tuo Amerikan ja amerikkalaisten, ja heidän vapailla vaaleilla valitsemansa presidentin ainainen mollaus ja irvailu. Miettisitte vähän, pilkkakirveet, mitä on siellä toisella puoella? Barbarismia, epäinhimillistä pakkovaltaa, takapajuisuutta. Ja mitä suurinta uskonnollista suvaitsemattomuutta, ja harhaoppeja, joissa ihmisiä voidaan sumuttaa lupauksilla "77 neitsyestä taivaassa", jos suostuu ohjaamaan jumbojätin päin viattomien ihmisten työpaikkana olevia pilvenpiirtäjiä! Jos uskonnollinen sumutus on tätä luokkaa kuin tässä allaolevassa esimerkissä, mitä siitä pitää sanoa? Tässä ilmeisesti opetetaan ei lentäjä- vaan autonkuljettaja-terroristeja:
"Mitä maailmassa tulee tapahtumaan, kun Täyttymys saavutetaan? Voit olla ajamassa autoa. Ehkäpä olet kuski. Olet oikeauskoinen. Autossa voi olla lisäksesi useita muita ihmisiä, jotkut heistä ehkä vääräuskoisia. Kun fanfaarit soivat, sinä ja muut oikeauskoiset autossa temmataan välittömästi pois - katoat, jättäen taaksesi vaatteesi ja muut fyysiset seikat joita et ikuisuudessa kaipaa. Pelastusta vaille jäävät henkilöt autossa saavat äkkiä säikähtää sitä että auto onkin vailla kuljettajaa ja äkiiä törmääkin johonkin. Oikeaoppiset autosta ovat pelastuneet. Valtatiellä muut autot, joita on ohjannut oikeauskoinen kuljettaja, menettävät hallintansa, ja kuin vahva luonnonmullistus käy hävitys sillä valtatiellä ja kaikilla maailman valtateillä, kun oikeauskoiset kutsutaan taivaaseen ohjaupyörien äärestä." (Suora sitaatti ja vapaa käännös erään sikäläisen propagandistin julistuksesta.)
Kyllä se on niin, että pitäisi panna nämä opetukset vastakkain sen kanssa, että Amerikka sentään on sivistysmaa. Niin paljon kuin Amerikkaa, amerikkalaisia ja heidän presidenttiään voidaankin arvostella, pitäisi aina muistaa, että heillä on vastassaan sokeasti uskonnolliset, katastrofeja maalailevat ja niitä järjestelevät voimat.
"Mitä maailmassa tulee tapahtumaan, kun Täyttymys saavutetaan? Voit olla ajamassa autoa. Ehkäpä olet kuski. Olet oikeauskoinen. Autossa voi olla lisäksesi useita muita ihmisiä, jotkut heistä ehkä vääräuskoisia. Kun fanfaarit soivat, sinä ja muut oikeauskoiset autossa temmataan välittömästi pois - katoat, jättäen taaksesi vaatteesi ja muut fyysiset seikat joita et ikuisuudessa kaipaa. Pelastusta vaille jäävät henkilöt autossa saavat äkkiä säikähtää sitä että auto onkin vailla kuljettajaa ja äkiiä törmääkin johonkin. Oikeaoppiset autosta ovat pelastuneet. Valtatiellä muut autot, joita on ohjannut oikeauskoinen kuljettaja, menettävät hallintansa, ja kuin vahva luonnonmullistus käy hävitys sillä valtatiellä ja kaikilla maailman valtateillä, kun oikeauskoiset kutsutaan taivaaseen ohjaupyörien äärestä." (Suora sitaatti ja vapaa käännös erään sikäläisen propagandistin julistuksesta.)
Kyllä se on niin, että pitäisi panna nämä opetukset vastakkain sen kanssa, että Amerikka sentään on sivistysmaa. Niin paljon kuin Amerikkaa, amerikkalaisia ja heidän presidenttiään voidaankin arvostella, pitäisi aina muistaa, että heillä on vastassaan sokeasti uskonnolliset, katastrofeja maalailevat ja niitä järjestelevät voimat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
täysin samaa mieltä, ihmettelen esim, tämän "Moonmanin" vilpitöntä Irakin diktaattorin ihailua, jos on tosiaan niin kiivas Saddamin kannattaja niin eikö "Moonman" voisi hakeutua vaikka vapaaehtoiseksi Irakin armeijaan puolustamaan herransa ja valtiaansa kunniaa.
