MITÄ USKO ON?
Usko on vakaumus, joka ei ole pelkkä mielipide, vaan elämän ja kaiken toiminnan määräävä periaate. Uskovainen uskoo ja luottaa Jumalaan, joka on luomakunnan suunnittelija ja valmistaja. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta niitä jotka tahtovat Jumalan Hengen hallitsevan elämänsä suuntaa.
Taivaallinen Isä tahtoo luotujensa parasta. (Hebr 11:6, Luuk 13:34)
Usko on lujaa luottamusta siihen että Jumalan lupaukset täyttyvät, ja että Jumalan sana Raamattu on totta. (Hebr 10:23, 2 Piet 1:21)
Ilman uskoa ja uskon aiheuttamia tekoja usko on kuollutta, vain suun tunnustusta, tai “muodollista kristillisyyttä” eli kirkon kirjoilla olemista ilman vakaumusta. (Jaak 2:17-20)
Kun ihminen tulee synnintuntoon, hän katuu, ja kääntyy hyläten menneen ja ottaa vastaan pelastuksen armosta vapaana Jumalan lahjana. (Ef 2:8-9)
Uskomalla ihminen saa-, ja kokee syntinsä anteeksi, jolloin kaikki synnin ovat unohdettuja, ja Kristuksen vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi. (Room 1:17, 3:22, 28, 4:5, 5:1, Gal 2:16) Uskon kautta on pääsy armoon. (Room 5:2)
Uskovainen on kuuliainen. Pelastusta ei ansaita kuuliaisuudella, mutta kuuliaisuus ja uskon teot ovat uskon tuottamia hedelmiä. (Jaak 2:14-26, Matt 3:8, 5:16, 7:15-23, Ef 2:8-9) Pyhittynyt sydän on rakkaudessa Jumalaan, niin että ajatukset, halut, tunteet, teot, ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Pyhittynyt sydän on sovussa Jumalan säädösten ja -lain kanssa. (1 Joh 2: 3-5, Ilm 14:12) Ilman pyhitystä kukaan ei näe elämää. (Hebr 12:14, Room 6:22-23, 1 Kor 1:30, 2 Kor 7:1, 1 Tess 4:3,7)
Ihminen mukautuu molemminpuolisessa rakkaudessa Herransa kanssa yhä lähemmäksi Kristuksen kaltaista luonnetta. Ihminen muuttuu aina sen Kaltaiseksi mitä katsoo ja ihailee. Ihmisestä voi näin tulla pyhittynyt välikappale Jumalan työssä. (Apt 26:18)
Kuuliaisuus tahdotaan usein ikävässä panettelussa tuomita “lakihenkisyydeksi” tai “lakiuskonnoksi” kun halutaan polkea Jumalan laki lopun ajan uskonnollisessa opetuksessa ja eksytyksissä. On aivan eri asia opettaa että lain kautta pelastuisi, (?!) kuin opettaa Raamatun totuutta, että Jumalan laki on aina voimassa opettaen mikä on syntiä! (Room 16:26, 3:20, 8:7, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Luuk 12:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, Ilm 14:12, 1 Joh 3:4)
Usko luottaa Jumalan sanaan, voimaan ja rakkauteen. (Ps 106:12, Kol 2:12, 1 Joh 4:16, Gal 5:6)
Usko on uskoa Jeesukseen. (Apt 16:31, Joh 14:1, 6:69, 1 Joh 3:23)
Uskosta vanhurskas saa elää. (Room 1:17, 4:13, Gal 2:20, 2 Kor 5:7)
“Käy uskon jalo kilpailu, ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu” (1 Tim 6:12, 1 Joh 5:4)
(2 Kor 5:7, Jaak 1:6, 1 Tim 2:15, 1 Piet 5:9, 1 Tim 3:13, Jaak 2:1,5, Hebr 11:13, Ef 2:12-13, 2:12, Joh 8:44, Joh 3:36, 3:18,
Usko on vakaumus, joka ei ole pelkkä mielipide, vaan elämän ja kaiken toiminnan määräävä periaate. Uskovainen uskoo ja luottaa Jumalaan, joka on luomakunnan suunnittelija ja valmistaja. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta niitä jotka tahtovat Jumalan Hengen hallitsevan elämänsä suuntaa.
