Terve,
Onko kellään ajokortin hankinta menossa vanhemmalla iällä ja vielä oman siipan opettamana? Kertokaa kokemuksia.
Nimimerkistä näkee ikäni ja mulla mies toimii opettajana. Itse olen jo täysin kyllästynyt koko touhuun mutta taloudellisista syistä jouduimme valitsemaan kotiopetuksen ja autokoulun välillä.
Välillä homma sujuu ihan ok, mutta sitten taas tuntuu, että kaikki menee totaalisesti pieleen. Juuri uusien asioiden opettelussa, desibelit kummasti kohoavat autossa.
Onko kellään ajokortin hankinta menossa vanhemmalla iällä ja vielä oman siipan opettamana? Kertokaa kokemuksia.
Nimimerkistä näkee ikäni ja mulla mies toimii opettajana. Itse olen jo täysin kyllästynyt koko touhuun mutta taloudellisista syistä jouduimme valitsemaan kotiopetuksen ja autokoulun välillä.
Välillä homma sujuu ihan ok, mutta sitten taas tuntuu, että kaikki menee totaalisesti pieleen. Juuri uusien asioiden opettelussa, desibelit kummasti kohoavat autossa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaisi ehkä lukea niitä liikennesääntöjä ja juttuja ennekuin lähdet ajamaan. Ettei tarvii autossa kinata mikä on mitä ja ihmetellä miten ajetaan. Jospa aloittaisit oppikirjan ostolla.
Ei se mies sun päähän pysty järkeä ajon aikana takomaan, se on vaan mukana turvallisuuden vuoksi.
Olen innolla seurannut tätä palstaa koko
ajo-opetuksen ajan ja tullut siihen tulokseen
että taidan olla aika harvinaisuus ikäni
puolesta.
Avomieheni on ollut opettajanani jo reilut
kaksi kuukautta. Huomenna täytän 39v. ja samana
päivänä on inssi...heh... Joten koettelus alkaa
jo olla pikkuhiljaa ohi.
Kuvittelin parisuhteen olevan koetuksella mutta
homma on edennyt todella kivuttomasti.
Päätin jo heti alussa olla hermostumatta ja
pysyä tyynenä vaikka vieressä kuinka ääntä
korotettaisiin.
Tsemppiä koitokselle!
Minä en varmaankaan nuku ensiyönä silmällistäkään,
Jännittää ihan sairaasti...
Lykkyä tykö! Sulla onkin jännät paikat huomenna. Ihana kuulla, että on muitakin "vanhuksia" :). Miten paljon olet ajanut näinä kahtena kuukautena? Taisit käydä teoriakokeessa heti sallitun 30 päivää jälkeen, vai?
Mulla tuo teorian oppiminen ei tuota ongelmia *koputtaa puuta*, eikä oikein tuo tavallinen ajaminenkaan. Nuo parkkeerausjutut ja ahtaissa paikoissa ajaminen ovat ne mun kompastuskiveni. Nähtävästi juuri itseluottamuksessa on vika, kun tuntuu tosi kurjalta, kun toinen jäkättää vieressä, että ei noin ja aina sä teet tolleen...
Yritä ottaa huomenna iisisti ja laitathan tänne viestiä, että miten meni, jooko?
mutta autokoulussa. Eipä tuo minullakaan kyllä suju kovin hyvin tuo käytäntö... Jäkätystä ei ole kuulunut, mutta asiasta sanotaan useampaankin kertaan, kovapäinen kun olen ;-) Ja enemmänkin sais tietysti sanoa, eihän sitä muuten opi.
Tutun open hyväksi puoleksi voisin kuvitella sen, että kehtaisi kysellä kaikkia idioottimaisia kysymyksiä, mitä mielessä koko ajan pyörii ajon aikana... ja voisi harjotella asiaa niin monta kertaa, että oppii kunnolla. Miten se voikin olla niin pirun vaikeeta?
Olen siis 46-vuotias, kuten nimmarista näkyy.
