua, perehtyä... ja vasta sitten ryhtyä "opettamaan" toisille mitä on aito katolilaisuus. Lisäksi hänen pitäisi alkaa kantaa vastuuta kirkosta. Todellista vastuunkantoa ei ole sokea "kuuliaisuus" (sanoissa) paavia ja piispaa kohtaan, vaan sydämen kuuliaisuus heitä kohtaan, jossa on tilaa myös epäilyksille - jopa protestille.
Käännynnäiset, ottakaa opiksenne! Puhun omasta kokemuksesta teidän parastanne ajatellen.
Itse olen huomannut, että piispa J. Wróbelin kaudella kirkkoon on liittynyt toisenlaista porukkaa kuin ennen. Voihan tietysti olla, että informaatiokurssin sisältöä on muuteltu. Useita näistä uusista katolilaisista tuntuu leimaavan melkein sokea "kuuliaisuus" paavia ja piispaa kohtaan. Vaikuttaa siltä, että aika monet heistä eivät arvosta eivätkä tahdo edistää ekumeniaa. Kaikki tämä kuulostaa minusta Opus Dein opeilta.
Mutta katolilaisuuden omaksuminen kestää kauan, useimmiten koko elämän. Kirkkoon vasta liittynyt ei voi millään tuntea katolista kirkkoa: sen koko opetuksen moninaisuutta, sen traditioiden rikkautta, sen historian vivahteita, sen elämän koko kirjoa. Aito katolilaisuus ei ole mikään fanaattisten lasten ristiretki ehkäisyvälineitä vastaan, vaan ihan todellista vastuunkantoa kirkosta ja mieluiten myös maailmasta (lainaan toista kirjoittajaa).
Eikö sittenkin käännynnäiseltä vaadita erityinen annos nöyryyttä? Hänen kannattaisi kuunnella, oppia, keskustella, omaksua, perehtyä... ja vasta sitten ryhtyä "opettamaan" toisille mitä on aito katolilaisuus. Lisäksi hänen pitäisi alkaa kantaa vastuuta kirkosta. Todellista vastuunkantoa ei ole sokea "kuuliaisuus" (sanoissa) paavia ja piispaa kohtaan, vaan sydämen kuuliaisuus heitä kohtaan, jossa on tilaa myös epäilyksille - jopa protestille.
Käännynnäiset, ottakaa opiksenne! Puhun omasta kokemuksesta teidän parastanne ajatellen.
Vastaukset 201
Vanhimmat
Sveitsiläisen ylimielinen kirjoitus vaatisi ehkä sataan laskemista, mutta kirjoitan nyt kuitenkin tuoreeltaan.
Olen käynyt informaatiokurssin, jonka veti pääsääntöisesti isä Jan. Muistan myös hyvin, kuinka hän sanoi kirkon jäseneksi ottamisen yhteydessä, että hän ei kysy, mihin me uskomme, vaan hän kysyy, uskommeko niin, kuin katolinen kirkko opettaa. Se on jäänyt mieleeni.
Isä Janilta saamani opetus ei ole missään ristiriidassa sen kanssa, että arvostan piispaamme ja uskon hänen olevan Jumalan tänne tarkoittama piispa.
En siis ehkä ole ihan niin uusi katolilainen, joita Sveitsiläinen halveksii kirjoituksessaan. Haluan kuitenkin sanoa "nuorempien" puolesta jotain. Se, että ihminen on kastettu lapsena katolisen kirkon jäseneksi, ei tarkoita, että hän tuntisi ja ymmärtäisi katolisen uskon sen paremmin kuin vaikkapa muutama vuosi sitten kirkon täyteen yhteyteen otettu. Valitettavasti on niin, että myös katolisen kirkon, kuten kaikkien muidenkin kirkkojen, jäseninä on henkilöitä, jotka eivät tunne kirkkonsa opetusta tai eivät halua sitä noudattaa ja kunnioittaa. Nämä henkilöt ovat usein "syntyperäisiä" kirkkonsa jäseniä.
Ehkä "vanhat" katolilaisetkin - tai ainakin sveitsiläisen kaltaiset - tarvitsisivat hieman nöyryyttä. Edes vähän?
"Se, että ihminen on kastettu lapsena katolisen kirkon jäseneksi, ei tarkoita, että hän tuntisi ja ymmärtäisi katolisen uskon sen paremmin kuin vaikkapa muutama vuosi sitten kirkon täyteen yhteyteen otettu."
Ei mahdollisesti tarkoitakaan, mutta hän tuntee katolilaisuutta syvemmin (jos on osallistunut kirkon elämään).
"Valitettavasti on niin, että myös katolisen kirkon, kuten kaikkien muidenkin kirkkojen, jäseninä on henkilöitä, jotka eivät tunne kirkkonsa opetusta tai eivät halua sitä noudattaa ja kunnioittaa."
Kirkko ei ole mikään lahko, jonka kaikki opetus olisi absoluuttista. Omantunnon ratkaisuille on sijaa.
"Nämä henkilöt ovat usein "syntyperäisiä" kirkkonsa jäseniä."
Tälle väittämälle ei ole mitään perusteita.
"Ehkä "vanhat" katolilaisetkin - tai ainakin sveitsiläisen kaltaiset - tarvitsisivat hieman nöyryyttä. Edes vähän?"
Luitko nyt ihan oikein? Minähän olen juuri tässä peräänkuuluttamassa nöyryyttä!
Kirjoitit alkuperäisessä viestissäsi: "Eikö sittenkin käännynnäiseltä vaadita erityinen annos nöyryyttä?"
Kyllä, peräänkuulutat nöyryyttä, mutta vain uusilta katolilaisilta. Minä taas peräänkuulutan sitä myös ns. vanhoilta katolilaisilta.
Ei pidä paikkaansa, että kehtokatolilainen tuntisi väistämättä katolilaisuutta syvemmin kuin käännynnäinen, vaikka olisi osallitunut kirkon elämään. On täysin mahdollista että kirkon elämään osallistumnen on ollut hänelle vain tapa, muodollisuus. Voi olla, että hän on vuosikymmenet istunut kirkon penkissä ja ajatellut ihan muuta kuin Jumalaa. Ja voi olla, että hän on messujen lisäksi käynyt vuodesta toisen Stelliksessä ja Köyliön vaelluksella - ja pitänyt niitä vain ja ainoastaan mukavina kesäretkinä ilman hengellistä merkitystä. Ei se, että on "osallistunut kirkon elämään" tarkoita, että tuntisi uskoa sen paremmin kuin uudempi katolilainen.
Mitä siis on se katolilaisuus, jonka tuntemisesta on kyse? Minulle se kulminoituu Jeesuksen käskyyn opettaa ihmisiä. Kirkon tehtä on opettaa Jumalan tahtoa, joka on ihmisen suhteen muuttumaton. Omantunnonratkaisuja ihminen tietenkin tekee jatkuvasti, mutta Jumalan totuus ei muutu ihmisen ratkaisujen mukaan. Ihmisen omatunto voi olla hyvin, hyvin paatunut ja Jumalan tahdolle sokea.
Kiitos kauniista sanoistasi. Siitä huolimatta ettet laskenut sataan, sait aikaan asiallisen viesti. En ole varma olinko yhtä asiallinen. Olet siis esimerkillinen kristitty!
Tehdään sopimus. Minä rukoilen kaikkien uusien katolilaisten puolesta, ja sinä rukoilet meidän vanhempien puolesta. Minulle taitaa jäädä helpompi osa! Mutta se on ihan tarkoituskin...
Kärsivällisyyttä tarvitaan tosikon "sveitsiläisen" kanssa, älä ota turhia paineita hänen ahdasmielisyydestään. Minusta muuten on aika huvittavaa, että Opus Deitä ja ekumeniaa pidetään niin yhteensopimattomina, kun tietää, että Virossa Piispa Jourdan, joka on Opus Dein jäsen, sai Viron hallitukselta tunnustuksen nimenomaan ekumenian edistämisen vuoksi. En ole havainnut suomalaisten Opus Dein jäsentenkään olevan mitään ekumenian vihamiehiä. Paljon riippuu tietenkin siitä, miten ekumenia käsitetään.
Ehdotuksesi on hyvä - ja viestisi sopivan rauhoittava siinä tilanteessa, kun pinna meinaa palaa nettikeskustelun pyörteissä.
Juu, yritän oppia olemaan provosoitumatta :-)
Viimeinen lauseesi on erityisen tärkeä: "Paljon riippuu tietenkin siitä, miten ekumenia käsitetään." Nimenomaan! Tuntuu välillä siltä, että eri ihmiset tarkoittavat täälläkin ekumenialla kovin eri asioita. Niin kuin rakkaudella, keskustelemisella, erilaisten näkemysten kunnioittamisella ja monella muullakin asialla. Se, että käsitteet ymmärretään niin eri tavalla, vaikeuttaa tietenkin asiallista keskustlua.
Opus Dei pyrkii käännyttämään kaikki muut katolilaisiksi, keinoja kaihtamatta. Se siitä heidän ekumeniastaan.
Piispan tapaus on vain poikkeus, joka vahvistaa säännön. Onhan meidän Wróbelkin poikkeus muuten avoimessa ja avarakatseisessa SCJ:ssä.
Kerropa jokin konkreettinen esimerkki, miten Opus Dei pyrkii "keinoja kaihtamatta" käännyttämään kaikki muut katolilaisiksi?
Täältä löydät lukuisia esimerkkejä:
http://www.odan.org
Sinulla ei siis ole mitään uutta kerrottavaa eikä mitään konkreettista esimerkkiä Suomesta. Se siitä tietäväisyydestä. ODAN tarjoaa suurin piirtein yhtä luotettavaa tietoa kuin hevosmiesten tietotoimisto.
Luepa seuraavat Suomi24:n keskustelut:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000010690600#22000000010690600
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000010930351#22000000010930351
Niissä on kosolti lisätietoja!
Olen lukenut kaikki OD-keskustelut. Ne ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta lähinnä siltä kannalta, että näkee kuinka suuri tietämättömyys ja vainoharhaisuus OD:n suhteen vallitsee. On aika huvittavaa nähdä, kuinka syvällä rintaäänellä kauhistellaan OD:n tekemisiä ja sitten paljastuukin useimmiten, ettei kyse ole omista kokemuksista, vaan jostakin, mitä on lukenut internetistä ja minkä on varauksitta uskonut.
Opus Dei on toiminut Suomessa noin 20 vuotta. On se vain ihme ja kumma, että arviolta melkein kolmenkymmenen täyspäiväopparin aggressiivisen käännytys- ja värväystyön tuloksena järjestöön on liittynyt vain yksi suomalainen Oskari (vrt. kesän Image-lehti).
Kyllä Opus Deissä on suomalaisten mielestä laajemminkin jotakin pahasti vialla. Tuskinpa mm. Suomen Kuvalehti olisi muuten penkonut sen asioita. Ja lisää on kuulemma tulossa...
Mitä ihmeen pelkäämistä Opus Deissä sitten on, jos se ei ole sinä aikana saanut kuin yhden suomalaisen jäsenen?! Vai olisiko peräti niin, ettei olekaan mitään "aggressiivista käännytys- ja värväystyötä"??
Kyllä Opus Dei herättää ristiriitaisia tunteita ihan koko kirkossa ja maailmassa. Ei ongelma ole olemassa vain suomalaisten "korvien välissä".
Itse olen valmis maksamaan kirkollisveroa heti, kun Opus Dein pappi otetaan pois talousvastaavan paikalta hiippakunnassamme.
Ristiriitaisia tunteitapa hyvinkin, mutta välillä voisi ottaa ihan järjen käteen ja miettiä, kuinka hyvin kaikenkarvaiset väitteet mahtavatkaan pitää paikkaansa. Miten hyvin sopivat yhteen esimerkiksi ne usein samassa henkäyksessä lausutut väitteet, että Opus Dei on eliitin muodostama salaseura ja että se harrastaa aggressiivista värväystä. Minun mielestäni aggressiivinen värväys tarkoittaa sitä, että kaikki kelpaavat, kunhan vain saadaan jäsenmäärää kasvatettua. Vai onko niin, että ylpeys ja ennakkoluulot eivät anna myöten tunnustaa, että Opus Dei ei ehkä olekaan ihan niin paha kuin sen yleensä annetaan ymmärtää olevan.
Ystäväni ovat virolaisia katolilaisia. He vastustivat Opus Deihin kuuluvan ranskalaisen isä Philippe Jourdanin piispannimitystä. Heitä ei kuunneltu.
Viimeiset vuodet isä oli kuulemma käynyt melkoista kampanjaa tullakseen nimitetyksi piispaksi. Siihen liittyivät myös ekumeeniset huolet, joita hän ei ollut aiemmin osoittanut vähimmässäkään määrin. Joka vuosi isä teki niin ikään useita matkoja Vatikaaniin vakuuttamaan työstään siellä vaikutusvaltaisten Opus Dein jäsenten säestyksellä.
Virolaiset ovat hämmästelleet sitä, että isä loppujen lopuksi nimitettiin piispaksi samana päivänä, kun Johannes Paavali II kuoli. Toisin sanoen henkihieverissä kuolinvuoteella maannut paavi olisi muka nimittänyt hänet!
Ystävieni painajaisuni toteutui: Opus Deille uskollisella tyylillään uusi ja nuori piispa on osoittanut kiinnostusta vain 'kauniita, rikkaita ja vaikutusvaltaisia' kohtaan (heidän sanojaan). Muut ovat jääneet unholaan, kun Opus Dei -piispa on koonnut ympärillään rikkaiden 'hovia' (heidän ilmaisunsa). Tämä myös selittää sen, että hän on saanut valtiollisia huomionosoituksia, joita mm. erittäin ansioitunut virolainen 80-vuotias pappi ja entinen rintamaveteraani Vello Salo ei ole saanut osakseen.
Pyydän, ettei täällä kirjoitettaisi enää vääristeltyjä 'totuuksia' piispa Jourdanin ansioista. Virossa muuten jotkut puuhaavat jo omaa vaihtoehtofoorumia. Mallina on kuulemma Suomen Katkirkko.
Tunnen myös virolaisia katolilaisia, jotka eivät ole kauniita ja rohkeita ja joiden kuva Jourdanista on päinvastainen kuin sinun ystäviesi. Tyytymättömät eivät aina ole oikeassa, vai kuvitteletko niin? Katkirkon antama kuva Opus Deistä on surkuhupaisa kaikessa naiivissa tietämättömydessään ja hysteriassaan. Toivottavasti virolaiset ystävästi eivät ota mallia siitä, vaan yrittävät itse perehtyä asiaan.
Katkirkossa on ollut kovin vähän artikkeleita Opus Deistä. Sen sijaan se perin negatiivinen kuva, jonka Suomi24:n kirjoitukset ovat antaneet Opus Deistä, on ollut ihan sama, jonka kuka tahansa voi lukea mm. kansainvälisistä katolisista lehdistä.
Virossa puhutaan, että isä Philippe Jourdan oli paljon parempi kuin piispa Philippe Jourdan. Itse rukoilen, ettei nykyisen paavimme aikana opusdeiläisiä enää nimitetä piispoiksi. Kirkon yhtenäisyys on sen verran tärkeä asia, että sitä kannattaa vaalia.
Olen näköjään lukenut Katkirkkoa tarkemmin kuin sinä. Opus Deistä on siellä ollut ajan mittaan kovin paljonkin juttuja, vaikka aika heikkotasoisia.
Kansainvälisen katolisen lehdistön kirjoitteluakin on vaivannut melko pahasti stereotyyppisten käsitysten ja kliseiden toistaminen. Olen edelleen sitä mieltä, että tyytymättömät eivät aina ole oikeassa eivätkä aina välttämättä puhu totta.
