Kyllä nyt mahtaa riittää selittelyä ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti (esim. nimimerkeillä "Jaba_43" ja "mvv" sekä sosialismin uhasta traumoittuneella "oivahärkösellä" ja ehtymätöntä vahingoniloa esim. asevelisosialisti "JormaKKorhosella"), kun presidentinvaalin toisella kierroksella sitten kävi niin kuin rohkenin ennakoidakin eli "kohtuullisen siedettävästi".
Kuten olen useampaankin kertaan kirjoittanut, en kyllä jaksanut hurrata kummankaan toiselle kierrokselle selvinneen tarjokkaan puolesta, mutta heistä toki vielä vähemmän sen toisen...
Presidentinvaalikeskustelun taso ei myöskään noussut kovin korkeaksi - sen enempää retoriselta hohdoltaan kuin etenkään sangen olemattomalta asiasisällöltään. Siinä suhteessa kyllä myöskin media ja toimittajakunta saa kantaa ison vastuun omalla osaamattomuudellaan!
Sen tarkemmin vielä äänestyskäyttäytymistä kautta maan tutkimatta rohkenen arvella, että joka tapauksessa kansanvallan kannalta joutuminen eli pääseminen toiselle kierroksella oli tarpeellista ja jopa välttämätöntä. "Vastakkainasettelun aika" ei näet enää sillä ollut ollenkaan "ohi", vaan väenvängällä nimenomaan porvari- ja ent. keskustalehdistökin tunnettuine satraappeineen oli vääntämässä suoraa henkilövaalia nimenomaan aatteellispoliittiseksi voimasuhdevaaliksi.
Siinä kuitenkaan onnistumatta, voitanee todeta. Ja sekin - niin arvelen - Suomen kansan ja maailman kaikkien kansojen onneksi!
Suomen poliittinen oikeisto eli kokoomus voi olla tyytyävinen siitä, että se onnistui nostattamaan oivahärkölsäisittäin urhoja kumpujen yöstä; sosialismilla pelottelullakin voidaan näköjään vielä ihmisten mieliin vedota?!
Demarit - ja muu vasemmisto myötä(tuntoisine)eläjineen - voi olla tyytyväinen itse lopputulokseen, vaikka tuskin itse sen tasoon.
Rahvas ja sen demokratian ritarit eli liikkuvat äänestäjät voivat olla tyytyväisiä siihen, että vaalitaistelun viime metreillä alettiin jo päästä lähelle presidentin valtaoikeuksiin liittyviä ydinasioita.
Mutta Matti Vanhasen ja eliittisen esikuntansa sietää tutkia vaalitappiosta vaalitappioon sitten vuoden 2003 eduskuntavaalien vienyttä aatteellis- ja käytännöllis-poliittista linjaansa sydämissään vielä pitkään.
Ja ennen muuta sitä kannattaa tutkia keskustan ns. kenttäväen piirissä. Ennen Oulussa kesällä 2006 pidettävää keskustan 100-vuotisjuhlaa ja puoluekokousta sietää kysellä siis myös sen perään, vastaako keskustan nykyjohdon valitsema oikeisto-opportunistinen ja uusliberalistinen - niin sisä- kuin ulkopolitiikassa - linja sen enempää puolueen kuin sen kannattajakunnankaan toiveita ja tavoitteita - ja maan etua.
Siinä katsannossa olen jo pitkään esittänyt Vanhasen vanhoillisen vallasväen siirtämistä vilttiketjuun - ja jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja!
Presidentinvaalien yhteydessä peräti sangen moni keskustan kansanedustaja ja ministeri ennätti osoittaa oman ajattelukyvyn puutteensa eli pätemättömyytensä tason - ja pettymyksekseni myös useimmat europarlamentaarikot.
Myönteisiä poikkeuksiakin toki oli, kuten ex-ministerit Taisto Tähkämaa, Tytti Isohookana-Asunmaa ja Martti Pura.
