http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=6692
" Yksi meistä?
Teksti Pekka Ervasti
Kansa mieltää Suomen tasavallan presidentin kansakunnan johtajaksi, vaikka valtaoikeuksilla mitaten pääministerillä on poliittista vaikutusvaltaa enemmän. Presidenttiä katsotaan perinteisesti ylöspäin. Häneltä odotetaan johtajuutta, opastusta ja viisaita linjauksia.
Siksi ei ole yhdentekevää, millaisilla esimies- ja johtajaominaisuuksilla varustettu henkilö valitaan Mäntyniemeen. Johtajaominaisuudet punnitaan paitsi tasaval-lan arkirutiineissa myös yllättävissä kriiseissä, jolloin presidentiltä vaaditaan poikkeuksellista paineensieto- ja organisointikykyä. Hänen on pystyttävä motivoimaan ja mobilisoimaan paitsi esikuntansa ja valtioneuvosto myös koko kansakunta tarvittaessa vetämään yhteen suuntaan. Hän on myös puolustusvoimien ylipäällikkö.
Suomen Kuvalehti halusi selvittää luotettavalla ja koetellulla menetelmällä, millaista johtaja-ainesta ovat kolme pääehdokasta presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen ja pankinjohtaja Sauli Niinistö.
Johtamistaidon opisto on tehnyt johtajuusarvioita samalla menetelmällä jo vuodesta 1977. Sen avulla on selvitetty noin 50 000 suomalaisen johtajan valmiudet ja kehitystarpeet esimiehenä. Monet suomalaiset yritykset ja julkiset organisaatiot, suuret ja pienet, ovat luottaneet menetelmään sisäisessä esimieskoulutuksessaan. Se on tunnustettu ja luotettava arvio, ei mikään tätä presidentinvaalia varten pystyyn polkaistu mutu-gallup.
Tulos perustuu arvioitavan itsensä tekemään analyysiin omista esimiestaidoistaan sekä 4–6:n hänet tuntevan työtoverin arvioon.
Arviolomakkeet ovat identtiset. Itsearvion tarkoitus on osoittaa, kuinka realistinen kuva johtajalla on omista esimiestaidoistaan. Jos arvioitava ei suostu tai halua arvioida itseään, luotettava kokonaisarviointi voidaan silti suorittaa työtovereiden lausuntojen pohjalta.
Presidentti Halonen kieltäytyi arvioimasta esimiestaitojaan. Vanhanen ja Niinistö täyttivät lomakkeen huolellisesti. Vanhanen arvioi valmiutensa reilusti yläkanttiin ja Niinistökin piti itseään monessa suhteessa parempana esimiehenä kuin hänen läheiset työtoverinsa antoivat ymmärtää.
Mutta mitä kertoo, että Halonen ei halunnut tai tohtinut arvioida itseään lainkaan? Asiantuntijoiden mukaan kieltäytyminen viestii jos ei esimiestaitojen niin ainakin niiden testaamisen vähättelystä ja arkuudesta lähteä avoimeen arviointiin mukaan. Yksi hyvän johtajan perusominaisuuksista on, että hän tiedostaa oman toimintansa puutteet ja kehitystarpeet ja on valmis niitä ruotimaan.
Myös Halosen esikunta presidentin kansliassa kieltäytyi arvioimasta hänen esimiesominaisuuksiaan. Epäselväksi jäi, johtuiko tämä lojaalisuudesta vai arkuudesta.
Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköiseltä niiden arvioiden valossa, jotka Suomen Kuvalehti sai kerättyä Halosen työtovereilta tämän aikaisemmista työpaikoista, eduskunnasta, Sdp:stä ja ulkoministeriöstä.
Niiden valossa Halonen osoittautuu melkoiseksi tasavallan pirttihirmuksi. Hän ei arvosta tai kuuntele työtovereitaan ja alaisiaan, vaan jyrää omaa kantaansa voimalla läpi. Kuva ei vastaa ollenkaan muumimammaimagoa, jonka Halosen kampanjatoimisto haluaa välittää kansakunnalle. Halosen tyyppiset johtajat ovat suuressa vaarassa ajautua umpikujaan. Kriisitilanteessa naamio voi pudota dramaattisin seurauksin.
JTO:n tilastojen mukaan vain yhdeksän prosenttia tutkituista esimiehistä saa yhtä surkean tuloksen kuin Halonen. Toisin kuin presidentin tuore vaalikirja väittää, Tarja Halonen ei suinkaan ole yksi meistä."