Kansainvälisellä katolisella lehdistöllä ei ole ollut mitään perusteita mollata muita liikkeitä, sääntökuntia eikä spiritualiteettejä. Ainoa ehkä varteenotettava kritiikin kohde on ollut meillä Suomessakin vaikuttava "neokatekumenaalinen tie".
Kritiikki Opus Deitä kohtaan on ollut aivan omaa luokkaansa. Virolaiset olisivat toivoneet piispakseen vaikkapa jonkin tunnetun sääntökunnan edustajaa. He saivat piispakseen äärikonservatiivisen, kyseenalaisen järjestön edustajan - sen saman, jonka jäsenistä viisi istui diktaattori Francon hallituksessa.
Meidän perheessämme on valittu ihan sama linja: senttiäkään ei makseta kirkolle niin kauan kuin Opus Dei vastaa sen taloudesta. Tuemme Caritasta.
Minun korviini Tallinnasta kantautuneet tiedot ovat olleen ihan samanlaisia! Opus Dei on nyt ottanut "vallan" paitsi Suomessa (vrt. isä Larenz rahakirstun vartijana ja vaalijana) myös Tallinnassa. Se on harmi!
Kirkolla voisi olla paljonkin sanottavaa tälle maalle ja yhteiskunnalle (tuli vain mieleen näin presidenttivaalipäivänä). Mutta kun Opus Dei - mieliset änkyräkonservatiivit ovat vallan kahvassa kiinni, tuo "sanottava" rakentuu pelkästään ehkäisyvälineiden ja homoliittojen tuomitsemisesta.
Ymmärrän hyvin, että uusilla katolilaisilla on vaikeaa sopeutua tähän hiippakuntaan! Heille sanon: lohduttautukaa sillä, että Tallinnassa sopeutuminen on tätänykyä varmasti vielä paljon vaikeampaa.
Suomen kansa ei ole kiinnostunut Opus Dein opeista. Opus Dein tragedia on siinä, ettei se ole sitä vieläkään ymmärtänyt. Sillä olisi paljon tehokkaammat värväysmahdollisuudet vaikkapa Afganistanissa, missä ihmiset eivät ole vielä tottuneet demokratiaan, naisten oikeuksiin eivätkä kansalaisyhteiskuntaan. Muun muassa nämä kolme seikkaa ovat Opus Dein oppien vastaisia.
taas pressanvaaleissa voitti paras ehdokas ja järki! Nyt on taas asiat kunnossa kuudeksi vuodeksi! Ihanaa! Kyllä helpotti ja ny on hyvä hymyillä. Meillä on edelleen maailman paras presidentti.
"....Suomen kansa ei ole kiinnostunut Opus Dein opeista....."
Puhu vaan, ole hyvä, omasta puolestasi älä toisten.
on kuitenkin luettua TUHANSIA kertoa. vai ei ole kiinnostuneita?!?!
Kirjoitat kyllä ihan kamalaa luettavaa. En ole tiennytkään, että Virossa piispana vaikuttaa Opus Dein nuorimies. Kiitos tiedoista. Muistan veljeskansaamme rukouksissa.
on vanhemmilta katolilaisilta jotenkin hukassa, ei se ulotu vain heidän ympyröihin ja niissä touhuamiseen. Sen olisi hyvä ulottua meihin kaikkiin.
Minusta monesta uudesta katolisesta se aivan säteilee meitä kaikkia kohtaan ja puhun kokemuksesta.
Miten voit puhua noin tökerösti yleistäen meistä vanhoista katolilaisista? Mietipä kaksi kertaa mitä oikein kirjoitit.
lukukertaa tulee tälle jännittävälle vanhat kalolilaiset vastaan uudet katolilaiset ketkulle? Mäkin olen käynyt täällä jo monta kertaa, kun on niin mahtavan absurdi ketku. Mutta hei kaikki! Ei ainakaan meidän seurakunnassa tällasta sotaa ole. Tuskin muuallakaan on.
No, minä ainakin olen yrittänyt saada OD:stä tietoa, oikein ensikäden tietoa, soittamalla heille. Eipä tullut vastausta, ainoastaan vainoharhainen epäily, että olen toimittaja, joka tekee skandaalijuttua heistä. Kertokaapa siis minulle, Hasse ja kumppanit, miten ihmeessä sitä ensikäden tietoa saisi?? Kun kysytään, ei vastata. Pakko sanoa, että OD ei toiminnastaan paljon melua tahdo pitää eikä tietoa jakaa. Tämä on minusta hyvin erikoista! Miksi tarvitaan tällaista salamyhkäisyyttä??
Tottahan se on! Suomen kansa ei ole kiinnostunut opus deistä. Saman voisi sanoa koko katolisesta kirkosta, sillä keskivertokansalainen ei voisi vähempää välittää katolisesta kirkosta. Ja vielä vähemmän opus deistä! OD ei ole saanut värvättyä riveihinsä juuri ketään- tällä perusteella on siis aivan oikeutettua sanoa, ettei OD kiinnosta Suomen kansaa!
Opparit voivat syyttää ihan itseään negasta julkisuudesta. Kuka tuntisikaan luottamusta mm. salailevaa, elitististä ja salamyhkäistä järjestöä kohtaan? Ei ainakaan kukaan terveellä järjellä varustettu.
Suomen kansa EI OLE kiinnostunut Opus Deistä, niin kuin joku tuolla kirjoittaa. Vai oletteko nähneet Escriván teoksia R-kioskeissa? Entäpä Opus Dei -aiheisia televisiokeskusteluja? Entä opparien kirjallisuutta kirjakauppojen top ten -listoilla. Opus Dei, myöntäkään jo tämä tosiasia ja siirtykää toisiin maisemiin. Teitä ei täällä kaivata.
Kysymys ei olekaan sodasta, vaan keskustelusta.
aika uusi katolilainen ja pyydän sinulta, että jos kaipaat keskustelua joidenkin uusien katolilaisten kanssa, joita seurakunnassasi tapaat, niin juttele heidän kanssaan ja tutustu heihin. Vasta kirkkoon kääntyneenä voin vakuuttaa sinulle, että olet tervetullut ystäväksi, läheiseksi sisareksi tai veljeksi. Uskon, että muut uudet katolilaiset ajattelevat samoin. Tämä mieltä olen ihan ilman vitsinvääntöä.
Lue tämä viestini:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000013736870
niin ymmärrät, että tarkoitusperäni ovat hyvät!
muutama kuukausi sitten (?) kertonut, että he pyysivät sinua lähettämään kysymyksesi heille sähköpostitse? Lähetitkö vai et sähköpostia vai oletko joku eri mies?
toki.
Minäkin yhä vaan hengailen täällä netissä. Tahdon kommentoida vähän kanssa tuota Opus Dei asiaa. Minä kun en tahtoisi ajatella pahaa niistä ihmisistä, jotka osallistuvat kanssani samaan messuun. Tai siis en tahdo epäillä, etteivätkö he ole aitoja kristittyjä. En tunne kuin yhden Opus Dein jäsenen, ja hänen kanssaan kävin kerran kiivaan väittelyn, ja hän vähän suuttuikin mulle, mutta ollaan päästy jo sopuun. En nyt osallistu yleiseen Opus Dei keskusteluun, vaan toivon, ettet vaikkapa sinä tai jotkut toiset, joilla on vaikkapa Opus Deitä vastaan jotain, niin ette sulkisi minua pois. Olis kiva kun ei tarvitsisi olla millään erityisellä puolella.
On se hyvä keskustelun aihe, että katolilaiseksi tai kristityksi ei kasveta katekismusta tai raamattua ulkoa pänttäämällä. Se on musta tärkeä aihe. Tämä vaan että aiheen leimaa meihin, jotka olemme vasta liittyneet kirkkoon, ei ollut hyvä tapa keskustella siitä.
Kiitos teille sheriffintoimistosta. Viimeisimmät puheenvuoronne lähestyvät jonkinlaista yhteistä näkemystä uusien ja vanhojen tärkeästä vuorovaikutuksesta ja kasvamisesta yhdessä.
Olen saanut postia eräiltä katolilaisilta, jotka ovat kokeneet tulleensa henkilökohtaisesti loukatuiksi parin viime päivän keskusteluissa. Sillä ei ole tässä vaiheessa merkitystä, ovatko he olleet uusia vai vanhoja vai molempia; räikeimmät henkilöön menevät viestit olen poistanut. Joka tapauksessa näyttää siltä, että hiippakuntalaisten paha olo purkautuu paitsi syytöksinä hiippakunnan hallintoa kohtaan, myös keskinäisenä syyttelynä. Toivoisin itse kunkin miettivän, olisiko valmis julkisuudessa myös omalla nimellään vastaamaan kaikesta kirjoittamastaan.
Yöpöydälläni on pieni vati, joka sisältää kaikenlaista mahdollisesti illalla tarpeellista: kyniä, kirjanmerkkejä, huulirasvaa. Siinä on myös pieni lappu, jossa lukee: Kol.3:13. Joskus en kuukausiin kiinnitä siihen huomiota, joskus se osuu silmään, ja tarkastan, mistä kolossalaisille taas olikaan tarvetta kirjoittaa. Eilisiltana satuin taas kerran palauttamaan mieleeni tuon tekstikohdan. Vilkaiskaa.
En ole ainakaan tietoisesti pyrkinyt loukkaamaan ketään. Pyydän anteeksi, jos niin on käynyt.
Anteeksi, en tarkoittanut että sinun viesteissäsi olisi ollut yhtään mitään henkilökohtaisia loukkauksia. Oli kyse muiden kirjoittajien viesteistä, ja ne on siis poistettu. Sinulta ei ole ollut tarvetta tehdä poistoja. Edellinen sheriffillinen kirjoitukseni sisälsi tosiaan vain kiitoksia sinulle ja Huiville.
Kyllä minä loukkaannuin ja siksi 'vitsailin' sulle. Taisin jo päästää irti siitä omasta loukkaantuneesta mielestä. Ollaan kavereita!
Kyllä asia on niin että suomalaiset, siinä missä muutkin, ovat erittäin kiinnostuneita Opus Dein tekemisistä. Tästä ovat hieno esimerkki kymmeniä tuhansia kertoja luetut keskustelut OD:stä. Lisäksi esim. Da Vinci-kirjanen on kai yhäkin kymmenen kuumimman kirjan listoilla ympäri maailman... Että silleen.
Onneksi sekä keskustelut että Da Vinci Koodi välittävät ihan oikean eli negatiivisen kuvan Opus Deistä!
Massojen ja erityisesti populaarikirjallisuuden faktisuudesta en sano mitään muuta, kuin että tuskin kovin moni Opus Dein jäsenistä on albiinomunkkeja jotka hoitavat murhia kirkon piikkiin...
olen jo, mutta vanhempieni lapsi olen toki ja Jumalan myös.
Niin tuon lähimmäisenrakkauden huomaa jos piipahtaa tuolla vanhempien katolisten puolella turisemassa mutta mitenkäs sen saisi ulottumaan myös uusiin ja "outoihin" ettei vaan ihmeteltäisiin silmät pyörien muita.
Myös uudet haluavat "juttuihin" mukaan joten miksi ei pidettäisi mieliä avoimina.
Ei se ole vaikeata, päinvastoin.
Tuskinpa kukaan Da Vinci -koodia siksi lukee, että siinä kerrotaan opus deistä(kin). Niin että perustelusi od:n kiinnostavuudesta Dan Brownin kirjan perusteella on kestämätön.
Myöskään od-keskustelut tämän palstan lukijamäärineen ei Suomen mittakaavassa vielä tee asiasta kiinnostavaa. Ei kai tätä palstaakaan lue kuin pääasiassa keskenään kinastelevat katolilaiset sekä muutamia muita uskonnosta yleensä kiinnostuneita ihmisiä.
Kirjakaupoista löytyy julkaisuja myös bahaismista, taolaisuudesta, lennokkien kokoamisesta ja tiffanytöistä, eikä nämä kyseiset aihepiirit kyllä kuulu Suomen kansaa puhuttaviin kysymyksiin!
Koska emme elä diktatuurissa, niin kirjakaupoistakin saa kaikenlaista marginaalikirjallisuutta, joka kiinnostaa ainoastaan suppeaa ihmisryhmää- vähän niin kuin opus dei.
Korkeintaan voidaan sanoa, että Opus Dei kiinnostaa suomalaisia negatiivisena ilmiönä. Onhan siitä ollut juttuja Suomen Kuvalehdessä, Imagessa yms.; kaikki negatiiviseen sävyyn!
Yritän olla antamattaa enää syytä loukkaantumiseen... Ystäviä ollaan ja kun tulet kylään, saat ihka-aitoa sveitsiläistä suklaata.
Haluan vielä kerran toistaa neuvoni uusille katolilaisille: tietääksenne paremmin Suomen piispan menoista ja kirkon tapahtumista, teidän kannattaa seurata puolalaista nettisivua. Tässä kaksi esimerkkiä:
http://sercanie.pl/serwis/2006/bp_wr_ekumenizm/txt.html
Katsokaa myös mielenkiitoinen GALERIA.
Tässä toinen esimerkki piispan ilmeisen monista ulkomaanmatkoista:
http://sercanie.pl/serwis/chrzcielnicaLub05.html
Siinäkin on mielenkiintoinen GALERIA. Yhdessä kuvassa alttarin edustalla näkyy jopa eläin!
Miksi vain "uusille katolilaisille"?
Siellä on joku, joka kerää tietoa sääntökunnan toiminnasta ja tapahtumista.
ks. http://sercanie.pl/index.html
Jos joku pystyy lukemaan puolankielistä tekstiä, voi tutustua vaikkapa SCJ toimintaan Puolassa ja maailmassa.
Ei pelkästään: "Suomen piispan menoista ja kirkon tapahtumista".
Hiippakunnan sivuilla on runsaasti tietoa katolisesta kirkosta ja sen toiminnasta http://www.catholic.fi/ .
"Hiippakunnan sivuilla on runsaasti tietoa katolisesta kirkosta ja sen toiminnasta http://www.catholic.fi/"
Tämä alkaa olla jo ihan vitsin puolella! Eihän mainitulla sivulla ole MITÄÄN ajankohtaisia uutisia, virallisia tiedotteita lukuunottamatta. Joka sitä seuraa, ei kyllä tiedä kirkon menosta mitään!
Vertaapa sivua mm. tanskalaisten vastaavaan sivuun:
http://www.katolskorientering.dk/
Oletko vielä samaa mieltä?
Täällä oli keskustelu siitä ketkä ovat yhdessä paavin kanssa samassa kuvassa. Asiaa kysyi kirkkoon vasta liittynyt ihminen. Nyt se on poissa!
Mitä ihmettä? Eikö sellaisesta olisi saanut puhua? Grecian2000 saa taas kirjoitella mitä herjauksia sylki suuhun tuo tuossa toisessa keskustelussa, mutta kukaan ei tee mitään!
Aika moni puuttui siihen, että yhtä kuvassa olevaa pappia luonnehdittiin esiteltäessä negatiivisväritteisellä tavalla, selittämättä syytä.
Sivu kertoo _elävästä_ kirkosta - täytyy vain iloita tanskalaisten puolesta. Samantapaista on muuallakin maailmalla ja Pohjoismaissa, poikkeuksena Helsingin hiippakunta.
Miksi muuten catholic.fi eikä suomenkielinen nimi? Toisissa pohjoismaissa oma kieli kelpaa!
http://sercanie.pl/serwis/2006/bp_wr_ekumenizm/images/012.jpg
Kuva julkaistiin myös L'Osservatore Romanossa.
