Ilman minkäänlaista julistamisen sävyä olen ilmaissut uskovani Jumalaan. Usein mormonit pyytävät minua määrittelemään suhtautumiseni ja mielelläni vastaan ja niinpä kerron täällä palstallakin miten asian omaltakohdaltani koen.
Minun Jumalani todellisen luonteen tarkka määrittely on ihmisjärjen ulottumattomissa, eikä häntä sen vuoksi tarvitse kutsua millään tietyllä nimellä. Uskoni Jumalaan on tunne-tila jonka avulla olen saavuttanut tyyneyden ja rauhallisuuden ihmisen perimmäisten kysymysten äärellä. Uskoni ei tarvitse mitään ihmisjärjen demonstraatioita tai käsitteiden visualisointeja. Totuus minulle merkitsee enenkaikkea rehellisyyttä itselleni hyväksyä omat tunteeni ja tiedostaa nöyrästi oman ymmärykseni rajat.
Tällä palstallakin usein pyritään järkeistämään mormonien historian todellisuus uppoutumalla yhä syvemmälle ja syvemmälle selitysten suohon.
Aiemmin varsinkin murrosikäisenä minua riivasi pyrkimykseni älyllä saada hallintaan tunteeni. Huomasin touhun älyttömyyden. Samalla vahvistui konkreettinen kokemus ja taitoni erotella asiat joihin omat resurssini riittävät.
Uskoni on minulle henkilökohtainen asia josta toki olen halukas puhumaan, enkä täysin leimaa uskontokeskustelua hölynpölyksi, sillä kysymyksessä ovat ihmisen syvät inhimmilliset tunteet ja kaipaus äidin turvalliseen syliin.
Loppujen lopuksi mormonismin peruskysymys on tunnetilan saavuttamisesta ja sitämyötä uskosta Joseph Smithin kokemuksiin.
Minun Jumalani todellisen luonteen tarkka määrittely on ihmisjärjen ulottumattomissa, eikä häntä sen vuoksi tarvitse kutsua millään tietyllä nimellä. Uskoni Jumalaan on tunne-tila jonka avulla olen saavuttanut tyyneyden ja rauhallisuuden ihmisen perimmäisten kysymysten äärellä. Uskoni ei tarvitse mitään ihmisjärjen demonstraatioita tai käsitteiden visualisointeja. Totuus minulle merkitsee enenkaikkea rehellisyyttä itselleni hyväksyä omat tunteeni ja tiedostaa nöyrästi oman ymmärykseni rajat.
Tällä palstallakin usein pyritään järkeistämään mormonien historian todellisuus uppoutumalla yhä syvemmälle ja syvemmälle selitysten suohon.
Aiemmin varsinkin murrosikäisenä minua riivasi pyrkimykseni älyllä saada hallintaan tunteeni. Huomasin touhun älyttömyyden. Samalla vahvistui konkreettinen kokemus ja taitoni erotella asiat joihin omat resurssini riittävät.
Uskoni on minulle henkilökohtainen asia josta toki olen halukas puhumaan, enkä täysin leimaa uskontokeskustelua hölynpölyksi, sillä kysymyksessä ovat ihmisen syvät inhimmilliset tunteet ja kaipaus äidin turvalliseen syliin.
Loppujen lopuksi mormonismin peruskysymys on tunnetilan saavuttamisesta ja sitämyötä uskosta Joseph Smithin kokemuksiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä kirkko ei tarjoa senlaisia elämyksiä joita me suomalaiset kaipaamme? Uusia jäseniä tulee koko maassa alle 50 vuodessa ja heistä puolet hiipuu pois kahdessa vuodessa. Toissaalta ajassamme on uskonnollista heräämistä ja kaipuuta hengellisyyteen, ihmisten väliseen yhtyteen ja yhteisyyteen. Retriitit ja itsensäkehittämiskurssit vetävät ja kokoonnutaan luontoharrastusten esim. eilen ja tänään on pihalintujen Birdlifen lintubongauspäivä naapurustottain, perheittäin.. historian kuten keskiaikabuumi tms. äärelle ja samassa yhteydessä koetaan jotain luonnon pyhyydestä tai historian ja menneiden sukupolvien vaikutuksesta.