Puhumattakaan keskustan pitkäaikaisesta puheenjohtajasta ja ulkoministeristä ja nykyisestä europarlamentaarikosta Paavo Väyrysestä, jonka harteille tullee asettumaan vielä ankara vastuu siitä, pystytäänkö Suomen Keskusta rp. vielä palauttamaan talonpoikien ja työläisten sekä ahkerien naisten luottamusta ja arvostusta - vaaleissakin - nauttiville alkiolais-kekkoslaisille linjoille: muistamaan sisäpolitiikassa "köyhän asian" ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa aktiivisen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvan rauhanpolitiikan merkityksen...
Sitä yritin presidentinvaalikamppailun aikana pitää esillä näilläkin kapisilla saiteilla mm. seuraavasti...
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Keskustaväen syytä miettiä Paavo Väyrysen sanomaa!!!
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 28.1.2006 klo 10.51
Kohtuullisen siedettävä vaalitulos nähdäkseni toteutuu, varsinkin jos riittävän moni ns. perinteiseen keskustaväkeenkin kuuluva äänestäjä on tutustunut tuohon alemmas copypastaamaani europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kolumniin mm. Suomenmaassa 27.1.2006 - ja käyttäytyy sen sanomasta itsenäisellä harkinnalla pääteltävissä olevalla tavalla...
**********************
Paavo Väyrynen:
"Näkökohtia tasavallan presidentin valinnasta
(julkaistu Länsi-Suomessa, Karjalan Maassa ja Suomenmaassa 27.1.2006)
Minultakin on kysytty, ketä aion äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella. Kun en ole suostunut vastaamaan, on kyselty perustelujani.
Ehkäpä olen selityksen velkaa.
Puolueen johto on ennalta sitoutunut tukemaan Kokoomuksen ehdokasta nyt kun omamme ei ole enää mukana. Minulla on vapaat kädet ottaa kantaa tai olla ottamatta.
Luotan äänestäjien itsenäiseen harkintaan. Sen edesauttamiseksi voin toki esittää joitakin näkökohtia.
Aatteelliset ja sisäpoliittiset vaihtoehdot eivät voisi olla selvemmät: toinen ehdokkaista on vasemmistolainen, toinen oikeistolainen.
Ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä on vaikeampi hahmottaa. Niillä on toisaalta suuri merkitys, sillä perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ensimmäisen kierroksen vaalikeskusteluissa keskeisten ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset peruslinjat näyttivät olevan lähellä toisiaan.
Tarja Halonen ja Matti Vanhanen nojautuivat eduskunnassa äskettäin hyväksyttyyn turvallisuuspoliittiseen selontekoon, mutta eivät sulkeneet ovea mahdolliselta liittoutumiselta tulevaisuudessa. Sauli Niinistö puhui myönteisesti Suomen jäsenyydestä nykyistä eurooppalaisemmassa Natossa.
Kaikki keskeiset ehdokkaat kannattivat kansanäänestyksen järjestämistä, jos Nato-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi.
Käytännössä Sauli Niinistön presidenttiys olisi kuitenkin aivan erilainen kuin Tarja Halosen.
Tarja Halonen on suhtautunut pidättyvästi maamme liittoutumiseen - pidättyvämmin kuin muut ulkopolitiikan keskeiset toimijat. Muutoinkin hän on pysyttäytynyt Suomen perinteisellä linjalla.
Sauli Niinistön vaalikampanjasta on syntynyt se käsitys, että hän tulisi presidenttinä käyttämään sekä muodollisia valtaoikeuksiaan että mielipidejohtajuuttaan Suomen Nato-jäsenyyden edistämiseen. Presidentin rooli muuttuisi siis tässä suhteessa nykyiseen nähden päinvastaiseksi.
Lupauksilla kansanäänestyksestä ei ole kovin suurta merkitystä, jos ulkopolitiikan ylin johto toimii aktiivisesti jäsenyyden puolesta. Tämähän on käynyt ilmi myös suoritetuista mielipidetutkimuksista.