Minun pointtini oli se, että joku kirkkoon vasta liittynyt kysyi keitä kuvassa on. Nyt sekä hänen kysymyksensä että minun vastaukseni ovat poissa!
tarkoituksella poistanut. Se on lähtenyt Jupiterin viestin mukana. Jupiterin viestistä ja sitä seuranneesta nimimerkin IHS viestistä käytiin joskus iltapäivän aikana keskustelua; molempia pidettiin loukkavina. Olin samaa mieltä näistä viesteistä valittaneiden kanssa. Ennen poistoa ilmoitin, että sen tulen tekemään, ja Jupiter kirjoittikin uudellen muotoillun, samansisältöisen viestin poistettavan tilalle.
se ristiriitaisia tunteita herättävä Perunamies?
Tämä tanskalainen sivu ei ole vastaava sivu.
Parhaiten vastaavat sivut näkyvät luettelossa:
Ruotsi: Tukholman hiippakunta: http://www.catholic.se/
Norja: (Oslo, Trondheim, Tromssa): http://www.katolsk.no/
Tanska: Kööpenhaminan hiippakunta: http://www.katolsk.dk/
Islanti: Reykjavikin hiippakunta: http://www.vortex.is/catholica/
Uutiset:
Hiippakunnan sivulta:
"Katolisia uutiskanavia
Vatican Information Service (eng., myös muita)
Fides (eng., myös muita)
Catholic News Service (eng.)
EWTN (eng.)
Kath.net (saks.)
Katolsk.no (norj.)
Zenit (eng., myös muita)"
Eli:
http://www.vatican.va/news_services/press/vis/vis_en.html
http://www.fides.org/
http://www.catholicnews.com/
http://www.ewtn.com/vnews/headlines.asp
http://kath.net/
http://www.katolsk.no/nyheter/
http://zenit.org/
Ehkä vielä:
http://www.catholic.net/
http://www.catholic.org/
ja tietysti:
http://www.katolskorientering.dk/
News, notizie, nyheter, nyheder haulle tietysti niitä on paljon enemmän.
Joku kysyi tällä palstalla keitä ovat kuvassa näkyvät katoliset papit (4 kpl). Vastaan vielä kerran: paavista oikealle isä Tuomo T. Vimpari (nykyisin paavillinen diplomaatti), khra Péter Gebara (nykyisin Turun kirkkoherra). Kaksi muuta katolista pappishenkilöä ovat minulle tuntemattomia.
ero on siinä, että Grecian 200 kirjoittaa kristillistä sanomaa ja täyttä asiaa katolilaisena katolisella palstalla. Sellainen asia luonnollisesti kuuluu tänne.
Yhä useammat meistä onneksi ymmärtävät, että katolilaisuuteen kuuluu olennaisena osana kuuliaisuus Kirkon opetusviralle ja piispalle. Siitä muistuttaminen näyttää yllättäen olevan kaikkein tarpeellisinta niiden keskuudessa, jotka sanovat olevansa vanhoja katolilaisia.
"Yhä useammat meistä onneksi ymmärtävät, että katolilaisuuteen kuuluu olennaisena osana kuuliaisuus Kirkon opetusviralle ja piispalle."
Mistä sinulle on tullut sellainen käsitys, että "yhä useammat" olisivat omaksuneet (saati "ymmärtäneet") tuollaisen asian?
Kirkossa yhä useammat ovat huomanneet, että piispat ovat inhimillisiä ja heillä on omat heikkoutensa, taustansa ja älylliset ja psyykkiset rajoitteensa.
Kirkon opetusvirkaa toki kunnioitamme KAIKKI (ei: "yhä useammat"), mutta kuuliaisuus sille ei tarkoita, että täytyy pitää suunsa kiinni, kun toteaa epäkohtia piispojen toiminnassa. Päinvastoin, meillä kaikilla on vastuumme kirkosta ja siten velvollisuus toimia oikeudenmukaisuuden ja kristillisen rakkauden hengessä, tarvittaessa myös piispojen tekemiä vääriä (esimerkiksi hallinnollisia) ratkaisuja vastaan. Se on oikeaa kuuliaisuutta ja uskollisuutta kirkolle, Kristuksen ruumiille.
Eikö teidän päähänne mahdu mitään muuta kuin tuo jatkuva 'kuuliaisuudesta' jauhaminen?
Onneksi aito katolilaisuus on paljon rikkaampaa kuin Opus Dein päähänne syöttämät teoriat.
Mistä tiedät tai luulet tietäväsi, että Opus Dei on 'syyllinen' kuuliaisuuden teroittamiselle?
Minä vanhana katolilaisena olen oppinut sen kyllä esim. katekismuksesta, pappien ja piispan (myös piispa Paulin) puheista/esitelmistä, katolisista kirjoista jne.
Opus Dei on täysi nolla, mutta onneksi sen kyseenalaista maailmanmainetta niittäneet opit ovat Suomessa kaikuneet tyhjille korville.
Vuodesta 1987 keskuudessamme on toiminut 20-30 täyspäiväopparia käännyttämässä muita katolilaisiksi ja värväämässä oppareiksi 24/24 h. Aktiivisen ja aggressiivisen työn tuloksena on haaviin tarttunut ainoastaan yksi vastakastettu Oskari (vrt. kesän Image-lehti).
Siinä sivussa Opus Dei on pilannut katolisen kirkon mainetta Suomessa (vrt. useat lehtijutut), vahingoittanut ekumeniaa, hajottanut seurakuntia, jaannut katolilaiset kasteihin (heitähän kiinnostavat vain rikkaat ja akateemiset), halveksinut mm. vammaisia, köyhiä, työttömiä, naisia, seksuaalivähemmistöjä ja eronneita, romuttanut hiippakuntamme talouden.
Hyvin tehty? Oppareiden ainoa "anti" on ollut lähes sokeasta kuuliaisuudesta paavia ja piispaa kohtaan paasaaminen. Saarnatyön tuloksena nyt 120 katolilaista maksaa OD-pappi Larenzin keksimää kirkollisveroa noin 9 tuhannesta. Opus Dei ei tietenkään itse maksa sitä ollenkaan.
Johtopäätökseni? Opus Dei ulos Suomesta!
Olen ollut seurakunnassani mukana sen verran kauan, että olen nähnyt Opus Dein aiheuttamaa tuhoa.
Opus Dei yrittää uskotella vastakääntyneille, että heidän sakkinsa on jotenkin hienompaa tai jopa katolilaisten eliittiä. Sellaiseen halpaan voi mennä vain vasta kirkkoon liittynyt, joka niin houkutellaan Opus Dein kulttuurikeskukseen erilaisille kursseille. Niiden varsinaisena tarkoituksena on värvätä henkilö oppareihin.
Kurssien anti tuntuu muodostuvan jatkuvan kuuliaisuuden saarnaamisesta. Mutta ei meidän katolilaisten kuuliaisuus paavia tai piispaa kohtaan ole mitään partiolaiskuuliaisuutta, vaan uskon kuuliaisuutta. Ei minun tarvitse enkä edes voi hyväksyä kaikkia piispan ajatuksia, tekoja tai laiminlyöntejä (kuten messussa sanotaan). Opus Dein porukka ei opeta normaalia katolista kuuliaisuutta, vaan fundamentaalikuuliaisuutta. Sellainen ei ole aidosti katolista.
Surullista on, että muutamat Opus Dein värväämät henkilöt ovat lopulta eronneet kirkostamme. He eivät varmaankaan kyenneet enää näkemään, että Opus Dei on pelkkä kelvoton marginaaliporukka, jolla ei muutenkaan ole mitään tulevaisuutta täällä Suomessa.
Sekä Kaardemummi että Sveitsiläinen käyttivät Opus Deistä adjektiivia KELVOTON. Se onkin ainoa oikea adjektiivi heistä, sen verran vahinkoa he ovat saaneet tunaroinnillaan aikaan. Niihin kuuluu paitsi nuorisotyön romuttaminen, myös kirkkomme talouden vetäminen pakkasen puolelle. Opus Dei on vastuussa. Herätkää!
On nyt ihan pakko vähän puuttua tähän keskusteluun...
"Monet ensimmäisistä tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi..."
Olen aika uusi ajallisesti vielä katolisessa kirkossa...mutta fakta on, että aikuisena kirkkoon liittynyt, on yleensä keskiverrosti teologisesti enemmän tutkinut asioita, kuin lapsena automaattisesti vanhempiensa kirkkoon liitetyt ! Moooonella vanhempiaan vain seuraavalla myöskin Kirkossa käynti on tälläistä joskus ja jouluna meininkiä...
Joku voisi nähdä myöskin, että tälläisessa kulttuurissa kuin Suomi syntynyt - jos joku löytää tiensä täällä "fundamenttaaliseksi" katoliseksi - täytyy mukana jo olla vahvasti itse Totuuden Henki? Miettikääs nyt !
PS. mutta helposti näissä tälläisissä arvostellaan samalla Piispaa, OD ja jopa Paavia - niin eiköhän se paljasta koko hengen...
Aito usko kyllä kestää tarkkailun, kritiikin ja jopa protestin. Muuten se ei ole aitoa.
Aloitan muutamalla kysymyksellä. Kuinka monta uutta katolilaista, siis vastikään kirkkoon liittynyttä suomalaista tunnet? Tiedät varmaan että piispa Paul ja isä Jan eivät pitäneet (jälkmmäinen tuskin pitää vieläkään) sanasta 'käännynnäinen', sillä kyseessähän useimmiten on kristityt, luterilaisuudesta katoliseen kirkkoon liittyneet. Mistä heidät tunnet? Jutteletko useinkin, vai asutko omassa norsunluutornissasi, josta jatkuvasti piikittelet toisia? Oletko käynyt informaatiokurssilla? Siellä ovat istuneet monet kehtokatolilaisetkin - itsekin olen käynyt useamman sarjan muutaman vuoden välein. On muuten hieno paikka tavata uusia katolilaisia... Kannattaa ottaa osaa.
Missä olet tavannyt "sokeaa" uskollisuutta paavia tai piispaa kohtaan? Mitä se mielestäsi tarkoittaa? Onko "sokea uskollisuus" sama asia kuin "ei ole kiinnustunut vänkkäämään samoista asoista kuin minä"? Lisäksi mitä Suomen Opus Dein jäsenet ovat sinulle tehneet, että jaksat heitä mätkiä vuosikausia? Isät Manu ja Rudolf ovat hienoja pappeja - oletko jutellut heidän kanssaan.
Kuinka kauan sinun 'katolilaisuuden omaksuminen' kesti? Miten sinä TUNNET kirkon? Miten yleensäkin voi tuntea kirkkoa? Minä uskon että ne jotka tuntevat Kristuksen, tuntevat kirkon... mutta se on tietysti ihan oma, yksityinen mielipiteeni.
Mitä sinusta on aito katolilaisuus? Koska uudet katolilaiset ovat sinua opettaneet mitä aito katolilaisuus on? Mikä oli konteksti? Tapahtuuko tätä useinkin? Ehkäpä vanhojenkin katoliikkien toimesta? Osaisitko kertoa meille mistä tälläinen voisi mahdollisesti johtua?
Moniko uusi katolilainen on puhunut kanssasi ehkäisyvälineistä? Monestiko asiaa on puitu tällä palstalla (verrattuna, esim. piispan heikkoon kielitaitoon, taitavat viestit olla aika harvinaisia)? Uskotko etteivät uudet katolilaiset kanna huolta kirkosta? Onko sinulla todisteita? Olisin nimittäin kiitollinen.
Vaaditaanko uusilta katolilaisilta enemmän nöyryyttä, kuin niiltä joiden tulee ottaa avosylin vastaan uudet katolaiset? Tarvitsevatko vanhat katolilaiset mielestäsi muita armolahjoja? Tulisiko kyseeseen että vanhat katolilaiset vaikka rukoilisivat, että Jumala antaisi heille lähimmäisenrakkautta ottaa vastaan uusia katolilaisia, jotka ovat ehkä tavallaan menettäneet vanhan uskonnollisen kotinsa - joskus vaikeankin prosessin jälkeen? Olisko mitään pyytää laupeuden henkeä, jolla kärsivällisesti ja kuunnellen vanhat katolilaiset jaksaisivat elää yhdessä uusien kanssa? Mitenkäs hyvän neuvon lahja? Ja miten hyvältä neuvolta kuulostaa jatkuvat (suorat ja epäsuorat) vihjailut uusien katolilaisten uskonelämästä, uskollisuuden luonteensta (jossa ehkä meillä jokaisella olisi parantamisen varaa) ja esim. arvostelevat kommentit persoonia kohtaan? Kuinka tällaisten "neuvojen" vallitsemassa ympäristössä on mahdollista "kuunnella, oppia, keskustella, omaksua (ja) perehtyä"? Voisiko olla niin, että meissä vanhemman polven katolilaisissa olisi parantamisen varaa, tässäkin suhteessa?
Lopuksi tahtoisin kysyä sinulta, arvoisa Sveitsin kansalainen, minkälaista kuuliaisuutta sinusta edustaa kuuliaisuus, joka johtaa saman objektin protestoimiseen? Kirkolle kuuliaisena kristittynä protestoin esim. aborttilakejamme vastaan. Sen ymmärrän, mutten koskaan itse kirkkoa vastaan. Mitä ovat ne kuuliaisuuden teot paavia ja piispaa kohtaan, jotka ovat kuuliaisia sanoja korkeampia? Ja vielä: miksi et liittynyt sveitsiläiskaartiin?
Olisin kiitollinen vastauksista, sillä nämä kysymykset hiertävät mieltäni (viimeiseen voit jättää vastaamatta, jos pelkäät sen paljastavan liikaa).
Olisikohan meidän aika ottaa opiksemme, ennen kuin alamme vatvoa toisten opiksi ottamisia?
"Kuinka monta uutta katolilaista, siis vastikään kirkkoon liittynyttä suomalaista tunnet?"
Aika monta.
"Tiedät varmaan että piispa Paul ja isä Jan eivät pitäneet (jälkmmäinen tuskin pitää vieläkään) sanasta 'käännynnäinen', sillä kyseessähän useimmiten on kristityt, luterilaisuudesta katoliseen kirkkoon liittyneet"
Kirjoitinkin "ns. käännynnäiset", muuten käytin termiä "uudet katolilaiset".
"Mistä heidät tunnet?"
Omasta seurakunnastani.
"Jutteletko useinkin, vai asutko omassa norsunluutornissasi, josta jatkuvasti piikittelet toisia?"
Asun kerrostaloasunnossa, en norsunluutornissa.
"Oletko käynyt informaatiokurssilla?"
Informaatiokursseja on monissa seurakunnissa.
"Missä olet tavannyt "sokeaa" uskollisuutta paavia tai piispaa kohtaan?"
Muun muassa GIE:ssä, joka on uusien katolilaisten yhteinen foorumi.
"Mitä se mielestäsi tarkoittaa? Onko "sokea uskollisuus" sama asia kuin "ei ole kiinnustunut vänkkäämään samoista asoista kuin minä"?"
Luepa uudestaan aloitusviestini.
"Lisäksi mitä Suomen Opus Dein jäsenet ovat sinulle tehneet, että jaksat heitä mätkiä vuosikausia?"
En ole mätkinyt jäseniä, vaan arvostellut ko. järjestöä.
"Isät Manu ja Rudolf ovat hienoja pappeja - oletko jutellut heidän kanssaan."
Mitä tarkoittaa hieno pappi?
"Kuinka kauan sinun 'katolilaisuuden omaksuminen' kesti? Miten sinä TUNNET kirkon? Miten yleensäkin voi tuntea kirkkoa?"
Yllätyn päivä päivältä siitä, miten huonosti sitä tunnen - vaikka olen ollut koko elämäni katolilainen.
"Mitä sinusta on aito katolilaisuus? Koska uudet katolilaiset ovat sinua opettaneet mitä aito katolilaisuus on? Mikä oli konteksti? Tapahtuuko tätä useinkin? Ehkäpä vanhojenkin katoliikkien toimesta? Osaisitko kertoa meille mistä tälläinen voisi mahdollisesti johtua?"
