Haluaisin sanoa pari sanaa Wille Riekkiselle.
Sinä toteutat esimerkillisesti tärkeintä sääntöä Raamatussa, rakkauden sääntöä. Ei ole ihme, että sinulla on paljon kannattajia, kristittyjä, jotka eivät halua tuomita muita, ja kristittyjä, jotka luottavat Jumalaan niin paljon, että tietävät Hänen rankaisevan, jos sellaista tarvetta ilmenee. Tässä maailmassa on tärkeintä vain rakastaa. Vihaa täällä löytyy liikaakin. Esimerkiksi olen kuullut monen ihmisen olevan täynnä vihaa sinua kohtaan. En usko että tällainen viha on Jumalan tahdon mukaista. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys,
ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä kohti pyrkikäämme.
Sinä toteutat esimerkillisesti tärkeintä sääntöä Raamatussa, rakkauden sääntöä. Ei ole ihme, että sinulla on paljon kannattajia, kristittyjä, jotka eivät halua tuomita muita, ja kristittyjä, jotka luottavat Jumalaan niin paljon, että tietävät Hänen rankaisevan, jos sellaista tarvetta ilmenee. Tässä maailmassa on tärkeintä vain rakastaa. Vihaa täällä löytyy liikaakin. Esimerkiksi olen kuullut monen ihmisen olevan täynnä vihaa sinua kohtaan. En usko että tällainen viha on Jumalan tahdon mukaista. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys,
ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä kohti pyrkikäämme.
Vastaukset 20
Vanhimmat
eikä melkein.
Johanneksen evankeliumin 8nnessa luvussa, heti alussa, Jeesus kehottaa synnittömiä heittämään ensimmäisen kiven ja sanoo naiselle:"En minäkään sinua tuomitse, mene, äläkä enää tee syntiä!" Mutta saman luvun jakeessa 26 Jeesus sanoo:"Paljon on minulla..teissä tuomittavaa" ja suorastaan sanoo kuulijoidensa olevan Saatanan lapsia. Kuka ratkaisee tämän arvoituksen? Onko Wille Riekkinen mukavampi kuin Jeesus?
Jumala on ainoa, jolla on valta, viisaus ja oikeus tuomita, ja sitä kautta Kristuksella. Siksi Jeesus sanoo tuomitsevansa, ja hän tarkoittaa tällä aikojen lopussa tapahtuvaa tuomiota.
Niin, Kristus tuntuu pidättäytyvän tuomitsemisesta, vaan lupaileepa sen osuvan viimeistään tuomiopäivänä. Mutta mikä tarkoitus sillä on? Eikö anteeksianto? Mutta eikö anteeksianto kohdistu aina taakse jätettyyn tai jääneeseen? "Mene, äläkä enää syntiä tee" osoittaa Jeesuksen tuomitsevan teon, vaikka tekijä saikin anteeksi. Hän ei hyväksynyt tekoa, ei anteeksianto tarkoita lupaa tehdä väärin. Jos tarkoittaisi, eihän se olisi enää edes anteeksianto!
Joo, mutta kun pointtini on se, että Hän on ainoa, jolla on lupa tuomita, ei meillä eikä kellään ihmisellä!
Hyvä, tehdään ero tuomitsemisen ja tuomitsemisen välillä. Jeesus sanoo:"Älkää kadotustuomiota lausuko, ettei teille kadotustuomiota lausuttaisi!"(Luuk 6:37) Tätä hän itse ja seuraajansa ovat kutakuinkin johdonmukaisesti noudattaneet. Mutta miten on 1 Kor 5:12, 13? Ja koko luku? Tämmöinen tuomitseminen on samaa kuin Jeesuksen "teissä olevan" tuomitseminen. Siis synnin. Jotta ihmiset huomaisivat pahan ja väärän ja synnin, on ne juuri tuomittava. Armoa on se, ettemme julista heidän joutuvan siksi helvettiin vaan että heillä on mahdollisuus anteeksisaamiseen. Kyllä tuomitseminen kuuluu kristittynä elämiseen. Miten muuten me tekisimme selväksi, ettemme hyväksy vääryyttä, pahuutta ja että pidämme niitä synteinä? Taitoa kysyykin se, että osaa esittää asian ihmistä tuomitsematta. Se taas on eri asia kuin varominen loukkaamasta.
Keskustelunne on mielenkiintoinen, ja puutun siihen hiukan.
Meillä ei ole oikeutta tuomita ketään kadotukseen. Tästä voimme varmasti olla yhtä mieltä. Sen tekee mahdottomaksi jo sekin, että Jumalan ajatukset ovat paljon korkeammalla tasolla, ja hän näkee ihmisen sydämeen tavalla johon ihminen ei pysty. Lisäksi kukaan ihminen ei ole Jumalan lailla täydellinen tässä ruumiissa, jossa elämme.