Näytä yksikin kirjoittamani viesti jossa olisin ilmoittanut kannattavani tai ihailevani Saddamia tai hänen politiikkaansa.
Niin kumpaa nyt solvasitkaan? Amerikan vai lähi-idän fundamentalisteja? Nehän ovat oikeastaan sama asia.
Kannattaa ottaa nämä riehujat ihan huumorilla vaan. Syitä tähän Amerikka-raivoon on paljon ja harva noista syistä on mitenkään raivon ansaitseva. Mutta suomalainen aktivisti nyt vain on aina ollut sellainen, että rakastaa Yhdysvaltojen vastustamista. Tätä samaa se on ollut viimeiset 30 vuotta.
Ensiksikin suomalaiset ihmiset ymmärtävät kulttuurieron todella sujuvasti kun kyse on esimerkiksi arabipakolaisen suomalaisista poikkeavista tavoista. Paljon annamme anteeksi muslimeille. Mutta emme ole valmiita ymmärtämään sitä, että kulttuuriero on myös meidän lintukotomme ja Yhdysvaltojen välillä. Se kulttuuriero syntyy jo siitä, että me täällä olemme viisimiljoonainen kansa Venäjän länsinurkassa. He siellä ovat noin 250 miljoonainen suurvalta taloudellisessa, sotilaallisessa ja poliittisessa mielessä.
Suomi on kulttuurisesti vielä todella yhtenäinen maa. Amerikka ei ole. Suuri osa kansalaisista on esimerkiksi latinoja ja lisää tulee koko ajan. Mentaliteetti, poliittinen kulttuuri ja retoriikka ovat erilaisia kuin meillä. Sen sijaan että kauhistelemme jotakin yksittäistä Bushin lausuntoa "dead or alive", meidän pitäisi pyrkiä katsomaan sen retoriikan taakse. Kaikilla mittapuilla katsottuna Yhdysvallat selvisi suhteellisen maltillisesti ja tyylillä terrori-iskuista ja niiden vaikutuksista. Pahemminkin olisi voinut mennä. Amerikkalaiseen poliittiseen retoriikkaan kuuluvat tunteenomaiset ilmaukset, puheen paljous ja retoriset hienoudet joilla muistutetaan mieliin vanhaa Amerikkaa. Suomalainen poliitikko on jäyhä, ei puhu paljon, eikä koskaan muuta kuin asiaa. Ja senkin mahdollisimman monotonisella äänellä. Katsokaa vaikka Lipposta. Tunteisiin ei vedota. Riitta Uosukaista naureskeltiin avoimesti kun hän kerran eduskunnan edessä sortui lausumaan runon. Epäsuomalaista toimintaa, totta tosiaan.
Jotkut meistä nauravat jenkeille, mutta pitää muistaa että maailmalla nauretaan myös meille. Jenkkipolitiikka on harvoin ikävystyttävää - suomalainen politiikka on harvoin muuta kuin ikävystyttävää. Taittovirhe syntyy siitä kun oletamme jollakin kummallisella tavalla olevamme täysin samanlaisia amerikkalaisten kanssa. Emme me ole. Poliittinen kulttuurimme ei voisi olla erilaisempi. Kulttuurieron todellisuutta emme kuitenkaan myönnä, koska emme sitä tajua. Koska amerikkalaiset pukeutuvat kuten me, heidän täytyisi olla kuten me olemme. Asiat eivät kuitenkaan ole näin simppelejä.
Sokeaan Amerikka-vihaan syyllistyvät usein ihmiset, jotka eivät ole maassa asuneet. Korkeintaan ovat saattaneet viettää kaksi lomaviikkoa Kalifornian rannoilla. Heillä ei ole sisäpiirin kokemusta esimerkiksi Washingtonissa toimimisesta. Ja jos aiheesta julkaistaan kirjoja, eivät he niitä lue. He lukevat toisenlaisia kirjoja. David Icken teoksia, tai sitten suomettuneiden poliitikkojemme vuodatuksia. Tai mahdollisesti jonkun mielenterveydellisistä syistä eläkkeellä olevan CIA-virkailijan paljastuksia.
Yllättävän moni suomalainen pohjustaa tunteensa täysin toisen käden lähteeseen. Luetaan mitä se tai tuo suomalainen nk. intellektuelli ( huomaa nk. ) on asiasta sanonut. Tai katsotaan keskusteluohjelma televisiosta jossa kyllä sanottiin että. Ja sillä selvä. Ei tällaisilla eväillä voi muuta kuin vahvistaa ennakkoluulojaan. Ihmistä, joka suhtautuu ennakkoluuloisesti muslimeihin tai arabeihin kutsutaan rasistiksi. Ihmistä joka suhtautuu ennakkoluuloisesti Yhdysvaltoihin kutsutaan aktivistiksi. Piiri pieni pyörii.