Tästä olisi mukava keskustella muidenkin kanssa. Täytyypä pohtia.
"Moniko uusi katolilainen on puhunut kanssasi ehkäisyvälineistä? Monestiko asiaa on puitu tällä palstalla (verrattuna, esim. piispan heikkoon kielitaitoon, taitavat viestit olla aika harvinaisia)?"
Ei täällä, mutta muualla.
"Uskotko etteivät uudet katolilaiset kanna huolta kirkosta? Onko sinulla todisteita?"
Kovin passiivisesti he ovat asettuneet pohtimaan hiippakuntamme katastrofaalista tilaa.
"Vaaditaanko uusilta katolilaisilta enemmän nöyryyttä, kuin niiltä joiden tulee ottaa avosylin vastaan uudet katolaiset? Tarvitsevatko vanhat katolilaiset mielestäsi muita armolahjoja?"
Tästäkin oli syytä keskustella laajemmin, siksi aloitin koko keskustelun.
"Tulisiko kyseeseen että vanhat katolilaiset vaikka rukoilisivat, että Jumala antaisi heille lähimmäisenrakkautta ottaa vastaan uusia katolilaisia, jotka ovat ehkä tavallaan menettäneet vanhan uskonnollisen kotinsa - joskus vaikeankin prosessin jälkeen?"
Rakkaus ilmenee myös siinä, että tahtoo toisen parasta ja antaa neuvoja toiselle (niin kuin tein aloituskirjoituksessa).
"Olisko mitään pyytää laupeuden henkeä, jolla kärsivällisesti ja kuunnellen vanhat katolilaiset jaksaisivat elää yhdessä uusien kanssa? Mitenkäs hyvän neuvon lahja? Ja miten hyvältä neuvolta kuulostaa jatkuvat (suorat ja epäsuorat) vihjailut uusien katolilaisten uskonelämästä, uskollisuuden luonteensta (jossa ehkä meillä jokaisella olisi parantamisen varaa) ja esim. arvostelevat kommentit persoonia kohtaan?"
Enpä ole sellaisia nähnyt.
"Kuinka tällaisten "neuvojen" vallitsemassa ympäristössä on mahdollista "kuunnella, oppia, keskustella, omaksua (ja) perehtyä"? Voisiko olla niin, että meissä vanhemman polven katolilaisissa olisi parantamisen varaa, tässäkin suhteessa?"
En väittänytkään meitä täydelliksi, päinvastoin.
"Lopuksi tahtoisin kysyä sinulta, arvoisa Sveitsin kansalainen, minkälaista kuuliaisuutta sinusta edustaa kuuliaisuus, joka johtaa saman objektin protestoimiseen?"
Ohi meni.
"Kirkolle kuuliaisena kristittynä protestoin esim. aborttilakejamme vastaan. Sen ymmärrän, mutten koskaan itse kirkkoa vastaan. Mitä ovat ne kuuliaisuuden teot paavia ja piispaa kohtaan, jotka ovat kuuliaisia sanoja korkeampia?"
Kuuliaisuus teoissa, ei sanoissa.
"Ja vielä: miksi et liittynyt sveitsiläiskaartiin?"
Olen pasifisti.
"Uskotko etteivät uudet katolilaiset kanna huolta kirkosta? Onko sinulla todisteita?"
Kovin passiivisesti he ovat asettuneet pohtimaan hiippakuntamme katastrofaalista tilaa.
Tuo sananvaihto kuvaa taas sitä vaikeutta, johon törmää jokainen, joka haluaisi keskustella piispaamme ja hiippakuntamme johtamistapaa jatkuvasti kritisoivien kanssa asiallisesti. Jos ei ole sitä mieltä, että hiippakunnan tila on katastrofaalinen, niin saa syytteitä vastuun pakoilusta, sokeudesta jne. Kovin kapeaksi jää keskustelu, jos toista osapuolta vaaditaan alkajaisiksi hyväksymään toisen osapuolen näkemys vallitsevasta tilanteesta. Täytyy voida ilman keskustella asiallisesti siitä, mikä se tila oikeasti on.
"Moniko uusi katolilainen on puhunut kanssasi ehkäisyvälineistä? Monestiko asiaa on puitu tällä palstalla (verrattuna, esim. piispan heikkoon kielitaitoon, taitavat viestit olla aika harvinaisia)?"
Ei täällä, mutta muualla.
No hyvä! Olisihan se sangen outoa, jos katolilaiset eivät missään keskustelisi ehkäisyvälineistä. Eivät nämä seksuaalisuuteen liittyvät asiat saa olla katolilaisille tabuja tai asioita, joihin paavi, piispat ja papit eivät saisi ottaa kantaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmisten syntymiseen ja kuolemiseen liittyvä asia olisi Jumalalle samantekevä.
”Aika monta.”
Tunnetko heidät erittäin hyvin/hyvin/kohtalaisesti/hyvänpäivän tuttuina?
“Kirjoitinkin "ns. käännynnäiset", muuten käytin termiä "uudet katolilaiset". “
Käytit termiä “käännynnäinen” viestisi toisessa puoliskossa. Voidaanko sopia, ettei käytetä tuota sanaa? Vaikka kunnioituksesta isä Jan Aartsia kohtaan?
”Omasta seurakunnastani”.
Onneksi olkoon. Jutteletko siis heidän kanssaan useinkin? Vaikket asuisikaan norsunluutornissa fyysisesti, siellä voi asua muillakin tavoni…
”Informaatiokursseja on monissa seurakunnissa. “
Oletko käynyt? Koko kurssin? Useammankin kerran?
”Muun muassa GIE:ssä, joka on uusien katolilaisten yhteinen foorumi.”
Olisiko esimerkkejä, minua kun jäi nyt tama asia kismittämään… Onko muuten se ‘oikea’ uskollisuuden muoto esim. edesmennyttä paavia kohtaan sitten se, että kirjoitetaan ja julkaistaan juuri kuolleen paavin syntilista, muutaman päivän koko kirkkoa kohdanneen surun jälkeen?
“Mitä tarkoittaa hieno pappi?”
Tarkoittaa sellaista sielunhoitajaa, joka uskollisena kirkon opetukselle pitää huolta niistä sieluista joista Jumala on pistänyt papin vastuuseen? Joka uhraa Kristuksen uhria uskovien puolesta ja tuo oikeasti läsnäolevaksi Jeesuksen rakkauden sanoman.
“Yllätyn päivä päivältä siitä, miten huonosti sitä tunnen - vaikka olen ollut koko elämäni katolilainen”
Niin minäkin.
”Tästä olisi mukava keskustella muidenkin kanssa. Täytyypä pohtia. “
Pohditaan yhdessä. Olen huomannyt että se on paras tapa.
”Kovin passiivisesti he ovat asettuneet pohtimaan hiippakuntamme katastrofaalista tilaa.”
Katkirkkolaisia ei saa syyllistää ryhmänä, sillä se on vain erinäisten ihmisten foorumi. GIE, lienee sama. Miten on mahdollista, että sanot jotain noin ylimalkaista kaikista uusista katolilaisista? Siksikö, että katkirkossa eivät juuri uudet katolilaiset kirjoittele? Oletko yllättynyt? Jos yleinen asenne katkirkkolaisten (anteeksi vaan) keskuudessa on noin vihamielinen, tai kuten Sole sanoo yllä, “ylimielinen”, niin enpä itse ainakaan ihmettele. Sitä paitsi monet uudet katolilaiset eivät tunnet katkirkon keppihevosta, isä Janin tapausta.
Lisäksi suurin osa vanhoista katolilaisista ei pidä hiippakunnan tilaa millään tapaa katastrofaalisena. Kiinassa kirkon tila on katastrofaalinen, sillä sen jäseniä avoimesti vainotaan ja kirkkoon kuuluminen on kielletty lailla. Antiikin Roomassa kirkon tila oli katastrofaalinen, vaikka silloin kuolleiden marttyyrien veri tuli vielä todistamaan uskosta vuosisatoja jälkeenpäin. Islaminuskoisissa maissa on kirkkojen tila usein katastrofaalinen, sillä uskonnonvapaus ei toimi. Voisi ehkä sanoa että keskiajalla kirkon tila oli katastrofaalinen, kun Aleksanteri VI ja kamut olivat paavinistuimella. Stelliksen nimenmuuttaminen ja isä Janin sinällään traaginen tarina ei todellakaan tee hiippakunnan tilanteesta “katastrofaalista”.
”Tästäkin oli syytä keskustella laajemmin, siksi aloitin koko keskustelun. “
Tilaisuus on nyt. Ole hyvä. Tarvitsevatko vanhat katolilaiset sinusta muita armolahjoja? Ja ehkä enemmän nöyryyttä kuin uudet katolilaiset?
”Rakkaus ilmenee myös siinä, että tahtoo toisen parasta ja antaa neuvoja toiselle (niin kuin tein aloituskirjoituksessa). “
Rakkaus on kaunis sana. Missä viipyvät teot? Neuvoja kun voi antaa rakkaudettomastikin. Siitä on juuri kyse. Oletko muuten jo lukenut uuden kiertokirjeen? Pistän muutaman sitaatin kohta foorumille, kun ennätin sitä jo vähän plärätä. Rukoillaanko yhdessä lähimmäisenrakkautta? Paavin kirjeen toinen osa käsittelee pitkälti juuri sitä.
”Enpä ole sellaisia nähnyt”.
Et ole nähnyt vanhojen katolilaisten pyytävät laupeuden henkeä? Tai kuuntelevan kärsivällisesti uusia katolilaisia? En ole minäkään. Ainakaan kovin usein. Papeissa on sitten niitä poikkeuksia enemmänkin. Tehdään parannusta.
”En väittänytkään meitä täydelliksi, päinvastoin”
Hieno juttu että ollaan ihan yhtää mieltä. Otetaanko sitten ensin malka omasta silmästä ja sitten vasta ne roskat niistä uusien katolilaisten simmuista?.
”Ohi meni”
Miten on mahdollista samaan aikaan olla uskollinen ja protestoida. Taitaa olla vähän ristiriitaista…
”Kuuliaisuus teoissa, ei sanoissa.”
Mitä ovat ne kuuliaisuuden teot paavia ja piispaa kohtaan, jotka ovat kuuliaisia sanoja korkeampia?"
“Olen pasifisti.”
Niin taisi olla edesmennyt paavikin. Rauha hänen sielulleen.
vastaisit?! siis sveitsiläinen
En aio vastata kymmenien kysymysten listaan. Olen täällä keskustelemassa, en altavastaajana.
Minusta kysymykset olivat ihan oikeutettuja. Olet esittänyt mielipiteesi avausviestissä. Oletko valmis pitämään kiinni niistä väärinkäsityksistäsi joita kysymykset yrittävät selventää, vai tahdotko vaan pysyä kiinni totuuden vastaisissa ajatuksissasi - tyytyväisenä?
Olen kyllä sitä mieltä ettet ole mikään "altavastaja" vaan keskustelija. Yritin saada aikaan keskustelua, sitähän toivoit. Nyt täällä taistellaan taas Opus Deistä ja siitä kuka keittää kahvia, ja missä. Yritäpä vastata ihan asiallisiin kysymyksiin, joilla voit selventää omaa maailmankatsomustasi - se kun tuntuu niin erittäin vieraalta omasta vinkkelistä katsottuna.
Erityisesti tahtoisin saada vastauksen kohtaan kirkon "katastrofaalisesta" tilanteesta. Luehan ylempi kommenttini....
Yritä pärjätä.
Johan on kumma. Sveitsiläinen esitti ihan asiallisia kysymyksiä minusta aivan hyvässä tarkoituksessa. Kuin olisi muurahaispesään osunut!
Onko teillä niin heikko itsetunto, ettette voi edes teoreettisesti keskustella näistä asioista? Eihän Sveitsiläinen syyttänyt ketään nimeltä, miksi sitten syyttelette häntä?
Luepas viestit uudelleen. Keskustelu on ollut ihan sivistynyttä.
Tämäkö on käsityksesi sivistyneestä keskustelusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000013684213
Minusta se vaikuttaa hysteeriseltä toisen haukkumiselta.
Haukkuminen on kyllä ihan jotain muuta.
On sinustakin Jupiter kummallista, että kun keskustelu kääntyi kohti vanhojen katolilaisten ominaispiirteitä, tuli säikeeseen heti puolisen tusinaa Opus Dei kommenttia?
Lue itse Sveitsiläisen kirjoitus! Hän sanoo siinä epäsuorasti, että Opus Dein "aatteet" olisivat vaikuttaneet käännynnäisten valmennukseen. Opus Dei liittyy keskusteluun tältä osin olennaisesti.
Olen seurannut sivusta entisen infokurssin, nykyisen 'johdantokurssin' kehitystä. Viime vuosien selvä piirre on ollut se, että yhä useampi luennoitsija on Opus Deistä.
Esimerkiksi tänä vuonna opusdeiläiset pitivät tai pitävät seuraavat tärkeät luennot:
14.11. Raamattu, traditio, opetusvirka, paavius - isä Manuel Prado
6.3. Avioliitto - isä Manuel Prado
8.5. Kirkkohistorian vaikeat ajat ja kirkon yhteiskunnallinen opetus - johtaja Alexandre Havard
Opus Dein jäseniä on maassamme kaiketi vain kourallinen. Minusta 'personaaliprelatuuri' (suomeksi: 'henkilörovastikunta') on aivan yliedustettuna kurssilla! Lisäksi olen kuullut, että kahvinkeittäjienkin joukossa Opus Dei olisi edustettuna.
"Lisäksi olen kuullut, että kahvinkeittäjienkin joukossa Opus Dei olisi edustettuna."
Kuulemasi puheet eivät ole totta.
Tiedän suurinpiirtein kaikki, jos en tarkalleen kaikki, kahvinkeittäjät (itseni mukaan luettuna) ja kukaan tietämistäni infokurssikahvinkeittäjistä ei ole Opus Dein jäsen.
Ei sillä, että se minua haittaisi, mutta korjaan nyt kuitenkin tämän tiedon, kun jollekin sillä on ehkä väliä.
Isä Teemu Sippo on käsittääkseni vastuussa kurssin ohjelmasta ja luennoitsijoista, eli hän varmasti osaa tarkemmin kertoa millä perustein luennoitsijat on valittu. Hänen yhteystietonsa löytyvät esimerkiksi www.catholic.fi -sivun kautta.
ei varmaankaan ole moni kahvinkeittäjä Opus Dein jäsen, koska ei niitä jäseniä ole kuin kourallinen täällä manipuloimassa. Mutta erilaisia opusdei-symppaajia ja myötäjuoksijoita on paljon seurakuntien toiminnassa mukana, varmasti myös kahvinkeitossa. Tärkeät postit hiippakunnassa on jo pitkään miehitetty sellaisilla maallikoilla, jotka eivät ole OD:n virallisia jäseniä, mutta sympatiseeraavat ankarasti ja opettavat muita tavalla, jolla opparit ovat heitä opettaneet. Eli kaappaus on tuntuva.
Toinen asia on, että piispanvaihdoksen myötä OD:n puhujien suhteellinen edustus on paisunut informaatiokurssin opettajissa ihan suhteettomaksi. Aiemman kirjoittajan huomio pitää paikkansa. Menohan on hiippakunnassa sellaista, että isä Teemu joutuu tekemään sitä mitä hänen käsketään tehdä. Ei siinä hänellä ole valtaa ja valtuuksia päättää, millaisia vääristymiä siellä opetetaan, nyt kun opparit ja "neokutaleet" ovat hiippakunnan kaapanneet.
On ilmeisesti se oma listasi jo kuopattu, kun niin innokkaasti täällä hääräät. Kirkkomme historia Suomessa näkyy olevan sinulla ihan vielä hämärän peitossa, joten et tunnista muutoksia kun niiden eteen satut. Esimerkiksi käy tuo edellinen höpötys.