Toisen äänestyskierroksen edellä käydyissä keskusteluissa Halosen ja Niinistön turvallisuuspoliittiset näkemyserot ovat tulleet esiin vielä selvemmin kuin ensimmäisen kierroksen kampanjoissa.
Kaiken kaikkiaan ehdokkaiden vertaileminen on perin hankalaa, kun huomioon olisi otettava hyvin erilaisia näkökohtia, jotka eivät ole keskenään yhteismitallisia. Moni äänestäjä haluaisi kannattaa yhden ehdokkaan ulkopolitiikkaa ja toisen sisäpolitiikkaa.
Loppujen lopuksi kysymys on siis siitä, mitä kysymyksiä äänestäjät pitävät presidentinvaaleissa tärkeimpinä ja mitä mieltä he itse niistä ovat.
Kansanvalta toteutuu parhaimmin silloin kun mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan ja äänestää harkiten.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=63
************************
... ja kerrannut ajatuksella myös sitä, mitä ex-puheenjohtaja ja pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen kirjoitti presidentinvaaliasetelmasta Suomenmaassa jo 21.10.2005 otsikolla "Toivottavasti Halosen linja pitää"...
Paavo Väyrynen: "Toivottavasti Halosen linja pitää"
(julkaistu Länsi-Suomessa ja Suomenmaassa 21.10.2005)
Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat näyttävät panevan toivonsa presidentinvaaleihin. Jäsenyyteen myönteisesti tai myötäsukaisesti suhtautuvia ehdokkaita kannustetaan kilpailemaan siitä, kuka liputtaa liittoutumisen puolesta selkeimmin. Tällä tavoin pyritään luomaan paineita presidentti Tarja Halosta kohtaan, jonka tiedetään suhtautuvan jäsenyyteen vähintäänkin pidättyvästi.
Jo pitkään Suomen Nato-jäsenyydelle on pyritty löytämään tukea mielipidemittauksista. Kansan valtaisa enemmistö on kuitenkin kerran toisensa jälkeen vastustanut jäsenyyttä. Toisaalta usein on saatu tulos, jonka mukaan kansan enemmistö uskoo kuitenkin Suomen liittyvän Natoon. Tämä tulos on ollut pakko tulkita kansan epäluottamukseksi päättäjiin ja kansavallan toimivuuteen.
Nyt on kuitenkin osattu muotoilla kysymys, johon saatua vastausta voidaan tulkita tueksi jäsenyydelle. Taloustutkimuksen kyselyssä suuri enemmistö vastusti jälleen jäsenyyttä, mutta enemmistö vastanneista - 49 prosenttia - ilmoitti hyväksyvänsä sen, jos "presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee jäsenyyttä".
Kysymys on ovelasti laadittu. Harvapa jäsenyyttä vastustaisi, jos sekä presidentillä että pääministerillä olisi sen hakemiseen perusteltu syy. Itse asiassa yllättävän moni - 37 prosenttia vastanneista - vastustaisi jäsenyyttä tässäkin tilanteessa.
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat rientäneet tulkitsemaan tulosta siten, että Suomen kansa kuitenkin "hiljaisesti" kannattaa jäsenyyttä. Lisäksi tuloksen on arvioitu ilmaisevan kansan luottamusta päättäjiä kohtaan. Maamme valtiollinen johto voi taivutella kansan jäsenyyden kannalle, sanotaan.
Mutta miksi pitäisi taivutella? Tähän kysymykseen jäsenyyden kannattajat eivät vastaa.
Jotkut puhuvat Suomen turvallisuusvajeesta, mutta eivät kerro, mikä se on ja kuinka jäsenyys sen täyttäisi. Pohjanoteeraus taitaa olla presidentti Martti Ahtisaaren esittämä perustelu, jonka mukaan Suomen tulisi liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin, jotta pääsisimme eroon kylmän sodan kauden aikaisista suomettumisväitteistä!
