Kurkistelua Kahviloiden alkuhistoriaan:
Kahvila ei ollut tärkeä kehityskeskus,vain liike-elämälle,vaan myöskin sanomalehdille ja kirjallisuudelle.
Kahviloissa ei tehty ainoastaan bisnestä, vaan siellä myös luettiin lehtiä,keskusteltiin politiikasta ja kirjallisuudesta. Journalismi ja kirjallisuus olivat kietoutuneena yhteen olennaisella tavalla 1900-luvulle asti.
Monet lehdet käyttivät kahvihuoneita jopa lehden tosiasiallisina toimitiloina. Myös kirjallisuus kukoisti kahviloissa ja 1700-luvulla ilmentyi, sekä Ranskassa,että Englannissa kahvilakirjallisuuden kulta-aika.
Kahviloissa pelattiin shakkia ja muita lautapelejä.Yhtälaisesti istuivat samoissa pöydissä, niin merimiehet,laivanvarustajat, kuin kauppiaat ja vakuutusasiamiehet.
Kahvilat täyttyivät alkuun niistä ihmisistä ,joilla oli aikaa istuskella kahvilla.
Valistusajan kahvilakulttuuri poikkesi älyllisyydellään ja säädyllisyydellään aiemmasta oluttupien kilpajuonnista. Kahvia pidettiinkin ideologisesti värittyneenä juomana.
Kahvin juonnin uskottiin vaikuttavan anti-eroottisesti.Vaikuttihan kahvi nautintoaineena älyn kiihoittumisen sukupuolisen kiihoittumisen edelle.
Kahvin pelättiin myös saavan aikaan keinotekoisesti tehostuneen elämän ,johon kuului vireänäolon ja väsymyksen vaihtelut. Oltiin myöskin huolissaan kahvin seksuaalista energiaa vähentävänä vaikutukseltaan.
Koska alunalkaen naiset eivät voineet istuskella miesten kanssa kahviloissa, niin he kokoontuivat omissa porukoissaan. Näissä naisten yhteisöissä alkoivat myös kehityksensä naisjärjästöt.
Suomalaiset ovat hyvin sisäistyneet kelpo porvarilliseen elämäntapaan ,mitä kavin juontiin tulee. Tämän virkistysaineen avulla vähennetään ajanhaaskausta ja manipuloidaan ruumista kestämään yhä kiihkeämpää ja tehokkaampaa työrytmiä.
Kysymyksiä: Paljonko tästä kaffeen elämä on muuttunut näin virtuaalisena kokemuksena?
Onko kaffee palstalla omaa" kulttuuria?
Onko kivaa käydä kaffeessa?
*************************************************
Jos mielikuvituksesi pääsi valloilleen ,niin kirjoita joku runo,tarina,tai mikä tahansa juttu
KAHVIIN liityen.
Joku kisahan tässä on aloitettava , kun kerran tätä kahvila kultturellia* harjoitetaan:DDD
Kahvila ei ollut tärkeä kehityskeskus,vain liike-elämälle,vaan myöskin sanomalehdille ja kirjallisuudelle.
Kahviloissa ei tehty ainoastaan bisnestä, vaan siellä myös luettiin lehtiä,keskusteltiin politiikasta ja kirjallisuudesta. Journalismi ja kirjallisuus olivat kietoutuneena yhteen olennaisella tavalla 1900-luvulle asti.
Monet lehdet käyttivät kahvihuoneita jopa lehden tosiasiallisina toimitiloina. Myös kirjallisuus kukoisti kahviloissa ja 1700-luvulla ilmentyi, sekä Ranskassa,että Englannissa kahvilakirjallisuuden kulta-aika.
Kahviloissa pelattiin shakkia ja muita lautapelejä.Yhtälaisesti istuivat samoissa pöydissä, niin merimiehet,laivanvarustajat, kuin kauppiaat ja vakuutusasiamiehet.