Tässä keskustelun vaiheessa sinulla ei ollut mitään asiallista syytä halventaa neokatekumenaaleja. Siinä ja siinä, etten poistanut viestiäsi heistä käyttämäsi nimityksen takia. Päädyin kuitenkin poiston sijasta antamaan sinulle tätimäisen huomautukseni.
Pejoratiiviselta vivahtaa myöskin edelliseen kirjoittajaan kohdistamasi nimitys "tyttönen". Toivomusta toisten kirjoittajien kunnioittamisesta olen aika ajoin yrittänyt palstalla toitottaa. Toitotan jälleen.
Opus Dein jäsenet ovat oman kokemukseni mukaan pyörineet kirkkoon otettavien tai vasta otettujen ympärillä kuin mehiläiset hunajan ympärillä. Usein yli-intoiset ja tietämättömät uudet katolilaiset ovat olleet heille otollista 'riistaa' värväystoiminnalle.
Kuulemani tiedon mukaan kahvinkeittäjien joukossa ei ole varsinaista Opus Dein jäsentä (kuka olisikaan koskaan nähnyt heitä kahvipannu kourassa?), vaan nimenomaan Opus Deitä sympatisoiva henkilö. Opus Deille on tärkeää tietää jo etukäteen, onko informaatiokurssilla esimerkiksi akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joita kannattaisi lähestyä. Työläiset, työttömät ja raajarikot eivät heitä kiinnosta.
Kiitos Filbert!
Omalta osaltani pyrin ainoastaan asiallisesti korjaamaan edellisen kirjoittajan virheellisen tiedon, eikä viestissäni ollut mielestäni mitään sellaista, minkä perusteella olisin ansainnut tuollaisen kommentin. En aio siihen sen vuoksi mitenkään reagoida. Kukin lukija tehkööt viestien perusteella omat johtopäätöksensä.
Edelleen toistan, että tietojeni mukaan kukaan informaatiokurssilla kahvia keittävä ei ole OD:n toiminnassa mukana, mutta kenenkään henkilökohtaisista -kiinnostuksista- on paha mennä sanomaan yhtään mitään. Voin puhua vain omasta puolestani.
Sen voin sanoa, että OD tai mikään muukaan ryhmittymä ei ole kahvinkeittäjiä värvännyt ja pikemminkin tilanne on se, että muutamia kahvivuoroja on puolittaisella miehityksellä, eli jos täällä palstalla on innokkaita kahvinkeittäjiä, niin tervetuloa! Minulle voi laittaa vaikka asiasta sähköpostia osoitteeseen sanctabirgitta @ suomi24.fi ,niin lisään nimen listaan!
Kommentoinkin jo Filbertin viestiin, että kenenkään kiinnostuksen aiheista on paha mennä sanomaan yhtään mitään.
Itseäni suoraan sanottuna ihmetyttää tässä OD-keskustelussa esim. se, että itse käsittääkseni kuuluisin tuohon sanottuun "kohderyhmään", mutta hassua kyllä, kukaan ei ole minua lähestynyt, enkä tiedä ketään, ketä OD olisi lähestynyt. Olen tästä yrittänyt kysyäkin, mutta kukaan ei ainakaan tunnusta. ;)
Eli en sitten tiedä kenen ympärillä ne ODlaiset pörräävät, kun kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään, eikä ketään ole lähestytty.
No, ehkä liikun sitten väärässä seurassa. :)
Tottakai on! Minulta uudet kirkkoonotettavat ovat kyselleet esimerkiksi pyhistä, olen aina sanonut että JOSEMARIA ESCRIVA suojelee meitä kaikkia, istuen Kristuksen kanssa valtaistuimella! Ja hän on mitä paras pyhä. Pyhistä pyhin, juu.
JohannesL on suomentanut kielemme vastaisen sanahirviön "Opus Dein personaaliprelatuuri". Uusi virallinen suomennos on "Jumalan työn henkilörovastikunta"!
Vaadin, että henkilörovastikunnan edustajat poistetaan infokurssilta. Katolilaisuudesta kiinnostuneiden tulisi saada rauhassa tutustua itse kirkon uskoon ja oppiin eikä heti paikalla joutua ääriliikkeiden indoktrinoitaviksi. Mutta on kai turha odottaa, että piispa tekisi mitään! Katseet kohdistuvat isä Teemuun...
Noh sentään eivät ne kahvinkeittäjiä kai muodosta sulle kauhiaa uhkaa. Yritä ajatella positiivisesti, vaikka joku on pelotellut sua. Kun ne keittäjät häärii niissä kahvituspuuhissa, niin eivät ne kerkiä höpötellä sulle. Homeopaattisia taitoja ne tuskin osaa, niin että kahvia voit aivan turvallisesti ryystää.
keittäjien joukossa yksi Opus Deitä sympatisoiva henkilö? Nyt sitten vaan salapoliisihommat käyntiin ja kahville vaan ratkomaan, että kuka se niistä on - vai onko joku jo paljastanut, että ketä pitää luimistella epäilevästi - ja sinä annat tässä kiltisti muille mahdollisuuden harrastaa jännää arvausleikkiä.
että opus dein ohella katolisen kirkon pahimpia syöpiä ja vakavampia uhkia ovat neokatekumenaalit - miksi kirjoittaja ei olisi saanut sanoa sitä? Noilla molemmilla ongelmanaiheuttajillahan on nyt valta katolisessa kirkossa Suomessa, joten asiahan kummasti kuuluu tähänkin keskusteluun. Kritiikki ei ole yhtä kuin halventaminen.
P.s. Tietääkseni Birgitta on varsin avoimesti kertonut olevansa nuorehko nainen, sellaista aikuisen iässä olevat usein nimittävät ihan asiallisessa ja ystävällisessä hengessä tyttöseksi.
Toiseksi: minustakin Birgitan tekstit ovat erittäin naiiveja ja kertovat siitä, ettei hän lainkaan tunne katolisen kirkon tilannetta nyt ja ennen. Sen ääneen sanominen ei ole minusta mitenkään epäasiallista, sehän on vain toteamus päättelyn pohjalta. Siksi olin iloinen, että joku ehti jo sanoa sen, mikä omassa mielessänikin pyörii.
Seis älyttömiin menevälle sensuuri-innolle, kiitos!
En ole muistaakseni puhunut iästäni yhtään mitään, en ainakaan mitään sellaista, minkä perusteella minut voisi luokitella "tyttöseksi".
En ole naiivi, tällä elämänkokemuksella uskallan sanoa: en sinne päinkään, mutta olen yrittänyt selittää selittämästä päästyäni miksi en ota kantaa täällä velloviin taisteluihin, joista en tiedä yhtään mitään. Sitä sanotaan myös kypsyydeksi tai aikuismaiseksi&vastuulliseksi käytökseksi.
Ei minulla ole minkäänlaisia tietoja siitä, millä perustein luennot ja luennoitsijat valitaan, mutta käsittääkseni isä Teemu Sipolla on. Siksi annoin yhteystiedot, jotta häneltä voi kysellä, jos kiinnostaa eikä tarvitse täällä kasvottomana arvailla. Jos sitä pidät naiiviuutena, niin siitä vaan.
"Seis älyttömiin menevälle sensuuri-innolle, kiitos!"
Kiitos vain takaisinpäin, tätä ideologiaa olen pyrkinyt toteuttamaan. En halua sensuroida yhtään asiallisesti esitettyä mielipidettä. Neokutaleista puhuminen ei kuitenkaan ole asiallista kritiikkia neokatekumenaaleja kohtaan, niin kuin sinä esität. Aikuisen naisen puhutteleminen tyttöseksi ei myöskään ole asiallista ja ystävällistä. Kumma juttu, että sheriffi joutuu tällaisista sangen alkeellisista asioista epäilemättä muuten kaikin puolin terävän kirjoittajan kanssa kiistaan.
minusta on kyllä piuhojen teikäläisessä päässä. Jokaisella on omat mielipiteensä asioista tällä foorumilla, mutta ei se estä asiallista keskustelua toistemme kanssa.
Tuo sympaattiselta kuulostava sana henkilörovastikunta osui heti silmiini. Ihmettelin mistä oikein oli kysymys. Opus Deistä! Kannatan sanan vakiintumista.
Ennen kuin edesmennyt, korkealle arvostettu dominikaani-isä Martti Voutilainen keksi sanan 'sääntökunta', kaikki puhuivat täällä Suomessakin vain 'munkkikunnista' tai jopa 'kongregaatioista'.
'Personaaliprelatuuri' ei ole suomea. Suomeksi se voisi todellakin olla 'henkilörovastikunta'.
Kirjoittajan tavoin muuten minäkään en kannata Opus Dein läsnäoloa informaatiokurssilla.
oletko sama hlö, jonka rekisteröity nim.merkki on SanctaBirgitta (gien moderaattori) vai oletteko kaksi eri hlöä?
Kannatan esiintymistä yhdellä ja samalla nimimerkillä. En ole useinkaan rekisteröityneenä, siksi en voi koko nimeä kirjoittaa.
Täällä olen kuitenkin ihan oma itseni, en edusta GIE-palstaa, vaan ihan omia mielipiteitäni.
Identiteettikriisihän täällä iskee, jos olen yhtäältä iäkäs eläkeläinen, mutta silti kovin naiivi ja typerä tyttönen. Elämä pitää nuorena (ja sekoittaa pään), huomaan. ;)
"Eläkeläinen" viittaa viestiin, jonka poistin sen takia, että siinä arvuuteltiin S.Birgitan henkilöä elävässä elämässä. Jokaisella, joka nimimerkillä täällä kirjoittaa, on oikeus pysyä anonyyminä.
Ihan vaan tiedoksi, ei kaikkia katolilaisiksi haluavia / informaatiokurssin käyviä sovi niputtaa yhdeksi joukoksi. Surullista, jos ajatellaan kaikkien olevan "sokean kuuliaisia"? Ei usko tarkoita, eikä saakaan tarkoittaa sitä, että jätetään aivot romukoppaan, suljetaan silmät eikä ajatella itse.
Eihän kukaan ole niputtanutkaan kaikkia kirkkoon liittyneitä "yhdeksi ryhmäksi". Tiedoksi: olen itsekin yksi heistä.
...että antaisit konkreettisia esimerkkejä, jotka todistavat, että nykyään uudet katolilaiset ovat enimmäkseen ja oleellisesti erilaisia kuin ennen. Voit kertoa niitä Internetin ulkopuolisesta elämästäsi tai GIE:stä huomattuina. Muuten väitteesi leijuu pitkälti ilmassa.
Olen ollut koko ikäni katolilainen. Siksi olen vuosien varrella nähnyt monenlaisia ihmisiä, jotka ovat liittyneet kirkkoomme.
En halua leimata ketään, en meitä "vanhoja katolilaisia" enkä uusiakaan. Silti tahdon sanoa yhden asian kirkkoon otetuille. Kannattaa ensin etsiä oma "paikka" omasta seurakunnasta ja kotiutua omaa vauhtia kaikessa hiljaisuudessa sen yhteisöön.
Olen nähnyt, että jotkut liittyvät kirkkoon ja sen jälkeen heti "puhkuvat" katolilaisuutta. Heistä tulee aktiivijäseniä kaikissa yhdistyksissä, heitä tapaa kaikkialla, he ovat seurakuntaneuvostossa, heidän elämänsä pyörii vain kirkon ympärillä. Muutaman vuoden kuluttua he sitten kyllästyvät tai väsyvät tällaiseen "yltiökatolilaisuuteen" ja jättävät kaiken. Sittemmin heitä ei näy messuissa. Ja joistakin olen kuullut, että he ovat eronneet kirkosta. Heidän olisi kannattanut olla maltillisempia!
Tahdon uskoa, että sveitsiläinen ystävämme tarkoittaa hyvää kritiikillään. Ehkä hän tarkoittaa "nöyryydellä" samaa asiaa kuin minä "maltillisuudella".
Nämä ovat vanhan muorin neuvoja. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Mutta uusien katolilaisten kannattaisi pohtia näitä asioita. Eikä niiden pohtiminen olisi pahitteeksi meille vanhemmillekaan.
Kaardemummi,
olet varmasti osin oikeassa sanoissasi ja ymmärrän täysin sen, mitä yritit viestissäsi sanoa. Tuota on kyllä korostettu informaatiokurssillakin, ainakin sillä, jonka minä kävin, ja olen asiasta myös puhunut pappien kanssa.
Haluaisin kuitenkin tuoda tähän keskusteluun myös sen näkökulman, että olen kuullut, että jotkut uudet katolilaiset olisivat/ovat olleet innokkaita ja halukkaita toimimaan joko oman seurakuntansa ja/tai hiippakuntansa hyväksi, mutta koska heitä on paneteltu, katsottu karsaasti, heidän motiivejaan on epäilty ja heistä on puhuttu pahaa, heitä ei ole toivotettu mukaan toimintaan, vaan annettu ymmärtää, että parempi olla vaiti seurakunnassa (koska on uusi), niin -sen- takia jotkut ovat ehkä passivoituneet ja kokeneet, että eivät ole tervetulleita, eikä heidän mahdollisesti antamaa työ- tai muuta panostaan tarvita tai arvosteta.
En tiedä kirkosta eroamisesta, mutta sekin voi hyvin pitää paikkaansa. Tosin siihen voi olla muitakin syitä kuin se, että kokee tulleensa torjutuksi.
Pitää olla aikamoinen sissi, jotta jaksaa jatkaa aherrusta ja aktiivisuutta, jos saa ns. kylmää rättiä vasten kasvoja koko ajan.
On lisäksi ristiriitaista, jos samaan aikaan saa viestiä, että on vain vähän aktiiveja ja pitäisi saada lisää ihmisiä erilaisiin toimintoihin, ja sitten jos itse on aktiivinen, niin sitäkään ei sitten katsota hyvällä. Monille kirkko voisi olla (ehkä ensimmäistä kertaa elämässä) se yhteisö, jossa kokisi itsensä merkittäväksi ja arvostetuksi, ja jossa löytäisi oman paikkansa ja tapansa palvella paitsi muita seurakuntalaisia/kirkon jäseniä, niin myös sitä kautta Jumalaa, ja voi olla aika rankka paikka, jos kokee tulevansa torjutuksi ilman mitään "järkevää" syytä. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapahtumia elämässään ja henkilöhistorioita, ja vaikka jonkun toiminta saattaisi vaikuttaa yltiöpäisen innostuneelta, siihenkin voi olla ihan ymmärrettävä syy. Olisi ehkä rakentavampaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa ystävällisessä hengessä, kuin kääntää selkä ja kenties puhua pahaa siitä, että mitä tämä luulee olevansa, kun keltanokkana ja uutukaisena tunkee tänne järjestelemään asioita, vaikka tämä ja tämä on -aina- tehty näin.
Eli varmasti, kun pidämme nämä kummatkin näkökulmat mielessä, löytyy jokin hyvä keskitie, vai kuinka?
Edelleen rakentavassa ja nöyrässä hengessä,
S.Birgitta
Ja tarkennan vielä viestini loppuosaa, ennen kuin joku ymmärtää väärin:
en tarkoittanut sitä, että Kaardemummi tai joku tähän keskusteluun osallistujista olisi toiminut noin, vaan viittasin vain ja ainoastaan siihen, mitä olen kuullut, että miten joitain "aktivisteja" on kohdeltu.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, keitä tällä palstalla kirjoittaa ja hyvä niin.
annat, Kaardemummi, mutta en usko monenkaan eronneen kirkosta minkään kyllästymisen takia, vaan omantunnon syistä. kirkon meno on mennyt sellaiseksi, ettei jäsenenä ja aktiivina enää voi hyvin omintunnoin olla mukana. Kirkko itse on siis ajanut älykkäät ja vastuuntuntoiset, omantunnonherkät katolilaiset eroamaan. Onpa noita eroja ihan lähipiirissäkin, olen ymmärtänyt ja ymmärrän nytkin.
