Kirkko ja sen päämiehet ovat aikoinaan käyttäneet lähes rajatonta valtaa. Katolisen kirkon historiaan on kulunut myös monia riitoja.
Vaikein keskiajan kiistoista oli investituurariita. Siinä oli kyse piispojen ja apottien valitsemisesta. Paavi Gregorius VII kielsi vuonna 1073 paastosynodissa Roomassa maalliselta vallalta oikeuden jakaa kirkollisia virkoja, mutta kuningas Henrik IV jatkoi piispojen nimittämistä kiellosta välittämättä. Näin sai alkuunsa investituurariita.
Riita yltyi niin pahaksi, että paavi erotti kuninkaan, mikä oli ennenkuulumatonta. Vuonna 1076 kuningas Henrik IV:lle annettiin uhkavaatimus: ellei hän saisi paavin päätä käännettyä, niin hänet erotettaisiin. Kuningas lähti nöyryyttävälle matkalle paavin luo. Paavi, Gregorius VII, seisotti häntä linnansa edessä kolme päivää palelemassa, päästi hänet sisälle sen jälkeen ja kumosi pannan.
Keskiajalle tulo teki kirkosta yhteiskuntaa säätelevän instituution, mikä johti paavin aseman nousuun kirkon johdossa. Paavin vallan suurimpana lujittajana lännen kirkossa toimi Gregorius Suuri vuosina 590-604. Hän pyrki erottamaan Rooman Bysantin vaikutusvallan alaisuudesta. Gregorius Suuri oli ensimmäinen, joka esiintyi kirkon ylimpänä auktoriteettina ja vastusti jopa keisaria.
Paavin nouseminen kristikunnan johtajaksi merkitsi tämän arvovallan suurta nousua. Paavi Leo III osoitti kuningas Kaarle Suuren kruunauksella, että hänen kädessään oli antaa maallinen valta kenelle halusi.
Kuningas Henrik IV ei pystynyt estämään Saksan ruhtinaita valitsemasta viikon kuluttua vastakuninkaan. Tämän seurauksena Saksassa puhkesi sisällissota, ja investituurariita jatkui.
Investituurariita loppui vasta vuonna 1122 vaikeiden neuvotteluiden jälkeen kompromissiin piispojen ja apottien virkanimityksistä. Keisari Henrik V luovutti "Jumalalle ja Pyhälle Rooman kirkolle kaikki investituurat sekä sormuksen ja sauvan" ja salli "kaikissa kirkoissa kanonisen vaalin ja vapaan vihkimyksen". Lisäksi hän lupasi palauttaa paavin ja keisarin riidan aikana pidätetyn kirkon omaisuuden. Paavi Calixtus suostui, että piispojen ja apottien vaali tapahtui kuninkaan tai hänen valtuuttamiensa henkilöiden läsnä ollessa.
Väheksymättä Joseph Smithiä, voitaneen todeta kirkkohistorian pitävän sisällään hyvin mielenkiintoisia henkilöitä. Eräs merkittävin lienee paavi Innocentius III joka oli mm. 4 ristiretken alkuunpanija ja jolla retkellä jonka alun perin piti suuntautua Jerusalemiin ja Egyptiin kilpistyi lopulta silloiseen Konstantinopoliin.
Konstantinopoli tuli tuolloin lähes täydellisesti ryöstetyksi ja jossa pitkälti tuhoutui tuon Bysantin merkittävimmän kaupungin laajat mm. kirkolliset suunnattoman arvokkaat asiakirjat.
Voisimmeko keskustella tästä kristinopin toisen vuosituhannen alun paavista väitän hänen olevan hyvin mielenkiintoinen henkilö, eikä häneen liity samanlaisia tabuja kuin Joseph Smithiin. Muistelisin hänenkin pyrkineen laajempaan valtaan, jopa presidentiksi?
Kiivaan, mutta kuitenkin lähimmäistä kunnioittavan keskustelun kannattaja Turust
Vaikein keskiajan kiistoista oli investituurariita. Siinä oli kyse piispojen ja apottien valitsemisesta. Paavi Gregorius VII kielsi vuonna 1073 paastosynodissa Roomassa maalliselta vallalta oikeuden jakaa kirkollisia virkoja, mutta kuningas Henrik IV jatkoi piispojen nimittämistä kiellosta välittämättä. Näin sai alkuunsa investituurariita.
Riita yltyi niin pahaksi, että paavi erotti kuninkaan, mikä oli ennenkuulumatonta. Vuonna 1076 kuningas Henrik IV:lle annettiin uhkavaatimus: ellei hän saisi paavin päätä käännettyä, niin hänet erotettaisiin. Kuningas lähti nöyryyttävälle matkalle paavin luo. Paavi, Gregorius VII, seisotti häntä linnansa edessä kolme päivää palelemassa, päästi hänet sisälle sen jälkeen ja kumosi pannan.
Keskiajalle tulo teki kirkosta yhteiskuntaa säätelevän instituution, mikä johti paavin aseman nousuun kirkon johdossa. Paavin vallan suurimpana lujittajana lännen kirkossa toimi Gregorius Suuri vuosina 590-604. Hän pyrki erottamaan Rooman Bysantin vaikutusvallan alaisuudesta. Gregorius Suuri oli ensimmäinen, joka esiintyi kirkon ylimpänä auktoriteettina ja vastusti jopa keisaria.
Paavin nouseminen kristikunnan johtajaksi merkitsi tämän arvovallan suurta nousua. Paavi Leo III osoitti kuningas Kaarle Suuren kruunauksella, että hänen kädessään oli antaa maallinen valta kenelle halusi.
Kuningas Henrik IV ei pystynyt estämään Saksan ruhtinaita valitsemasta viikon kuluttua vastakuninkaan. Tämän seurauksena Saksassa puhkesi sisällissota, ja investituurariita jatkui.
Investituurariita loppui vasta vuonna 1122 vaikeiden neuvotteluiden jälkeen kompromissiin piispojen ja apottien virkanimityksistä. Keisari Henrik V luovutti "Jumalalle ja Pyhälle Rooman kirkolle kaikki investituurat sekä sormuksen ja sauvan" ja salli "kaikissa kirkoissa kanonisen vaalin ja vapaan vihkimyksen". Lisäksi hän lupasi palauttaa paavin ja keisarin riidan aikana pidätetyn kirkon omaisuuden. Paavi Calixtus suostui, että piispojen ja apottien vaali tapahtui kuninkaan tai hänen valtuuttamiensa henkilöiden läsnä ollessa.