Kahvilat täyttyivät alkuun niistä ihmisistä ,joilla oli aikaa istuskella kahvilla.
Valistusajan kahvilakulttuuri poikkesi älyllisyydellään ja säädyllisyydellään aiemmasta oluttupien kilpajuonnista. Kahvia pidettiinkin ideologisesti värittyneenä juomana.
Kahvin juonnin uskottiin vaikuttavan anti-eroottisesti.Vaikuttihan kahvi nautintoaineena älyn kiihoittumisen sukupuolisen kiihoittumisen edelle.
Kahvin pelättiin myös saavan aikaan keinotekoisesti tehostuneen elämän ,johon kuului vireänäolon ja väsymyksen vaihtelut. Oltiin myöskin huolissaan kahvin seksuaalista energiaa vähentävänä vaikutukseltaan.
Koska alunalkaen naiset eivät voineet istuskella miesten kanssa kahviloissa, niin he kokoontuivat omissa porukoissaan. Näissä naisten yhteisöissä alkoivat myös kehityksensä naisjärjästöt.
Suomalaiset ovat hyvin sisäistyneet kelpo porvarilliseen elämäntapaan ,mitä kavin juontiin tulee. Tämän virkistysaineen avulla vähennetään ajanhaaskausta ja manipuloidaan ruumista kestämään yhä kiihkeämpää ja tehokkaampaa työrytmiä.
Kysymyksiä: Paljonko tästä kaffeen elämä on muuttunut näin virtuaalisena kokemuksena?
Onko kaffee palstalla omaa" kulttuuria?
Onko kivaa käydä kaffeessa?
*************************************************
Jos mielikuvituksesi pääsi valloilleen ,niin kirjoita joku runo,tarina,tai mikä tahansa juttu
KAHVIIN liityen.
Joku kisahan tässä on aloitettava , kun kerran tätä kahvila kultturellia* harjoitetaan:DDD
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tässä olis nyt mahdollisuus kirjoittaa niitä "HELMIÄ", jotka voisivat jäädä sitten virtuaaliseen kaffeen historiaan kirjattaviksi.
En sitten poista omakätisesti mitään edes komentteista.
Joten pannas pannut kuumiksi ja pöönät joukkon. !
Anna palaa ja varo polttamasta hihojasi*
Olimme ainoat asiakkaat
Paratiisi keskellä
kaupunkia!
Vanhan roosan
sävyyn rapattu
kivitalo
ja seinillä kuvia
talossa eletystä elämästä
Meille se oli koti
Lorautimme kahviin
oikeaa kermaa
Söimme juustokakun
samalta lautaselta
Sadekuuron kastellessa
ahkerat liisat
leimukukat
tiikerinliljat
istuimme hetkessä
joka oli vain
meitä varten
Meitä odotaa
aamukahvi
puuhellan lämmittämässä
tuvassa
jokaisena aamuna
kun vain haluamme
Tänään maksamme
yhteisen kotimme
ensimmäisen yhteisen
laskun
- että laskunmaksustakin voi tulla juhlapäivä
Jokainen juomani kahvikupillinen
muistuttaa minua tuosta menneestä
ja tästä tulevasta
Kahvinmaku suussani
tämä runokin
kirjoitin
...matka romaantiikasta yhteiseen arkeen ja rakastavaisten kokemuksessa jopa yhteinen laskukin on juhlavaa. Elämän maku maistui kermaisen kahvin kulauksessa:=)
..tuntuu ihmeeltä se, että tähän on päästy!
Arvaat, että olen o n n e l l i n e n.
Melkein vuosi sitten, elettiin montun partaalla.
Nyt tässä..
Antoi uskoa ja toivoa,että vielä näinä ankeina ihmissuhteiden sotkuaikoina, voi siltikin romantiikka saada ihmeet arkeenkin istutetuksi.
Onnitteluni. Näitä onnistuneita tositarinoitakin tarvitaan.