Amerikkavihan eräs laukaisija on myös se fakta, että kommunismi kaatui omaan mahdottomuuteensa noin kymmenkunta vuotta sitten. Tuosta traumasta on monen suomalaisen aatteen ihmisen vaikea päästä yli. Kun vihataan Amerikkaa, vihataan länsimaista demokratiaa ja sitä että loppupeleissä se sittenkin voitti. Täytyy miettiä näitä ihmisiä. Monet uhrasivat koko elämänsä suuren ja mahtavan alttarille. Tulos pyöreä nolla. Nyt mielessä on sitten valtava viha ja katkeruus joka luonnollisestikin kohdistuu Amerikkaan. Olihan se kylmässä sodassa Neuvostoliiton vastapooli. Tässä on se vanhemman aktivistipolven asenne.
Väitän muuten, että Irakin sodan kiivaimmat vastustajat eivät ole paljon olleet tekemisissä irakilaisten ihmisten kanssa. Itse tunnen irakilaisia, jotka kannattavat tuota iskua. Saddamin hallinto ei nimittäin ole herkkua. Asioissa on siis aina enemmän kuin yksi puoli.
Tottakai minuakin tympii usein tämä tietämätön ja jatkuva solvaustulva. Erityisen kunnostautunut tässä on tämä meidän moonmanimme. Milloin George Bush on Fuhrer ja milloin mafioso. Täysin epärealistisia käsitteitä. Mutta on tämä toisaalta mielenkiintoistakin. Kuten sanottu tässä näkyy juuri se tietyn ikäpolven kiukku ja pettymys. Sitä sitten puretaan ja pyritään aivopesemään kaikki muutkin. Tavoite tosin jää saavuttamatta mutta yritys on kova.
Ei näitä juttuja kannata niin iholleen ottaa. Aina tähän Suomen maahan on mahtunut se vakiomääränsä ei-niin-välkkyjä ihmisiä, mutta sen kanssa pitää vain elää. Onneksi siellä missä päätetään, ihmisillä on usein enemmän näköaloja ja ainakin joku realistinen näkemys siitä kuinka pitää maailman pyörät pyörimässä. Nämä pyörät pyörivät edelleenkin demokratian ja yhteistyön öljyäminä, eivät onneksi pikku-saddamien ja reko raveloitten mielen mukaan.
Mitä luulet mitä tulee isoina sellaisista ihmisistä, joille on lapsena opetettu että Amerikka on paha. Sieltä kun ei ole tullut, eikä voi tullakaan mitään hyvää.
Coca colaa ei voi juoda, se kun on amerikkalaisten hapatusta ja saa ajatukset kääntymään pois ainoasta oikeasta uskosta, eli kommunismista.
Jotkut stallarit muuten aikoinaan ihan oikeasti kielsivät pinskumukuloiltaan imperialistien suosikkijuoman coca colan. Kuvitelkaa nyt. On ääliömäisyys huipussaan.
Varsinaisia yhden asian ihmisiä. Vaikka onhan se hassuakin tietysti.
kääntäen? Elikkä onkos jenkkilän kahvipöydissä koskaan löydetty kommunismista mitään hyvää?
Tai onko kommunistien kahvipöydissä koskaan löydetty kansallissosialismista mitään hyvää?
Miksi muuten totalitaarisista aatteista pitäisi löytää mitään hyvää?
että lännen pöydissä on tosiasiassa otettu huomioon niitä asioita ja arvoja, joita ajamaan sosialistiset opit syntyivät.
Sosialismihan syntyi vastalääkkeeksi teollistumisen erityisesti kaupungeissa aiheuttamaan kurjistumiseen. Vaikka Saksassa ja Englannissa ei noustukaan vallankumoukseen, työväen järjestäytyminen ja joukkovoiman käyttö muodostuivat yhteiskunnassa vakiintuneiksi realiteeteiksi. Tulonjako- ja sosiaalipolitiikkaa voidaan katsoa sillä silmällä, että ne ovat sosialismia markkinatalouksien sisällä. Yhteiskunnalliset luokkavastakohtaisuudet ja eturistiriidat tunnustamalla ja pöydälle nostamalla on länsimaissa pidetty sosialismin vallankumouksellisuus aisoissa.