Väheksymättä Joseph Smithiä, voitaneen todeta kirkkohistorian pitävän sisällään hyvin mielenkiintoisia henkilöitä. Eräs merkittävin lienee paavi Innocentius III joka oli mm. 4 ristiretken alkuunpanija ja jolla retkellä jonka alun perin piti suuntautua Jerusalemiin ja Egyptiin kilpistyi lopulta silloiseen Konstantinopoliin.
Konstantinopoli tuli tuolloin lähes täydellisesti ryöstetyksi ja jossa pitkälti tuhoutui tuon Bysantin merkittävimmän kaupungin laajat mm. kirkolliset suunnattoman arvokkaat asiakirjat.
Voisimmeko keskustella tästä kristinopin toisen vuosituhannen alun paavista väitän hänen olevan hyvin mielenkiintoinen henkilö, eikä häneen liity samanlaisia tabuja kuin Joseph Smithiin. Muistelisin hänenkin pyrkineen laajempaan valtaan, jopa presidentiksi?
Kiivaan, mutta kuitenkin lähimmäistä kunnioittavan keskustelun kannattaja Turust
Vastaukset 71
Vanhimmat
todella vielä uskoa ettei mitään luopumusta ole tapahtunut Jeesuksen jälkeen?
Voisimme tietenkin kirjoittaa huippuromaanin kaikesta väärästä, mitä tuo paavi ja muut pyhät miehet tuolloin tekivät, totta tai tarua, mutta en halua vajota niin alas, kuin jotkut muut ovat tällä nettisivulla tehneet.
Eikö juuri tuo, mitä kirjoitit todista kirkon menneen aivan väärään suuntaan. Eikö ole aivan selvää, että he olivat luopuneet Jeesuksen antamasta evankeliumista?
Ensinnäkin ei kirkon Jeesuksen mukaan tule etsiä maallista valtaa, vaikka ei sitä kielletäkkään, mutta maallinen valta ei ole tärkeintä.
Toiseksikin ei Jeesus tuonut mukanaan pannajulistuksia ym vaan opetti, että ihmisen on annettava anteeksi ja haettava Jumalan anteeksi antoa.
Kolmanneksi ei Jeesus kuollut ristillä saadakseen muut tulemaan ja murhaamaan juutalaisia, mutta kaipa se oli jo päätetty etukäteen, että näin tuli tapahtumaan, niin ainakin oli ennustettu.
Maallinen valta ei koskaan saisi olla vastuussa kirkollisten virkojen valinnasta.
hedelmällistä keskustelua. Kokonaisuutena luulisin olevan helpompaa ymmärttää syvällisemmin asioita mitä paremmin taustat ovat tiedossa. Minun käsitykseni mukaan kirkko on varsin hyvin selvinnyt maallisen vallan painostuksesta eivätkä läheskään kaikki paavit ole keisareiden nimittämiä niinkuin joskus täälläkin annetaan ymmärtää.
Totuuteen kuuluu tunnusta tasavertaisesti hyvät ja pahat asiat. Minun on vaikeaa ymmärtää paavin tai muidenkaan IHMISTEN kirkollista yksinvaltiutta. Tämä ei kuitenkaan mitenkään ole esteenä asioiden tutkimiselle ja niistä keskustelemiselle.
Kieltämättä minusta on hieman arveluttavaa väittää, että joku tai jotkut ovat luopuneet uskostaan. Ainakaan minulla ei ole tiedossani menetelmää asian mittaamiseksi.
Maallisen vallan ei tule tehdä kirkon henkilö valintoja, tästä olen samaa mieltä kanssasi.
Turust
"Kieltämättä minusta on hieman arveluttavaa väittää, että joku tai jotkut ovat luopuneet uskostaan. Ainakaan minulla ei ole tiedossani menetelmää asian mittaamiseksi."
Niin, tämähän on luopumuksen määritelmä käsittääkseni. Kuitenkin historiallisessa mielessä kyse oli pikemminkin siitä, että monet tulivat uskoon. Ei niinkään uskosta luopuminen (jota tapahtui vainojen yhteydessä jonkin verran aivan varmasti) vaan uskoon tuleminen vaikutti luopumukseen, jos sellainen tapahtui.
Jos minulta kysytään, Augustinuksen uskoon tuleminen merkitsi juutalaisuuteen pohjautuvan kristillisen uskonkulttuurin lopullista kaatumista. Yksityiskohdista voidaan väitellä ja jostain pappeudesta ja apostoleista ja piispoista jne jne (joista en juuri mitään konkreettista tiedä), mutta Augustinuksen syyksi voi pitkälti lukea sen, että kristinusko omaksui vieraita piirteitä helleeneiltä ja vanhojen erityispiirteitten merkitys väheni, ellei jopa osittain kadonnut.
Avicennas (Ibn-Sina) ja Averroës (Ibn-Rushd) 'yrittivät' omana aikanaan tehdä samaa Islamille. Filosofia oli tervetullutta muslimimaailmassa ja oikeastaan juuri arabiankielellä säilyi esim. monia Aristoteleen kirjoituksia jälkipolville. Kuitenkin toisen vuosituhannen alkupuolella kysymys uskon ja filosofian suhteesta muodostui kriittisesti; muslimiteologit reagoivat filosofian vaikutuksen nousua vastaan voimakkaan kielteisesti (erityisen arka oli luomiskertomus ja filosofien tulkinnat siitä). Averroës karkoitettiin islamilaisen Espanjan Cordodasta, minkä jälkeen islamilaisessa teologiassa ei ole ollut lainkaan sijaa Aristoteleelle eikä Platonille eikä muillekaan länsimaisen tradition ajattelijoille.
Uskooko kukaan mormoneista oikeasti, että kaikki kristityt "luopuivat uskostaan" parin ensimmäisen vuosisadan aikana? Luulen että kyse on jostain muusta.
ja luopumus uskosta ovat eri asioita. Kirkon luopumus tapahtui silloin, kun luovuttiin apostolien johdosta ja hyväksyttiin keisarin nimittämiä piispoja. Kirkon virkoja saattoi jopa ostaa.
Luopumusta uskosta on tapahtunut kautta aikojen. Jo Kristuksen eläessä monet luopuivat seuraamasta häntä.
ehdinkin taas ekana! Ja tällä kertaa kokonaisella kahdella minuutilla :).
Ameeriikassa arvellaan tapahtuneen aikanaan täydellinen luopumus, jopa pyhät kirjat haudattiin maahan.
Vanhalla mantereella ei kuitenkaan tällaista totaalista, kaikkien luopumusta tapahtunut. Kristinuskon nopean kasvun johdosta jopa Rooman keisarin oli hyväksyttävä kristinusko jopa valtion uskonnoksi. Muussa tapauksessa aivan ilmeisesti hän olisi menettänyt asemansa. Piispat myös suorittivat keisareiden vihkimisiä.
