KYSYN frihet myös muilta

on tainnut vaihtaa lopullisesti Raamatun Disneyn piirrettyihin, tullut jossain määrin järkiinsä siis. Merkkejä parannuksesta alkoikin viime aikoina jo hänen viesteissään näkyä: Jeesus ja Mooses vaihtuivat Tikuun ja Takuun.

ovat vain yksilöitä ja kaikilla omat taistelunsa. Sehän on selvä että hellareissakin tapahtuu ylilyöntejä, mut ei tietenkään niitä valtaosa hyväksy. En ole aikoihin kyllä kuullut että joku varmasti uskaltais sanoa toisen helvettiin menosta tai taivaaseen, mutta uskon kyllä et niitäkin on. Se ei kuitenkaan tee siitä mitenkään oikeellista. Valtaosa muslimeistakin tuomitsee terroristit jotka islamin nimissä surmaa ihmisiä. Kuitenkin me liitetään terrorismi ja islam helposti yhteen. Sama se on hellareidenkin suhteen. Helposti nähdään sellaisina joista ihmiset helposti provosoituu.

Minulla on täti, joka on kova tuomitsemaan ihmisiä. Äitini suvulla on yksi yhteinen piirre, että he kiukustuvat nopeasti ja sanovat usein, mitä sylki suuhun tuo. Tätinikin sanoo uein sanoja, jotka ovat loukkaavia ja välillä hyvinkin inhottavia. Olen joskus ajatellut, mistä moinen johtuu. Äitini ja tätini joutuivat viettämään lapsuutensa riidan ja halveksunnan keskellä. Kostavatko he nyt muille kokemiaan raivonpuuskia, en tiedä. Vai oppivatko he sen lapsuudessaan ja eivät huomaa, että tekevät väärin. Tädeilläni ja äidilläni on erittäin vaikea luonne. Tätieni on erittäin vaikea tulla toistensa kanssa toimeen, koska he latelevat, mitä tahansa suustaan. He loukkaantuvat helposti ja sitten haluavat loukata toista oikein kovasti. He eivät näe itsessään virheitä. Tätieni kanssa on tosi vaikea keskustella niinkuin äitinikin kanssa. Äitinikin mielestä isä ja minä olimme kauheita, hän yksin oli täydellinen. Ainakin välillä näytti siltä.

Isälläni oli samanlainen riidan täyttämä lapsuus. Mutta isäni ei koskaan kostanut sitä muille.

On vakea tietää, miksi jotkut ihmiset tuomitsevat toiset niin helposti. Haluavatko he nostaa itseään vähän ylemmäksi kuin toiset? Näkevätkö he itsensä niin kurjina, että täytyy vähän tuomita toisia, että tuntisi itsensä paremmaksi. Vaikka olen seurannut tätejäni näin kauan, vielä he jaksavat ihmetyttää sanoillaan. Mutta ei heille voi mitään. Jos heille jotain sanoo, he unohtavat sen heti ja taas sama alkaa.

Tulin jo tunti sitten kotiin, vaan en edes hoksinu, että moli nimimerkilleni kirjoitettu.

Vaan hienoa että muut ovat vastanneet.

Arvelen, että asut Suomessa.

Teillä on erilainen kultuuri kun svenneillä, eli täällä on erittäin harvinaista kuulla sana SYNTI taikka minne on matkalla tän elämänsä jälkeen, jos ei taivas ole päätepisteenä.

Minulle kerran ennen uskoon tuloani eräs tohtori neuvoi, että mene ja hirtä itsesi, kun "hiukan lääkitystä" tahdoin lisätä hänen avullaan.
No se oli "Jumalasta", koska kummasti pani uudet mietteet jopa minulle, et minnes tässä nyt.

No ennen uskoon tuloani oli pari täyteen ikään ehtinyttä ruovas-ihmistä, jotka kertoivat kyllä, että tupanpoltto on sit syntiä jos uskoon tuut ja muutamia muitakin ohjeita annettiin esim. avoliitton synnillisyys ja niin jätin nais-ystäväni, kun hänelle ei tämä "hengellisyys" passannu, vaan tahtoi alkoholin nautinnot pitää tärkeämpänä.

Eli itse kyllä ajatuksissani "päättelen mihin meni", kun tämän ajallisen jätti.

En tiedä etkö itsekin läheistesi kuoltua ole miettinyt pääsikö taivaaseen, vai oliko matkalipussa kadotus.

Voin myöntää, että olen keskustellut "entisten ystävieni" kanssa, että matkamme määränpää ei tänään ole sama, jos Jeesus ei kelpaa "oppaaksi".

Olen kyllä ihmisten kanssa keskustellessa sanonut, etten voi edes tietää mikä oli Hitlerin määrän pää, mutta että vaikea on uskoa taivastakin lopullisena paikkana.

Voin tuon pyytää anteeksi, siinä mielessä, että minunkin uskoni horjuu.

Sit voit ehkä tietää, että ihminen joka on pilkannut Pyhää Henkeä vastaan, joskus tietää itsekin, että määränpää ei ole oikea.
Sellaisen ihmisen kuolin vuoteen äärellä on "tuskallista" olla, vaan silti meillä ei ole tuomio valtaa, eikä edes varmaa tietoa ihmisen päämäärästä.

Valitan ystävä, etten osaa kysymykseesi vastata, koska en kertaakaan ole ruotsalaisen helarin suusta kuullut kadotustuomiota.