Toinen asia on, millaisen tuomion me sitten voimme langettaa. Tuomioitahan on monenlaisia, ja seurakunnalle on annettu tiettyjä ohjeita tälläisissä tapauksissa. Ongelma on juuri tuo tuomita ja tuomita, on tärkeää ymmärtää asian hengellinen sisältö.
Esimerkkinä voisin käyttää Jumalan sanan kohtaa, jossa kehotetaan poistamaan paha keskuudestamme. Tässähän seurakunnan johdolle annetaan tietty valtuutus käyttää tuomiovaltaa suhteessa toiseen ihmiseen, hänet voidaan erottaa Jumalan seurakunnasta. Samoin apostolit näyttävät varoittavan henkilöistä, jotka johtavat ihmisiä harhaan. Tässäkin sanan pohjalta lausutaan henkilöiden nimiä ja samalla annetaan ymmärtää heidän olevan erossa Jumalan totuudesta. Voidaan puhua tietynlaisesta tuomiosta näiden ihmisten edustamaa oppia kohtaan.
Tänä päivänä on suvaitsevaisuus saavuttanut suuren suosion, mikä on tietysti hyvä asia. Vaara kristityn seurakunnan kannalta on kuitenkin siinä, että suvaitsevaisuus yltää syntiin saakka. Jumala vihaa syntiä, koska se vahingoittaa ihmistä. Meidän on varmasti Jumalan edustajina syytä tehdä samoin.
Emme voi hyväksyä esimerkiksi käsitystä, jonka mukaan homous on yksi luonnollinen seksuaalisuuden muoto. Tällä teemme tyhjäksi Jumalan sanan opetusta. Käsittääkseni (korjatkaa, jos olen väärässä) Wille Riekkinen edustaa juuri tälläistä näkemystä. En vihaa kyseistä henkilöä, mutta hänen oppinsa eivät ole Jumalan sanan mukaisia. Tällöin on kysyttävä, mikä on meidän oikea, Raamatun mukainen reaktiomme? Onko oikein rakastaa myös Raamatun vastaisia oppeja?
No tästä juuri ihmiset ovat eri mieltä. Minusta, jos homouden takia aletaan vainota ihmisiä, rikotaan paljon pahemmin Jumalaa vastaan, kuin ne homot ovat rikkoneet. Se ei kertakaikkiaan sovi minun päähäni, että ketään ihmistä aletaan vainota sen takia mitä hän on tehnyt. On oltava yksi paikka, missä otetaan jokainen rakastavasti vastaan. Se on kirkko. Olen pahoillani, jos joku on tästä eri mieltä. Voivat sitten varmasti perustaa taas yhden "vain VIP-henkilöille ilman syntiä"-kirkon. Meidän kirkkomme on onneksi kansankirkko, jonne jokainen syntinenkin ja jopa ateistinen ihminen on tervetullut.
Jos soveltamalla tässä kohdassa ensisijaisesti rakkauden sääntöä, koska sydämeni on niin täynnä rakkautta, joudun joittenkin mielestä kadotukseen, so be it.
Varmasti Wille Riekkinenkin ajattelee näin. Siksi niin pidän hänestä, ja siitä, että joku uskaltaa nousta vastustamaan sortoa, vainoa ja puolustamaan sitä kohtaamaan joutuvia ihmisiä. Se on suuri kynnys, ja häntä kohtaan suunnataan paljon vihaa tämän takia. Ikävää.
Ymmärtääkseni Raamatun mukaan voimme kyllä kutsua ihmisiä seurakuntaamme ja hyväksyä heidät sellaisena, kuin he ovat. Olivat sitten ateisteja, homoja tai mitä tahansa. Silti Raamatun mukaan seurakunta on uudestisyntyneinen pyhitetty joukko. Se on siis erotettu maailmasta ja siitä hengestä, joka maailmassa on. Tällöin seurakuntaan kuuluminen ei voi olla kaikkien oikeus uskosta riippumatta, mikäli haluamme pysyä Raamatun opetuksessa.
Todellinen rakkaus hyväksyy, mutta myös suojelee. Mikäli hyväksymme esimerkiksi ateisteja seurakuntamme jäseniksi on vaara juuri siinä, jota Raamattu kuvaa sanoin: "pienikin hapate hapattaa koko taikinan". Eikö tärkeintä ole hoitaa seurakuntaa ja sen asioita Raamatulliselta pohjalta?