Luuletko, että uudet ja aktiiviset katoliset tulevat takaisin sitten 10 vuoden kuluttua kun heille suotu "paikka"? Eivät todellakaan tule. Kun uusia kohtelee huonosti kyllä he muistavat sen huonon kohtelun. Jos ei halua tulla tallotuksi on parempi nousta istumasta lattialta.
Me vanhat katoliset emme ole mitään suuria ja mahtavia auktoriteetteja, emmekä me päätä miten uusien katolisten tulisi kirkossaan toimia. Miksi muuten kahvia keittämässä ei näytä ns. vanhoja katolisia? Miksi sitä pyörittää niin suurelta osin uudet katoliset? Onko uusien katolisten osa ainoastaan keittää kahvia?
Itse olen kastettu katoliseksi ja käynyt katolisia kouluja. Asueni maassa jossa suurin osa on roomalaiskatolisia en koskaan törmännyt vastaavaan. Uudet otettiin vastaan iloiten ja heille löytyi tilaa. Täällä pieni kirkko riitelee keskenään sitä kuka on "oikein katolinen". Eikö jo piispa Paul muistuttanut, etteivät kehtokatoliset ole yhtään sen parempia katolisia?
Olet varmaan ihan oikeassa. Itse kannan syvää huolta nuorista ihmisistä, joiden omatunto on usein herkkä. Viime vuosien mielivaltaisuus ja rakkaudettomuus on varmasti saanut jotkut heidät eroamaan kirkosta. En voi myöskään tajuta sitä vainoa, jota mm. eronneita ja homoja vastaan on yritetty herättää. Näissä asioissa nuoremmilla on ihan oikein herkempi omatunto. Heitä kannattaisi kuunnella eikä ajaa pois kirkosta!
nykyisen papiston väheksynnän - tai miksi sitä voisi nimittää, halveksunnaksiko? - sellaisia aviopareja kohtaan, joista vain toinen osapuoli on katolilainen.
Kunhan nämä papit ovat olleet pitempään maassamme ja ihan oikeasti tutustuvat suomalaisiin, he tulevat huomaamaan, että täällä noudatetaan toisen vakaumuksen kunnioittamista.
Samoihin kirkko- tai uskontokuntiin kuuluminen ei täällä ole rakastamisen ja rakastumisen edellytys.
Omassa suuressa suvussani on monenlaisia avioliittoja, ja valtaosa niistä on katolilainen luterilainen. Perheissä vallitsee rauhallinen rinnakkainelo ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen. Lapset on kastanut katolinen pappi.
hirttä omassa silmässäsi?
Sinäkin olet esittänyt täällä hyvin vihamielisiä lausuntoja uusia kirkkoon liittyneitä kohtaan? Ja sitten syytät papistoa siitä, että ihmiset vieraantuvat kirkosta?
Jos ihmiset vieraantuvat kirkosta niin se johtuu huonosta vastaanotosta ja suorastaan vihamielisestä käytöksestä kanssaseurakuntalaisten taholta. Kuka haluaisi toimia aktiivisesti seurakunnassa jossa katsotaan pitkin nenän vartta, koska on löytänyt katolisen kirkon vasta aikuisena.
Jaa että kenen jaloissa vonkaat mua nöyristelemään? Ittes vai? Vähän outoja haaveilet minusta. Luulen, etten nyt parin vuoden katolilaisuuden jälkeen ole ihan vielä valmis täyttämään fantasioitasi.
kuuntelemaan ensi aluksi. Kuuntelemisen taito on nykymaailmassa unohtunut, kuten hengelliset opettajat usein sanovat. Eikä kukaan tule koskaan täydelliseksi kristityksi tässä elämässä.
Jokaisella on tietysti annettavaa, nuorten ja uusien vanhempienkien innostusta tarvitaan, samoin myös heidän kokemusta, jotka ovat kulkeneet jo vuosikymmeniä tai koko elämänsä katolisella tiellä.
Iloitaan kaikenikäisistä ja yritetään nähdä eri-ikäisyys rikkautena. Luulen, että Kirkko ei pysy oikein elävänä, jos syntyy sukupolvien kuiluja. Informaatokurssiin pitää mielestäni lisätä historiatietoisuutta ja ihan ihkaelävien vanhojen katolilaisten tapaamisia. Heiltä voi joskus kuulla niin ihmeellisiä tarinoita, että huomaamattaan voi olla hiljaa jopa varttitunnin (ja saa vielä mietiskelyn aiheita).
Kiitos sinulle, Sveitsiläinen, keskustelun aloituksesta!
kehittelemään sitä informaatiokurssia! Suoraan sanoen on tosi kornia oikein rakentavaan ja sivistyneeseen kirjoitustyyliin näpytellä kotona, että ne voi meiän seurakunnassa on sallasii ja ne toiset pallerot taas on tälläsii: Parasta kyllä nyt yrittää tehdä niille ja näille tyypeille jotain kehittävää täällä suomi24 kanavalla!
Pohjan Neito kirjoittaa jälleen kerran asiaa. Kirkkoon liitytään oppimaan ja kuuntelemaan ensi aluksi, ei opettamaan ja läksyttämään toisia.
Minua on syytetty tässä keskustelussa vaikka mistä ylimielisyydestä, vaikka olen päinvastoin itse myöntänyt miten VÄHÄN tunnen katolista kirkkoa (jonka jäsen olen kuitenkin ollut lapsesta asti). Onko tämä ylimielisyyttä?
Haluan tällä keskustelulla KANNUSTAA uusia katolilaisia (ja miksei meitä vanhojakin) tutustumaan kirkkoon paremmin ja omaksumaan katolilaisuuden sen koko kirjossa - ei vain opusdeimäistä konservatiivikatolilaisuutta. Katolilaiseksi ei kasveta pänttäämällä ulkoa katekismusta kuin piru Raamattua, vaan ennen muuta osallistumalla kirkon elämään. Siinä on tilaa kaikille.
kaikille ja erityisesti vanhoille katloilaisille on se, että jos joku esim vasta kirkkoon liitynyt kysyy jotakin uskoon, säätökuntiin, kirkkoon tms. liittyvistä asioista niin älkää hyvät ihmiset valehdelko. Aikoinani, kun minä olin liittynyt kirkkoon, niin moinen tahallinen valehtelu oli hyvin yleistä. Tähän syyllistyivät myös monet papit. Siinä vaiheessa kun kirkkoon liittynyt saa tietää totuuden muita kautta hänen näkemys kirkosta ja hänelle valehdelleiden hekilöistä muuttuu hyvin kielteiseksi.
- ja oli "hyvin yleistä"? Aika rankkaa tekstiä.
Olen pahoillani puolestasi, koska jotain todella ikävää lienee tapahtunut, et kai muuten kirjoittaisi mitä kirjoitit.
Hiippakunnan yleinen ilmapiiri oli kuitenkin ennen luottamuksellisempi ja avoimempi kuin tällä hetkellä; viime vuosien kriisiytymisessä on kysymys luottamuspulasta. Tavalla tai toisella kriisi täytyy hoitaa, ennen täydellistä tuhoa.
Ikävää, että joudut kirjoittamaan noin. Toivon, että sille on vahvat perusteet. Tosin kirkkomme nykyisessä myllerryksessä ei mikään enää yllätä minua.
Onneksi uskomme ei ole papeista kiinni - eikä edes piispasta. Muutenhan sen olisi jo mennyt...
Ehkä olen sitten epäonnekas, mutta monet ovat todella ihan tahallaan valehdelleet minulle em asioista ja heidän tarkoitus on ollut tehdä kiusaa vaikeuttaa elämääni.
Toinen mahdollisuus on se, että hekilöt ovat käsittämätömän tyhmiä. Tämä ei ole todennäköistä.
Siksi kehoitankin kaikkia kirkkoon liittyviä lukemaan paljon katekismusta ja hankkimaan hiippakunnan ulkopuolisia tietolähteitä.
Minusta pitkäntähtäimen ratkaisu hiippakunnan ongelmaan on hiippakuntapapit, joilla ei ole mitään tekemistä Opus Dein taikka neokatekumenaalien kanssa. Näitähän meillä ei ole, eikä ole edes tulossa.
Kysyn vaan voiko homo tai parisuhteessa elävä liittyä roomalaiskatoliseen kirkkoon? Otetaanko hänet vastaan?
mutta kun liittyy kirkkoon, hyväksyy sen opetuksen homoudesta. Opetus siis kuuluu, että synti tuomitaan, ihmistä ei. Ehtoolliselle ei voi osallistua jos on tietoinen vakavasti synnistä.
Tervetuloa. Ja muistan rukoilla kaikkien homoseksuaalisten puolesta.
Onko vakava synti tässä tapauksessa se, että ylipäänsä elää parisuhteessa vai se, että parisuhteessa mahdollisesti harjoitetaan seksiä? Entä jos parisuhteessa ei ole seksiä? Kirkkohan hyväksyy ehtoolliselle eronneet siviiliavioliiton solmineet, mikäli he elävät uudessa suhteessaan "kuten veli ja sisko". Kirkko siis katsoo, että tälläinen veljenä ja siskona eläminen on mahdollista. Entäpä jos eletään vaikkapa rekisteröidyssä parisuhteessa "kuin veli ja veli"? Rekisteröityminen tuo perimysoikeuden toisen osapuolen kuoltua sekä oikeuden saada sairaalasta tietoa toisen terveydentilasta.
Lämmin kiitos esirukouksistasi!
En ole tietääkseni homo (vaan "onnellisesti aviossa"), mutta yritän vastata tärkeään kysymykseesi.
Riippuu keneltä kysyt! Jos haluat puhua avoimesti homoudestasi ja siihen liittyvistä asioista, käänny tasapuolisen ja älykkään papin puoleen. Älä varsinkaan kysy asiaa Opus Dein tai neokatekumenaalien papeilta. Moiset ääriliikkeet tuomitsevat helvettiin jo ehkäisyvälineitä käyttävät...
Olet tervetullut kirkkoomme! Katolinen kirkko ei ole mikään itseään täydellisinä ja synnittöminä pitävien salaseura, vaan rakastava äiti, jonka sylissä on tilaa kaikille ihmisille.
Pitää sanoa, että en pysty vastaamaan tyhjentävästi. Vakava synti on aina teko. Joten seksin harjoittaminen on varmaan se, jonka kirkko tuomitsee luonnonvastaisena. Sitten pitää ottaa huomioon ettei suhde herätä yleistä juttelua, että "noin on homoja, elää yhdessä ja tekee ties mitä" mutta silti vastaanottavat eukaristian. Tämäkin voisi olla ongelma. En usko että mikään paperinpala voi pitää ketään kirkosta erossa. Mutta isoin ongelma on varmasti se sitoutuminen selibaattiin. Ehkä meillä on just siitä syystä niin vähän pappejakin!
Yleensä kai kirkkoon otetaan konfirmaation sakramentin ja ripin kautta. Piispa suorittaa normaalisti voitelun, joten se on kyllä ihan piispasta kiinni, ei Opus Deistä. Jos piispa antaa luvan papille suorittaa konfirmaatio, niin sekin tapahtuu juuri piispan luvalla. Kannattaa ehkä lähettää kirjettä piispantaloon jos asia on oikeasti relevantti. Osoitteet on täällä: www.catholic.fi
Minusta on hyvä, jos voi elää kuin sisko ja sisko tai veli ja veli. Niin - miksi sitten toisiaan rakastavat ja toisistaan vastuuta kantavat ystävät eivät voi solmia virallista suhdetta? Katolinen avioliittokäsitys vaan on erilainen, siinä on kyse muustakin kuin perintöasioista tai rakkaudesta yleensä. Minusta katolinen kirkko ymmärtää oikein hyvin samaa sukupuolta omaavien rakkautta toisiinsa, eikä pidä sitä suorana merkkinä homoudesta. Musta on kurjaa, että rakkaus monesti liitetään liian herkästi seksivonkaustarpeisiin. Rakastaa voi ystäväänsä vaikka millä mitalla ja huolta voi kantaa rakkaastaan, ei siinä ole mitään syntiä.
ja tervetuloa muutenkin kirjavaan joukkoomme.
kirje, ei siihen ole ennenkään kirjeitä tarvittu jos liittyy katoliseen kirkkoon.
Ja jos on homoseksuaali niin kullä se on henkilön oma asia eikä muiden tai kirkon.
homous, homoseksuaalinen rakkaus ja seksi ei ainakaan ole syntejä.
ei voi eikä saa pakottaa ja painostaa ihmisiä kaapissa olemiseen - se näets tekee hulluksi. Homoilla ja lesboilla ei ole rakkaudessaan ja seksissään mitään häpeämistä, totta kai parisuhteessa saa harjoittaa myös seksuaalista kanssakäymistä ja on tervetullut Herran pöytään.
Kanssahomoni - kiertäkää kaukaa tuo itsellenne tuhoisa aivopesusysteemi!
toisistaan tykkävien homojen tai lesbojen pitäisi elää kuin veli ja sisko tms? Sitä vartenhan meillä homoillakin on ystävät, systerit ja veljet. Rakastetut on eri asia ja meilläkin on oikeus rakkauteen ja seksiin. Olet ymmärtänyt tosi väärin sen, mistä on kysymys homoseksuaalien rakkaudessa ja mistä rekisteröidyssä parisuhteessa on kysymys.
piispanne on avoimesti opusdeisymppari ja ihan kipeellä innolla homofobi, että laskepa siitä todennäköisyydet. Hei, mitä itseään kunnioittava homo tai lesbo edes tekisi tuollaisessa kirkossa? Ihan oikeesti, kunnioittakaa itseänne!
Minua mietityttää minne on poistunut jonkun jo unohtuneen nimimerkin kommentti siitä, minkälaisi ajatuksia "Sveitsiläisen" viestit ovat aikaansaaneet ei-katolilaisissa palstan lukijoissa.
Viestissä kerrottiin, ettei lukija ollut pitkään aikaan - ehkei koskaan - lukenyt niin ylimielistä, itsekeskeistä, pöyhkeää ja ilkeää viestiä kuin Sveitsiläisen keskustelun avaus.
Lisäksi viesti muistutti siitä, että jos tällaisia viestejä lukevat ne jotka ehkä tahtovat liittyä kirkkoon tai ovat miettineet informaatiokurssilla käymistä, siihen ei todellakaan enää riitä innostusta.
Joku toinen on sanonut, että jos tälläistä mätkintää uusia katolilaisia kohtaan saa odottaa, kirkkoon liittyminen on ihan mahdotonta - ja jos siihen on jo liittynyt, se voi alkaa tuntua virheeltä.
Omasta mielestäni on psykologinen väkivalta. Mutta se on vain oma mielipiteeni...
Kysyisinkin, sekä "Sveitsiläiseltä" että muiltakin, millaisia ajatuksia nämä keskustelut herättää? Itse olen ihan aikaisempien kirjoittajien linjoilla - täällä pahaa oloansa purkaminen saa selvästi jotkut meistä vanhemmista katolilaisista iloiseksi. Meille muille se aiheuttaa lähinnä pahoinvointia. Paroni jo kertoi että on saanut itse valheita kun on kysellyt liittyessään katolilaisuudesta, tms. Missä siis mennään?! Onko oikeasti niin, ettei kenelläkään ole hyvää sanaa uusille katolilaisille? Minusta heillä on paljon selkärankaa, kun muuttavat kirkkoaan ja hengellistä kotiaan.
Tervetuloa uuteen koMinua mietityttää minne on poistunut jonkun jo unohtuneen nimimerkin kommentti siitä, minkälaisi ajatuksia "Sveitsiläisen" viestit ovat aikaansaaneet ei-katolilaisissa palstan lukijoissa.