Presidentinvaaleissa muurin murtajaksi on ryhtynyt RKP:n Henrik Lax. Hän luo liikkumatilaa Kokoomuksen Sauli Niinistölle, jonka on nyt helpompi liputtaa avoimesti jäsenyyden puolesta. Keskustan Matti Vanhanen saattaa tuntea vetoa lähentyä näiden kahden linjaa ennen muuta mahdollisen toisen kierroksen asetelmia ajatellen.
Tarja Halosen ei ole tarpeen taipua näiden paineiden alla. Valtaisa kansan enemmistö tukee hänen linjaansa. Jos muut ehdokkaat liputtavat Nato-jäsenyyden puolesta, heidän kannattajiaan siirtyy Halosen taakse jo ensimmäisellä kierroksella.
Ainakaan Keskustan ehdokkaan ei ole viisasta haastaa Halosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan on pyrittävä saamaan esille erot eri ehdokkaiden arvoissa ja aatemaailmassa.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=53
PS. Toivon mukaan muutamatkin äänestäjät - niin talonpojat jälkeläistöineen kuin työväenmiehet ja ahkerat naiset perillisineen - myös oikeistoehdokas Niinistön Punaisessa langassa eilisiltana esittämän "työväen"aatteen ja sen seurausvaikutukset ymmärrettyään - ymmärtävät ensinnäkin äänestää ja toiseksi ymmärtävät äänestää - (tässä tilanteessa) oikein! - -"
Lähdelinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013671500
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013199251
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013574547
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013646529
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012434316
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428
Kuten olen useampaankin kertaan kirjoittanut, en kyllä jaksanut hurrata kummankaan toiselle kierrokselle selvinneen tarjokkaan puolesta, mutta heistä toki vielä vähemmän sen toisen...
Presidentinvaalikeskustelun taso ei myöskään noussut kovin korkeaksi - sen enempää retoriselta hohdoltaan kuin etenkään sangen olemattomalta asiasisällöltään. Siinä suhteessa kyllä myöskin media ja toimittajakunta saa kantaa ison vastuun omalla osaamattomuudellaan!
Sen tarkemmin vielä äänestyskäyttäytymistä kautta maan tutkimatta rohkenen arvella, että joka tapauksessa kansanvallan kannalta joutuminen eli pääseminen toiselle kierroksella oli tarpeellista ja jopa välttämätöntä. "Vastakkainasettelun aika" ei näet enää sillä ollut ollenkaan "ohi", vaan väenvängällä nimenomaan porvari- ja ent. keskustalehdistökin tunnettuine satraappeineen oli vääntämässä suoraa henkilövaalia nimenomaan aatteellispoliittiseksi voimasuhdevaaliksi.
Siinä kuitenkaan onnistumatta, voitanee todeta. Ja sekin - niin arvelen - Suomen kansan ja maailman kaikkien kansojen onneksi!
Suomen poliittinen oikeisto eli kokoomus voi olla tyytyävinen siitä, että se onnistui nostattamaan oivahärkölsäisittäin urhoja kumpujen yöstä; sosialismilla pelottelullakin voidaan näköjään vielä ihmisten mieliin vedota?!
Demarit - ja muu vasemmisto myötä(tuntoisine)eläjineen - voi olla tyytyväinen itse lopputulokseen, vaikka tuskin itse sen tasoon.
Rahvas ja sen demokratian ritarit eli liikkuvat äänestäjät voivat olla tyytyväisiä siihen, että vaalitaistelun viime metreillä alettiin jo päästä lähelle presidentin valtaoikeuksiin liittyviä ydinasioita.
Mutta Matti Vanhasen ja eliittisen esikuntansa sietää tutkia vaalitappiosta vaalitappioon sitten vuoden 2003 eduskuntavaalien vienyttä aatteellis- ja käytännöllis-poliittista linjaansa sydämissään vielä pitkään.