Luin runosi ja muistin jokaisen hetken, odotan nyt vain tulevaa...
Runon pauloissa vielä mutta on yksi kysymys virtuaalikahvilasta.
Seuraan ihmisiä kahvilassa. Sinihiuksinen nainen juo enemmän kahvia kuin lihava mies ikkunapöydässä. Vanha rouva viereisessä pöydässä on juonut useamman kupin kuin lehteä lukeva liikemies tiskillä, ja lihava mies on nauttinut kahvia runsaammin kuin vanha rouva.
Kuka näistä on juonut eniten?
oikea kahvikissa
No sulle lisätehtävä:
KAH(___)VI
PO(___)RO
Siinä kaksi tavutettua sanaa. Keksippä tuohon väliin tavu joka sopii sekä alkuosaan että loppuosaan. Sanat eivät tarvitse olla perusmuodossa ja voivat olla erisnimiäkin.
Esim.
KOI(___)RA -> koiSO ja SOra
KAH(_TA_)VI
PO(_MO_)RO
Leviltä kahleet kintuissa? :))
kah-le-vi
po-ka-ro
kah-lo-vi siis Frida Kahlo
eipäs ollut hilut kintuissa,
vaan Saariselällä selällään ;=))
Kah - ra - vi
po - Ka - ro
po- e -ro Edgar Allan
pokaro
uusi :po-vi-ro
ei se oo mikään pikkulilli vaan pikkurilli ;)
Kahvilanpitäjä Uunolla oli tapana arvuutella mitä asiakkaat tilaisivat ja miten maksaisivat. Hän oli kirjoittanut lapulle neljä arvausta ja jos jonkun kohdalla arvaus osuisi kohdalleen, hän saisi ostokset ilmaiseksi.
Kahvilaan saapuivat seuraavat henkilöt, jotka ostivat ja maksoivat seuraavasti:
Simo: pulla, kahvi, kermaa, maksoi kolikoilla
Reetta: leivos, kahvi, kermaa, maksoi pankkikortilla
Heimo: pulla, kahvi, mustana, maksoi kolikoilla
Yhden kohdalla kaikki neljä olivat oikein, yhden kohdalla kolme ja yhden kohdalla vain yksi arvaus osui oikeaan.
Kuka sai ilmaiset kahvit?
juoda Simo
Reetta, jolla varmimmin aina 'rahaa' tarpeeksi? Tai sitten Simo nuukana kun otti kermaakin saadessaan. Vois kai sille Heimollekin ilmaset antaa?
neljäshän oli vielä käymättä. :)
Mikä seuraavista sanoista ei kuulu joukkoon:
SEKOITUS, PULLA, KUPPI, KAHVINKEITIN, PANNU, HAMMAS
keitin!
Ja miks?
mikä se on kahvikahvinkeitin?
voi porottaa ...
ja yritäkin väittää että vastaukseni on väärä, vaikka et sitä itse ehkä ajatellutkaan!
Just niin. Prkl taisi olla liian helppo.
kahvinkeitin,muista puuttuu sana kahvi
Hienoa! Kisan ehdottomasti väärin vastaus! Palkitsemisen arvoinen suoritus, oma puzzleni!
miten niin väärä ...
Porotin sekoituksen... eihän sitä kahvia tule ilman poroja..
Hammastakin voi porottaa (murreilmaisu kivulla)
jne...
aukoton logiikka kultaseni! ;))
että siinä kupissa oli poron kuva ;))
Alan jo itsekin uskoa tuohon. Sinun logiikka on loogisempi, nyt on mulla putkiaivot tippaleipänä.
No kuuleppas, tässä sulle pulma. Saat ratkoa sen omalla superlogiikallasi...