Viestissä kerrottiin, ettei lukija ollut pitkään aikaan - ehkei koskaan - lukenyt niin ylimielistä, itsekeskeistä, pöyhkeää ja ilkeää viestiä kuin Sveitsiläisen keskustelun avaus.
Lisäksi viesti muistutti siitä, että jos tällaisia viestejä lukevat ne jotka ehkä tahtovat liittyä kirkkoon tai ovat miettineet informaatiokurssilla käymistä, siihen ei todellakaan enää riitä innostusta.
Joku toinen on sanonut, että jos tälläistä mätkintää uusia katolilaisia kohtaan saa odottaa, kirkkoon liittyminen on ihan mahdotonta - ja jos siihen on jo liittynyt, se voi alkaa tuntua virheeltä.
Omasta mielestäni on psykologinen väkivalta. Mutta se on vain oma mielipiteeni...
Kysyisinkin, sekä "Sveitsiläiseltä" että muiltakin, millaisia ajatuksia nämä keskustelut herättää? Itse olen ihan aikaisempien kirjoittajien linjoilla - täällä pahaa oloansa purkaminen saa selvästi jotkut meistä vanhemmista katolilaisista iloiseksi. Meille muille se aiheuttaa lähinnä pahoinvointia. Paroni jo kertoi että on saanut itse valheita kun on kysellyt liittyessään katolilaisuudesta, tms. Missä siis mennään?! Onko oikeasti niin, ettei kenelläkään ole hyvää sanaa uusille katolilaisille? Minusta heillä on paljon selkärankaa, kun muuttavat kirkkoaan ja hengellistä kotiaan.
Tervetuloa uuteen kotiin!
Sori vaan viestin murjoontumisesta. Mutta kun kirjoitan poikani vanhalla kompuutterilla, niin nämä napit menevät ihan yhtenään sekaisin.
Tärkein kohta viestistä siis oli tarkoitettu uusille katolilaisille (vaikka mielelläni lukisin erityisesti Sveitsiläisen vastauksenkin):
Tervetuloa uuteen kotiin!!!
uutena katolilaisena loukkaannuin ketjun avauksesta, mutta olen tässä ajatellut, että siinä leimaavassa tyylissä saattoi olla osana myös tämän palstan vähän turhanräväkkä tyyli keskustella. Jos kirjoittaa asiallisesti, niin kukaan ei vastaa viestiin. Sitten pitää vähän ärsyttää, että saa mielipiteitä. Täällä paljon kirjoitelleet suodattavat mielessään ne provot ehkä pois, ei tiedä. Tai sitten he vai kovettavat itsensä. Itsekin yritin leikkiä kovista, kun en ilmaissut heti suoraan sitä, että loukkaannuin.
yrittänyt ystävystyä uusimpien kanssa ja yritellyt puhua heistä tälläkin palstalla, mukavaa porukkaa he ovat. Sanokoot muut mitä sanovat.
Heillä on paljon annetavaa kirkollemme!
Viikonlopun aikana tähän keskusteluun tuli useita sellaisia viestejä, joissa kohdistettiin loukkaavia huomautuksia tiettyyn yksilöityyn keskustelijaan. Näistä sain valituksia ja poistopyyntöjä. Kyseiset viestit saivat minut ihmettelemään niiden kirjoittajia: miksi katolilaisiksi esittäytyvä henkilö haluaa netissä julkaista ilkeämielisiä ja erittäin todennäköisesti liioittelevia, ehkä täysin paikkaansapitämättömiäkin kirjoituksia toista yksityistä katolilaista vastaan?
Päätin poistaa tästä keskustelusta kaikki yksittäiseen henkilöön kohdistuvat loukkaavat kirjoitukset. Siinä siivouksessa lähti tasapuolisuuden vuoksi myös itseään keskustelun avannutta Sveitsiläistä arvosteleva puheenvuoro.
Jotkut ovat pitäneet itse keskustelunavausta loukkaavana. Se ei kuitenkaan kohdistu yhteen henkilöön; se jäi siis näkyviin, kuten sen alla oleva keskustelukin. Keskustelussa kyllä on sellaista voimakasta vastakkainasettelua, jota ei toivoisi tuoreiden ja vanhojen katolilaisten välille syntyvän. Ehkä tämä nimenomainen keskustelu kuitenkin oli käytävä, siitä päätellen, että tätä vastakkainasettelua on näkynyt siellä täällä muiden keskustelunavausten alla. Joitakin ilahduttavia piirteitä tässä keskustelussa sentään on, kuten Sveitsiläisen ja Huivin keskinäinen sanailu (johon kävin heittämässä oman kenties turhan kirkasotsaisen kiitokseni).
Täällä tulee vieläkin käytyä. Kiitos sinulle siitä kirkasotsaisesta! Kävin lukemassa raamatunlauseen. Ja olen tässä ajatellut tätä loukkaantumisasiaa, että pitää seuraavalla kerralla yrittää olla vastaamatta hyökkäyksellä. Jos nyt Sveitsiläinen käy tämän lukemassa, niin kerron vielä, että en enää kanna ollenkaan kaunaa. Uskon, että tässä me kasvetaan katolilaisina varmasti kaikki.
Voinko muistaa oikein, että ennen kirkkoon liittymistä varten täytyi valmistautua jopa kaksi vuotta? En ole ihan varma asiasta, mutta jotenkin tuntuu siltä. Sen sanon, että ennen katolilaiset myös pysyivät aktiivisina kirkossa, kun he olivat siihen kerran liittyneet. Nykyään on tullut ikäväksi tavaksi tehdä pikavisiittejä. Ihmiset etsivät, etsivät... mutta kun löytävät etsimänsä, eivät tahdo kotiutua!
Taidat muistaa, Mummi, väärin, mutta idea voisi olla käyttökelpoinen. Monet tuntevat jäävänsä ihan ilmaan kirkkoon liittymisen jälkeen.
Heitän ilmaan ehdotuksen: ensin vuoden informaatiokurssi, sitten kirkkoonotto, sitten toisen vuoden PAKOLLINEN jatkokurssi. Mitäs te muut tästä tuumaatte?
Ei tunnu realistiselta. Milläs sinne jatkokurssille pakotettaisiin? Jalkapuuhunko pinnarit joutuisivat?
Kovin hankala ja jäykkiä ehtoja käsittävä systeemi kirkkoonottamisessa tarkoittaisi, että vain seurakuntakirkon fyysisessä läheisyydessä asuvat voisivat päästä kirkon täyteen yhteyteen.
saisi vapaaehtoisenakin suuren suosion.
En missään nimessä kannata mitään pakollista kurssia sillä sen vetäjäthän sitten olis taas Opus Deistä ja neokatekumeenien piiristä. Joten se siitä sitten.
Toinen ongelma on se, että monia henkilöitä kiinnostaa vallan eri asiat ja noiden info-kurssien tasokaan ei tiedollisesti ole huimaa. Siksi minusta on paljon parempi, jos vasta kirkkoon liittyneet oma-alotteisesti ottavat asioista selvää. Useimmat tähän pyrkiikin.
Ongelma on se, että ei ole kovin montaa paikkaa mistä tuota tietoa saa Suomessa. Suosittelen Studiumissa käytiä niille joilla on kiinnostusta oppia asioita pintaa syvemmältä. Toinen mitä suosittelen on se, että pyrkii hankkimaan tietoa myös Suomen ulkopuolta. Esim. jos benediktiinit kiinnostaa niin sen kuin ottaa yhteyttä ja menee käymään. Monet, erityisesti sääntökuntalaiset, ovat vain iloisia siitä, että joku on kiinnostunut heistä.
Toki matkustus on kallista, mutta jos käy lomamatkalla jokatapauksessa niin tuollaisten vierailujen järjestäminen ei vaadi paljoa voimavaroja ja henkilökohtaisen kommunikaation kautta saa paljon arvokasta tietoa.
Tosi Opus Dein kritiikillä en tarkoita sitä, että heistä ei saa olla kiinnostunut. Itsekkin olen lukenut pari Escrivan kirjaa ja vieraillut pari kertaa OD:läisten luona Bulevardilla.
En osaa sanoa olisiko sellaisesta jatkokurssista mitään todellista hyötyä.
Paljon tärkeämpää on, että aikuisena kirkkoon liittyneet "sekoittuvat" muihin katolilaisiin eivätkä jää omaksi ryhmäkseen. Sellaisen ryhmän vaarana on, että he voivat muodostaa oman käsityksensä katolilaisuudesta, joka ei sitten välttämättä vastaa AITOA katolilaisuutta.
Saanko nyt taas ottaa esimerkiksi GIE:n, kun se tulee ensiksi mieleen? GIE-läiset ovat itse sanoneet, että foorumi perustettiin kirkkoon hiljattain liittyneiden toimesta "vaihtamaan ajatuksia" jne. Mutta samalla GIE:n väki alkoi esiintyä nimimerkeillä, jotka olivat pyhimysten nimiä sekä käyttivät itsestään korkeita kirkollisia "arvoja" (mm. kardinaali) leikkimielessä. En ole tosikko. Huomasin vain, että nimimerkki Kaardemummi vanhana katolilaisena joutui huomauttamaan, ettei sellaista ole ennen esiintynyt meidän hiippakunnassamme.
Mitä haluan sanoa? Uusien ja vanhojen katolilaisten kannattaisi - ei eristäytyä toistaan, vaan sulautua toisiinsa. Kummatkin voisivat oppia paljon toisiltaan.
"Monet tuntevat jäävänsä ihan ilmaan kirkkoon liittymisen jälkeen...."
"Pakollinen jatkokurssi". Kuka voi pakottaa ketään mihinkään, ei kukaan.
Nyt heitänkin teille uusille katolilaisille ilmaan kysymyksen (ei tarvitse vastata julkisesti eikä ole syytäkään) missä määrin te käytte kahdenkeskisiä sielunhoidollisia ym. keskusteluja pappien kanssa ynnä parannuksen sakramentilla entä säännöllisesti messussa?
Katolilaisuudessa on kysymys paljon syvemmistä sisäisistä "jutuista" kuin "kirjaviisaudesta".
Kirjoitin yllä olevan kaikessa ystävyydessä, joten älkää ottako "herneitä neniinne".
Kannatan sitä, että uudet ja vanhat katolilaiset sulautuisivat yhdeksi ryhmäksi.
Vetoan muihin vanhoihin katolilaisiin, että ottaisimme uudet tulokkaat paremmin vastaan. Luulen, ettei kysymys ole ylimielisyydestä. Kysymys on ehkä siitä, että jotkut meistä ovat hieman kyllästyneet kirkkoon liittyviin, jotka heti alkavat puuhata ja huseerata kaikkialla ja opettaa toisia, kunnes he 2-3 vuoden sisällä häipyvät teille tuntemattomille.
Niin on vain käynyt valitettavan usein. Siksi uusiin katolilaisiin suhtaudutaan jos ei nyt epäilyksellä, niin ainakin varovaisesti.
"Luulen, ettei kysymys ole ylimielisyydestä. Kysymys on ehkä siitä, että jotkut meistä ovat hieman kyllästyneet kirkkoon liittyviin, jotka heti alkavat puuhata ja huseerata kaikkialla ja opettaa toisia,.."
Näin se taitaa olla. Oppilaan ei pitäisi koskaan olla opettaja, on nöyryyden puutetta, jos oppilas kuvittelee olevan opettaja. Se, joka luulee tietävänsä jotain, ei itseasiassa tiedä mitään (vai miten se meni). Hyvää iltapäivää kaikille.
jäi vielä sanomatta, että meidän ikivanhojen katolilaisten (ainakin minun) tulisi, niin vaikeaa kuin se onkin, opetella suvaitsevaisuutta, että siedämme toinen toisiamme ennenkaikkea, niitä jotka ottavat ensi askeleitaan katolisen uskon tiellä.
Täällä olevista kirjoituksista päätelleen tänä päivänä ei näytä olevan helppoa tulla katolisen kirkon uutena jäsenenä hyväksytyksi tähän yhteisöön. Näitä tekstejä lukiessani olen entistä onnellisempi, että omaa integroitumistani hiippakuntaamme auttoi suuresti katolinen kummini. Tutustuin häneen jo muutama vuosi ennen kirkkoon liittymistäni ja hän ohjasi minua omalla esimerkillään. Hänen kauttaan tutustuin moniin ryhmiin ja mm. birgittalaissisariin tutustuin yhteisessä tapaamisessamme jo ennen kirkkoon liittymistäni. Myös piispa Paul tuli tutuksi kummini kautta, kummini järjesti yhteisen illanvieton, missä mukana oli myös perheeni. Minut otettiin kirkon jäseneksi maaliskuun alussa 1997 ja tuntui kuin olisin saapunut kotiin. Katolisen kummin rooli on todella tärkeä, hän on ihminen, jolta voi kysyä neuvoa ja ohjeita ja omani, syntyperäisenä katolilaisena, on osannut vastata kaikkiin kysymyksiini ja ohjata minua eteenpäin tällä opintomatkallani katolisen kirkon jäsenenä.
integroitumista ei edistä mikään niin hyvin kuin hiippakunnan YHTENÄISYYS, josta piispa Paul piti huolta läsnäolollaan, kiinnostuksellaan jokaista kohtaamaansa (luulen että ei-katolilaistakin) ihmistä kohtaan, keskusteluhalullaan ja avoimuudellaan. Hän keskittyi ensin luomaan yhtenäisyyttä tähän hiippakuntaan, miltä pohjalta oli sitten mahdollista esiintyä uskottavasti pohjoismaisissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä.
Ikävä sanoa, mutta riitaiseen perheeseen on vaikea integroitua.
"Ikävä sanoa, mutta riitaiseen perheeseen on vaikea integroitua."
Juuri niin on. Kerran yhtenäisestä hiippakunnastamme ei nykyään ala olla jäljellä muuta kuin kauniit muistot.
Ymmärrän sen, että jotkut haluavat kieltää todellisuuden ja eristäytyä esimerkiksi GIE:n virtuaalimaailmaan, jossa "kaikki on hyvin". Se on normaali reaktio tässä tilanteessa, koska ongelmamme ovat niin syvät, moninaiset ja hankalat, että ne käyvät jopa meillä vanhemmilla katolilaisilla "yli hilseen". Miten joku vasta kirkkoon liittynyt voisi niitä hahmottaa tai ratkoa? Mahdotonta!
Tuo heitto gie:n palstan VIRTUAALIMAAILMASTA oli vallan mainio! Mistä keksit noin hauskoja juttuja. Kyllä meikäläistä aamulla nauratti kun tuon luki. Kiitos sait minut hyvälle tuulelle heti aamusta. Tule mukaan jos haluat irti harmaasta arjesta. Tervetuloa!
Meidän hiippakuntamme maailmalla ei varmaan ole ainua jossa tapellaan ja ei tule olemaan viimeinenkään. Kirkkomme elää myös omaa elämäänsä:
Eilen se oli lintukoto, tänään se on
taistelutanner ja huomenna ehkä ihan jotakin muuta...
Samalla lähetän sinulle/ja koko poppoolle hauskan linkin näin aamupuuhasteluksi, toivotaan että se toimii, olen melkonen poropeukalo näitten ATK laitteiden kanssa.
http://www.lintukoto.net/lintukoto/
Hyvät huomenet kaikille!
Terv. Amazon
Kun kirjoitat tuollaiseen sävyyn, en vitsi edes avata tarjoamaasi linkkiä. Varoitan muitakin: sen takana voi olla virus tai spyware!
Sinusta on siis ihan hauskaa, että hiippakuntamme on "taistelutanner" (omia sanojasi lainaten)? Voin vakuuttaa sinulle: minusta se ei ole lainkaan hauskaa.
Onkohan teillä gieläisillä kaikki ihan kotona?
