Minä pidän avauksista, jotka motivoivat miettimään omaa tapaani ajatella ja kokea ja antavat mahdollisuuden kuulla myös sen, miten toiset ihmiset samoista asioista ajattelevat.
Pidän myös avauksista joissa on mielikuvitukselle tilaa leikkiä ja temmeltää, mieluusti kuitenkin niin, että kyse ei ole pelkästään verbaalisesta nokkeluudesta, vaan sanojen lisäksi voi leikkiä ajatuksilla, assosiaatioilla ja asiayhteyksillä.
Pidän myös avauksista joissa on mielikuvitukselle tilaa leikkiä ja temmeltää, mieluusti kuitenkin niin, että kyse ei ole pelkästään verbaalisesta nokkeluudesta, vaan sanojen lisäksi voi leikkiä ajatuksilla, assosiaatioilla ja asiayhteyksillä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se riippuu kovasti omasta mielentilasta. Joskus ei jaksa innostua kuin korkeintaan sanaleikeistä, joskus on helppo ottaa osaa sellaiseen avaukseen joka on jos ei nyt ihan höpötystä niin kuitenkin sellainen jossa ei hirveästi tarvitse pohdiskella.
Välillä sitten haluaa miettiä syntyjä syviä, nykyään yhä harvemmin. Jos avaus on kovin pitkä ja valmiiksi märehditty, ei siihen jää paljon sanottavaa. Ehkä sellainen lyhyehkö ristiriitainen ”puoliprovo” on paras.
..on monesti tilanne kohtainen.
Silloin kun on aikaa enempi kirjoittaa, niin mieluusti osallistun noihin ajatelua ja mielikuvittelua kiihoittaviin aloituksiin.
Toisinaan taas huomaan paneutuvani verbaaliseen iloitteluun.En ole kovinkaan hyvä noissa lyhyissä ilmaisuissa, mutta nautin kun jotkut osaa yhdellä lauseella sanoa jotain nasevaa.Tämäkin laji vaatii harjaannusta.
Tämä moni-ilmeisyys täällä juuri kiehtovinta onkin.Pyrkimyksenäni onkin yrittää tutustua monenlaiseen kirjoitus tyyliin.
Joihinkin asiallisiin aloituksiin en lähestulkoonkaan aina kommentoi ,vaikka sormet syyhyiskin näppäimille. Syynä saattaa toisinaan olla se, että ajatteluni poikkeaa niin paljon aloiteen ajattelumaailmasta, etten jaksa lähteä puurtamaan omaa mielipidettäni julki.Selittely taas on minulle se väsyttävin laji.Siksi tarinat kiehtovat, koska niissä voi vapaamin uida" tekstiin ja oma tila saada ns.luovia kokemuksia pääsee rönsyilemään.
Humoristiset ja ei niin viimeisenpäälle tiukkapipoiset aloitteet vetävät imuun".
Toisinaan on kiva hullutella sanoilla.Varsinkin jos aloittajalla on kyky toimia ketjussa taitavasti kuljetellen ja johdattaen juonta.
Lehtien keskustelupalstoilla on aika laadukkaita avauksia. Sellaisia jotka ovat yllättävän yksinkertaisia ja kiinni arjen tapahtumissa. Jos vaalipohdinnat jättää pois, esim Iltasanomien keskustelussa on tällaisia:
Jäikö hellan levy päälle?
Onko sinua syrjitty?
Millainen on hyvä suku?
Sattuipa remontissa...
Miten paljon pitää jaksaa?
Aikas vähän nykyisisin kirjoittelen palstalle, joskus käyn lukemassa mitä tänne on kirjoiteltu. Jonnekkin on kadonnut halu kirjoittaa.... Joten suonet anteeksi kun poikkean aiheesta pikkuisen sivuun ja vastaan kysymykseen millaiset avaukset innostavat lukemaan.
Ensimmäisenä aina katson kuka avauksen on tehnyt, toiseksi miten paljon siihen on vastattu ja kolmanneksi kiinnostava asia on lukijamäärä. Seuraavaksi katson aiheen, eli otsikon ja klikkaan avauksen auki luettavaksi. Avauksen luettuani katson ketkä ovat vastanneet ja sieltä täältä luen mitä ketjuun on kirjoitettu.
Joskus avausta mielenkiintoisempi on avaukseen liittyvä keskustelu vaikka se ei mitenkään liittyisi itse avaukseen. Ja kaikken parasta keskustelu on silloin kun siinä on selkeästi perusteltuja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kaikkein tylsintä on lukea ketjua jossa kekustelu on jotain lässynlässyn chat-keskustelun tapaista höpötystä. Joskus hyvinkin mielenkiintoisia aloituksia on tuntemattomien tai satunnaisten kirjoittajien aloitukset, vaikka ne sitten osoittautuvat vakkarien kirjoittamiksi. Tässä kunniamaininta Waffenille hauskasti kirjoitetusta jutusta... *hymy*.
On joitakin verbaalisesti lahjakkaita ja älykkäitä kirjoittajia joita olen oikeasti jäänyt kaipaamaan, mutta he eivät enää tänne kirjoittele, tai sitten todella harvoin, sitäkin sopisi miettiä miksi?