Istuimme kuppilan ikkunapöydässä, ulkona oli hurja myrsky. Viereisen liikkeen ulkomainosten irtokirjaimet olivat lennelleet kadulle. Kadulla oli kirjainrykelmät PIPAKA, LUTIO ja HAVOS. Mikä hiton kauppa siinä vieressä mahtoi olla?
vastaan
sohva, tuoli, kaappi
ikea
Kysymys oli, mikä liike? Ja vastaus on: Ryhäsen huonekalu & poika. Tai Ryhäsen poika & huonekalu. Tai Ryhäsen kalu & poikahuone tai jotain...
Siinäkö idyllin pikkukaupungin pienen kivijalkakuppilan vieressä Ikea? Nyt on mielikuvitus kovilla.
arkitehtoonisia arvoja ole muuallakaan huomioitu... Ei tarvitse kun tähyillä katajannokalle.. vai onko se vanhaa satamaa...
ikean valomainokset ne olivat sinne katutasoon romahtaneet...sellaista ikean laatua..
Ei tuossa tehtävässä sanottu, että ne kirjaimet olisivat liikkeen nimestä...
wirn ;))
Sinussa on ainesta poliitikoksi, kauppiaaksi, lakimiehe...naiseksi ja ties miksi. Kun teen pisteen, se on sinulle uuden kertomuksen alkumerkki. Ja niin on pirun hyvä!
Yritän nyt kehitellä, jahka aikaa on, sinulle sellaisen yksiselitteisen tehtävän mihin on vain yksi aino oikea vastaus, ilman selittelyjä vain YKSI. Vai onkohan sellaista olemassakaan?...ei kai...
voin vastata jo valmiiksi
TAHDON :D
Pitkään tummaan viittaan pukeutunut nainen kävelee kiireisin askelin mutaisella mukulakivin päällystetyllä kujalla.Hän vaikuttaa hätäiselle katsahtaessaan väliin taakseen. Koristellut kengät tuhriintuvat likaisiksi ja hameen helma laahautuu maassa kangistuen tummille loskaisille viiruille.
Virtsan ja jätteiden pistävän makeahko lemu saa naisen painamaan hansikoidun kätensä kasvoille.
Vaunut ajureineen ovat jääneet kujan alkupäähän.
Kuja on kapea ja synkkä.Jotkut ikkunat ovat tiukasti sujettuja puisin säleköin ja toisissa ikkunoissa käväisee joku puistelemassa vuodevaatteita ,tai heittää jätettä kadulle.
Talojen seinustoilla lojuu katupoikia pelaillen noppaa, tai nuhjaten tappelusta.Räikeästi maalattuja tuhruisia lemmentarjoojia on tullut ulkosalle istuksimaan kadunreunustoilla oleville ikkunalaudoille. Heidän kimakat naurunsa ja rivot puheet kantautuvat kaikuna ränsistyneiden talojen seinistä. On vielä varhainen aamu.
Hutsut sanailevat katupojille ja keimailevat karskeille merimihille. Aina joku pari sujahtaa nopeasti piiloon hetkeksi ja lempi ja leipä vaihtavat omistaajaa.Toisella on nälkä ravinnosta, toisen nälkä helpottuu lemmestä.
Nainen avaa kitisevän raskaan oven.Kahvila leijuu
rasvaisen ruuan, ihraisten likaisten kehojen hien karvaasta hajusta sekottuen kahvin ja viskin äitelään lemuun.
Nurkkapöydässä syrjässä istuu Sebastian.
Huomatessaan naisen tulon hän huiskauttaa kädellään ilahtuneena.
-Emilia ,hän sanoo ääni käheänä kiihkosta.
-Sinä pieni lemmittyni,armaani...Sebastian jatkaa yhä kiihtyneempänä samalla sujauttaen naisen huppua kasvoilta ja suudellen hiusrajassa irtaantuneita suortuvia, jotka vallattomina kehystävät naisen kuulaan kalvakkaita kasvoja.
Emilia kiskaisee hansikaat kädestä painaen ne hellinä miehen parransänkisille poskille.