Kun vaimoni liittyi kirkkoon, ihmettelimme miksei ole olemassa "kummilistoja" eli sellaisten katolilaisten nimilistoja, jotka olisivat valmiita kummiuteen. Joskus sellaisen löytäminen voi olla vaikeaa.
En kannata kummilistoja. Oman kummin tai esittelijän etsiminen edesauttaa seurakuntaan integroitumista, kun sellainen pitää itse etsiä. Kummin poimiminen listalta olisi aivan liian helppoa ja todellista ystävyyssuhdetta tuskin pääsisi syntymään.
Luulen, että suomalaisina katolilaisina olemme joutuneet uskon- ja identiteettikriisiin. Siksi näissä keskusteluissa jatkuvasti vatvotaan sitä mikä on 'aitoa katolilaisuutta' ja mikä taas ei ole sitä. Olen itsekin syyllistynyt samaan, mitä pyydän anteeksi.
Totuus on, ettei tällaisia 'aito katolilaisuus' -keskusteluja edes käyty piispa Paulin kaudella. Kirkko oli yhtenäinen, avoin, keskusteleva ja sanoisinko suomalaisittain aidosti katolinen. Piispa piti huolta siitä, että me elimme aidosti osana maailmanlaajuista katolista kirkkoa ja muistan hyvin miten hän usein puhui meille koko katolisen kirkon asioista ja ongelmista. Saimme hengittää koko katolisen kirkon ilmaa. Voi sitä aikaa!
Nykyään olemme tuuliajolla. Piispa Józef puhuu hänkin kirkon moraaliopetuksesta, mutta se ei anna riittävästi elementtejä uskonelämälle ja siinä kehittymiselle. Fides ei kerro maailman tapahtumista juuri mitään, paitsi tietenkin vain paavista. Olemme sulkeutuneet itseemme ja siksi olemme ehkä väsyneet toisiimme. Syyttelemme itse piispaa ja toisiamme, mutta emme osaa tai halua avautua sille suurenmoiselle maailmalle, joka koko maailmanlaajuisen kirkon yhteydessä olisi yhtä lailla myös meidän.
Jos hiippakuntamme olisi nykyäänkin aidosti ja monipuolisesti katolinen, meidän ei tarvisi väitellä täällä siitä mitä oikein on 'aito katolilaisuus'. Väitän, että kirkkomme on Suomessa nykyään vähemmän katolinen - siis yleismaailmallinen - kuin se oli ennen. Tämä myös selittää sen miksi uusilla katolilaisilla on vaikeaa integroitua joukkoomme, joka kaiken lisäksi on kuin riitelevä perhe.
Onko tästä pattitilanteesta ulospääsyä? Jos on, kertokaa siitä ja mieluiten pian.
Olen vain väsynyt kaikkeen. En tunne saavani enää sielunhoitoa kirkoltani. Jos pyydän sitä, minut ajetaan rippituoliin. Mutta se ei riitä. Tarvitsen enemmän; Jumalan sanaa, rukousta, laupeutta, voimaa, rakkautta, huolenpitoa. Pelkää joitakin pappeja. Kirkkoni on tullut minulle vieraaksi. Odotan ja odotan muutosta, mutta olen menettämässä toivoni.
Minä taas luovutin ja pettyneenä kaikkeen erosin katolisesta kirkosta. Sen myötä sanon tälle palstalle hyvästit.
Ihmiset eroavat kirkosta, jatkuvat riitelyt jatkuvat... eikä hiippakunnan johto tee mitään! Olemme totisesti tuuliajolla. Rukoilen sitäkin suuremmalla syyllä puolestasi.
tuo ei ole katolilaisen tekstiä! Nyt todella tarvitset kunnollista rippi-isää joka ohjaisi sinut takaisin Kirkkoäidin helman alle. Ihan tosi, älä heitä toivoa. Juuri tuosta syystä Jumala on antanut meille papit sielunhoitajiksi ja parannuksen sakramentin ihmeellisen, aina uudistavan armon ja lohdun. Edes sinä et ole liian syntinen, ettetkö voisi lähestyä Herraamme ripissä. Kokeile! Päästä Jumalan valo ja rakkaus rintaasi. Tule messuun, vaikkei eukaristia sinulle olisikaan. Voit toki jakaa kommuunion hengellisessä merkityksessä, kääntyä, elpyä ja uudistua.
On naivia kuvitella, että rippi olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiimme. Enhän voi esimerkiksi ripittäytyä toisten synneistä!
Kuvittele naista, jonka aviomies pahoinpitelee häntä. Sinun 'neuvosi' olisi vain ajaa nainen rippituoliin!
Ei elämä ole niin yksinkertaista eikä helppoa.
"tuo ei ole katolilaisen tekstiä!"
Luuletko, että Kristus ottaisi tuon asenteen ihmiseen, joka on väsynyt, pelkää ja on menettämässä toivonsa?
mutta minä en todellakaan halua päästä kirkkoäidin helman alle. Hänen helmassaan on ihan hyvä olla.
Ihan oikea katolilainen:
Elisabeth
hellareiden kokouksissa jakamassa armoaan.
Ei taida ehtiä teidän katedraaleihin ja rippistuoleihin lainkaan.
Turhaan karkailette tunustamassa syntejänne viikottain papeillenne.
Onko Jeesus ja Pyhähenki koskaan olleet joukossanne?
Oletteko koskaan kirkoissanne kaatuneet selällenne.
Pyhähenki osoittaa läsnäolonsa kaatamalla kokouksissa uskovia selälleen.
Siitä sen tietää-Pyhänhengen mukanaolon.
Tämä piristi muuten niin synkää päivääni.
Voi Elisabeth, kyllä sinä olet ihan mahdoton!
Yritä löytää sellainen katolinen pappi, jonka luona voisit käydä juttelemassa säännöllisesti niistä asioista, jotka painavat mieltäsi. Jos papeilta pyytää keskusteluaikaa ja sielunhoitoa, sitä saa (ainakin pitäisi). Ehdota, että rukoilisitte yhdessä jne. Raamattua voit lukea kotonasi. Onko sinulla katolisia ystäviä, joiden kanssa olisi mahdollista keskustella, rukoilla, olla yhdessä muuten vaan jne. Papit voivat käsittää pyytämäsi sielunhoidon niin, että haluat ripittäytyä. Sano, ettet sitä tarkoita. Toisaalta rippituolissakin voi käydä sielunhoidollisia keskusteluja (tosin polvet voi puutua). Kerro, että haluat keskustella ja jos siltä tuntuu, voit sen jälkeen ripittäytyä, mutta et välttämättä.
Toivon sinulle valoisampia päiviä! Joskus tie on raskas, mutta muista, se ei jatku loputtomiin.
Voimia!
Olisi mielenkiintoista kuulla kuuluuko moni vasta kirkkoon otettu siihen 120 katolilaisen joukkoon, jotka tämänpäiväisen Fideksen mukaan tukevat säännöllisesti kirkkoamme jäsenmaksun muodossa. Kuka ilmoittautuu?
Liityin kirkkoon toissa vuonna. En maksa. Lyhyestä virsi kaunis.
Ainakaan uudet käännynnäiset eivät ole oppineet maksamaan kirkollisveroa. Uuden Fideksen mukaan sitä maksaa säännöllisesti vain 120 katolilaista yhteensä yhdeksästä tuhannesta!
Minä ainakin maksan hiippakunnalle joka kuukausi mielelläni. Sen lisäksi messuissa kolehtiin.
Maksan toki mielelläni. Minulle on tärkeää, etteivät hiippakuntamme asiat ole naisten käsissä. Viimeksi katekeettisen keskuksen tapauksessa tuli ilmi mihin sellainen johtaa.
Luotan Piispaamme, Monsignore Larenziin ja kaikkiin muihin ihaniin pappeihimme, jotka hoitavat asioitamme rakkaudella ja ammattitaidolla.
Naisvastaisuudellesi ei ole mitään perusteita katolisessa uskossa. Valitan. Tai siis en.
Mielestäni aidossa katolilaisuudessa ei ole mitään sijaan naisvastaisuudelle. Päinvastoin kirkkomme rakastetuin pyhä on Neitsyt Maria.
Olen myös eri mieltä piispan, isä Larenzin ja 'kumppaneiden' ammattitaidosta.
En ole naisvastainen. En vain halua naisia MIHINKÄÄN johtotehtäviin katolisessa kirkossani. Pappeus on vain miehiä varten, eikä naisia pidä ujuttaa johtotehtäviin kyökin kautta.
hallinnolliseen johtamiseen tarvita pappisvihkimystä. Vatikaanin kuuriaan voitaisiin nimittää ja pitäisi nimittää naisia runsaasti enemmän kuin heitä siellä nyt on. Samoin hiippakunnallisiin tehtäviin. Miksi hiippakunnan taloudenhoitajana on siihen tehtävään epäpätevä pappi?
Jeesus nimitti apostolit ja heidän seuraajansa ( papit) nimenomaan kirkon JOHTAJIKSI. Elikkä johtajiksi aivan kaikissa asioissa.
Naisten ujuttaminen johtoasemiin takaoven kautta on Jeesuksen tahdon vastaista. Siitä ei voi seurata mitään hyvää, niin kuin Katekeettisen keskuksen tapaus osoittaa. Vatikaani ei sellaiseen peliin voi ryhtyä, koska kysymys on vielä paljon tärkeämmistä asioista.
...kirkon kuuluu saada eri tehtäviin sellaiset ihmiset, jotka niitä parhaiten pystyvät hoitamaan. Esimerkiksi Vatikaanissa toimii naisteologeja. Heitä ei ole nimitetty sinne sukupuolensa, vaan ammatillisen pätevyytensä vuoksi. Vaikka naisia olisi kardinaaleina (ja minun mielestäni voisi ollakin; samoin maallikkomiehiä), ei se poistaisi sitä, että kirkollinen auktoriteetti merkitsee ennen kaikkea valtaa siihen sakramentaaliseen yhteyteen, mikä kristityllä Kirkkoon on.
Olisi asiallista kuulla sinun perustelusi, miksi Katekeettisen keskuksen nykyinen johtaja ei ole sinulle mieluinen. Kiitos.
Amazonilla ei varmaankaan ole lapsia katekeesissä. Jos olisi, hän tietäisi hyvin mikä ero on viisi vuotta sitten opetetun katekeesin ja nykyisen, Opus Dei -sävyisen katekeesin välillä. Luepa kerrankin Katkirkkoa, jossa oli artikkeli nykykatekeesin seksistisistä (kohtalon ironiaa) painotteista.
Tunnen itse Monsignore Larenzin. Hän on ekonomin tehtävään pätevä, koska
a) hän on mies
b) hän on pappi
c) hän on Opus Dein koulutettu jäsen
d) hän on tohtori.
Korkeammin koulutettua tästä hiippakunnasta saa kyllä hakea!
vahvistuksen sakramentin eli koska sinut otettiin katoliseen kirkkoon, viime keväänäkö?
Anteeksi vaan Johanna, mutta eräs kirjoituksesi piristi iltapäivääni mukavasti, kun se oli aika hassu eli tuolla alempana se, jossa kerrot tuntevasi erään papin jne.
Miten tuo tekee hänestä pätevän?
Esimerkki: itsekkin olen akateemisesti koulutettu, mutta en ole pätevä ekonomiksi sillä koulutukseni on muulta alalta. Esimerkiksi pikkuveljeni, joka ei ole edes maisteri olisi pätevämpi ekonomiksi kuin minä sillä hän sentään on opiskellut kauppakorkeassa vaikka ei olekkaan valmistuntut vielä.
hän on ihan ok., ei minulla ole mitään häntä vastaan.
Sensijaan tuo sinun tapasi kirjoittaa herättää kyllä hilpeyttä koko hiippakunnassa, uskoisin jopa, että kaikissa säädyissä.
Vastaan nyt hyvä Johanna oletko kirkon jäsen vai et?
mieltä kanssasi Johanna! Kirjoitat pätevää tekstiä.
Entisestä katekeesista ja nykyisestä, molemmat ovat olleet erinomaista opetusta, että kiitos kysymästä vaan. Tästä asiasta en ole samaa mieltä kanssasi, mutta se ei keskustelua haittaa, eikö niin.
Tutustun aina välillä Katkirkon sivustoihin kun on aikaa.
Muutama Amazonille annettu vastaus on poistettu sen vuoksi, että ne menivät yksityisyyden alueelle. Kenenkään henkilön yksityiselämää ei saa palstalla käsitellä. Sen sijaan katekeesista ja sen johtamislinjoista, sävyistä, painotteista jne. voi keskustella.
Yksi sittemmin edesmennyt pappimme on kertonut minulle totuuden kyseisestä väitöskirjasta. Se hyväksyttiin huonoimmalla arvosanalla ikään kuin "säälistä" sen jälkeen, kun sama tekele oltiin hylätty jo monta kertaa.
Isä Larenzin taloudenhoidon "tuloksista" voi kuka tahansa lukea uudesta Fideksestä. Hyvää vauhtia ollaan matkalla kohti konkurssia... pitäkää kiinni, sillä kohta rävähtää.
Kirkkoon on viime vuosina liittynyt ja lienee yhä liittymässä sellaisia ihmisiä, joita olisi piispa Paulin kaudella hienotunteisesti pyydetty odottamaan vielä vuosi tai kaksi ennen kirkkoon ottamista.
Kuulemani mukaan samaan aikaan kirkosta on eronnut väkeä ihan "sikavauhtia". Miksiköhän kirkon jäsentilastoja ei enää julkisesta tammikuun Fideksessä, kuten tapana oli? Ettei vain siksi, että kirkosta eronneita on paljon enemmän kuin siihen liittyneitä?
"Tunnen itse Monsignore Larenzin", kirjoitat. No selvä se että tunnet, ja kovasti hän on tainnut sinun katolisen identiteettisi muotoutumiseen myös vaikuttaa, ajatustavastasi päätellen.
Mahtava tuo ensimmäinen perustelusi: hän on mies! Sehän tekee ilmeisesti pätevän mihin tahansa, oppariopin mukaan. Ainakin pätevämmän kuin se toinen puoli ihmiskuntaa koskaan voi mihinkään olla. Paitsi pullanpaistoon ja pyykkäämiseen ja vaipanvaihtoon tietysti.
"Kirkkoon on viime vuosina liittynyt ja lienee yhä liittymässä sellaisia ihmisiä, joita olisi piispa Paulin kaudella hienotunteisesti pyydetty odottamaan vielä vuosi tai kaksi ennen kirkkoon ottamista."
Miksi olisi pitänyt/pitäisi odottaa?
Tuossa Sveitsiläinen väittää, että infokurssin sisältöä olisi muuteltu. Onko se totta?
Minusta järkevämpää olisi kuitenkin pohtia mitä infokurssilta oikein puuttuu. Itse koin, että esimerkiksi katolisia tapoja olisi voinut opettaa enemmän. Samoin olisi voitu puhua paljon enemmän sääntökunnista. Olenko yksin näin ajatellessani?
Informaatiokurssin muokkaamisella tarkoitin sitä, että oppareita on luennoitsijoiden joukossa kohtuuttoman paljon. Toivottavasti tähän tulee pian muutos.
Toiseksi: miksei informaatiokurssilla voisi olla myös katolista uskoa ja kirkkoamme KRIITTISESTI käsitteleviä luentoja? Esimerkiksi Giovanni Politi olisi hyvä luennoitsija. Ei kirkkoon liittyville pidä antaa (pelkkää) ruusuista kuvaa katolilaisuudesta.
Minimi minusta olisi Opus Deistä varoittaminen. Muutama Opus Dei -vastainen kirja olisi paikallaan; jos joku siitä huolimatta olisi kiinnostunut oppareista, ainakin häntä olisi varoitettu. Lisäksi en voi olla suosittelematta kirkkoon liittyville nettisivua:
htpp://www.odan.org
Keskustelua lisää!