Mormonikirkko ei pysty vastaamaan Suomessa tällä hetkellä ihmisten hengellisiin, henkisiin tai yhteisöllisyyden tarpeisiin. Siksi sen suosio hiipuu ja harvat käännynnäiset kääntävät hyvin pian selkänsä kirkolle.
kirkkoon 46 vuotta sitten jäseniä, oli kaikkiaan 3 miljoonaa. Nyt meitä on yli 12 miljoonaa. Liityessäni kirkkoon Helsingissä oli yksi seurakunta. Nyt seurakuntia Helsigissä on kolme ja lisäksi Espoossa kaksi. Espoolaiset kävivät 46 vuotta sitten tuossa ainokaisessa Helsingin seurakunnassa.
liityin oli vai 3 seurakuntaa Helsingin tienoilla nyt on kuusi.
Maailma on todella havainnut kuinka tärkeitä ne asiat ovat joita kirkkomme on saarnannut jo vuosia ja nyt tosiaan on monia asioita jotka MUUT ovat lainanneet kirkoltamme.
Olen kuullut että luterilaisessa kirkossa on jopa perheiltoja suositeltu jäsenille. Kaiken karvaiset itsensäkehittämiskurssit... niitähän kirkossamme on ollut alusta alkaen. Pulmama vaan on Suomessa, että meillä ei ole kovinkaan monta "koulutettua" vetäjää moisille kursseille.
MAP kirkko vastaa erinomaisesti nykymaailman ihmisten hengellisiin ja henkisiin sekä yhteisöllisiin ongelmiin. Kirkkomme suosio kasvaa koko ajan ja vastustus kiihtyy.
Miten gongreettisesti kirkko vastaa nykymaailman ihmisten hengellisiin ja henkisiin sekä sosiaalisiin tarpeisiin. Mitenkä hengelliset ja henkiset tarpeet erotellaan kirkossa ja mitä yhteisöllisiä ongelmia olette voittaneet?
tarjoaa monenlaisia henkisen kehityksen mahdollisuuksia sekä pappeuskokouksen että Apuyhdistykesn kokouksissa. Hengellistä ravintoa saa sekä pyhäkoulussa että sakramenttikokouksessa. Lisäksi on mahdollista niiden jotka kaipaavat lisää mennä instituuttiin tai järjestää hengellisen tai henkisen kehityksen kursseja kotonaan tai muualla. Sakramentti kokous on oikeastaan erinomainen luento paikka juuri noille. Jäsenten keske kyläillään ja pidetään kirkossa juhlia.
Yhteiskunnallisissa asioissa saatamme vielä olla alakynnessä Suomessa koska lukumäärämme on niin alhanen, mutta USAssa on paikoin vain kirkon jäseniä ja näillä alueilla on yhteiskunnalliset asiat todella hyvin.
Esimerkki ilmaisista netti kurseistamme.
http://ce.byu.edu/is/site/courses/freecourses.cfm
Jos esim. Filippiineillä on kastettu vuoden parin aikana 50000 henkeä ja vähän päästä heistä on aktiivisia ainoastaan noin tuhat, niin voi itse laskea, miten vähitellen käy.
Suomenkin luvuissa on paljon ilmaa. Toki on muutama "vahva" seurakunta isommissa kaupungeissa (Suur-Helsinki, Turku, Tampere, Oulu), mutta muualla mormonikirkko suorastaan ryömii - mahtaako enää ryömiä edes eteenpäin vai tuleeko pakkia.
Miten siellä Varkaudessa on käynyt, onko se ilmestynyt takaisin seurakuntalistalla? Sehän hävisi sieltä tämän talven aikana.
Pitkään aikaan en ole kuullut mitään juttua kolmannesta vaarnasta. Miten sen asian kanssa on?
Joo, olen utelias, mutten kehtaa kysyä mormoniystäviltäni tämmöisiä kun he eivät tunnu haluavan keskustella.