Täällä he ovat piilossa.Kukaan ei välitä udella, tai vaivaudu ottamaan selkoa näistä kahdesta rakastavaisesta.
Emilian koti on toisella puolen kaupunkia ,jonka joki on halkonut kahteen kastiin. Etelän puolella asuvat rikkaat ja arvostetut.Pohjoinen puoli on taas vähempiosaisten ,jossa myöskin taiteilijoiden,ammatinharjoittajien, hutsujen, toimettomien ja muun sekalasen väestön asumukset sijaitsevat.
He olivat vain äkkiä ja arvaamatta rakastuneet.
Emilia oli pitänyt kodissaan kirjallista piiriä ,johon Sebastiankin oli mukaan tullut.
Emilian aviomies oli hyvässä asemassa.Hän oli hankkinut omaisuutensa laivurina ja saavuttanut jo
ansaittua kunnioitusta, sekä arvovaltaa.
Hän soi vaimolleen näitä pikku huvituksia,joihin hän tämän kotonaan kokoontuvan taiteilija porukankin katsoi kuuluvan.
No naisethan puhuivat keskenään naisten aseman muutoksesta ja olihan hän nyt sentään uudistusmielinen ja salli puheet ,koska tuskin ne mihinkään johtaisivat.
Niinä iltoina kun piiri kokoontui niin yhä useammin Emilian ja Sebastian silmät kohtasivat toisensa.
Keskinäinen jännite oli jo kuin äärimmilleen kirstetty jousi.
Ja yhtenä sateisena iltana se laukesi.
Kaikki muut olivat jo lähtennet.Emilian aviomies oli istumassa pitkää iltaa ulkona tehden kauppoja ja sopimuksia.
Sebastian teki lähtöä viivytellen ja samalla tarkastellen kiinteästi Emilian poven kohoilua ,joka tuntui värsevän sydämen lyöntien tahdissa.
Äkkiä he olivat vain sylikkäin painautuneena himokkaaseen nälkäiseen suudelmaan.
Sebastian käsi kohotti taftisen runsaan hameen ylös ja kiihkeät sormet hakeutuivat pitsisten alushameinen alle kiskoen pitkälahkeiset housut naisen jalasta.Reidet värisevinä ja sydän pakahtumaisillaan Emilia painautui selälleen pehmoiselle käsinsolmitulle silkkimatolle. Siinä he antautuivat toisilleen ,kuin jumalten temppelissä.Rakkaus roihati läpi solujen sulautuen ,kuin elämän alkuun.
Emilia tunsi, kuin tulen lieskojen nuolevan sisältään. Hän koki ensimmäisen kerran räjähtävän
orgasmin.Hän vapisi kauttaaltaan ja purskahti äänekkääseen itkuun. Hän tunsi miehen elämän vitauksen sisällään ja avasi salaisen puutarhansa tuoksun. Hänen kätensä eksyivät Sebastianin tummiin kiharoihin ja huulet avautuivat ,kuin orgidean terälehdet.Samalla hän purskahti äänekkääseen itkuun puristautuen kuin henkensä hädässä miehen jäntevää ja lämpöistä rintaa vasten.
-Emilia ,,,sanoi Sebastian hiljaa hyväillen naisen kaunista kättä.
-Minä lähden huomenna.Otin pestin laivaan.Se purjehtii Venetsiaan.
Emilia hätkähti.Kahvila oli täyttynyt ja puheen sorina hukutti sanoja.
Oli toukokuu ja kirsikat täydessä kukassa.
Emilia talutti pikkuista poikaa kädessään.
Hän katsoi pojan kaarevaa aamorin kaarta tämän nauraessa ja huiskuttaessa lähtevälle laivalle.
Toinen alus oli juuri lipumassa rantaan.
Emilia hymyili lapselleen hellästi.
Kuinka samanlaiset piirteet tällä pojalla olikaan.