Ja ennen muuta sitä kannattaa tutkia keskustan ns. kenttäväen piirissä. Ennen Oulussa kesällä 2006 pidettävää keskustan 100-vuotisjuhlaa ja puoluekokousta sietää kysellä siis myös sen perään, vastaako keskustan nykyjohdon valitsema oikeisto-opportunistinen ja uusliberalistinen - niin sisä- kuin ulkopolitiikassa - linja sen enempää puolueen kuin sen kannattajakunnankaan toiveita ja tavoitteita - ja maan etua.
Siinä katsannossa olen jo pitkään esittänyt Vanhasen vanhoillisen vallasväen siirtämistä vilttiketjuun - ja jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja!
Presidentinvaalien yhteydessä peräti sangen moni keskustan kansanedustaja ja ministeri ennätti osoittaa oman ajattelukyvyn puutteensa eli pätemättömyytensä tason - ja pettymyksekseni myös useimmat europarlamentaarikot.
Myönteisiä poikkeuksiakin toki oli, kuten ex-ministerit Taisto Tähkämaa, Tytti Isohookana-Asunmaa ja Martti Pura.
Puhumattakaan keskustan pitkäaikaisesta puheenjohtajasta ja ulkoministeristä ja nykyisestä europarlamentaarikosta Paavo Väyrysestä, jonka harteille tullee asettumaan vielä ankara vastuu siitä, pystytäänkö Suomen Keskusta rp. vielä palauttamaan talonpoikien ja työläisten sekä ahkerien naisten luottamusta ja arvostusta - vaaleissakin - nauttiville alkiolais-kekkoslaisille linjoille: muistamaan sisäpolitiikassa "köyhän asian" ja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa aktiivisen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvan rauhanpolitiikan merkityksen...
Sitä yritin presidentinvaalikamppailun aikana pitää esillä näilläkin kapisilla saiteilla mm. seuraavasti...
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Keskustaväen syytä miettiä Paavo Väyrysen sanomaa!!!
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 28.1.2006 klo 10.51
Kohtuullisen siedettävä vaalitulos nähdäkseni toteutuu, varsinkin jos riittävän moni ns. perinteiseen keskustaväkeenkin kuuluva äänestäjä on tutustunut tuohon alemmas copypastaamaani europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kolumniin mm. Suomenmaassa 27.1.2006 - ja käyttäytyy sen sanomasta itsenäisellä harkinnalla pääteltävissä olevalla tavalla...
**********************
Paavo Väyrynen:
"Näkökohtia tasavallan presidentin valinnasta
(julkaistu Länsi-Suomessa, Karjalan Maassa ja Suomenmaassa 27.1.2006)
Minultakin on kysytty, ketä aion äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella. Kun en ole suostunut vastaamaan, on kyselty perustelujani.
Ehkäpä olen selityksen velkaa.
Puolueen johto on ennalta sitoutunut tukemaan Kokoomuksen ehdokasta nyt kun omamme ei ole enää mukana. Minulla on vapaat kädet ottaa kantaa tai olla ottamatta.
Luotan äänestäjien itsenäiseen harkintaan. Sen edesauttamiseksi voin toki esittää joitakin näkökohtia.
Aatteelliset ja sisäpoliittiset vaihtoehdot eivät voisi olla selvemmät: toinen ehdokkaista on vasemmistolainen, toinen oikeistolainen.
Ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia näkemyksiä on vaikeampi hahmottaa. Niillä on toisaalta suuri merkitys, sillä perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Ensimmäisen kierroksen vaalikeskusteluissa keskeisten ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset peruslinjat näyttivät olevan lähellä toisiaan.
Tarja Halonen ja Matti Vanhanen nojautuivat eduskunnassa äskettäin hyväksyttyyn turvallisuuspoliittiseen selontekoon, mutta eivät sulkeneet ovea mahdolliselta liittoutumiselta tulevaisuudessa. Sauli Niinistö puhui myönteisesti Suomen jäsenyydestä nykyistä eurooppalaisemmassa Natossa.