Kaikista vastoinkäymisistä ja pahoista ihmisistä huolimatta kristillinen kirkko on elänyt ja elää vahvana läpi vuosisatojen jatkaen alituista kasvuaan. Välillä on tarvittu hurskaita vahvoja ihmisiä jotka henkensä uhmaten, ovat pitäneet Pyhän Hengen johdatuksella yllä Jeesuksen Kristuksen rakkauden sanomaa.
Jumalan siunauksella kirkko on aina 1700 ja 1800 luvulle asti vastannut kaikesta opetuksesta. Ilman tuota siunausta tuskin osaisimme edes lukea?
Tavallinen syntinen Turust
ja on tuhansittain. Ne ovat luopumuksen ajan kirkkoja. Kirkon palautus tapahtui 6.4.1830.
Tuo mainitsemasi kirkkohan on todellinen luopiokirkko. On luovuttu kristillisyyden tärkeistä periaatteista kuten yksiavioisuudesta ja rotujen tasa-arvosta. Jälkimmäisestä on ollut puutteita muissakin kirkoissa, koska siihenhän kuitenkin olisit vedonnut.
Sala-moniavioisuus on myös ilmeisessä kasvussa. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja sellaisenaan äärimmäisen tärkeä. Jumalan asettama luonnon järjestys tuottaa miehiä ja naisia suunilleen saman määrän joka lienee painava argumentti yksiavioisuudesta.
Vanhetessani olen tullut tästä yhä vakuuttuneemmaksi.
Ihmisten keskinäinen sukukupuolesta, sukupuoliseta suuntauksesta tai ihonväristä johtuva epätasarvo on valkoisen rodun yhteinen häpeä. Tässä kysymyksessä ei kirkot juurikaan voi asettua toistensa edelle, ei edes ainoa oikea yhteinen koko kristikunnan kristillinen kirkkomme.
Turust
"On luovuttu kristillisyyden tärkeistä periaatteista kuten yksiavioisuudesta ja rotujen tasa-arvosta."
Kertokaa nyt ystävällisesti milloin, kenen kautta ja _millä sanoilla_ ilmoitettiin yksiavioisuus kristilliseksi periaatteeksi ja moniavioisuus sopimattomaksi periaatteeksi. Paavalin kirkon tulevia johtajia kiistatta koskenut lyhyt kehoitus ei tähän kelpaa.
No eihän kaikkea tarvitse erikseen kieltää jollei joku sitä harjoita. Eihän moniavioisuus ollut ennen Amerikassa laissakaan kielletty. Kieltoon ei ollut tarvetta ennen mormonien irstailuja.
Todistapa sinä ensin, että alkuseurakunnassa olisi moniavioisuutta sallitusti harjoitettu.
Ei orjuuttakaan kielletty, vaikka VT:ssa sitä esiintyi. Silti orjuuden voidaan katsoa olevan vakavassa ristiriidassa kristillisen opin kanssa (siitä huolimatta, että kristityiksi itseään kutsuvat ovat orjia pitäneet).
Luopiokirkko on toisesta kirkosta syntynyt yhteisö. Esimerkiksi Katolinen kirkko syntyi aikaisemmin hajoneesta kristillisesta alkukirkosta. MAP-kirkko ei syntynyt eikä perustettu mistään toisen kirkon sisällä, eikä minkään akaisemmin hajoneen kristillisen kirkon tilalle. Joten mormonikirkkoa ei voi sanoa missään mielessä luopiokirkoksi.
Nyt sekoitit luopion määritelmän lahkon määritelmään. Lahko on jostain irtaantunut eriseura (kuten MAP-kirkko mormonismista).
Luopiokirkko on puolestaan jostain opetuksesta luopunut kirkko (kuten mormonikirkko alkuseurakunnan opetuksista).
Mitä mieltä tässä on: "Lahko on jostain irtaantunut eriseura (kuten MAP-kirkko mormonismista)." MAP-kirkko ei ole irtaantunut mistään, mutta siitä on irtaantunut joitakin ryhmiä. MAP-kirkko jatkaa ainoana alkuperäistä 6.4.1830 perustettua kirkkoa, jossa on 12 apostolia sekä profettan ja hänen kahden neuvonantajansa johto. Apostoleilla on sama valtuus kuin kirkon profeetalla, joten he saattoivat valita uuden profeetan Joseph Smithin kuoleman jälkeen. Jonkin aikaa kirkko oli pelkästään apostolien johdossa, mutta sitten palattiin alkuperäseen johtotapaan.
MAP-kirkolla on täsmälleen samat opit kuin alkukirkolla, mutta miten onkaan noiden tuhansien muiden keskenään erilaisten kirkkojen kohdalla!
kuitenkin olleet Jumalan valitsemia? Onko tuokin valtuus annettu MAP-kirkolle?
Kyllä meitä on paljon tietämättömiä. Miksiköhän Jumala on jättänyt meidät informoimatta?
Turust
antanut meille profeettoja, joten informaatiota on saatu. Sinulla on Mormonin kirja. Se on yksi noista infoista. Lisäksi on paljon muuta, joka on koottu Oppi ja liitot -kirjaan.
profeetan valintaprosessin. Olen aikaisemminkin todenut nykyisen MAP-kirkon profeetan olevan kirkkaasti lyhyen kirkon historian paras, joka on vienyt kirkkoaan kristillisempään suuntaan. Uskon ja toivon uskonnollisen ekumenian lopulta tavoittavan myös MAP-kirkon.
Mormonin kirja pitäisi suomentaa, nyt en kykene sitä ymmärtämään, en vaikka kuinka yritän, kirjan kieli on jotakin kummallista, Suomea se ei ole. Virkkeet voivat olla yli sivunkin pituisia pitäen sisällään useita täysin toisistaan poikkeavia ajatuksia. Ei sellaista tavallinen syntinen kykene lukemaan. Liekkö lopulta niin tarkoitettukaan?
Turust
niin sinun mukaasi tuota periaatetta ei tiettävästi ole koskaan kielletty: jos jotain periaatetta ei harjoiteta, sitä ei tarvitse kieltää.
Totta kyllä. Luulisi tosin Jumalan pystyvän ennakoimaan jonkin verran, ettei sitten tarvisi kaikista asioista arvuutella ja tapella (vai oliko se raamattu sittenkin pelkästään niitä sen aikaisia ihmisiä varten eikä meitä varten laisinkaan - 'mehän osaamme itse päättää asioistamme') - ja toisaalta, jos moniavioisuutta ei lainkaan harjoitettu, miksi Paavali sen mainitsi kriteereissään paimenien etsintään? mutta noihinkin löytynee syvälliset, nojatuolifilosofiset selitykset, kuten aina.
