Miten kristinusko selittää sen, että se on muka rakastava uskonto, mutta kuitenkin perustuu pelkoon?
Eikö rakkaudesta tuleva perustu rakkauteen eikä siihen liity pelkoa. Pelottelu tulee aina pahasta ja näin voisi ajatella että kristinusko ei perustu hyvään. Tämä asia on minulle ollut suuri ihmetyksen aihe aina.
Eikö rakkaudesta tuleva perustu rakkauteen eikä siihen liity pelkoa. Pelottelu tulee aina pahasta ja näin voisi ajatella että kristinusko ei perustu hyvään. Tämä asia on minulle ollut suuri ihmetyksen aihe aina.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pelotteluun.
Lisäksi syyllistämiseen.
Ystävä hyvä
Olipa mukava kun kysyit.
Rakkauden Jumala on rakkaus.
Ei sadisti, joka kiduttaisi uskasta kiroilevia ja kirkuvia ihmisiä helvetissä halki loputtomien ikuisuuksien.
Rakkaudesta Jumala kysyyy ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan.
Jos Hän pakottaisi Hän ei olisi rakkaus enää.
Sinunkin pitää rakastaa kaikkea hyvää.
Aikojen lopussa Jumala joutuu hävittämäään rakkaudettomat ihmiset rakkauden vuoksi, pois kärsimystä aiheuttamasta, mutta lopulliseen kuolemaan. (Ilm 20 luku)
Kuule käy katsomassa:
http://www.netikka.net/jarinraamattihotelli
Katsele mielenkiintosi mukaiset opetukset, ja
tilaa vaikka kursseja. Niistä opit paljon.
Kysy lisää, ja kirjoittele!
Jumalan siunausta runsaasti Sinulle
jari laurila
"Aikojen lopussa Jumala joutuu hävittämäään rakkaudettomat ihmiset rakkauden vuoksi, pois kärsimystä aiheuttamasta, mutta lopulliseen kuolemaan. (Ilm 20 luku)"
Mitä tuo tarkoittaa? Toivottavasti te kristityt joskus oivallatte että tuo ei ole totta. Lopullista kuolemaa ei ole. Kaikki kehittyy pikkuhiljaa ja perustuu rakkauteen ei pelkoon.
Pelolla hallitaan ja rakkaudella annetaan ihmisen kehittyä omana itsenään.
Pahimpana esimerkkinä minusta pelon ilmapiirin luomisesta on seurakunnat jotka potkivat mielipiteiltään erilaisia ihmisiä pois seurakunnasta. Ovatkohan he loppuunasti miettineet miten se vaikuttaa jäljellejääviin ihmisiin? Pahimmassa tapuksessa ovat tai järjestelmän luojat ovat.
Näistä potkut saaneista on täälläkin voinut lukea. Otan osaa näiden ihmiseten kohtaloon ja toivon vilpittömästi että he eivät katkeroituisi vaan hakisivat uuden tien. Muistakaa vielä ihmiset se: te itse voitte aina valita uskoakko omaa yhteyttä jumalaan vai seurakunnan dogmeja. Seurakuntaa ei tarvita.
Väitteesi, ettei lopullista kuolemaa ole, edustaa spiritismiä ja sen takana olevaa valheiden isän eksytystä.
Väitteesi on täydellisessä ja sovittamattomassa ristiriidassa Raamatun kanssa!
Toivottavasti ymmärrät joskus väitteesi mahdottomuuden. Pelastuminen ei ole kehitysoppia vaan uskon valinta Jumalan puolelle hänen armouhrinsa ansioissa ja hänen Henkensä muuttavan työn alle alistumista.
Jeesus todistaa Johanneksen kautta seuraavaa: "Mutta pelkirien, epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja eoäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on TOINEN KUOLEMA."
Siinä tosin olen samaa mieltä kanssasi, että tuo loppumattoman helvetinrangaistuksen oppi on valheellista peloittelua, mutta oikeudenmukainen, rajallinen rangaistus ja sitä seuraava toinen ja lopullinen kuolema taas on raamatullisuutta.
