Kehitysavun antaminen rahana on sama kuin ne rahat heittäisi mustaan aukkoon: mikään ei riitä. Tiedättekö miksi? Koska kun esim. Afrikan köyhissä maissa ovat saaneet apuja jo ainakin 50 vuotta ja onko kehitystä näkyvissä... Eipä ole. Ihmiset siellä ei ikinä ala itse yrittämään mitään kun ovat oppineet vaan näyttämään surkeilta ja voivottelemaan. Monissa dokumenteissa olen nähnyt, kuinka miehet siellä ryypiskelee päivät pitkät puitten alla tai kaduilla ja naiset on aina maha pystyssä, vaikka 10 kersaa jo tikkujaloilla pyörii ympärillä. Sitte vaan ihmetellään miten ei ruoka riitä ja ollaan köyhiä.
Niin siinä käy, että kun kehitysmaassa ukko saa riisikupin käteen, siitä saatu energia käytetään takuulla siihen että vaimo pannaan taas kerran paksuksi.
Ainoastaan sellaiset maat, jossa kehitys on lähtenyt oman maan sisältä ja omista kansalaisista, ovat pystyneet kehittymään. Nämä maat ovat oppineet hyödyntämään oman maansa resursseja esimerkiksi matkailun avulla ja kouluttamaan väkensä. Koulutettu väki tunnetusti lisääntyy vähemmän.
Omasta mielestäni kehitysapu pitäisi toteuttaa konkreettisena apuna, eikä rahana, koska ikinä ei mitenkään voida valvoa etteikö ne rahat mene kankkulan kaivoon. Parasta kehitysapua olisi, (vaikka se onkin alentuvaa kehitysmaita kohtaan) että teollistuneista valtioista organisoitaisiin ihmisiä opastamaan ja kouluttamaan kehitysmaan ihmisiä siinä, miten he itse voisivat maataan kehittää. Tämä siksi, että jostain syystä kehitysmaiden ihmisiltä näyttää puuttuvan aloitekyky. Oma mielikuvani heistä (siis jotka nyt eivät ole nälkäkuoleman partaalla) on vätys.
Lisäksi minua ärsyttää kehitysmaiden johtajien tapa heristää syyttävää sormea länsimaille. Aivan kuin meidän pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että asumme rikkaassa maassa. Ei meidän esi.isät syntyneet valmiiseen maahan. Ei heille tippunut avustuksia mistään vaikka joutuivat elämään kituuttaen. He ovat kovalla työllä ja hiellä rakentaneet maamme. Ja meidän työllämme ja yritteliäisyydellä rikas maa myös pysyy sellaisena.
Minä en ikinä anna senttiäkään kehitysapuun. Sillä rahalla teen mieluummin jotain kotimaassani ja olen onnellinen saadessani nauttia hyvästä elintasosta, koska esi-isämme eivät kurjuudessakaan jääneet puun juurelle ruikuttamaan ja odottamaan almuja. On naivia uskoa, että marketissa lippaaseen pistetyt pennoset antavat riisikupin sille kuvan isosilmäiselle kersalle. Ne menevät joko pohattojen taskuihin tai sitten arvoisa avunsaaja kiittää avusta ryyppäämällä rahat.
Niin siinä käy, että kun kehitysmaassa ukko saa riisikupin käteen, siitä saatu energia käytetään takuulla siihen että vaimo pannaan taas kerran paksuksi.
Ainoastaan sellaiset maat, jossa kehitys on lähtenyt oman maan sisältä ja omista kansalaisista, ovat pystyneet kehittymään. Nämä maat ovat oppineet hyödyntämään oman maansa resursseja esimerkiksi matkailun avulla ja kouluttamaan väkensä. Koulutettu väki tunnetusti lisääntyy vähemmän.