Ja kyllä israelilaisten ympärillä hyvin monet kansat harjoittivat moniavioisuutta; olisi sentään heille selitetty tämän elämäntavan
kauhistuttavuus.
Miksiköhän sitä orjuutta ei muuten koskaan kielletty? Sen sijaan nähtiin tarpeelliseksi kieltää naisten puhuminen seurakunnassa (ei siis rajoitu minkään rakennuksen, kuten esim. kirkon, seinien sisäpuolelle) sekä miesten pitkät hiukset.
olet oikeassa, paitsi että Haggai ja Naahum eivät olleet Jumalan valitsemia. Mistään en ole löytänyt todisteita että Jumala olisi heidät valinnut. Saisi mielellään informoida meitä nykypäivänä noista kaanonin viimeisistä profeetoista varsinkin.
Nimittäin historiasta löytyy myös täysin päinvastaisia tapahtumia jossa piispat vihkivät keisarit virkaansa. Lisäksi nimittäminen ja valinat ovat eri synonyymeja. Suomessakin oli pikään tapana tasavallan aikana, että presidentti nimitti arkkipiispan. Hän ei kuitenkaan voinut itsenäisesti tehdä nimitystä, vaan tarvittiin tuomiokapitulin esittely.
Historia tuntee myös joukon vastapaaveja. Kyllä tuo suksessio on melko tarkoin tutkittu ja ainakin sen uskotaan jatkuneet. Kauppaa kyllä tiedetään aikanaan käydyn kirkon viroista. Piirre on inhimillinen ei kirkollinen, joka ei menettelyä ole koskaan hyväksynyt.
Turust
niiden toimesta, jolla siihen on valtuus. Se on kahdellatoista apostolilla. Valituksi tulee virkaiätään vanhin apostoli. Kaikki profeetat ovat olleet aivan yhtä kristillisiä kuin alkukirkon johtajatkin.
Mormonin kirja on käännetty vanhasta kielestä. Siinä on lukuisia heprealaisuuksia kuten välisanoja, joilla korvattiin välimerkit. Kirjan tekstissä on haluttu säilyttää tuo alkuperäinen sävy. Luulisi sinun lakia lukeneena ymmärtävän tällaistakin kieltä. Lakiteksti jos mikä tarvitsisi "suomentamista".
kirkon luopumuksesta oli sekin, että kirkon taholta puututtiin maallisiin hallituksiin. Suksessio on huonosti perusteltu. Vaikka Pietari olisi ollutkin Rooman piispa, niin siitä ei seurannut apostolisen viran jatkuminen. Piispan virka on alisteinen kahdelletoista apostolille ja kirkon profeetalle. Pietari on voinut hoitaa Rooman piispan virkaa, mutta vain piispana eikä koko kirkon johtajana.
Sitäpaitsi ei ole todistettu, että hän edes olisi ollut Rooman piispa.
että Smith pyrki presidentiksi. Samoin sellaiset uhkailut, että jos USA:n hallitus ei tee sitä ja sitä, se pyyhkäistään olemattomiin. No, niinhän ei käynyt ennustuksista huolimatta.
Jokainenhan tietää, miten paljon MAP-kirkon opit poikkeavat alkukirkon opeista. Ei alkukirkossa mm. opettu, että moniavioisista (ja vain heistä) tulee jumalia.
Nuo sinun mielestäsi MAP-kirkosta irtaantuneet ryhmät eivät jaa käsitystäsi siitä, että mikä ryhmä jatkaa alkuperäisenä ja mikä on irtaantunut. Mm. tuossa profeetan valinnassa tuli ratkaiseva virhe.
Eli siis moniavioisuutta ei todistettavasti koskaan alkuseurakunnassa hyväksytty. Miksipä Paavali ei olisi asettanut paimenille hyviä kriteereitä. Tuonhan voi katsoa tarkoittavan myös vieraissa käyntiä.
Moniavioisuutta ja orjuutta ei erikseen kielletty ilmeisesti siksi, että kristinuskon sanoma oli sen verran kirkas, että nuo eivät kristilliseen elämään kuuluneet.
Mutta naiset löpisivät ja jotkut miehet olivat laiskoja leikkaamaan tukkaansa... Niissä asioissa kieltoja tarvittiin;-)
ole yksimielinen apostoli Pietarin piispuudesta.
Sanot "Piispan virka on alisteinen kahdelletoista apostolille ja kirkon profeetalle." Tästä asiasta kristillinen kirkko tulkitsee apostolisuden jatkuvan juuri ja ainoastaan piispojen kautta.
Apostolit olivat tärkeitä kristinuskon perustamisessa, mutta lopulta heidät kuitenkin käsitetään kuolevaisiksi, eikä kirkolla koskaan ole ollut apostolien virkoja, eikä varsinkaan jatkumoa. Tietysti mikään ei estäisi käyttämästä tuota virkanimikettä. Katolinen kirkko tuntee ja käyttää ainakin rukouksen apostolaatti nimikettä.
Tiedämmehän, että UT:ssa Kristuksesta ja apostoleista ja viranhaltijoista käytetään samoja termejä (paimen, piispa, opettaja jne.), mutta ei kristityistä yleisesti.
Kirkon virka johdetaankin, ei yleisestä pappeudesta, vaan apostolisesta virasta. Voidaksemme ymmärtää apostolin viran meidän täytyy ymmärtää Kristuksen virka. Perustavanlaatuinen tosiasia on, että ensimmäinen apostoli oli Kristus itse.
Hänen persoonansa ja messiastyönsä on viran olemus. Vain kerran UT:ssa hänestä käytetään nimitystä apostoli: 'Kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin' (Hepr.3:1).
Kristuksen apostolaatti ilmeneekin siinä, että Isä vihki Poikansa tähän pelastuksen virkaan: valitsi ja kutsui iankaikkisuudessa: 'Hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään.' (Ef.1:4; ks. myös 1.Piet.1:20),
lähetti: 'Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän lähetti... (Joh.3:16; ks. myös 12.44; 20:21; Matt.10:40; Luuk.10:16)
siunauksin: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.' (Matt.3:11; ks. myös Mark.1:11; Luuk.3:22).
Kristus on siis apostolos, lähetetty, joka on lähetetty puhumaan ja toimimaan täydellä Isän auktoriteetilla. Hän on Isän ainoa ja todellinen edustaja. Kristus on samaa olemusta kuin Isä ja luonnostaan Isän ikoni: 'Hän on näkymättömän Jumalan kuva' (Kol.1:15). Lihaksitulemisensa, elämänsä, sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa kautta hän täytti apostolin tehtävänsä.