Kaikki keskeiset ehdokkaat kannattivat kansanäänestyksen järjestämistä, jos Nato-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi.
Käytännössä Sauli Niinistön presidenttiys olisi kuitenkin aivan erilainen kuin Tarja Halosen.
Tarja Halonen on suhtautunut pidättyvästi maamme liittoutumiseen - pidättyvämmin kuin muut ulkopolitiikan keskeiset toimijat. Muutoinkin hän on pysyttäytynyt Suomen perinteisellä linjalla.
Sauli Niinistön vaalikampanjasta on syntynyt se käsitys, että hän tulisi presidenttinä käyttämään sekä muodollisia valtaoikeuksiaan että mielipidejohtajuuttaan Suomen Nato-jäsenyyden edistämiseen. Presidentin rooli muuttuisi siis tässä suhteessa nykyiseen nähden päinvastaiseksi.
Lupauksilla kansanäänestyksestä ei ole kovin suurta merkitystä, jos ulkopolitiikan ylin johto toimii aktiivisesti jäsenyyden puolesta. Tämähän on käynyt ilmi myös suoritetuista mielipidetutkimuksista.
Toisen äänestyskierroksen edellä käydyissä keskusteluissa Halosen ja Niinistön turvallisuuspoliittiset näkemyserot ovat tulleet esiin vielä selvemmin kuin ensimmäisen kierroksen kampanjoissa.
Kaiken kaikkiaan ehdokkaiden vertaileminen on perin hankalaa, kun huomioon olisi otettava hyvin erilaisia näkökohtia, jotka eivät ole keskenään yhteismitallisia. Moni äänestäjä haluaisi kannattaa yhden ehdokkaan ulkopolitiikkaa ja toisen sisäpolitiikkaa.
Loppujen lopuksi kysymys on siis siitä, mitä kysymyksiä äänestäjät pitävät presidentinvaaleissa tärkeimpinä ja mitä mieltä he itse niistä ovat.
Kansanvalta toteutuu parhaimmin silloin kun mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan ja äänestää harkiten.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=63
************************
... ja kerrannut ajatuksella myös sitä, mitä ex-puheenjohtaja ja pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen kirjoitti presidentinvaaliasetelmasta Suomenmaassa jo 21.10.2005 otsikolla "Toivottavasti Halosen linja pitää"...
Paavo Väyrynen: "Toivottavasti Halosen linja pitää"
(julkaistu Länsi-Suomessa ja Suomenmaassa 21.10.2005)
Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat näyttävät panevan toivonsa presidentinvaaleihin. Jäsenyyteen myönteisesti tai myötäsukaisesti suhtautuvia ehdokkaita kannustetaan kilpailemaan siitä, kuka liputtaa liittoutumisen puolesta selkeimmin. Tällä tavoin pyritään luomaan paineita presidentti Tarja Halosta kohtaan, jonka tiedetään suhtautuvan jäsenyyteen vähintäänkin pidättyvästi.
Jo pitkään Suomen Nato-jäsenyydelle on pyritty löytämään tukea mielipidemittauksista. Kansan valtaisa enemmistö on kuitenkin kerran toisensa jälkeen vastustanut jäsenyyttä. Toisaalta usein on saatu tulos, jonka mukaan kansan enemmistö uskoo kuitenkin Suomen liittyvän Natoon. Tämä tulos on ollut pakko tulkita kansan epäluottamukseksi päättäjiin ja kansavallan toimivuuteen.
Nyt on kuitenkin osattu muotoilla kysymys, johon saatua vastausta voidaan tulkita tueksi jäsenyydelle. Taloustutkimuksen kyselyssä suuri enemmistö vastusti jälleen jäsenyyttä, mutta enemmistö vastanneista - 49 prosenttia - ilmoitti hyväksyvänsä sen, jos "presidentti ja pääministeri perustelluin syin päättäisivät, että Suomi hakee jäsenyyttä".
