Uskonto on pahasta, jos se hallitsee liikaa elämää. Perheet rikotaan sen vuoksi, yhtäkkiä vanhemmat lakkaavat välittämästä lapsistaan vain jonkun uskon takia. Kantava voima on ainoastaan halu tuomita toisia. Pahuuttahan tuossa ihannoidaan. Ennen halusin suhtautua suvaitsevaisesti ja edes yrittää ymmärtää. Mutta nyt nähtyäni tarpeeksi sitä kaikkea pahaa ja kyyneleitä, jotka tämä uskonto on aiheuttanut, en siihen pysty. Luoja paratkoon, jos uskonto teille tärkein niin älkää lisääntykö jos lapsianne ette pysty ehdottomasti rakastamaan! Itsellene aiheuttakaa vaikka mitä kärsimyksiä, mutta jättäkää muut rauhaan. Mikä uskonto se sellainen on, jossa halutaan tappaa rakkaus? Suututtaa uhrien puolesta.
Pakko kai se sitten myöntää
.....
3309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On aivan totta että uskonto ja uskonnot ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Lähes kaikki uskonnot maailmassa ovat kuitenkin lähteneet liikkeelle hyvistä asioista. Mielestäni kaikkien uskontojen peruslähtökohdat ovat hyvät.
Valitettavasti ihminen on niin ovala, että samalla hetkellä kun joku ymmärsi turvata Jumalaan tuodakseen oikeudenmukaisuutta, moraalia ja etiikkaa maailmaan, niin toinen keksi siinä oivan keinon hallita ja tavoitella omaa hyötyä. Hallintaa varten tarvitaan organisaatio ja siihen hierarkinen järjestelmä.
Alle sadassa vuodessa (250-350 v. Jkr) kristillinen alkuseurakunta, jossa oli hyvin löyhä maallinen organisaatio, muunnettiin katolliseksi kirkoksi jonka johtaja Paavi ilmoitettiin Jumalasta seuraavaksi absoluuttiseksi itsevaltiaaksi ja kirkolle varattiin yksinoikeus välittää Jumalan armoa.
Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Näin kävi myös kirkon, joka kohteli toisinajattelijoita erittäin julmasti polttaen roviolla, surmaten miekalla ja armeijalla jopa toisia kristittyjä.
Luther toi aikanaan vallankumouksellisen uskonpuhdistuksen, jossa ihminen saattoi pitää suoraa yhteyttä Jumalan kanssa. Hetken aikaa näytti hyvältä, mutta sitten valta taasen voitti ja tällä kertaa kirkko liitettiin osaksi kuninkaiden valtaa ja sillä tiellä olemme edelleen.
Jeesus kuitenkin itse nousi aikoinaan uskonnollisia auktoriteettejä vastaan, eikä juuri sanoja säästellyt tuomitessaan fariseuksia. Valitettavasti nykypäivän fariseukset sysäävät ihmisille raskaita taakkoja juuri Jeesuksen tai Hänen Isänsä nimi huulillaan.
Voittaaksemme vääryydet, joita harjoitetaan uskontojen nimissä, meidän tulee turvata Jumalaan Hänen hylkäämisensä sijaan, ja käyttää uskonnon alkuperäisiä omia aseita. Lähes jokainen uskonto on sitä mieltä että Jumala on Rakkaus. Tämä löytyy Raamatustakin.
1. Joh. 4:8
" Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. "
Tässä muutamia kohtia Raamatusta, joita voidaan esittää niille, jotka käyttävät uskontoa vallan ja alistamisen välineenä:
1. Korinttolaiskirje 4
"5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."
Matteus 7
"1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? "
Matt. 7:2
" sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. "
Luuk. 6:
"37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
2. Kor. 3:17
"Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. "
omille vanhemmilleni ja itsellenikin, että en lapsiani kasvattanut mihinkään uskontoon. En myöskään kieltänyt kavereita, joita näin kaupungissa on eri uskonnoista. Tietenkin seurasin asioiden kulkua.
Nyt olen saanut kiitosta kasvatuksestani, joka tällä iällä on merkityksellistä. Ohjattu on lain kunnioittamiseen ja inhimmillisyyteen ja vaikka joskus murrosiässä lapsien mielestä vanhemmat ovat aina väärässä (vain protestiksi) niin nyt kun on oma perhe, on asat saneet omat arvonsa.
Itsekin en voi muuta kuin kiittää omia vanhempiani, jotka eivät tuoneet/korostaneet/pakottaneet(suorasti tai epäsuorasti) uskontoa kasvaessani. Uskonnon antamat hyvät ohjeet saa muualtakin kuin juuri uskonnosta. Rikollisuus, pettäminen, muiden kunnioittaminen jne. Joskus sitä ei osaa arvostakaan, että on saanut ne vaikutteille herkimmät vuodet elää "turvassa" manipuloinnilta ja että vanhemmat todella eivät hylkää sellaisista asioista kuten eräät tekevät (tätähän sattuu myös uskontojen ulkopuolella).
Ja mitä tuohon ensimmäiseen kirjoitukseen tulee; Monella on ollut hyvä tarkoitus, mutta tekeekö se sitten kaikesta niin hyvää ja hyväksyttyä. Kunhan säilyttää jalat maanpinnalla ja osaa käyttää sitä järkeä, antaen uskonnon olla vain ohjeistavana osana - ei orjuuttajana, niin uskonto voikin olla ihan hyvä asia.