Apostoliutta ei tuolla "apostoli" nimikkeenä pidetä suksessiona, vaan Jeesus lähetti apostolit viemään Jumalan sanaa "kaikille kansoille" joka tehtävä taas siirtyi piispoille joiden lukumäärää ei ole rajattu.
Mielestäni asia on Raamatun ja kristillisen jatkumon mukaan hyvin selvä. Tuo sanoman vieminen kaikille kansoille edelleen jatkuu, kuten alun perin on tarkoitettu. Ajatusta täydellisestä luopumuksesta ja uudelleen palauttamisesta 1800 luvulla on hyvin vaikeaa käsittää, saatikka uskoa.
Kristillisen kirkon historiassa on ollut äärimmäisen itsekkäitä ja julmia kirkkoruhtinaita jotka maalisessa vallan ja mammonan halussaan ovat tehneet julmia tekoja, ihmistä ja erityisesti Jumalaa vastaan. Lopulta nuo henkilöt ovat kuitenkin olleet erehtyväisiä ihmisiä pahuudessaankin.
Kuitenkin itse kirkko ja sen lukemattomat ihmiset, joista kirkko lopulta muodostuu ovat kuuliaisesti, kukin kykyjensä mukaan uskoneet ja tehneet osansa Jeesuksen Kristuksen nimeen, - kaikista vainoista huolimatta, tunnustuksenaan Jeesus Kristus on Herra.
Minusta tuntuu pahalta nimittää heitä luopioiksi.
Turust
Jeesus neuvoi itse, miten Hänen opetuslapsensa tunnetaan. Heillä on keskinäinen rakkaus.
Mormonien parista saa keskinäistä rakkautta Suomessa hakea kuin hiuspinniä sänkipellosta lokakuun yönä.
"Eli siis moniavioisuutta ei todistettavasti koskaan alkuseurakunnassa hyväksytty."
Tämä kohta jäi kylläkin vielä täysin avoimeksi. Mitään ei ole puolin eikä toisin todisteltu. Jos viittaat minun kirjoitukseeni, _esitin_, että todennäköisesti israelilaisten joukossa moniavioisuus oli täysin lakannut ajanlaskun alussa, mutta näin ei tilanne missään nimessä ollut ympäröivillä seuduilla. Alkuseurakunta laajen hyvin nopeasti laajeni näille alueille - niin nopeasti, että ympärileikkaamisasia oli saman tien suuri kysymys, koska se koski valtaosaa kristittyjä (siis pakanoita, joita ei oltu luonnollisesti koskaan ympärileikattu). Alkuseurakunta toisin sanoen kattoi aivan alusta alkaen monia kulttuuritaustoja, ja olisi ollut hyvin epätodennäköistä, jos joukossa ei olisi ollut myös useita moniavioisia. Kuitenkaan missään ei paheksuta näitä saati kielletä uusia moniavioliittoja, mutta hippejä kuitenkin kyykytetään.
Väitän siis, että asiaa katsottiin joko täysin sormien läpi (ei haluttu menettää lupaavia uusia jäseniä ja siten hidastaa seurakunnan kasvua) tai sitten Jumala ei minkäänlaista käskyä antanut asiaan liittyen.
Asioita yksinkertaistetaan aivan liikaa, jos väitetään kristinuskon sanoman "kirkkaasti" jättävän ulkopuolelle mainitun elämäntavan. Jeesus ei puhunut asiasta mitään, mutta saarnasi kuitenkin rakkautta; ja eiköhän täydy miehellä olla paljon rakkautta, jos pystyy siitä useammallekin vaimolle jakamaan? Mikä tuossa moniavioisuudessa edes on niin hirveän kauheaa, muuta kuin se että se on laatikon ulkopuolella?
ei ollut kauan vallassa. Missourin hallinnon taholta on esitetty anteeksipyyntö mormonien aikoinaan saamasta kohtelusta.
Hakeutuminen poliittiseen toimintaan ei ole kiellettyä, mutta uskonto ja politiikka järjestöinä on pidettävä erillään. Millään maallisella vallalla ei tule olla oikeutta hallita uskontoa, jos se toimii oikeudenmukaisten lakien mukaan.
on juuri sitä, että Herrassa ei ole naista ilman mieetä eikä miestä ilman naistä. Ihminen luotiin Jumnalan kuvaksi ja kaltaiseksi. VT:n patriarkat olivat vanhurskaita eli Jumalalle kelvollisia, koska he mm. toteuttivat käskyä moniavioisuudesta. Se oli sallittua vain "profeetan käden alla". Nyt opetetaan harhaoppia, että avioliitto päättyy aina kuolemassa.
Siitä on osoituksena Mattiaksen valinta Juudaksen tilalle. Myös Paavalia sanottiin apostoliksi. Hän saattoi tulla sellaiseksi, kun Pietari, Jaakob ja Johannes valittiin pääapostoleiksi eli nykykirkon termein ensimmäiseksi presidenttikunnaksi.
Piispuudella ei ole mitään tekemistä apostolin viran kanssa. Apostolit nimittävät piispat eikä piispa voi nimittää toisia piispoja.
Kristus oli ja on kirkon johtaja. Johtajakin on apostoli, mutta hän ei kuulu kahdentoista apostolin koorumiin. Erillisyys tulee ilmi mm. siinä, että sekä johtajalla, profeetalla, että apostoleilla on samat johtamisen avaimet. Apostoleilla ne aktivoituvat profeetan kuollessa. He voivät siksi valita uuden profeetan.
Ai joku opettaa, että avioliitto päättyy kuolemassa? Silläkö erusteella, että taivaassa ei mennä miehelle eikä naiselle? Jos k´joku opettaa, se on hänen tulkintansa.
Nyt oli kuitenkin kysymys MAP-kirkon omituisista tulkinnoista. Sitäpaitsi oli kysymys alkuseurakunnasta.
>Kuitenkin itse kirkko ja sen lukemattomat ihmiset, joista kirkko lopulta muodostuu ovat kuuliaisesti, kukin kykyjensä mukaan uskoneet ja tehneet osansa Jeesuksen Kristuksen nimeen, - kaikista vainoista huolimatta, tunnustuksenaan Jeesus Kristus on Herra.
>Minusta tuntuu pahalta nimittää heitä luopioiksi.
Noinhan se on. Mutta onkin sanottu, että siitä te tunnette heidät minun opetuslapsikseni, että heillä on keskinäinen rakkaus.
On myöskin sanottu, että Kristus ei ole jaettu.
Mormonit siis näyttävät rikkovan noita kumpaakin periaatetta, joten se valitettavasti kertoo jotain.