" Yksi meistä?
Teksti Pekka Ervasti
Kansa mieltää Suomen tasavallan presidentin kansakunnan johtajaksi, vaikka valtaoikeuksilla mitaten pääministerillä on poliittista vaikutusvaltaa enemmän. Presidenttiä katsotaan perinteisesti ylöspäin. Häneltä odotetaan johtajuutta, opastusta ja viisaita linjauksia.
Siksi ei ole yhdentekevää, millaisilla esimies- ja johtajaominaisuuksilla varustettu henkilö valitaan Mäntyniemeen. Johtajaominaisuudet punnitaan paitsi tasaval-lan arkirutiineissa myös yllättävissä kriiseissä, jolloin presidentiltä vaaditaan poikkeuksellista paineensieto- ja organisointikykyä. Hänen on pystyttävä motivoimaan ja mobilisoimaan paitsi esikuntansa ja valtioneuvosto myös koko kansakunta tarvittaessa vetämään yhteen suuntaan. Hän on myös puolustusvoimien ylipäällikkö.
Suomen Kuvalehti halusi selvittää luotettavalla ja koetellulla menetelmällä, millaista johtaja-ainesta ovat kolme pääehdokasta presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen ja pankinjohtaja Sauli Niinistö.
Johtamistaidon opisto on tehnyt johtajuusarvioita samalla menetelmällä jo vuodesta 1977. Sen avulla on selvitetty noin 50 000 suomalaisen johtajan valmiudet ja kehitystarpeet esimiehenä. Monet suomalaiset yritykset ja julkiset organisaatiot, suuret ja pienet, ovat luottaneet menetelmään sisäisessä esimieskoulutuksessaan. Se on tunnustettu ja luotettava arvio, ei mikään tätä presidentinvaalia varten pystyyn polkaistu mutu-gallup.
Tulos perustuu arvioitavan itsensä tekemään analyysiin omista esimiestaidoistaan sekä 4–6:n hänet tuntevan työtoverin arvioon.
Arviolomakkeet ovat identtiset. Itsearvion tarkoitus on osoittaa, kuinka realistinen kuva johtajalla on omista esimiestaidoistaan. Jos arvioitava ei suostu tai halua arvioida itseään, luotettava kokonaisarviointi voidaan silti suorittaa työtovereiden lausuntojen pohjalta.
Presidentti Halonen kieltäytyi arvioimasta esimiestaitojaan. Vanhanen ja Niinistö täyttivät lomakkeen huolellisesti. Vanhanen arvioi valmiutensa reilusti yläkanttiin ja Niinistökin piti itseään monessa suhteessa parempana esimiehenä kuin hänen läheiset työtoverinsa antoivat ymmärtää.
Mutta mitä kertoo, että Halonen ei halunnut tai tohtinut arvioida itseään lainkaan? Asiantuntijoiden mukaan kieltäytyminen viestii jos ei esimiestaitojen niin ainakin niiden testaamisen vähättelystä ja arkuudesta lähteä avoimeen arviointiin mukaan. Yksi hyvän johtajan perusominaisuuksista on, että hän tiedostaa oman toimintansa puutteet ja kehitystarpeet ja on valmis niitä ruotimaan.
Myös Halosen esikunta presidentin kansliassa kieltäytyi arvioimasta hänen esimiesominaisuuksiaan. Epäselväksi jäi, johtuiko tämä lojaalisuudesta vai arkuudesta.
Jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu todennäköiseltä niiden arvioiden valossa, jotka Suomen Kuvalehti sai kerättyä Halosen työtovereilta tämän aikaisemmista työpaikoista, eduskunnasta, Sdp:stä ja ulkoministeriöstä.
Niiden valossa Halonen osoittautuu melkoiseksi tasavallan pirttihirmuksi. Hän ei arvosta tai kuuntele työtovereitaan ja alaisiaan, vaan jyrää omaa kantaansa voimalla läpi. Kuva ei vastaa ollenkaan muumimammaimagoa, jonka Halosen kampanjatoimisto haluaa välittää kansakunnalle. Halosen tyyppiset johtajat ovat suuressa vaarassa ajautua umpikujaan. Kriisitilanteessa naamio voi pudota dramaattisin seurauksin.
JTO:n tilastojen mukaan vain yhdeksän prosenttia tutkituista esimiehistä saa yhtä surkean tuloksen kuin Halonen. Toisin kuin presidentin tuore vaalikirja väittää, Tarja Halonen ei suinkaan ole yksi meistä."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.