Ateistit tuskin haluavat edes kirkkoon tulla. Puhuin ihmisistä, jotka haluavat tulla kirkkoon. Heidät on otettava vastaan, siitä huolimatta mitä ovat tehneet tai mitä ovat.
Vielä kun tarkennettaisiin tuo "ottaa vastaan" -termi. Itse ymmärrän niin, että seurakunnalla on oikeus ja velvollisuus päättää, ketä se ottaa jäsenekseen ja ketä mahdollisesti erottaa. Tätä tehtävää hoitaa Raamatullisesti vanhimmisto, jonka Jumala on tehtävään asettanut. Mielestäni on siis syytä erottaa seurakuntaan liittäminen ja seurakunnan tilaisuuksissa käyminen, jonka tulee olla avointa kaikille.
Tästä tulemme luonnollisesti siihen, miten nykyinen kansankirkkomme voi toimia Raamatulliselta pohjalta. Sehän käytännössä hyväksyy jäsenekseen kenet tahansa. Tämä johtaa mielestäni juuri tälläisissä asioissa suuriin käytännön ongelmiin.
Kasteesta, ja sen suoritustavasta on puhuttu ja kiistelty niin paljon, ettei minulla ole siihen tässä mitään mielenkiintoa puuttua. Onhan kuitenkin niin, että vaikkapa luterilaiset ja vapaat suunnat voivat olla toinen toisilleen hyödyksi, kunhan eivät vain etsi erottavia vaan myös yhdistäviä tekijöitä toisistaan. Silti voimme uskoakseni keskustella Raamatullisten mallien toteutumista eri seurakuntamallien yhteydessä.
Jopa maallistuneet suomalaiset taputtaa ja ovat
lähetelleet hänelle kiitteleviä emaileja.
Ihmismielen asiantuntijat, ammattiauttajat kiittelevät. (Rauhan tervehdys, 27/2002).
Hyvä Riekkinen!
Ko. lehden Rauhan tervehdys, 27/2002, s.3 ilm. 31.8.2002)artikkelissa väliotsakkeen
"KIRKKO EREHTYNYT ENNENKIN"
alla Piispa Riekkinen rohkaisee ihmisiä etsimään vastauksia yhdessä. "..opista tulee helposti pakko paita, joka rupeaa ahdistamaan,haisemaan ja pelottamaan."
Hän vieroksuu sanelua, sitä että joku sanoo,
miten asiat ovat. Hän muistuttaa miten kirkon
historiasta löytyy esimerkkejä, kuinka se on
joutunut myöntämään olleensa kannanotoissa väärässä. Riekkinen toteaa:
"-1500-luvulla kirkossa puolusteltiin maakeskeistä
maailmankuvaa. Aurinkokeskeisen maailmankuvan puolestapuhujat olivat itsestä Perkeleestä. Näin
oli kunnes järki voitti ja todettiin, että
Raamatussa on erilaisia maailmankuvia. Uuden ajan
jälkeenkin maailmankuvat ovat moneen kertaan
muuttuneet.
-Raamatun kirjoittajan homokäsitykseen liittyy
ajatus siitä, että homous kuuluu pakanalliseen
kulttuuriin. Ja epäjumalanpalvelukseen. Hän ajatteli myös,että homous on itse valittua. Jos
homous ei olekaan itse valittua eikä se kuulu
epäjumalanpalvelukseen, me olemme uudessa tilanteessa. Asiaa joudutaan ajattelemaan kirkossa uudestaan, Riekkinen päättelee."
En naputua loppuja mutta puhuttelevat väliotsikot
"JOS YKSIKIN ITSEMURHA SAADAAN ESTETTYÄ"
"KIRKON TYÖNTEKIJÖISSÄ ON HOMOSEKSUAALEJA"
"PIISPA VARHAISNUORTEN-KERHON VETÄJÄKSI
Loppulauseena Riekkinen sanoo:
"-Raamattua tulisi tulkita tämän päivän ihmisille
siten, että vapaudutaan kirjaimen orjuudesta hengen vapauteen, siten että armoa tarjotaan
jokaikiselle ihmiselle tuijottamatta ihmisten
ominaisuuksiin tai omituisuuksiin."
Wille on tajunnu tään jutun. Se ei oon uskonnosta kiinni vaan sydämestä! Yeah!
Riekkistä arvostelevat ihmiset ovat sitä mieltä, ettei hän pysy Raamatun totuudessa. Mikäli näin on, toimivat vastustajat rakkauden hengessä, koska harhaoppia ei ainoastaan ole hyvä vaan myöskin ehdottoman välttämätöntä vastustaa.