Typerintä mitä tiedän on se, että ylläpito on mahdollistanut rekatuille omien viestien ja aloitusten poiston. Jossain on meneillään mielenkiintoinen keskustelu ja kun todellakaan ei ole mahdollista istua tässä ruudun äärellä päivystämässä jatkuvasti, niin sillä aikaa keskustelu on rekatun toimesta poistettu. Mitä järkeä on tänne mitään kirjoittaa, kun seuraavana päivänä poistaa koko jutun ja samalla menee joidenkin hyvä keskustelu ja joltakin keskustelun lukemisen ilo.
Avauksissa ja keskusteluissa minua kiinnostaa ei vain kirjoittajan mielipiteet vaan myös persoona kirjoitusten takana. Vaikkakin kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, tai sitä mitä kirjoittaa.
aloitus, johon kaikki tähän mennessä ovat vastanneet kutakuinkin samoin kuin vastaisin itsekin.
Ennen kaikkea minulla - silloin kun täällä pyörin - mielenkiintoni ja osallistumiseni on kiinni mielialastani. Leikkimielisiin ketjuihin ja sanaleikkeihin on helppo osallistua ja tehdä niistä jopa aloituksia, sillä niissä ei tarvitse koko aikaa itse mukana 'päivystää'. Kuitenkin... Jos aikaa hiukankaan enemmän on, osallistun mielelläni noihin pohtimista vaativiin ketjuihin. Sinä olet usein ollut hyvä esimerkki sellaisista henkilöistä, jotka saavat minut pohtimaan 'syntyjä syviä' jopa samalla kun töitäni teen. Muistatkos muuten jutteluitamme ikävästä, kauneudesta, rumuudesta...?;) Aikaa vaatii vain ajattelunsa lopputulosten saaminen tänne 'mustaa valkoiselle'. Jos niitä sitten edes löytyy... Eri asioitten pohtiminen kuitenkin eri näkökulmista sinänsä on mielenkiintoista, joskin niistä siis on vaikeaa joskus täällä kertoilla. Plus, että minulla ainakin kun on taipumuksena katsoa kaikkia asioita niin monelta eri kantilta...;)
Koska joskus olen niin 'palstaväsynytkin', etten viikkoon tai pariin täällä edes käy, voisinkohan sanoa yksinkertaisesti: Mikä milloinkin kiinnostaa...?;))
tuo aloituksesi kysymys on minulle enemmän kuin ajankohtainen. Jäin myös miettimään joitakin noita eilisillan kirjoituksiani. Ainakin kirjoituksiini joko kiireisenä tai väsyneenä tahtoo jäädä kirjoitusvirheitäkin... Eilenkinhän kirjoittelin täällä vasta myöhään illalla.
Eilen yritin kertoa lähinnä siitä, minkälaiset avaukset kiinnostavat siinä tapauksessa, että täällä ei jatkuvasti 'aikaansa seuraakaan'. Aika sekavalta kirjoitukseni saattoi näyttää ja tuntua, mutta eivätköhän sanani edes jotenkin perille menneet.
Nyt tulemme kuitenkin toisenlaiseen 'asetelmaan'. Nyt olen perjantai-illasta lähtien ainakin yrittänyt seurata palstan tapahtumia. Tänään kesken töitteni kävin täällä parikin kertaa vilkuilemassa ja huomasin aloitusten eilisen jälkeen lisääntyneen ja lisääntyneen - niiden pyöriessä keskenään kuitenkin aika lailla samoilla linjoilla...
Nyt siis kysymys 'Minkälaiset aloitukset inspiroivat kirjoittamaan?' onkin paikallaan. Jos täällä enemmän roikkua haluaa, on kahlattava läpi lähes kaikki tänään tulleet viestit - noin 340 kappaletta. Missä ihmeen välissä kukaan niin ennättäisi tekemään? Tänään tulleet aloitukset kävin kuitenkin läpi, mutta en mitenkään ole kaikkia vastauksia jokaiseen aloitukseen ennättänyt lukemaan! Olenhan ennenkin sanonut myös, että mielelläni en ota kantaa jutteluun, jos en ketjuun tulleita vastauksia ole ennättänyt lukemaan. Miksiköhän muuten...? Eihän tulleitten vastausten määrällä (eikä edes sisällöllä) pitäisi olla merkitystä ainakaan siihen, mitä itse kommentoida haluaisi. Ehkäpä ketjun sisällön tietäminen ennen kommentoimistaan on ikään kuin kohteliasta aloittajaa ja muitakin kirjoittajia kohtaan.
Mikä aihe esimerkiksi siis noista tänään ilmestyneistä kiinnostaa? Ehkäpä tietyllä mielellä ollessa peräti jokainen. Vastaavasti hermostuneena tai huonolla tuulella ollessaan ketään ei kai oikein mikään jaksa innostaa... Vai ovatko nuo silloin tällöin esiin tulevat puska- ja tuskahuudot juuri sellaisin mielin kirjoitettuja...?
Edelleenkin siis jonkinlaisena yhteenvetona: Minkälainen aloitus tahansa milloin tahansa saattaa kiinnostaa. Riippuen käytettävissä olevasta ajasta, mutta ennen kaikkea mielialasta...