Ehkä reaalisosialismi maailmassa kaatuikin juuri siihen, että se ei vastavuoroisesti pystynyt oppimaan ja omaksumaan mitään markkinatalousmaailmasta. Siellä tosiaankin sulkeuduttiin omiin opillisiin totuuksiin, luotiin yhteiskunta, jossa totaalisesti kaikki yritti toteuttaa "sosialistista" ohjelmaa. Siitähän oli käytännössä seurauksena vain, että luotiin marxilais-leniniläisillä nimilapuilla varustettu järjestelmä, jossa tosiasiassa varallisuudet kasautuivat harvojen käsiin vieläkin tehokkaammin kuin markkinatalousmaissa. Kun N-liitto sortui, uusrikkaiden luokka oli jo valmiiksi olemassa - se ponnahti saman tien esiin kuin syntymäpäiväkakun kaunotar.
Markkinatalousmaissa siis "sosialismilla" on historiallisesti ollut de facto suurempi merkitys kuin itäblokin valtioissa.
Länsimaisissa yhteiskunnissa kuten esimerkiksi Englannissa, Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa jne. on tosiaan otettu se paras puoli sosialismista. Eli siis se ajatus että heikoimpiakin on tuettava tässä yhteiskunnassa ja on luotava verotuksen avulla hyvinvointiyhteiskunta missä tuloerot tasoittuvat edes hiukan.
Avoin yhteiskuntahan on myös avoin oppimaan. Vastaleiri ei tähän pystynyt ja tulokset ovat sitten sen mukaiset. Savuavia raunioita ja uudelleenrakennus.
löytyy yllin kyllin netistäkin noilta "oikeauskoisten" sivuilta, mutta tosi on, että on amerikkalaisilla omat hihhulinsa ja uskonnolliset fundamentalistinsa. Eikös se ollut tämä Ronald Reagan, jolla oli George Bush senior takapirunaan, niin kovaluontoinen jätkä, että vaalikampanjassaan lupaisi keskilännen lahkolaisille järjestää maailmanlopun, jos tulisi valituksi. Sieltähän jatkuu suora linja tähän nykyiseen creationisti G W Bushiin.
Ronald Reagan oli kait melkoinen sekopää, kun hän erään elämänkertakirjan mukaan mm. tosissaan uskoi olleensa toisessa maailmansodassa rintamalla, vaikka todellisuudessa oli vain näytellyt sotaa filmeissä. Näyttelijältä taitavat helposti mennä todet ja tarinat sekaisin, vaikkei olisikaan altzheimeria kuten Reaganilla. Yhden jännän jutun kertoo neurologi Oliver Sacks v. 1985 julkaisemassaan kirjassa "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi". Tämä Sacks on muuten se sama, josta vähän aikaa sitten televisiosta tullut elokuva "Heräämisiä" kertoo.
Sacks työskenteli hoitokodissa, jossa potilaina oli mm. afasiatapauksia, jotka eivät ymmärrä sanojen merkityksiä, mutta tajuavat äänensävyt ja tietävät siis varsin hyvin mistä milloinkin on kyse. Kun afasiapotilalle puhutaan vilpittömästi ja "luontevasti", heillä ei ole ymmärrysvaikeuksia. Sitten oli potilaina myös täysin päinvastaisia tapauksia, henkilöitä, jotka ovat täysin "sokeita" tajuamaan puheen sävyjä, jotka ymmärtävät puheesta ainoastaan sanojen täsmälliset merkitykset. Tätä sanotaan tonaaliseksi agnosiaksi, kyvyttömyydeksi erottaa sävyjä.
Eräänä päivänä Sacks seurusteluhuoneen ohi kulkiessaan kuuli tavatonta naurunrätkätystä - kaikki potilaat vääntelehtivät siellä naurusta. Kummissaan Sacks meni katsomaan mistä oikein oli kyse, ja katso: siellä tuijotettiin televisiota, jossa tämä charmööri, näytttelijä Ronald Reagan puhui, harjoiteltuine retoriikkoineen, teatraalisuuksineen, tunteisiin vetoavine äänenpainoineen - ja potilaat vääntelehtivät naurusta.
Reagan osoittautui siis täydelliseksi huijariksi joka tavalla: hänen teatraaliset eleensä eivät vakuuttaneet niitä jotka sairautensa vuoksi olivat oppineet lukemaan vain "luonnollisia" eleitä, eikä Reaganin puheen sisältö onnistunut vakuuttamaan niitä, jotka olivat erityisen harjaantuneita havaitsemaan merkityksiä.