Omasta mielestäni kehitysapu pitäisi toteuttaa konkreettisena apuna, eikä rahana, koska ikinä ei mitenkään voida valvoa etteikö ne rahat mene kankkulan kaivoon. Parasta kehitysapua olisi, (vaikka se onkin alentuvaa kehitysmaita kohtaan) että teollistuneista valtioista organisoitaisiin ihmisiä opastamaan ja kouluttamaan kehitysmaan ihmisiä siinä, miten he itse voisivat maataan kehittää. Tämä siksi, että jostain syystä kehitysmaiden ihmisiltä näyttää puuttuvan aloitekyky. Oma mielikuvani heistä (siis jotka nyt eivät ole nälkäkuoleman partaalla) on vätys.
Lisäksi minua ärsyttää kehitysmaiden johtajien tapa heristää syyttävää sormea länsimaille. Aivan kuin meidän pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että asumme rikkaassa maassa. Ei meidän esi.isät syntyneet valmiiseen maahan. Ei heille tippunut avustuksia mistään vaikka joutuivat elämään kituuttaen. He ovat kovalla työllä ja hiellä rakentaneet maamme. Ja meidän työllämme ja yritteliäisyydellä rikas maa myös pysyy sellaisena.
Minä en ikinä anna senttiäkään kehitysapuun. Sillä rahalla teen mieluummin jotain kotimaassani ja olen onnellinen saadessani nauttia hyvästä elintasosta, koska esi-isämme eivät kurjuudessakaan jääneet puun juurelle ruikuttamaan ja odottamaan almuja. On naivia uskoa, että marketissa lippaaseen pistetyt pennoset antavat riisikupin sille kuvan isosilmäiselle kersalle. Ne menevät joko pohattojen taskuihin tai sitten arvoisa avunsaaja kiittää avusta ryyppäämällä rahat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Apu on mennyt ns. pahimman hädän hoitamiseksi, ei ole tullut kerralla riittävästi apua jotta siirtomaa(lue riisto)kauden jälkeen olisi päästy jaloilleen.
Niin se vain on että valkoinen mies meni afrikkaan, pyydysti alkuperäisasukkaista vahvimmat orjiksi. Tämän jälkeen otettiin siirtomaista kaikki taloudellinen hyöty mikä vain oli saatavissa. Nyt kun siirtomaat ovat itsenäistyneet, on niihin kuitenkin jätetty siirtomaakaudella rikkaudet vallanneet globaalit yritykset viemään loputkin rikkaudet.
Sitten vielä ostetaan halvalla paikallisilla viljelysmailla viljeltyä turhuushyödykettä afrikasta (kahvi, tupakka, kaakao,...). Niilläkin alueilla olisi voitu tuottaa afrikan tarpeisiin peruselintarvikkeita!
Kun siirtomaakauden lopulla huomattiin että lähtö on lähellä, myytiin alkuasukkaille aseita, saatiin siitäkin rahaa kun oli lähes kaikki jo viety.
Jos näyttää että joku valtio alkaa nousta kurjuudesta niin sitten tulee iso-kiva usa ja järjestää vallankaappauksen tai sodan. Toki demokratian nimissä...
Enpä minäkään juuri kehitysapuun ole vähiä eurojani työntää, enkä työnnä ennenkuin näen uudenlaisia suunnitelmia varojen käytön suhteen. Siinä olen kanssasi samaa mieltä että pelkkä ruoka-apu on sama kuin musta aukko. Tarvitaan tosi paljon enemmän koulutusta ja infrastruktuurin rakennusta, jotta tuo maailmankolkka nousisi uuteen alkuun risstokauden jälkeen. Kyse olisi vain siitä että siirtomaavallat luovuttaisivat osan kahmimistaan rikkauksista tähän rakennustyöhön!
netmon
että valkoiset veivät vahvimmat ja älykkäimmät orjiksi, ja siksi Afrikassa ei nyt ole sellaista porukkaa, joka kykenisi itsensä elättämään?
Joo voihan se olla, voihan se olla...