Kysymys on ovelasti laadittu. Harvapa jäsenyyttä vastustaisi, jos sekä presidentillä että pääministerillä olisi sen hakemiseen perusteltu syy. Itse asiassa yllättävän moni - 37 prosenttia vastanneista - vastustaisi jäsenyyttä tässäkin tilanteessa.
Nato-jäsenyyden kannattajat ovat rientäneet tulkitsemaan tulosta siten, että Suomen kansa kuitenkin "hiljaisesti" kannattaa jäsenyyttä. Lisäksi tuloksen on arvioitu ilmaisevan kansan luottamusta päättäjiä kohtaan. Maamme valtiollinen johto voi taivutella kansan jäsenyyden kannalle, sanotaan.
Mutta miksi pitäisi taivutella? Tähän kysymykseen jäsenyyden kannattajat eivät vastaa.
Jotkut puhuvat Suomen turvallisuusvajeesta, mutta eivät kerro, mikä se on ja kuinka jäsenyys sen täyttäisi. Pohjanoteeraus taitaa olla presidentti Martti Ahtisaaren esittämä perustelu, jonka mukaan Suomen tulisi liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin, jotta pääsisimme eroon kylmän sodan kauden aikaisista suomettumisväitteistä!
Presidentinvaaleissa muurin murtajaksi on ryhtynyt RKP:n Henrik Lax. Hän luo liikkumatilaa Kokoomuksen Sauli Niinistölle, jonka on nyt helpompi liputtaa avoimesti jäsenyyden puolesta. Keskustan Matti Vanhanen saattaa tuntea vetoa lähentyä näiden kahden linjaa ennen muuta mahdollisen toisen kierroksen asetelmia ajatellen.
Tarja Halosen ei ole tarpeen taipua näiden paineiden alla. Valtaisa kansan enemmistö tukee hänen linjaansa. Jos muut ehdokkaat liputtavat Nato-jäsenyyden puolesta, heidän kannattajiaan siirtyy Halosen taakse jo ensimmäisellä kierroksella.
Ainakaan Keskustan ehdokkaan ei ole viisasta haastaa Halosta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sen sijaan on pyrittävä saamaan esille erot eri ehdokkaiden arvoissa ja aatemaailmassa.
Paavo Väyrynen"
Lähdelinkki:
http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=53
PS. Toivon mukaan muutamatkin äänestäjät - niin talonpojat jälkeläistöineen kuin työväenmiehet ja ahkerat naiset perillisineen - myös oikeistoehdokas Niinistön Punaisessa langassa eilisiltana esittämän "työväen"aatteen ja sen seurausvaikutukset ymmärrettyään - ymmärtävät ensinnäkin äänestää ja toiseksi ymmärtävät äänestää - (tässä tilanteessa) oikein! - -"
Lähdelinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013671500
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013199251
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013574547
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013646529
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012434316
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428
Vastaukset 4
Vanhimmat
NYT TARVITAAN TEKOJA JA ROHKEUTTA UUSIUTUA.
KEPUN PELI ON PELATTU TAI SE ON JATKOSSA EPÄTOIVOISTA PUOLUSTUSSOTAA ELLEI JOHTOA UUSITA JA PALATA SELKEÄSTI KESKITIELLE.
MUTTA PELKÄÄN ETTEI VALMIUTTA SIIHEN OLE.
IHMINEN ON NIIN KUMMALLINEN: TOTUUDEN PUHUJALLE EI LÖYDY YÖSIJAA. JA ONHAN SE AINA TUSKALLISTA MYÖNTÄÄ MOKANSA - MIELUUMMIN NE EPÄTOIVOISESTI TORJUTAAN SELITYKSILLÄ. SEHÄN VARSIN TYYPILLISTÄ ESIM. ALKOHOLISMISSA... MIKSEI SITTEN POLITISMISSAKIN....
NYT TODELLA OTETAN MITTAA KEPUSTA, ÄITINI PUOLUEESTA.
