kuin itsekeskeisyys? Minulla on kaksi ystävää jotka ovat kovia puhumaan, mutta huonoja kuuntelemaan. Eikö teistäkin ole kummallista sellainen seikka, että he odottavat minun kommenttiani asiaan kuin asiaan.....
He täysin unohtavat että minäkin osaan puhua huolistani tai iloistani. Jos erehdyn avamaan suuni, niin he tulevat aivan mykäksi, eikä sano mitään. Ehkä hymähtävät, koratavalla äänellä tai rupeavat puhumaan omasta asiastaan mikä on vähän sinne päin mitä olin juuri alkanut puhumaan. Joskus tuntuu siltä kuin minun asiat olisivat yhden tekeviä ja mitään sanomattomia.
Kertokaa tekin kokemuksistanne ja miten olette toimineet?
He täysin unohtavat että minäkin osaan puhua huolistani tai iloistani. Jos erehdyn avamaan suuni, niin he tulevat aivan mykäksi, eikä sano mitään. Ehkä hymähtävät, koratavalla äänellä tai rupeavat puhumaan omasta asiastaan mikä on vähän sinne päin mitä olin juuri alkanut puhumaan. Joskus tuntuu siltä kuin minun asiat olisivat yhden tekeviä ja mitään sanomattomia.
Kertokaa tekin kokemuksistanne ja miten olette toimineet?
Vastaukset 23
Vanhimmat
mä oon kans kahen tutunkaa tottunu tuohon.
tää toinen varsinkin on sellanen, että ei oo puhettakaan, että saisin omat asiat sanottua!
sit jos joskus saan jotain sanottua, ja parin kuukauden päästä puhutaan samasta asiasta, niin se kertoo et yx sen tuttu on sille sanonu niin ja näin ja juttu muuttuu vähän paremmaksi, vaikka se asia olis mun kertoma.
nykyään oon aatellu että puhukoon, en määkään niin hirveesti enään keskity kuuntelemaan.
Tollaset tyypit on tyhmiä pälättäjiä, joiden pitää aina olla suuna ja päänä. Ei ne osaa kuunnella, vaan lässyttää. Sellasten kanssa ei kannata aika hukata, koska et sä voi niiden tyhjyyttä muuttaa, eihän ne ehkä aina tajuu mitä sä sanot.
Savolaisia selvästikin ovat nuo ystäväsi. Omahyväisyys ja itsekeskeisyys kuuluvat lajityypillisesti sen rodun ominaisuuksiin. Kasvatus ja sivistyskään ei heitä paranna.
Olen tavallisesti aika puhelias kun pääsen puhumaan. Mutta sinä arvasit sataprosentin tarkkuudella että yksi heistä on todellakin Savolainen.
Toinen ei. minä päätin kerran että lopetan heidän kanssaan kokonaan. En soittanut en käynyt olin vain . Kerran sitten tämä Ei savolainen soitti ja ihmetteli miksen ole käynyt?
Sylkäisin päin hänen korviaan että mitäs minä sanoin viimeksi nähdessämme? Eipä tuo muistanut. Sanoin muistavani tarkkaan hänen sanansa. Minä en halua sellaisten kanssa olla koska minulla on yksin paljon mukavampaa kuin kuunnella jonkun elämän tarinaa loppuikäni!!! Oli hetken hiljaista ja kommentti. Miksi et sanonut mitään? Sanoin yrittäneeni miljoonat kerrat,mutta sinulla oli vielä parempi asia tai olit vielä sairaampi kuin minä. Tai ostit vielä hienommat kengät ja vielä halvemmat!!!!!!!!! Mitä enemmän puhuin sitä vihaisemmaksi tulin. Lopuksi löin luurin kiinni. Hyvästi säestyksellä,"))) PANGS!
..kyllä muistaa, mitä toinen sanoo:)
on terveellistä purkaa sisälle patoutuneita aggres-
sioita esimerkiksi juuri kuvailemasikaltaisella
raivolla, polttaa siltoja "ystäviinsä" ja nauttia
vaan yksinäisyydestä...
Mitä eristyneempää elämää viettää, sitä onnellisempi
saa olla omien ajatustensa kanssa... vaikka sisäiset
aggressiot ovatkin suurin syy masennukseen, niin
miksi suotta hillitä eristäytymisviettiään.
Minä tietenkin kun olin saanut puhistua myrkyt pihalle. Soitin ja pyysin anteeksi...
Tämä on hyvä kaikkien oppia. Minä joka tunsin että minua oli kohdeltu huonosti. Huomasin yhtäkkiä itse kohtelevani toista huonosti.
Hän siellä langanpäässä itki kun kuuli ääneni.