Taivaallinen Isä tahtoo luotujensa parasta. (Hebr 11:6, Luuk 13:34)
Usko on lujaa luottamusta siihen että Jumalan lupaukset täyttyvät, ja että Jumalan sana Raamattu on totta. (Hebr 10:23, 2 Piet 1:21)
Ilman uskoa ja uskon aiheuttamia tekoja usko on kuollutta, vain suun tunnustusta, tai “muodollista kristillisyyttä” eli kirkon kirjoilla olemista ilman vakaumusta. (Jaak 2:17-20)
Kun ihminen tulee synnintuntoon, hän katuu, ja kääntyy hyläten menneen ja ottaa vastaan pelastuksen armosta vapaana Jumalan lahjana. (Ef 2:8-9)
Uskomalla ihminen saa-, ja kokee syntinsä anteeksi, jolloin kaikki synnin ovat unohdettuja, ja Kristuksen vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi. (Room 1:17, 3:22, 28, 4:5, 5:1, Gal 2:16) Uskon kautta on pääsy armoon. (Room 5:2)
Uskovainen on kuuliainen. Pelastusta ei ansaita kuuliaisuudella, mutta kuuliaisuus ja uskon teot ovat uskon tuottamia hedelmiä. (Jaak 2:14-26, Matt 3:8, 5:16, 7:15-23, Ef 2:8-9) Pyhittynyt sydän on rakkaudessa Jumalaan, niin että ajatukset, halut, tunteet, teot, ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Pyhittynyt sydän on sovussa Jumalan säädösten ja -lain kanssa. (1 Joh 2: 3-5, Ilm 14:12) Ilman pyhitystä kukaan ei näe elämää. (Hebr 12:14, Room 6:22-23, 1 Kor 1:30, 2 Kor 7:1, 1 Tess 4:3,7)
Ihminen mukautuu molemminpuolisessa rakkaudessa Herransa kanssa yhä lähemmäksi Kristuksen kaltaista luonnetta. Ihminen muuttuu aina sen Kaltaiseksi mitä katsoo ja ihailee. Ihmisestä voi näin tulla pyhittynyt välikappale Jumalan työssä. (Apt 26:18)
Kuuliaisuus tahdotaan usein ikävässä panettelussa tuomita “lakihenkisyydeksi” tai “lakiuskonnoksi” kun halutaan polkea Jumalan laki lopun ajan uskonnollisessa opetuksessa ja eksytyksissä. On aivan eri asia opettaa että lain kautta pelastuisi, (?!) kuin opettaa Raamatun totuutta, että Jumalan laki on aina voimassa opettaen mikä on syntiä! (Room 16:26, 3:20, 8:7, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Luuk 12:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, Ilm 14:12, 1 Joh 3:4)
Usko luottaa Jumalan sanaan, voimaan ja rakkauteen. (Ps 106:12, Kol 2:12, 1 Joh 4:16, Gal 5:6)
Usko on uskoa Jeesukseen. (Apt 16:31, Joh 14:1, 6:69, 1 Joh 3:23)
Uskosta vanhurskas saa elää. (Room 1:17, 4:13, Gal 2:20, 2 Kor 5:7)
“Käy uskon jalo kilpailu, ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu” (1 Tim 6:12, 1 Joh 5:4)
(2 Kor 5:7, Jaak 1:6, 1 Tim 2:15, 1 Piet 5:9, 1 Tim 3:13, Jaak 2:1,5, Hebr 11:13, Ef 2:12-13, 2:12, Joh 8:44, Joh 3:36, 3:18,
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uskossa luotetaan sellaiseen jota ei nähdä ja jota ei voi kosketella.
Uskova luulee kaikenlaista ja pitää sitä totena vaikka ei voi sitä todistaakaan.
Uskova siis luottaa kuvitelmiin ja olemattomiin asioihin.
Ei ei, vaan uskovalla on henkilökohtainen varmuus ja todisteet uskostaan, mutta ei voi sitä muille todistaa. Muille se on hullutus.