Pitipä ihan lukee oma tarina uudellee, jotta voin varmistua etten puhunut älykkäimmistä alkuasukkaista mitään...
Mutta riistetty joka tapauksessa on, eikä ole tuettu maanosaa omille jaloilleen. Nyt on sitten islamistiset liikkeet saaneet alueella jalansijaa kun valkoinen mies ei jättänyt kuin kurjuutta jälkeensä. Saapa nähdä miten tämän meidän "sivistyneen maailman" käy jatkossa... Ääriliikket ovat saaneet täälläkin kummasti jalansijaa...
Kävin työvoimatoimistossa, töitä ei juuri nyt tälläkään kertaa löytynyt mutta ilmoitustaululla mainittiin kaksi mielenkiintoiselta kuulostavaa asiaa: muutosturva ja työelämävalmennus.
Elämähän on yhtä muutosta ja turvaa tarvitaan, olen kohta 47-vuotias urheilijamies ja töissä en ole ollut kuin helmikuussa 1989 viimeksi. Jos nyt yhtäkkiä pölähtäisin työmaalle niin kyllä siinä saisi valmentaa jo vähän muitakin että tottuisivat tyyliini.
Että näin
Mauno Voutilainen
Jyväskylä
Minun mielestäni Helsingin poliisin ei pitäisi ampua hernepyssyillä jalankulkijoita Mannerheimintiellä joka ikinen maanantai iltapäiväruuhkan aikaan. Tämänkaltaisesta toiminnasta ei ole mitään hyötyä ja minä en halua missään olosuhteissa tukea sellaista toimintaa.Sitäpaitsi herneet maksavat euron kilo ja tuollainen toiminta tulee pitkällä aikavälillä kalliixi.
Uskoisin arvon nimimerkki, että olet kanssani samaa mieltä, että tuollainen toiminta on hölmöä.
Nyt on kuitenkin niin, että poliisihan ei oikeasti toimi näin, mutta ollet silti kanssani samaa mieltä, että tuollainen ampumistoiminta on hölmöä.
Jos kuitenkin menisin edellisen totuuden perusteella (se on siis totta, että tuollainen herne-toiminta olisi hölmöä) muuttamaan esim. Mannerheimintiellä tapahtuvaa liikkumistani, olisi se jo ehkä turhaa.
Minusta näyttää, että annat ikäänkuin ymmärtää, että humanitääriset järjestöt todellakin toimisivat jonkun hölmön lapsellisen kaavan mukaan, jossa rahat ikäänkuin lähetetään suoraan puskaan - mikä ei oikeasti ole totta.
Toki olen sitä mieltä, että rahojen puskaan lähettäminen on hölmöä ja se ei johda mihinkään kehitykseen. Kuka tällaista oikeasti harrastaa?
Arvon nimimerkki, toivoisin syvästi, että käyttäisit muutamia tunteja aikaa siihen, että tutustuisit humanitääristen järjestöjen perustoimintaperiaatteisiin. Sinun ei tarvitse tutustua kaikkiin järjestöihin, riittää, kun satunnaisesti valitsen jonkun tunnetun järjestön ja ryhdyt lukemaan heidän www-sivujaan. Jos jokin sinua askarruttava asia ei selviä sivuston kautta, voit vielä heittää heille sähköpostia.
Kaikki peruasasiat ja toimintamallit/periaatteet kyllä sieltä selviävät. Ne on siellä hyvin kuvattu.
Kun perusperiaatteet on selvät, asioista keskusteleminen olisi huomattavasti hedelmällisempää.
En halua loukata sinua.
Sen sijaan haluaisin hedelmällistä keskustelua oikeista asioista, en poliisi-esimerkin tapaisista asioista (jotka sinänsä ovat totuuksia) mutta joilla ei ole käytännön sovellusta/linkkiä yhtään mihinkään ja joiden avulla kuitenkin yritetään tehdä johtopäätöksiä.