Jumala on luonteeltaan rakkaus ja hän on Pojassaan uhrannut kaikkensa tämän maailman ihmisten syntien sovitukseksi ja heidän ikuiseksi pelastuksekseen.
Jumala vetoaa ihmissydämiin, että he suostuisivat sovitettaviksi eli ottaisivat uskossa Kristuksen vastaan Pelastajanaan, jossa ratkaisussa Jumala tulee vaikuttamaan Henkensä voimalla hyvin ratkaisevasti, kunhan ihminen vain valitsee Kristuksen Herrakseen.
Mutta Jumala ei pakota ketään. Ne, jotka eivät suostu sovitettaviksi vaan hylkäävät rajattoman kalliin jumalallisen Uhrin, ne jäävät synteihinsä ja Jumalahan ei voi missään tapauksessa ikuistaa syntiä ja syntisiä, sillä se johtaisi kaikkien luotujen lopulliseen tuhoon.
Siksi Jumala toimii rakastavasti, vaikka hän kerran joutuu eliminoimaan kaikki uskottomat eli jumalattomat.
Se ei ole pelottelua vaan raamatullista faktaa, jota ei yksikään Raamattuun uskova epäile.
Rakkaus kutsuu täydelliseen ikuiseen elämään, mutta tuon kutsun hylkääjä hylkää rakkauden kun hylkää Jumalan Uhrin.
"Siksi Jumala toimii rakastavasti, vaikka hän kerran joutuu eliminoimaan kaikki uskottomat eli jumalattomat."
??? kirjoittaa: Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa? Rakkaus ei tuhoa. Tuo eisttämäsi asia on erittäin pelottava ja ainakin minä en voi uskoa tuota, kirjoitti raamattu mitä tahansa.
Jumala eliminoi !!?
Uuden testamentin ehkä tunnetuin teksti sisältää seuraavan sanoman: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16). Tässä on kristinuskon hyvän sanoman ydin tiivistetty yhteen jakeeseen. Kristinusko on ensinnäkin armousko ja toiseksi ylösnousemusukso. Kristinuskossa pelastus ei perustu ihmisen omiin ansioihin, vaan täysin Jumalan armoon. Tässä mielessä kristinusko poikkeaa muista suurista maailmanuskonnoista.
Uuden testamentin sisältämät opetukset Jumalan rakkaudesta (esim. Tuhlaajapoika) ovat vaikuttaneet myönteisesti mm. muslimeihin. Vanhan testamentin puolelta löytyy riittävästi informaatiota rakkauden Jumalasta. "Ja nyt - näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun" (Jes. 43:1).
Otit aika valikoivasti kohtia raamatusta, mutta keskeisin sanoma on myös se että jos jumalan armo ei kohtaa sinua niin joudut kadotukseen.
Kristinuskossa siis kaikki pohjautuu perustavaa laatua olevaan pelkoon. Sinun olemassaolon loppumiseen. Mikä voisi olla suurempi rangaistus? Helvetti ehkä. Helvetin olemassaolo on nykyään ilmeisesti kielletty useimmissa kristinuskoissa.
Kirjoitit: Otin valikoivasti paikkoja Raamatusta:
Niin varmasti teinkin. En mielelläni tälle palastalle halua pitkiä juttuja kirjoitella toisten luettavaksi, koska en itsekään pidä pitkistä teksteistä. Lyhyesti virsi kaunis.
Pidät pelkoa perustekijänä: Pelolla on oma paikkansa ja taustatekijänsä. Jos vielä kertaan sen, että kristinusko on armousko. Sitä se on. Siinä kristinusko poikkeaa muista maailmanuskonnoista. Pelkoa esiintyy kristittyjen elämässä yksilötasolla. Se on tosiasia. Taustatekijänä tälle tunteelle kristittyjen parissa on se, että yksilöllä korostuu oma osuus pelastusasiassa. Sitten uskova itse huomaa, rehellinen kun on, että puutteita ja virheitä sattuu. Hän ei koe pelastusvarmuutta ja pelko on vallalla oleva tunne. Hän katsoo, että hän ei jaksa, ei onnistu eli tulee lopulta menettämään taivasosuuden. Pelko on tuolloin vallalla oleva tunnetila.
