Katkeruuden sappi

Tässä loanheitossa ryvettyy nyt vähän yks jos toinenkin... sori vaan.

sinua ei voi enää auttaa. No, sitä se menestysteologia teettää.

Olipa mainiota että tämä aihe tuli tähän nettiin näinkin pian. Olin tuossa aamulla Herran edessä ja mieleeni nousi lopuksi pohtia näitä asioita. Eilisessä Tampereella olevassa Nokia Mission kokouksessa tuli erään sisaren kautta juuri sellainen sanoma, että Jeesus suree, etteivät uskovaisten välit ole kunnossa. Me olemme niin tavattoman likinäköistä väkeä. Jumalan ympyrät Jumalan maailma on niin paljon isompi, kuin se mitä me raamatuntulkinnoillamme voidaan ollenkaan ymmärtää.
Tuo kohta, jossa Jeesus sanoo, ettei ihmistä saastuta se mikä menee suusta sisään, vaan ihmisen saastuttaa se, joka tulee suusta ulos saisi olla seurakunnissa niitä ensimmäisiä käytösopetuksia, joita uusille uskoville opetetaan. Myös Jumalan perheessä niinkuin ihmistenkin perheissä on tapana neuvoa kuinka toista ihmistä kohdellaan.

Meissä ihmisissä on sellaista purkaantumatonta vihaa aikalailla. Tuossa aamulla juuri mietin tuota juttua että miten sen saisi purettua niin, ettei toisen silmä tulisi mustaksi. Viha toisen persoonaa kohtaan, ei kai liene oikeutettua koska Jumala on luonut persoonallisuudet. Meidän olisi hyvä tutkia sitä omaa vihan tunnettamme mihin se pohjautuu, ennenkuin puramme itseämme. Viha toisen raamatun tutkintaa kohtaan ja henkilökohtaista oppimisen tasoa kohtaan, ei kai myöskään kuulu sellaisille alueille, että nyt olisi purettava oma henkilökohtainen viha. No entäs siten viha ihmisen henkistä tai fyysistä vammaisuutta kohtaan, pitäisikö vielä pohtia sitä vihan purkamista, ei tainnut olla oikea kohde.

Miten kummassa tämä viha sitten voisi purkaantua. Herra tietää yksin. Aamulla tuossa vaan juuri pohdin ja ajattelin, että jos sen mustan savupilven purkaisikin suoraan Jumalalle. Menisi vaikka keskelle metsää jos huudatuttaa, ja huutaisi ja raivoaisi kaikin adjektiivein niin paljon kun jaksaisi, mutta kohdistaisi sen Jeesukselle menevänä viestinä. Nyt korostan todellista vihanpurkautumista. Ans kattoo miten äijän kävi. Jumala ei ole niinkuin meidän maalliset isät ovat, että hän kaikesta melusta suiviintuneena ottaisi remelit esille ja loikottelisi pitkin selkää hetken aikaa ja sitten miettisi, että mitenkähän opetuksen laita lieni ollut metakka ainakin loppui. Hänellä on paaljon muita tapoja parantaa ja puhdistaa ”täynnä olevaa” lastaan. Otettaisi kokeeksi sellainen menetelmä, että kun alkaa kututtaa :-), ei vietäisi sitä kututusta sille kanssamatkaajalle, vaan Jeesukselle ja vastaillaan vasta päivän päästä jos tuntuu vielä, että jotain olisi vastattava. Muistettaisi kultaiset käytössäännöt – kuinka toista ihmistä kohdellaan ja jos hyökkäyttää niin hyökätään Jeesuksen kimppuun, ei sen sisaruksen kimppuun. Kun se sisarus on oikeasti sen Jeesuksen omaisuutta, niin eikös se ole tapana että omistajalle valitetaan?

Että hyvää päivää – kirvesvartta se.