Rauhaa Herrassa
Joo, kts 1 Kor 1:18
Siunausta
jari laurila
Usko on luottamista maan ja taivaan Herraan, Luojaan, taivaalliseen Isään, joka on, joka oli ja joka on oleva iankkaikkisesti, yksi ja sama.
Lisääkö se uskoa enemmän kun polvistuu käskettäessä
rukoilemaan?
Adventisteilla on tässä kyse joko rituaalista tai
käsketystä suorituksesta.
Eli siis: "Teidän pitää rukoilla juuri tällä lailla." MIETI: TEHDÄ KÄSKETTYNÄ, ainoastaan näin.
Muslimeilla on samankaltainen käsketty rukous suorituksena joka ei varmasti vie Taivaaseen.
Rauhaa
Kerro minulle kuka käskee?
Onko polvirukous Sinusta rituaali?
Jes 45:23
Jumalan siunausta
jari laurila
Ymmärsinkö oikein?
Jos tarkoitit todella sitä mitä tuossa luin,niin herää kysymys:"oletko niin mahtava ettet tarvitse Herran edessä polvistumista,jalkojen notkistumista maailman Tuomarin edessä?"
Minkähän takia Daniel teki sen aamuin illoin ja vielä päivällä?
Oliko se rituaali vai nöyrä alistuminen Jumalan edessä?Tunnustaminen,etten ole mitään ilman Häntä?
Joka sanoo adventistien polvistumisen olevan rituaali niin ei ole muuta sanomista kuin:"suksi kuuseen"!
Teidän painottamanne kuuliaisuuden kehoitus tulee toisesta käskytysportaasta käsin.
Se ei ole enää kuuliaisuutta alkuperäiselle sanojalle vaan kuuliaisuutta teidän tavoillenne.
Täten kuuliaisuuden merkitys on jo muuttunut sen tullessa virallistetuksi.
Luettaessa Jeesuksen ja apostolien opetuksia on huomattava että he jättivät varsinaiset tekemiset seurakuntalaisten itse oivallettaviksi.
Siksi Jeesus käytti vertauksia.
Näin saatu ymmärrys on Pyhän Hengen valaisemaa ja Henki itse kertoo sen tilanteeseen sopivan noudattamisen.
Te viette suorakielisyydellänne tottelemisen itseenne kohdistuvaksi suorittamiseksi joka on vailla mitään arvoa.
Kolossalaiskirje:
2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Kol.2:15. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Jos meillä on auktoriteettinä Raamattu emme voi antaa "teille" sitä asemaa millään perusteella.
Te olette puhuneet kaikin tavoin itsenne ulos Evankeliumin opettajien joukosta.
....toisesta käskyportaasta käsin?
Olen seurannut "adventisteja" läheltä nyt jo viidettä vuotta.
Vaikkakin hyviä ohjeita tulee paljon,mitään käskypolitiikkaa en ole havainnut.En tee asioita niinkuin heillä on tapana,mutta se että minulle ei ole tarjottu palvelustehtäviä johtuu yksin minusta.
Adventisteilla jos kellään EI ole käskypolitiikkaa.On vain suosituksia.
Sitoutuminen tapahtuu jo kasteen ehtojen hyväksymisenä.
Sellaisia ehtoja ei voi ihmiset asettaa kun kyse on merkistä jonka seurakunnan päämies on asettanut.
Kastekäsky on annettu kastajia velvoittamaan,
Matt.28:18. Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20. ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Kuten huomaat, kastekäsky on annettu opettavia varten ja se velvoittaa heitä opettamaan vain niitä asioita jotka Jeesus käski opetuslasten pitää.
Kastetta ei annettu kirkkokuntien merkiksi vaikka he ovat siitä sellaisen tehneet.
Kirkkokunnat huolehtivat kastaessaan omista asioistaan mutta eivät noudata kastekäskyn säätäjän opetusta.
Siksihän on niin monenlaista oppia kristittyjen keskuudessa.
Kastettavalle kehoitetaan opettaa Jeesuksen opettamia asioita mutta ei kirkkokuntien erityispiirteitä.
siitähän tuossa on kyse, uskosta olemattomiin mielikuvitushahmoihin.