Adventtikirkon

Kaikki ei aivan ole mustavalkoista, mutta rinnastan vähän. Paikallisen naapurin helluntaiseurakunnan pastorin sanat kun tämä ehkäpä "Toronto-ilmiö" nosteli päätään kirkossaan:
"pidän huolta siitä, ettei saarnatuoliin nouse, ketään tätä ajatusta edustajaa jne." Eli hän pitää huolta siitä, ettei seurakunnassaan nouse opetusta sitä näkemystä vastaan, mitä seurakunta edustaa.
Siinä voi vastapuolen ajatuksen (nyt sitä, mitä Torontolaisuus ja sen uskon kannattajan) yläpuolella olla pastori (ihmisenä) seurakunnan edustaja tätä (uskonvapautta) rajoittamassa.
Ketä "kolehdinmaksajaa" siinä sivuutetaan?
Halveksitaanko siinä mitä vai ei? Jospa siinä on jotain epätervettä ollut näkyvissä, ja sitä myös vastustettu. Mitäpä jos siinä oltaisiin hyväksytty tämä näkemys nousemaan saarnatuoliin "hapate", niin eikö siinä juuri silloin oltu halveksittu sitä Mestaria, mitä pastori ehkäpä tässä sanoillaan edusti.
Silloin ei olisi kuultu sitä ääntä, mitä "Vapahtajan ääni", Pyhän Hengen kautta tämän pastorin suulla toi esiin, ts. Kristuksen näköalaa tässä.

No olisiko nämä yksittäiset sanojen edustajat sitten saatettava tuomaan ”hajaannusta” seurakunnan sisälle vai ei? Ottamatta kantaa ko. seurakunnan määrittelyyn ”hapatteesta”, totean vain sen, että seurakunnan vanhimmat ratkaisevat sen, mitä seurakunnassa opetetaan ja he myös tekevät tilinsä Jumalan edessä siitä, mitä ovat tehneet päätöksissään. Golgatan veren evankeliumi on se, mitä seurakunta edustaa julistuksessaan, Jeesus Luoja Jumalana, kutsuu ihmistä armoon ja matkalle taivasta kohti, palvelemaan täällä lähimmäistä, todistamaan Jeesuksesta lunastajana, ylösnousseena Herrana joka tulee takaisin noutamaan kerran omansa ikuiseen elämään. Tekemään myös työtä Pyhän Hengen johdossa, jolla ainoalla on kyky kirkastaa Kristus tähän aikaan meissä, kun olemme näitä astioita joihin hän voi sen vuodattaa. Kun adventistina olen luovuttanut elämäni Jeesuksen käsiin, uskon Häneen lunastajani, haluan seurata Häntä, Hän on vuodattanut Henkensä armossaan minuun, on sydämen ympärileikkauttanut maailmasta, asettanut tahtonsa sydämeen, jonka vuoksi on tahto pyrkiä kilvoittelemaan hyvä uskon kilvoitusta, joka päivä, rakastaen Häntä, onhan hän minut kihlannut, maksaen hinnan. Tämä sanoma huulilla, seurakunnassa todistan, ja seurakunta todistaa, koska jäsenet ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, verellä pestyjä, armahdettuja. Kun seurakunta näin rakentuu yksittäisistä jäsenistä, edustaa se Kristuksen ruumista kohdallaan.
Kun näitä armahdettuja uskovia sitten seurakunta valitsee edustamaan ”tässä hierarkiassa” mitä nyt halutaan tuoda esille, niin mitäpä siinä taas tapahtuu? Samat armahdetut toimivat ja tekevät päätöksiä ja katsovat eteenpäin sitä, että evankeliumin sana Kristuksesta tavoittaisi niin paikallisella tasolla kuin valtiollisella tasolla, jne. jokaisen ihmisen, että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesukseen, siihen Herraan joka tulee tuomitsemaan jokaisen ihmisen, ja näin jokainen myös tulee polvistumaan ja tunnustamaan sen, että Jeesus on Herra. Tämä sanoma pitää saada niin julistettua, että se tehtäisiin niin, tunnustus olisi kaikilla, Jeesus on Herrani ja Vapahtajani.
Tätä sanomaa vastaan ei saa kirkossani nousta ketään julistamaan sanaansa. Todistukset ovat uskovista käsin, ehkä välillä heikkoja, jos joku katsoo, että saarnatuolista ei ehkä tulta ja tappuraa aina kuulu, mutta siinä saa jokainen kohdaltaan tuoda uskoaan esille, ja suitsevaakaan kynttilää Herra ei hylkää, siinä kasvetaan uskossa ja armossa. Seurakunnan Pyhän Hengen tuli on siinä, että jokainen elää todeksi uskonsa Kristuksessa.
Tämä näin riviadventistilta näihin kirjoituksiin.
Siunausta teille. … adv.tisti.

Ellen White ei ole mikään auktoriteetti Adventtikirkossa. Sen voin todeta pitkällä seurakuntakokemuksella.
Niinikään hän ei määrännyt pääkonferenssia seuraajakseen. Kyllä nämä ratkaisut tehtiin ihan Jumalan johdatuksessa ja hänen tahtoonsa perustuen.

Jeesus Kristus ja hänen Sanansa on ylin auktoriteetti ja tulee niin olemaan ajan loppuun asti.

Toki maailmanlaajuisella kirkkokunnalla tulee olla tietty organisatoorinen ja Raamattuun perustuva opillinen järjestys, sillä ei Jumalakaan ole epäjärjestyksen Jumala, kuten 1. Kor. 14:33 toteaa: "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,"

Tämä järjestys perustuu kuitenkin pääkonferenssin päätöksiin, joista siis ovat päättäneet eri maailmanosien eli osastojen edustajat, jotka taas edustavat meitä kaikkia kirkon jäseniä.

Ja juuri Adventtikirkossa jäsenellä on enemmän arvoa kuin missään muussa kirkkokunnassa maan päällä, mikäli mittarina pidetään vaikkapa täysin vapaata keskustelumahdollisuutta jumalanpalvelustemme raamattutuntiosiossa.

Samoin suuri vapaus on jokaisella jäsenellämme mennä koska tahansa ja minkä tahansa muun uskonsuunnan kokouksiin ilman että vastuussaolevat jäsenemme heitä estäisivät ja/tai tulisivat jopa hakemaan niistä pois kuten esim. omalla paikkakunnallamme tapahtuu muiden suuntien taholta, jos niiden piiristä joku jäsen tulee meidän kokouksiimme tai kokoussarjoihimme.