Tuo otsan kaari, leuan muoto ja nuo suuret pehmoiset silmät.
Laivat kohtasivat ja merimiehet heiluttivat käsiä tervehdykseksi. Saapuneesta laivasta käveli ahvoittunut mies merimiessäkkiä kantaen.
Hän suuntasi askeleensa pieneen nuhjuiseen kahvilaan ja istui nurkkapöytään odottamaan höyryävää väkevää kahvia siemallen.
Ikkunan takaa kurkkasivat pienen pojan uteliaat kasvot. Mies huomasi ne ja hymyillen huiskautti lapselle, tietämättä poikaansa tervehtineen.
mistäköhän johtuu se, että tarinat jotka sijoittuvat krinoliinien ja turnyyrien aikaan herättävät minussa aina jonkin sortin vastenmielisyyttä?
En puhu itse tarinasta vaan ajasta johon sen olet sijoittanut.
Ehkäpä syynä on se, että en kertakaikkisesti osaa samaistua noihin neitoihin... en hetken hurmaan vieteltäviin uhreihin joita kaksinaismoralismi ja rahan valta kahlitsevat.
Sisäisellä naisellani ( ainahan me peilaamme tarinoista itseämme) on ehdottoman vapaa tahto ja tuona aikakautena minusta olisi varmaan tullut joko huora tai minut olisi poltettu roviolla kerettiläisenä noitana...
Koin tarinasi siis ahdistavana, vaikka se sinulle todennäköisesti oli kaunis (?).
..että koit tarinan noin.
Yritin kuvata tarinassa tuota vanhaa aikaa ,josta tämän aloituksenikin aikakausi kertoi. En niinkään ajatellut kirjoittaa kaunista tekstiä ,vaan kuvata paremminkin ihmisten kokemusmaailmaa sellaisessa moraalisessa ja yhteiskunnallisessa raameissa,missä rakkaus etsi mahdollisuuden vaikka kiellettynäkin.
Naisen asema oli silloin erilainen.Ei siis ihme, että naisliikkeet syntyivät.
Monikohan nainen solmi avioliiton rakkaudesta. Avioliitot olivat vanhempien järjästämiä.
Luokkaerot olivat normeissaan jyrkät.
Minua kait kirjoittajana kiinnostaa tutkia/samaistua erilaisten ihmisten kokemuksiin.
En tiedä mitä tarkoittanet tarkalleen tuolla itsensä peilautumisella tarinan henkilöihin.
Itse en koe sitä sen kummoisempana, kuin vaikkapa,että näyttelijänkin on osattava erilaisia rooleja näytellä.
Jäin toki pohtimaan,että mikä tarinassa ahdisti?
Tuohon aikaan taisi kielletty rakkaus olla hyvinkin yleistä. Tuskin se tänäkään aikana aina moraalisääntöjen mukaista on. Mutta rakkaus on rakkautta vaikka kiellettynäkin:=)
nimenomaan samaistumista... l. jostain syystä en kykene samaistumaan tuon aikakauden herraskaisiin neitoihin kokematta jonkin sortin ahdistusta..
ei sen vakavampi juttu;))
Kahvi aiheisia tarinoita ja juttuja saa tänne heitellä lisääkin.
Eikait böönat ole loppuneet ,,,tai tullut bööna-autti.?
Böönautismi on jo homattavasti vakavampi roopleemi ja siihen auttaa vaan bobsia lisää bööniä.
Böönaamisiin:BBB
...vai veikö taas nuo ikuisuuskysymykset" kaiken energian?
Vakkarien ja puskien syntymissessiot näyttävät edelleenkin saavan suurimman huomion:=)
Kahvitarinat ilmeisesti ,niin arkipäiväistä ettei porukat jaksa kiinnostuu kirjoittamiskisasta.
Höh....no olkoot sit. *möks ja pai* !!!!!!!!