Mutta toisten mielessä hän nimenomaan toimii Raamatun hengessä, ja homojen ja naisten vainoajat ovat niitä, jotka eivät toimi.
Olet oikeassa siinä, että vainoamista on ja siihen on helppo syyllistyä. olet oikeassa siinäkin, että kirkkoon on jokaisella oikeus tulla. Listaasi voisi jatkaa pedofiileilla jne. Mutta kun puhutaan syntien anteeksiantamisesta, on oltava syntejä, joita tuomitaan, siis joita voidaan antaa anteeksi. Ei ole helppoa ja onko mahdollistakaan muuttua ilkeästä ystävälliseksi hetkessä (tai ollenkaan, minkäs sitä perusluonnolleen!), lopettaa huumeidenkäyttöä jne. Mutta ei se eikä anteeksisaaminenkaan tee niistä oikeita, hyväksyttäviä tai luvallisia. Ja nyt kyse on käytännöstä: entinen murhaaja voidaan periaatteessa ottaa vaikka kirkkoon töihin, mutta mitenkä semmoinen, joka jatkaa sitä yhä eikä osoita kuin hyväksyntää samanlaisille? Tai pedofiilien kohdalla... Onko homous synti vai ei, miten suhtaudutaan? Tämä on ongelma.
Vertaat homoutta mm. murhaajiin ja pedofiileihin. Mutta synti on syntiä, ja varmaan jokainen, joka kirkossa on töissä sortuu jatkuvasti johonkin syntiin. Sen ei tarvitse olla murha tai hyväksikäyttö, mutta "pienempiä" pahoja löytyy, kuten viha ja toisten epäkunnioitus.
Mutta minun kirjoissani nämä ovat samalla tasolla kuin muutkin synnit. Tietystikään murhaaja tai pedofiili ei lain takia voi olla töissä, vaan hän joutuu todennäköisesti vankilaan, jos teot tulevat tietoisuuteen. Mutta kun hän on sovittanut tekonsa yhteiskunnalle, hän on vapaa mies/nainen. Tietystikään pedofiilejä ei päästetä lapsi- tai nuorisotyöhön, joten ei häntä oikein voi seurakunnassa ainakaan sellaisessa työssä pitää, ja sehän on rajoittavaa kun aika monet seurakuntalaiset ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa.
Mutta homolla ei ole mitään tällaista rajoittavaa tekijää, että hän vahingoittaisi toista ihmistä työskennellessään seurakunnassa. Miksi siis ei? Muutkin työntekijät ovat syntisiä ja en usko että toista syntiä voi sanoa suuremmaksi kuin toista.
Tässä esimerkki tästä työstä, mutta tämä pätee myös elämään. Jokainen meistä tekee varmasti yhtään katumatta jotain syntiä lähes päivittäin. Homous ei ole sen pahempi kuin muutkaan.
Kaikki kirkon työntekijät tekevät jotain syntiä toistuvasti, ilman katumista. Miksi homous olisi sitten suurempi ja pahempi synti? Synti se on muiden joukossa, ei pahempi tai pienempi. Joten jos muita syntejä saa tehdä, niin miksei tätä.
Ja nyt vertaat murhaajaan ja pedofiiliin. Hieman kohtuutonta, kai tajuat itsekin, että jos murhaaja ja pedofiili jatkavat vaan syntiään, niin eivät he voi olla kirkon leivissä, koskapa ovat vankilassa.
Kiitos vastauksista. Arvelinkin, että minua moititaan esimerkeistäni (homot-pedofiilit-murhaajat). Huomaa kuitenkin, että sinä rinnastat nämä sanoessasi, että kaikki synnit ovat yhtä pahoja tai yhtä anteeksiannettavia. Jälkimmäinen on totta, mutta vaikka kaikki synti "ansaitsee kuoleman", on inhimillisesti lievempiä, kuten toisaalta itsekin väitit. Tässä olet ristiriidassa itsesi kanssa. Minä tarkoitin, että jos homous on synti (Raamatun mukaan taitaa olla), ei ole kyse siitä, että sitä voi toteuttaa kauniisti, vaan että sitä ei saa toteuttaa ja ne jotka niin tekevät ja sen hyväksyvät, opettavat Raamatun vastaisesti. Kuinka Nokia voisi pitää minua palveluksessaan, jos haukun sen kännyjä ja kehun Motorolaa? Kuinka uskollinen on oltava Raamatulle? Mielestäni olisi oltava älyllisesti rehellinen. Jos homous on mielestäsi ok, ei se tarkoita, että voisi väittää sen sopivan kristinuskoon. On valittava, pitipä siitä tai ei.
kuka tuo wille riekkinen muuten on?