Mormonikirkko väittää noudattavansa alkukirkon oppeja, mutta alkukirkossa ei varmastikaan ollut moniavioisuuskäskyä. Jos olisi ollut, kyllä se olisi jossain mainittu.
>...ja eiköhän täydy miehellä olla paljon rakkautta, jos pystyy siitä useammallekin vaimolle jakamaan?
Päinvastoin. H-pukit yleensä toimivat itsekkäiden halujen vetäminä, eivät rakkaudesta.
teidät erottaa." -Tämä lause on ainakin kuulunut vihkikaavaan. Nyt niitä kaavoja taitaa olla useampia, mutta tuskin luvataan koskaan iankaikkista avioliittoa. Temppeleissämme näin tehdään.
Etkö huomaaa eroa yksilöiden ja kirkkojen luopumuksen välillä? Kun Raamatuss sanotaan, ettei Kristus ole jaettu, tarkoitetaan, että vain yksi kirkko voi olla oikea.
solmitaan maanpäällinen avioliitto joka päättyy kuolemaan. Emme lopulta tiedä mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen. Kristityillä on kuitenkin Raamattuun perustuva jälleen näkemisen toivo, mutta todellakin vain toivo, tietoa tästä kohtaamisesta ei ole.
On erinomaisen lohduttavaa elää uskossa, että voi kuoleman jälkeen kohdata rakkainpansa.
Turust
Turust
jonkun ulkopuolisen lukevan näitä varmaankin monen mielestä puisevia kirjoituksia.
Palaan tuohon apostoli asiaan. Sanana apostoli juontuu kreikankielisestä sanasta apostolus joka on suomeksi lähettiläs. Ymmärrämme ja tulkitsemme Jumalan kutsuneen Jeesuksen lähettilääkseen. Jeesus taas kutsui lähettiläikseen opetuslapset jotka perustivat seurakuntia, joiden johtoon kutsuttuja nimitämme piispoiksi.
Aivan yhtä hyvin edelleen voitaisiin kutsua kaikkia virkaan kutsuttuja apostoleiksi. Näin ei kuitenkaan tehdä vaan kristillisessä kirkossa ensimmäisille apostoleille on annettu aivan erityinen arvo, jonka johdosta myöhempiä lähettiläitä jotka toimivat kirkon virassa on alettu nimittää piispoiksi.
Apostolisesta (lähettiläiden) johdosta ei suinkaan ole luovuttu vaan se jatkuu edelleen.
Turust
Jeesus antoi tämän nimen kahdelletoista, jotka hän valitsi ja asetti lähimmiksi opetuslapsikseen ja auttajikseen palvelutyönsä aikana maan päällä (Luuk. 6:13; Joh. 15:16).
Apostolit olivat ja ovat nytkin Kristuksen erityisiä todistajia. Heitä ei määrätty paikallisiksi johtajiksi vaan koko kirkon johtajiksi. Tehtävään kuului paljon matkustamista ja seurakuntien perustamista.
Kristuksen kirkko on rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle (Ef. 2:20; 4:11). Apostolisen johdon oli määrä jatkua. Niinpä Juudaksen tilalle valittiin Mattias (Ap.t. 1:21-26). Vainojen ja kirkon luopumuksen vuoksi apostolinen johto hylättiin ja hyväksyttiin keisarin nimittämiä piispoja. Se oli kirkon luopumus. Yksittäiset ihmiset ovat uskoneet jatkuvasti, mutta ilman apostolista johtoa opit ja toimitukset muuttuivat. Nyt ne on palautettu.
n. 2000 vuotta sitten Jeesuksen ja hänen lähettiläidensä kautta. Luonnollisesti myös nykyiset lähettiläät jatkavat, - kukin omassa seurakunnissaan heidän työtään, kukin kykyjensä mukaan. Kukaan ei voi juosta...
Aikanaan monet Herran kutsutut tulivat kirkon toimesta tapetuiksi. Lopulta 1500 luvulla tuli Lutherus niminen mies joka puuttui voimakkaasti kirkon väärää traditioon, eivätkä paavin joukot saaneet häntä roviolle, kuten monet muut häntä aikaisemmin. Lutherus toivoi hartaasti, että uskon puhdistustyö jatkuisi hänen jälkeensä.
Turust
uskoa, mutta ei kirkkoa. Hän ei edes halunnut perustaa uutta kirkkoa, mutta siihen vaan jouduttiin. Hän ei tajunnut, että kirkon luopumus oli jo tapahtunut. Lutherin työ jäi kesken. Seurasi yhä uutta hajaannusta. Vasta Joseph Smithin kautta tapahtui palautus.
luopumuksen. Tein siitä jopa uuden vitjan, lopulta ymmärtäessäni mistä oikein on kysymys. Luopuja oli lopulta katolinen kirkko, kumma etten sitä heti käsittänyt. ;
Turust
Tuskin alkukirkossa oli moniavioisuuskäskyä - mistäpähän kukaan niin eriskummallista ajatusta saisi päähänsä? toivottavasti eivät mürmünitkään sellaisiin usko. Muistaakseni he uskovat ilmoitukseen ja sen seurauksiin, mutta voin olla väärässäkin. Toisaalta - eihän usko riipu sellaisenaan historiantutkimuksesta; historia voi vain joissain seikoissa tukea ihmisen uskoa, ja toisissa horjuttaa.
Mutta tämän asian loppukaneetti olkoon se, ettei historiantutkimus eikä raamatuntutkimuskaan osoittanut Jumalan olevan moniavioisuutta vastaan. Voisin siis hyvänä kristittynä (jos löytäisin jostain valtiosta sopivan lainsäädännön) mennä vaikka kuinka monen kanssa avioon.
Luther halusi luoda muutosliikkeen katolisen kirkon sisällä, joka saisi katolisen kirkon näkemään erheensä ja korjaamaan ne. Eihän näin tietenkään voinut käydä, ainakaan heti, vaan piti odottaa hyvä tovi ennen kuin nk. vastauskonpuhdistus korjasi muutaman kohdan (aika on korjannut monet lopuistakin epäkohdista).
Siksi Luther ei halunnut perustaa kirkkoa, sillä hän kuitenkin luotti suureen osaan katolisesta traditiota sekä pappeudesta.
Tuo on sinun tulkintasi kristillisyydestä, mutta tottahan onkin, että kristillisyyden käsitteen alle voidaan sijoittaa myös itsekkyys.
Onhan aika itsekästä pyrkiä henkilökohtaiseen pelastumiseenkin, jos osa porukasta laitetaan johonkin ikuiseen helvettiin.