Vaalit oli voitto demokratialle ja Keskustan ja Kokoomuksen väliselle yhteityölle. Hokema "Kepu pettää aina " voi ainakin toistaiseksi haudata. Yhteistyö oli juuri sitä mitä oli vuosi sitten sovittu, hyvä. Jatko on tietysti vielä näkemättä, mutta uskon jatkoa tulevan, sillä Vanhanen ja Katainen ovat pääsemässä irti ennakkoluuloista, mitä on vuosikymmenet ollut näiden puolueiden välillä. Vaalin lopputulos oli parempi kun olisi teoriassa voinut odottaa.
Puheenjohtajien naamoista oli helppo lukea voittajat ja hävinneen. Heinäluoma oli häviäjä. Häntä kalvoi jo mato sisällä, yksi pelottelukeino taitaa olla mennyttä. Toinen vielä hengittää, SAK:n antikampanjatoimistolla on vielä annettavaa Heinäluomalle.
Tärkeistä asioista puhuttiin, Suomen turvallisuusratkaisut tulevat muuttumaan joka tapauksessa lähivuosina. Oli hyvä että Niinistö puhui Natosta tappion uhallakin. Asia jäi näin elämään.
Väyrysen mukaantulo ei tiedä Keskustalle hyvää. On tietysti ihmisiä joille Väyrynen on Messias, mutta suurille joukoille hän on negatiivinen nimi. Väyryseen ei voi luottaa, Ahon hallituksenkin aikana hän oli neuvottelemassa Uffen kanssa hallituksen kaatamisesta, vaikka Pääministeri oli omasta puolueesta. Väyrynen on älykäs mies, hänen ongelmansa on hän itse, toimintansa hän kytkee aina jotenkin itseensä. Yhteisiä asioita politiikkojen pitää hoitaa eikä nostaa asioita esille sen mukaan kun omaan taktiikkaan tuntuu sopivalta.
Kokoomuksen ei tarvitse ottaa mitään oikeiston viittaa hartioilleen, pitää olla vain Kansallinen Kokoomus, se riittää. Keskustankaan ei tarvite olla muuta kun Keskustapuolue.
Loppujen lopuksi Niinistön tappio johtui Halosen kovasta pohjasuosiosta ja joidenkin Keskustalaisten SDP:n pelosta, pelättiin ettei ne sitten enää huoli meitä jos ei me Halosta äänestä.
Pahaa tässä oli se, huonompi ehdokas voitti toistamiseen. Hyvää oli keskustelut ja SDP:n vallan hiipumista enteilevä tulos.
UJUTTAVA TAKAPIRU.
MENE SINÄ KOKOOMUKSEEN MUTTA ÄLÄ TÄLLÄ KALASTELE!
KESKUSTAN PITÄÄ KULKEA KESKITIETÄ, NIMENSÄ MUKAAN.
OUTOJA NÄMÄ KÄÄNNYTTÄJÄT... ETTÄ KEPU TOIMI VIISAASTI VAALEISSA, ETTEI SE OLE MITÄÄN HÄVINNYT JNE.
ÄLKÄÄ LUULKO ETTÄ TÄÄLLÄ OLLAAN NIIN TYHMIÄ.
KEPU UUSIUTUU JA NOUSEE!!!!!!!!!!!!
Vanha äitini, 80-v, tietyistä syistä pelkäsi Venäjän vaikutusta vieläkin (uhka Natosta), vaikka kuinka yritin kertoa hänelle, ettei ole tämän päivän juttu.
Menneisyys vain nousi esiin.
Eipä auttanut yritykseni kertoa jo muuttuneesta maailmasta.
En toki voinut muuta kuin kertoa, että pelko lienee turha, ja koska hän on vielä virkeä ja toimintakunnossa oleva ihminen, kuuntelin lähinnä.
Ja vielä kysynkin mihin hävisisi keskustalaisten kyky olla oman asian puolella? Esim Anneli Jäätteenmäki? Tämä asia, kuriositeettina, josta tiedät enemmän, kuin kukaan muu!