Moni darwinisti varmaan uskoo, että tajuinen aistiminen, kuten näkeminen, on kehittynyt olemattomuudesta, t.s. syntynyt ilman kosmoksessa - vakuumissa - piilevää tai muunlaista ennalta vallitsevaa mahdollisuutta tietoiseen aistimiseen. Onko tällaiselle uskomukselle järkiperusteita, ja olisiko mahdollista kehittää toinen, naturalismin periaatteita pitkälle myötäilevä, mutta darwinismista poikkeava evoluutiokuva tai teoria?
Mitä näkeminen on?
P.S.V.
9603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tunto? haju?
Koska kukista tuntui siltä että elämillä olisi hajuaisti...
tutkia omaa tajuntaansa. En pelkää pimeää, mutta pimeä pelkää minua. Sellaista näkemistä, eipä kyllä tajunnut mitä oikein haeskelet avauksellasi.
Mikä ihmeen tajuinen aistiminen. Ei ole olemassa todisteita siitä että ihmisellä on edes tietoisuutta. Tuskin pystyt sitä todistamaan sillä tähän mennessä kukaan muukaan sitä ei ole pystynyt tekemään.
enkä toki kannatakaan tuollaista, mutta puhuttaessa täytyy valita mahdollinen moodi. Siinä maailmankuvassa, jota - ehkä - kannatat, ongelma on kuitenkin vielä syvemmältä kouraiseva, eikö totta?
En toki tuollaista maailmankuvaa kannata. Tietoisuus on todellakin monimutkainen asia varsinkin johtuen siitä miten se määritellään. Minkä tasoinen tietoisuus on eri eläimillä? Mistä erot johtuvat? Esimerkiksi delfiineillä on ilmeisesti samankaltainen tietoisuus itsestä kuin ihmisillä kuin taas älyllisesti vähemmän kehittyneillä eläimillä ei tiettävästi näin ole.
tapahtuma, eikö totta? Vai arveleeko joku, että materia - aine, säteily ja luonnonlait - voisivat muodostaa kompleksin, joka suorittaisi tietoista näkemistä. Sama kysymys koskee muitakin aisteja. Samoin myös tietoiset tunteet ovat antinaturalistisia kuten itse asiassa koko tietoisuus (tajunnallisuus). Näin ollen se, mikä on olennaisinta meidän olemassaolollemme, on väistämättä antinaturalistista alkuperää. Vai mitä mieltä itse olette?
joka on tunteiden, tahdon ja monen muun osalta samantapainen kuin ihmisillä, on antinaturalistista alkuperää. Eläinten sielunelämästä kertoo hienosti tieteellisiin tutkimuksiin perustuva kirja "Kun norsut itkevät":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000010360414
Mutta mitä arvelette evoluutio-ajatteluun vaikuttavan, jos näkeminen ja kaikki tajuinen aistiminen sekä tietoiset tunteet ja tahtotilat ovat antinaturalistista alkuperää?
Aistiärsykkeiden yhdistyminen tietoisuuteen eli niiden tulkitseminen on kyllä vaikea selittää. Itse asiassa me emme voi edes tietää näkevätkö muut ihmiset värit samanlaisina "kokemuksina", vaikka osaavatkin erottaa yhtä monta sävyä. Olen myös miettinyt miten punavihersokeat näkevät vihreän ja punaisen. Mielenkiintoista on se, että punavihersokeat erottavat erään tutkimuksen mukaan mm. useampia ruskean sävyjä kuin normaalinäköiset.
Erikoista on myös se, miten muista aisteista poiketen näköä ei saa kytkettyä pois päältä ilman tietoisuuden menetystä tai sokeutumista (ainakin näin mutupohjalta). Kun laittaa silmät kiinni, ei näe ei-mitään, vaan mustaa. Tämän selvittämiseksi voisi kysyä joltain sokeutuneelta, vastaako musta ei-mitään.
Jos ihmiseltä katoaa aikuisena kaikki aistit, hän lienee silti ajatteleva olento. Jos lapsi syntyy kaikki aistinsa menettäneenä, oppiiko hän ajattelemaan tai tiedostamaan? Vaatiiko ajattelun aloittaminen aistiärsykkeitä? Tämä on lähes yhtä vaikeaa selittää inhimillisestä näkökulmasta kuin ajattelu ilman kielellistä rakennetta.
jos netissä vastaan tullut tieto pitää paikkansa:
http://unisci.com/stories/20011/0329011.htm
että silmä "tuottaa" kohteesta kaksitoista luonnosta joita aivot sitten kombinoivat ja täydentävät, mutta sitä en pysty uskomaan, että tietoinen näköaistimukseni olisi identtinen aivojen tilan kansa.