Tietysti kuolema erottaa, elleivät sitten aviopuolisot kuole samaan aikaan. Kysymyshän on maallisesta avioliitosta. Sehän ei tarkoita sitä, että ihmiset olisivat taivaassa erossa toisistaan, päinvastoin, useinhan sanotaan: jälleennäkemisen toivossa.
Tuolla perusteellahan jokainen lahko ja ryhmä voisi sanoa, että vain he ovat ainoa oikea suuntaus.
Onko sinulle mahdotonta ymmärtää se, että Kristuksen jakamattomuus tarkoittaa sitä, että ei tulisi panetella muita kristittyjä eikä yrittää tunkea Kristusta jonkin ahtaan ryhmän määritelmien sisälle?
"Profetoin Israelin Herran Jumalan nimessä, että ellei Yhdysvallat korvaa pyhiä vastaan Missourin valtiossa tehtyjä vääryyksiä ja rankaise virkamiestensä tekemiä rikoksia, niin muutaman vuoden kuluessa hallitus on kaatuva ja häviävä täysin, eikä siellä ole oleva ruukunsirpalettakaan jäljellä..." History of the Church, Vol. 5, p. 394
Niin, kyllähän hallitukset vaihtuvat muutenkin yleensä vähintään muutaman vuoden välein, eikä hallituksen vaihtumisilla ole tekemistä mormonismin kanssa. Tuossahan annetaan ymmärtää, että ei ole oleva ruukunsirpalettakaan jäljellä eli että koko hallinto tuhoutuisi.
Ei myöskään korvattu mitään kuten ennustuksen ehdoissa oli.
Lisäksihän ennustettiin, että jos New York, Boston ja Albany eivät ota mormonismia vastaan ne hävitetään.
"Kuitenkin piispa matkustakoon New Yorkin kaupunkiin ja myös Albanyn kaupunkiin ja myös Bostonin kaupunkiin ja varoittakoon näiden kaupunkien asukkaita evankeliumin sanalla, suurella äänellä siitä hävityksestä ja täydellisestä tuhosta, joka odottaa heitä jos he hylkäävät tämän. Sillä jos he hylkäävät tämän, heidän tuomionsa hetki on lähellä, ja heidän huoneensa jätetään autioksi."
Ennustus koski nimenomaan tuota aikaa. Jos nyt kaupungeissa on mormoneja, siihen on turha vedota, koska tuossa puhuttiin aivan lähiajoista.
Siinä puhutaan eriseuraisuudesta eikä muiden panettelusta. 1. Kor. 1:12-13: "Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: 'Minä olen Paavalin puolella', toiset taas: 'Minä Apolloksen', Minä Keefaksen', Minä Kristuksen'. Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?'"
noistakin kaupungeista kirkkoon jäseniä. He muuttivat Nauvoon. Sisällissota oli myös ennustettu. Se kaatoi koko maata koskevan hallituksen.
Mitä korvauksiin tulee, niin pyhät saivat lopulta laajat alueet asuttavakseen. - Mutta kieltämättä kielenkäyttö oli tuohon aikaan räväkkää, eikä kaikki sanottu ole pyhien kirjoitustemme joukossa.
Kaupungit eivät kääntyneet mormonismiin.
Sisällissodasta tuossa:
http://www.mormonismi.net/artikkelit/sisallissota2.shtml
"Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: 'Minä olen Smithin puolella', toiset taas: 'Minä Apolloksen', Minä Keefaksen', Minä Kristuksen'. Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Smith ristiinnaulittu teidän puolestanne? Smithinkö nimeen teidät on kastettu?'"
Joseph Smith palautti Kristuksen kirkon. Se ei ole Joseph Smithin kirkko, vaan alkuperäinen kirkko palautettuna kaikkine oppeineen ja toimituksineen juuri sellaisina, kuin ne Kristus antoi.
http://www.jefflindsay.com/LDSFAQ/FQ_prophecies.shtml#war
Mutta sinähän et osaa englantia niin paljoa että ymmärtäisit miten naurettavia nuo Jeffin selitykset ovat.
Sisällissota ei todellakaan alkanut mormonien ennustusten mukaan eikä siinä käynyt niin kuin mormonit ennustivat.
Se on Smithin kirkko.
Juuri tuollaista eriseuraisuutta vastaan tuo raamatunkohta on suunnattu.
että kävi niin kuin oli ennustettu:
1. The war would begin with the rebellion of South Carolina.
2. It would cause the death and misery of many souls.
3. The Southern States would be divided against the Northern States.
4. The Southern States would call upon other nations for assistance, even upon the nation of Great Britain.
5. Great Britain would call upon other nations for assistance
6. War would eventually be poured out upon all nations.
Nämä asiat eivät olleet ektrapoloitavissa silloin, kun ennustus annettiin.
- Osaan minä englantia niin paljon, että tiedän mitä sanotaan, mutta en ryhdy kääntämään.
missä palautettu kirkko oppeineen ja toimituksineen poikkeaa alkukirkosta! Pelkkä väittäminen ei ole keskustelua.
"missä palautettu kirkko oppeineen ja toimituksineen poikkeaa alkukirkosta!"
Kasteet kuolleiden puolesta, oppi jatkuvasta ilmoituksesta, oppi Smithin houreiden jumalallisesta aluperästä, oppi liha- ja luu- Jumalasta, oppi ihmisen tulosta Jumalaksi, oppi ihmisten henkilapseudesta, oppi saatanan ja Jeesuksen veljeydestä, oppi Getsemanen sovituksesta, oppi ainoasta oikeasta kirkosta, opit eri kirkkauksista, temppelitoimitukset, alkoholinjuontikielto, lasten ottaminen "vaimoiksi".ym. ym.
Onhan tässäkin jo alkua.
Tuo on sitä tyypillistä jeffeilyä.
Aika paljon täytyy käyttää mielikuvitusta, että voisi sanoa esimerkiksi tuon kohta 6:n toteutuneen.
Sotaa ei todellakaan vuodatettu kaikkien kansojen yli. Jehvi tietysti hakee sitä, että puuvillan hinta nousi jopa Taimyrin niemimaalla.
Minkä tahansa voi selittää tuolla tavalla muka onnistuneeksi ennustukseksi.
Samoin kohta 4 ja 5 menivät pieleen, koska käytännössähän sitä apua ei tullut.
Kohdan 1 jännite oli yleisessä tiedossa jo tuolloin, mutta sota alkoi paljon myöhemmin kuin ennustuksessa luultiin.
Kohta 2 on aivan ilmeinen asia sodassa.
Kohta 3. Pohjoisen ja etelän kiista esim. orjuuskysymyksessä oli jo varhainen ilmiö, jo ajalta ennen mormonismin keksimistä.
Jne, jne...