Sitten toisaalta, kun pelastusasiassa yksilö hiljaa siirtyy publikaanin rinnalle ja toteaa, että hän ei itse kykene sovittamaan omia syntejään. Hän joutuu ojentamaan kätensä ja etsimään auttajaa. Siinä hän jättäytyy täysin Jumalan armon varaan. Näin yksilö turvautuu Kristuksen vanhurskauteen ja on Jumalan edessä armahdettu ja hyväksytty, ei omien ansioiden vaan Kristuksen ansioiden perusteella. Nyt vallalla oleva tunne ei ole pelko ja epävarmuus, vaan ilo, kiitos ja Jumalan rauha (Room. 5:1).
Nyt kirjoittelin hieman pidemmän tekstin. Toivon, että kristinusko kirkastuu armon ja rakkauden uskontona.
Tosiaan, Raamattu mainitsee useinkin Jumalan pelon. Vaan mitä tuo sitten tarkoittaa? Toisaalta pelon synnyttää rangaistuksen uhka. Siis se, että tulee tietoiseksi siitä, että on tehnyt pahaa so.syntiä ja pelkää siitä seuraavaa tuomiota. Tällainen pelko lieneekin aiheellinen. Kuitenkin tämä pelko saa myös ihmisen lähentymään Jumalaa kun näkee oman pahuutensa ja saa halun välttää sitä. Ponnistelun ja kilvoittelun tien kautta herää Jumalaan kohdistuva toivo ja kasvava rakkaus. Tähän rakkauteen liittyy pelon toinen muoto. Rakkaus karkoittaa sielusta rangaistuksen uhkaan perustuvan pelon ja oikenlaisena täyttää sielun hartaudella. Vaarana voi silti olla että "rakkauden rohkaisemina" ihminen alkaisi suhtautua Jumalaan epäkunnioittavasti. Jumala on Luoja ja Kaikkivaltias, ei mikä tahansa kaveri.
Siispä Herran pelko on viisauden alku.
Lisäisin vielä yhden näkökohdan. Ajatellaan varhaisia ja vähän myöhempiäkin kristittyjä. Pelko oli läsnä jokapäiväisessä elämässä. Usko Jeesukseen ja Hänen lupauksiinsa ei ollut luomassa pelon ilmapiiriä vaan toivoa. Miten lienee meillä nyt?
Mitä on moraalinen käyttäytyminen? Moraalista vastuuta voidaan odottaa henkilöltä, joka on saavuttanut riittävän älyllisen tason. Järjen käyttö täytyy olla yksi tärkeä ja huomioitava tekijä. Toinen tekijä mielestäni on valinnan eli tahdon vapaus, joka sekin kuuluu moraaliseen käyttäytymiseen. Kolmas tekijä mielestäni on hyvä tahto. Jos henkilö seuraa liikennesääntöä rangaistuksen pelosta, niin sellainen käyttäytyminen ei välttämättä ole moraalista käyttäytymistä. Yksilön on arvo, tässä tapauksessa elämän kunnioittaminen sisäistettävä, ja sen jälkeen tämä moraalinen arvo ohjaa hänen vastuuntuntoista käyttäytymistään, riippumatta siitä valvotaanko hänen ajokäyttäytymistään tai ei. Moraalinen käyttäytyminen mielestäni edellyttää järjen käyttöä, valinnan vapautta eli vapaata tahtoa ja kolmanneksi hyvää tahtoa. Sinun tahtosi minun Jumalani teen minä mielelläni ja sinun lakisi on minun sydämessäni. Jumalan lapsi tahtoo Jumalan tahtoon suostua ja elää Hänen lapsenaan. Moraalinmitta on sisäistettävä, joka sitten ohjaa valintatilanteissa. Tämä on Pyhän Hengen kasvattavaa työtä uskovassa.