Kun olin pyytänyt anteeksi niin teki hänkin. Asiasta on noin 10kk aikaa. Tänään tuo ihminen on samallainen paapattaja. Noin 2kk otti että hän pysähtyi kuuntelemaan, mutta minä huomasin hetken kuluttua ettei hän minua kuuntele, silmät harhailevat ja posket nykivät kun on jo asiat valmiina ulos tulossa. Voi että minua nauratti moinen. Onneksi minulla on oikein hyvä ystävä yksi ainoa, mutta sitäkin parempi.
onnellinen loppu...
niistä sitä ihminen sitten aina tykkää...
kyyneleet valuu täälläkin, sniiiiiifff
anna sinä ihmisten paapattaa,
on sulla sitte hauskempaa :))
Mikä vaivaa ?
Onko muitakin joille on sattunut samallaista kuin minulle?
onko sulla varmasti oikeita ystäviä ?
Hän joka on Savolainen asuu kerrosta alempana meitä. Tulin yhtäkkiä ajatelleeksi että hän varmaan kuulee meidän asiat. Ei tee mieli kuulla niitä toistakertaa. Heh" No sanonpa sen hänelle vaikka huomena. Meinaan kertoa hänelle hyvän vitsein. Kerron muka jostain toisesta ihmisestä katsotaan älyääkö hän.???? Huomena kuulette sitten miten kävi.
savolaiset on niin umpikieroja, että turhaan
kerrot mitään...
olisko kiva riidellä ?
Ei minulla ole pienintäkään aikomusta riidellä.
Tuo alanaapurini on kaikin puolin reilu ja välitön. Mitä hän sille mahtaa että on kasvanut kuin siat pellossa, muista välittämättä.
Keksikääpäs oikein naseva kertomus minkä tuolle kerron huomena, jos antaa puheen vuoron."
No puhun päälle jos ei meinaa kuunnella? Minä siis asun hänen yläpuolellaan. Hän ei kuuntele mitä puhun hänelle vaan hän puhuu kokoajan omia juttujaan hyvä että henkeä ehtii vetään väliin.
No hyvä ettei niinkuin
*porsaat pahnoilla* tai *kukkona tunkijolla*
tai *pissi sukassa* tai vaikka
*kinkkuna uunissa* entäs
*kaljana tölkissä*...
Sullehan sopii sellanen puhelijas kaveri
kun oot ite utelijas
ja "onhan se sika pellossa parempi
kuin kaksi tuvassa", vai mitä
*;)*
Kerro sille vaikka tällainen juttu, vaikkei tää olekkaan
erityisen naseva, onpahan vaan opettavainen kertomus...
Tottelematon pullikka
Olipa kerran tottelmaton pullikka, joka asui pienessä sievässä
majassa suuren metsän reunassa. Pullikka oli kova pullikka
puhumaan, niinpä se ei halunnut kuunnella, vaikka sille
kuinka olisi annettu hyviä neuvoja ja käsketty ja ojennettu,
ei, se halusi vaan tuoda julki omat ajatuksensa ja mieli-
piteensä, väleensä se huusi "sananvapaus, minunvapaus"... ja
pian kaikki alkoivat olla täynnä...varsinkin yläkerrassa
asuva naapuri alkoi saada kylläkseen...
Eikö tuo ruoja millään tokenisi ruotuun, ainako se ajatteli
vaan itseään häikäilemättömästi ja vailla minkäänlaista
itsekritiikkiä ?
Niinpä yläkerran kaveri päätti antaa alakerrassa asuvalle
kunnon opetuksen, kai se jonkinlainen tolkku oli saatava
tuollaiselle julkealle ja piittaamattomalle käytökselle...
Niinpä eräänä yönä (kaikkihan tapahtuu aina yöllä ?) tuo
yläkerran määrätietoinen asukki päätti tehdä suunnitelman,
jos mikään muu ei lopeta alakerran asukin jatkuvaa piinaavaa
vaatimusta, niin kai siitä on loppu tehtävä tavalla tai toisella...
(ja kuten tarinoillani aina, niin tälläkin tarinalla on julma loppu...)
alle 18v. silmät kiinni...
Jo heti aamulla, kun se lakkaamaton vaatimusten ja puheen tulva taas
alkoi virrata yläilmoihin, niin yläihminen otti kyltin,piirsi nuolen, ja
kirjoitti siihen ;
"olet tässä". Sitten hän leikkasi vielä pahvista punaisen ympyrän...
Ovelasti hän hiipi alanaapurin pihamaalle ja vaikka jatkuva puheensorina
ja pälpätys kiiri hänen korviinsa (jotka oli muuten jo aikaa sitten yri-
tetty tukkia pumpulilla...) siitä piittaamatta hän
pystytti kyltin pihamaalle ja laittoi alle punaisen ympyrän...