Presidentti puhui painokkaasti, ja kaikki nauroivat. Miksemme me terveet ja normaalit osaa nähdä näiden sekopääpoliitikkojen läpi samalla tavalla?
on muka tuo Jer-Al-El?
vai tonttuiletko muuten vaan? Jer tarkoittaa tietenkin Jerryä, al-el on pomittu sukunimestä Falwell. Kyseessä on tämä meikäläisittäin katsoen ratkihauska fundamentalistikristitty, jolle taivaanisä on tainnut puhaltaa vähän liikaa kuumaa höyryä päähän. Hänen, kuten myös toverinsa Pat Robertsonin saarnoja miljoonat jenkit kuuntelevat lasittunein silmin. Jerryllä on suorat yhteydet ylöspäin, myös maallisen valtahierarkian puitteissa, hän on ollut apuna ja muotoilemassa uskonnollispoliittista propagandaa pressanpodiumin tuntumassa aina Reaganista lähtien. Hän on niin isä kuin poika Bushinkin pyhähenki. Tyyliesimerkkinä tuo avauspuheenvuoroon siteerattu autokuljettajien taivaaseentempaaminen on hyvin edustava. Meilläkin lehtien palstoille pääsi Jerry Falwellin taannoinen rikinkatkuinen väite siitä että teletapit ovat homoja.
Sivulta
http:\www.funnystange.com/quiz
löytyy mielenkiintoinen testi, jolla itsekukin voi kokeilla kuinka hyvin osaa erottaa toisistaan amerikkalaiset fundamentalistit ja Osama bin Ladenin. Itse onnistuin tunnistamaan 6 repliikkiä 20:stä oikein. Varsinainen järkytys kuitenkin oli, kun luin tuloksista ne ao. henkilöiden lausumat, joista repliikit olivat otteita. Mitenkään ei voinut välttyä vaikutelmalta, että Osama sentään on näihin amerikkalaisiin fundamentalisteihin verrattuna järkimies.
painovirhepaholainen näköjään rupesi heti vaivaamaan kun Jerrystä rupesin puhumaan. Oikea linkki:
http://www.funnystrange.com/quiz/
toivottavasti nyt tuli oikein.
Menin ehkä liian nopeasti läpi ajattelematta tarpeeksi perusteellisesti, 10 oikein.
Kyllähän Osama, ainakin lukemieni haastattelujen perusteella, puhuu aivan täyttä asiaa mutta en voi hyväksyä terrorismia keinona vaikka käsitänkin että häneltä ja hänen kannattajiltaan ovat keinot vähissä kun vastassa on, paitsi maailman ainoa supervalta, myös sen vasallivaltioiden (arabimaissa) korruptoitunut, yhteiskunnalliselta ja poliittiselta kehitykseltään demokratian näkökulmasta katsottuna jälkeenjäänyt status quo joka palvelee lähinnä amerikkalaisten ja paikallisen eliitin yhteneväisiä etuja.
Osa teistä sanoo että Bin Laden puhuu asiaa... Sitten sanotte että ette voi hyväksyä terrorismia. Minusta sana terrorismi ei meinaa mitään, se on sana jolla saadaan asiat näyttämään hyvältä. Esim. U.S.A hyökää terroristeja vastaa, siviilejä kuolee vaikka kuinka paljon, mut se on ihan okei kun metsästetään terroristeja.
Puhutaan että arabimaat aivopesevät ihmisiä vihaamaan yhdysvaltoja. Kuitenkin se viha lähtee sydämmestä siitä mitä U.S.A on tehnyt heille.
On ihailtavaa ajatella miten joku ihminen on valmis kuolemaan uskonsa puolesta. Kaikki aina sanovat että voisivat kuolla maansa puolesta, mutta kovin moni ei sitä varmaan oikeasti tekisi.
Vaikka ihailen uskon vahvuutta en silti hyväksy keinoja jolla asiota ajetaan eteenpäin. Kuitenkin sanan TERRORISMI voisi jo sulkea mailman kansalta.
Tuskin jos pienkone törmäisi helsingin stocmanniin, niin tuskin saisimme muisto konsertteja tai avustus rahoja Britannialta.
Yhdysvaltojen pitäisi antaa asioiden olla jo siviili tasolla eikä kerätä kannatusta kansalta tappamalla "terroristeja" julkisesti.