En voi puhua palautetusta kirkosta mormonikirkon kohdalla, joten muotoilehan kysymyksesi uudelleen.
voi päätellä ennustusten toteutumista. Vai oliko lopulta koko ennusteita?
Aikanaan Ameeriikan puolueet jaettiin federalisteihin ja antifederalisteihin. Jälkimmäiselle puolelle kehittyi demokraattis-republikaaninen puolue (eli demokraattinen puolue). 1828 demokraattinen puolue jakaantui kahtia mm. orjakysymyksestä aiheutuneiden kiistojen vuoksi.
Hallitsevan presidentin, Andrew Jacksonin, kannattajia kutsuttiin demokraateiksi. Hänen vastustajansa perustivat whig-puolueen (eli kansalliset republikaanit). Whigit jatkoivat puolueena aiemmin kuihtuneen federalistisen puolueen perinnettä. 1850-luvulla whig-puolue hajosi.
Osa whigeistä (varsinkin pohjoisen whigit) siirtyi 1854 perustettuun republikaaniseen puolueeseen. 1852 presidentinvaaleissa olivat vastakkain vielä demokraattien ja whig-puolueen ehdokkaat.
Seuraavissa vuoden 1856 vaaleissa vastakkain olivat demokraattien ja republikaanien ehdokkaat. Tuolloin whig oli hajonnut jo niin pahasti, ettei se enää asettanut ehdokasta.
Vuoteen 1941 asti vaaleissa valittu Ameeriikan presidentti astui virkaansa maaliskuun neljäntenä päivänä. 20.1.1941 lähtien on virkaanastujaispäivä ollut tammikuussa. Ensimmäinen presidentti astui virkaansa 30.4.1789.
Minusta tuntuu välillä, että ennusteissa puhutaan merkityksetöntä ulostetta.
Muinainen Ameeriikan kuudestoista presidentti (1861–1865) Abraham Lincoln (republikaani) puuhasteli ns. orjien vapauttamisen, joka tosiasiassa tarkoitti maanomistajin vapautumista orjien ylläpidosta silloin kuin heitä ei työssä viljelmillä aivan välttämättä tarvittu. Suuret joukot "entisiä" orjia kuoli nälkään tuossa äärimmäisen epäinhimillisessä prosessissa.
Pakostakin tuollaista mullistuksesta lopulta syntyi sisällissota joka oli kenen tahansa ennustettavissa vuosikymmeniä aikaisemmin. Turhaa tuollaista ennustetta on ollenkaan pantu profeetan nimiin.
Kannattaisi lukea vaikkapa Jack Londonin kirjoja, ennen kuin aletaan puhumaan puutaheinää Ameeriikan historiasta. Ameeriikan historiaa on tutkittava muualatakin kuin virallisesta historian kirjoista saadakseen tietoonsa edes likimääräisen totuuden.
Turust
mikä oli alkukirkiossa, on myös MAP-kirkossa. Se on osoitus palautuksesta.
Kysymyksesi edellä kuului: "Osoita missä palautettu kirkko oppeineen ja toimituksineen poikkeaa alkukirkosta!"
Ennen kuin voisin vastata tuohon kysymykseen, minun pitäisi hyväksyä että MAP-kirkko on palautettu kirkko.
Vähän samaa kuin minä kysyisin sinulta: "Osoita missä ainut oikea uskonsuunta eli islamilaisuus poikkeaa Jumalan tahdosta."
Kysymyksesi siis sisältää oletuksen, jota minä en hyväksy, joten en voi vastata ennen kuin muotoilet kysymyksen uudelleen.
Kasteet kuolleiden puolesta on mainittu Raamatussa: 1. Kor. 15:29.
Ilmoituksen ei ole sanottu päättyneen. Kirkko rakennettiin apostolien ja profeettojen perustalle.
Kristuksella on nytkin ylösnoussut ruumiinsa, joka on lihaa ja luuta. Sellainen kuin Poika on myös Isä. "Ei hengellä ole lihaa ja luuta, niinkuin te näette minulla olevan." Stefanos näki Isän ja Pojan hänen oikealla puolellaan.
Ihminen on jo nyt jumala Raamatun mukaan: Ps. 82:6 ja Joh. 10:34. Meidät on luotu (tulemaan)Jumalan kuviksi ja KALTAISIKSI.
Jeesus, Lusifer ja me kaikki olemme Jumalan hemkilapsia. Saatana Lusiferista tuli vasta lankeemuksen jälkeen. - Mistä luulet Saatanan saaneen alun ellei hänkin ollut Jumalan lapsi?
Sovitukseen kuului kaikki Getsemansesta ylösnousemukseen ja taivaaseeen astumiseen.
Kristus perusti vain yhden kirkon. Hän ei ole jaettu.
Kikkaudet on kuvattu Raamatussakin: 1. Kor. 15:40-41.
Temppeli kuuluu myös kristinuskoon. Kristus on tuleva temppeliinsä: Mal. 3:1.
Viisauden sana on hyvä terveydelle. Se on annettu erityisesti meidän suojaksemme tänä aikana.
Lapsia ei ole otettu vaimoiksi. ym. ym.!
Olet kovin perehtymätön siihen, mikä kirkkommme on.
palautetuksi kirkoksi etukäteen, jos tunnet sitä, millainen alkukirkko oli.
Alkuseurakunnalla tarkoitetaan Jerusalemin juutalais-kristillistä seurakuntaa Jeesuksen ylösnousemuksen (n. 30 jKr.) ja Jerusalemin tuhon (70 jKr.) välisenä aikana.
Sen kantavana voimana toimivat Jeesuksen veli Jaakob sekä apostolit. Paavalin ja alkuseurakunnan lähetystyön tuloksena syntyivät muut varhaiskristilliset seurakunnat. Näistä ensimmäisen vuosisadan kristillisistä yhteisöistä voidaan käyttää yhteisnimitystä alkukirkko.
Apokryfi- kirjoista saamme hieman lisätietoa. Apokryfi- kirjoista on juuri saatu uudet suomenkieliset käännökset.
Turust
Mormonikirkko voitaisiin palauttaa takaisin Amerikkaan, mistä se on tuotukin.
sitten. Eipä siis tarvitse.
vievät harhaan, sillä ne ovat ennakkoluuloja.
Edellä sanoit, että MAP-kirkkoa ei tarvitse etukäteen uskoa palautetuksi kirkoksi ja sitä ennen pyysit minulta kannanottoa palautettuun kirkkoon. Koska en pidä MAP-kirkkoa palautettuna kirkkona, minun ei siis tarvitse ottaa asiaan kantaa.
Eri asia, jos olisit kysynyt jotain MAP-kirkosta, mutta sinä kysyit palautetusta kirkosta.