Sitten hän vilahti yläkertaan ja odotti verhojen raossa... toivoi
parasta ja tirkisteli... jooo, kohta "se" tapahtuu...
Alanaapuri lähti joka-aamuiselle kierrokselleen ja HUPS...
kun hölpöttäjä näki kyltin, pysähtyi sen jölkötys kerrankin
siihen paikkaan, ihmeissään se katsoi kylttiä ja ympyrää ja
taas uudelleen ja uudelleen...Sen päähän virtasi ensimmäinen
ajatus koko sen pitkällisen yksinpuhelun jälkeen...
Olet tässä...
Vielä tänäkin päivänä alanaapuri ihmettelee, olen siis tässä ????
Katsoo kylttiä ja punaista pahviläpyskää...eikä se sen pidemmälle
taida päästä...ajatteleminen on näet alanaapureille ihan liikaaa....
Loppu
Olen nauranut jutullesi tosi hyvin. Olipa kerrankin kunnon viesti. Tälläisiä olisi saanut tulla lisää. Mutta parempi yksi kuin ei mitään.
Kiitti vaan hyvästä neuvosta. Tulostan ulos kirjoituksesi ja annan alanaapurille. Tiedän ettei hänellä ole itsellään mahdollisuutta käydä Chattailemassa. Toivotaan että huumoria piisaa..?
Odottelen lisää kommentteja.
Tai eikö kenelläkään muulla ole yhtä iloisia ystäviä kuin minä esimerkiksi?
Kiva, jos pidit siitä :)
Puheen suojaan on hyvä kätkeytyä,
se on kuin verho tai lämmin peitto,
jonka alle pääsee piiloon ;)
voi olla niikuin
"jäniksenä pusikossa" tai vaikka
"mannakryyninä kyykyssä"
Ei kirjoitus kertonut sinusta... tai alanaapuristasi,
itseäni siinä vaan kuvailin :))
kun olen sellainen tavanlörppö...:))
...mutta mukavasti turvallisessa
sanojen piilossa...:)))
No niin ystävät nyt on sitten alanaapurin kanssa keskusteltu..."
En viitsinyt sitä kirjoitusta hänelle esittää, ajattelin ettei ole hyvä sellaista yleiskeskustelua järjestää.
Minä rohkaisin mieleni ja menin hänen ovelleen, kertoen että haluan jutella..?
Ilme oli ovelan näköinen, olisi voinut kuvitella että hän tiesi jo mistä oli kysymys..."
Kysyin häneltä kuuleeko hän meiltä kaiken? Tä!
vastas tuo. NO KUULETKO SINÄ MEILTÄ KAIKEN?? Savolaiska sanoi ettei hän nyt ymmärrä mistään mitään?? Meinasin jo kolmannen kerran kysyä kun jostain huushollin uumenista kuului miehen ääni. Hei kuka sinne tuli??!! Savolaiska punastui korviaan myöten. Minä kysyin miksi punastelet? Eikös se ole normaalia että naisilla on mies ja miehillä on nainen? Savolaiska sanoi minulle että keskustellaan siitä toisen kerran. Parempi kun lähdet nyt nähdään sitten huomena?... Minä sanoin hänelle että älä nyt vain pilaa tätä uutta ystävyyttäsi Itsekeskeisyyfdelläsi? Tuo pysäytti minut ja kysyi mitä minä meinaan sillä? Sanoin että kuuntelee myös häntä eikä vain itse puhu....
Olipa hölmistynyt ilme. Mutta sainpa kiitokset osakseni, luullessani että saan haukut.
Hetki sitten sain mukavan kortin postilaatikosta kolahti. Alakerran Savolainen lähetti minulle hauskan kortin.
Niin, puhelijailla on aina paljon opittavaa...
;)Syk...:)
Minulla on samanlainen tuttava. Hän puhuu ja puhuu omista asioistaan, ja kun yritän väliin jotain omaa juttua, keskeyttää ja jatkaa taas omia asioitaan. Saattaa tulla jopa yöllä huolineen, mies pettää jne. JA kaiken huippu oli se, kun hän kysyi, että miksen ikinä kerro hänelle omista asioistani!
Kerran 6-vuotias tyttäreni kysyi minulta, että miksi sanot aina vain jaa ja joo kyseiselle tuttavalle etkä puhu muuta. Kerroin, ettei äiti saa suunvuoroa. Seuraavalla kerralla kun tuttava taas vuodatti yksinpuheluaan, tyttö löi nyrkillä pöytään ja huusi, että nyt annat äidillekin sunnvuoron. Tuttava oli häkeltynyt ja sitten naureskeli vähän hämillään. Tosi makea tilanne.
Nykyisin saan olla suhteellisen rauhassa kyseisestä tutusta, kaipa hän on vähitellen huomannut....