Opettelin tuossa vastikään reilu 4 kuukautta sitten mieheni opastuksella ajamaan. Aikaa kului 37 vuorokautta kaikkiaan (luvan saamisesta inssiin). Ei se siis niin vaikeaa voinut olla.
Me tehtiin miehen kanssa sikäli selvä peli, että molemmat lopettaa puhumisen siihen paikkaan, jos tekee mieli korottaa ääntä. Ja nauruhan siitä aina tuli, kun ruvettiin kovin hiljaisiksi. Huumori siis voitti.
Mieheni ei myöskään ole paha sanoja yleensäkään, mutta aloittaa kaikki mahdolliset neuvot ja opetukset aatamista. Sellaiseen meinasi välillä hermo mennä, kun olisi pitänyt suht pikaiseen saada joku neuvo ja tää vaan kertoo suihkumoottorin toiminnasta...
Suihkumoottorin toimintaa en ehkä juuri oppinut, mutta ajamaan opin ja aika hyvinkin. Auton ostin heti inssin jälkeen (se ilo on tässä aikuisena kortin ajamisessa :) ja nyt olen sillä jo ajellut reilut 8000 km. Parkkihallit ja taskuperuutukset on hallussa ja talviliikennekin sujuu.
Opiskelin sen "teorian" mieluummin itsekseni ja sen oppi yhdessä illassa oikeastaan. Eihän sitä nyt silmät ja korvat ummessa ole liikennesäänöistä selvinnyt tähän ikään mennessä muutenkaan, joten oikeastaan osasin jo ne säännöt pääosin. Mies vain aina joskus ajaessa tarkisti, että osaan jonkun kinkkisemmän liikennesäännön myös käytännössä (yksisuuntaiselle kääntymiset tms.). Netissä siis opiskelin sitä kuvien tulkintaa teoriakoetta varten yhden illan (sompsa.fi) ja siinä se. Teoriakoe meni yhtä vaille täysillä. Ja inssikin ihan ihmeittä virheittä.
Kyllä sinä selviät siitä aivan mainiosti. Kunhan luotat itseesi ja päätät oppia.
Voimia ja tsemppiä!
Teoria ei tosiaan tunnu yhtään vaikealta, eiköhän se tässä iässä kuulu jo osittain yleissivistykseenkin. Koe on tietysti vielä käymättä, että parempi olisi olla leuhkimatta ;-) Meillä on itse asiassa käynytkin niin päin, että (vielä) kyydissä istuessani, kyselen koko ajan, että miksi teit noin? Miksi et vilkuttanut jne...
Mutta sitten ajaessa, ne liikennemerkit (esim. nopeusrajoitus käännyttäessä) jää kyllä luvattoman usein huomaamatta. Liikaa menee huomiota ihan perusjuttuihin vielä.
Niin ja ikää muutama vuosi vähemmän kuin aloittajalla, mutta aika paljon kuitenkin. Mutta eiköhän se siitä. Tsemppiä vaan kaikille ja onnittelut jo kortin saaneille!
Tai siis nythän se itsenäinen opettelu vasta alkaa.
Pääsin nimittäin inssin läpi.
Ei tutkinnonvast.ottajalla ollut lopussa oikeastaan
mitään huomauttamista. Päätä käski käännellä vähän
aktiivisemmin risteysalueella, niin ja inssiajon
alkumetreillä muistutteli että "Hengitähän välillä".
Olin niin paniikissa että pelkäsin pyörtyväni.
En varmastikkaan pärjäisi liikenteessä autokoulun
ajotuntimäärällä. Opetusluvalla opettelu oli
tällaiselle kolmivuorotyöntekijälle juuri sopiva
ratkaisu.
Onnea ja kärsivällisyyttä kaikille "siippojen" oppilaille! (ja miksei siipoillekkin)
Tosi hieno juttu!! Oikein paljon onnea sulle hienosta suorituksesta :).
Minä jatkan vielä puurtamista ainakin jonkun aikaa!